HE 39/2017vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Yleistä

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä uudis-tus. Se koskee noin 300 000 opiskelijaa. Perusopetuksen päättävästä ikäluokasta noin puolet jatkaa ammatilliseen koulutukseen. Perusopetuksen päättävien lisäksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelee noin 150 000 aikuista. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan ammatillisen koulutuksen kokonaisuuteen liitettäisiin esityksen mukaan myös tutkintotavoitteinen työvoimakoulutus sekä osa tutkintoon johtamattomasta työvoimakoulutuksesta. Reformi vaikuttaa merkittävästi sekä perusopetuksen päättävien että aikuisopiskelijoiden tulevaisuuteen ja sivistyksellisiin perusoikeuksiin.

Kuntaliitto pitää hallitusohjelman mukaisia tavoitteita kannatettavina ja katsoo, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistaminen on tarpeellista.

Toisen asteen koulutuksen kokonaisuus  

Kuntaliitto katsoo, että nuorten koulutuksessa lukio- ja ammatillisen koulutuksen tulisi muodostaa perusopetuksen päättäneille saumaton jatkumo duaalimalli säilyttäen. Kuntaliitto kantaa huolta siitä, että mahdollinen koulutusjärjestelmärakenteen eriytyminen nuorten toisen asteen koulutuksessa saattaa pidemmällä aikavälillä heikentää perusopetuksen päättävän ikäluokan kouluttautumismahdollisuuksia.

Tulevaisuuden kunta

Ammatillisella koulutuksella on merkittävä rooli tulevaisuuden kuntien sivistys- sekä elinkeino- ja työllisyysroolissa.  Kuntien ja alueiden elinvoimaisuutta vahvistetaan parhaiten alueen työ- ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavalla ammatillisella koulutuksella. Ammatillista koulutusta tulee suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä paikallisen työ- ja elinkeinoelämän kanssa.

Kuntaliitto pitää hyvänä sitä, että kunnat, kuntayhtymät sekä rekisteröidyt yhteisöt tai säätiöt voivat esityksen mukaisesti jatkossakin toimia ammatillisen koulutuksen järjestäjinä. Kuntaliitto kannattaa myös sitä, että kunnat ja valtio jatkossakin rahoittavat yhdessä ammatillista koulutusta.

Kuntien tulee jatkossakin voida järjestää yksin tai yhdessä lukio- ja ammatillista koulutusta paikallisia tarpeita vastaavasti. Uusi kuntalaki vahvistaa ja selkeyttää kuntien omistajaohjausta.  Kuntaliitto katsoo, että ammatillisen koulutuksen ohjaus-, säätely ja rahoitusjärjestelmän tulee tukea kuntien omistajaohjausta.

Talousarvioperusteisuus ja kuntien rahoitusosuus

Esityksen mukaan rahoituksen määräytymisestä todellisen kustannuspohjan perusteella luovutaan. Ammatilliseen koulutukseen kohdennettava valtionrahoitus muutettaisiin talousarvioperusteiseksi.

Kuntaliiton arvion mukaan tämä on ongelmallista, sillä rahoituksen perusteesta, joka on myös kunnan rahoitusvastuun perusteena, ei enää säädettäisi laissa, vaan se jäisi päätettäväksi valtion talousarviossa. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kustannusten jaosta valtion ja kuntien välillä on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä muun muassa asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan (PeVL 50/2001 vp). Mainitussa lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa seuraavaa: ”Valtion ja kuntien välinen kustannusten jako on oleellinen kysymys perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Kunnille turvatun itsehallinnon vuoksi lailla tulee säätää, paitsi 121 §:ssä nimenomaan mainituista asioista, myös muista kunnan aseman kannalta merkittävistä kysymyksistä. Ehdotettu sääntely on käsillä olevassa asiayhteydessä merkittävä myös perustuslain 19 §:n säännösten kannalta. Näiden seikkojen perusteella valiokunta pitää selvänä, että kustannusten jaosta on säädettävä lailla.” Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on merkityksellinen perustuslain 16 §:n 2 momentin kannalta. Esitys tulee arvioida edellä todetun perustuslain 80 §:n 1 momentin ja 121 §:n näkökulmasta. 

Kuntaliitto esittää, että perustuslakivaliokunta arvioi tässä yhteydessä esitetyn kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon määräytymisen perustuslainmukaisuuden.

Kuntaliitto vaatii, että ammatillisen koulutuksen rahoituksen tulee perustua jatkossakin toteutuneisiin kustannuksiin. Kustannustenjaontarkastus tulee tehdä vuosittain. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen tulee olla riittävä toimintalainsäädännössä määrättyjen tehtävien hoitamiseen.

Koulutukseen hakeutuminen, joustavuus

Ehdotuksen mukaan henkilöllä olisi oikeus vapaasti hakeutua suorittamaan haluamaansa tutkintoa ja koulutusta.

Kuntaliitto pitää kannatettavana sitä, että vapaa hakeutumisoikeus säilyy.

Ammatilliseen koulutukseen hakeuduttaisiin esityksen mukaan pääsääntöisesti jatkuvan haun kautta. Jatkuvassa haussa koulutuksen järjestäjä päättäisi hakuajoista ja muista hakeutumiseen liittyvistä menettelyistä. Yhteishaku on tarkoitettu perusopetuksen päättäville sekä muille vailla ammatillista tutkintoa oleville.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että valtakunnallisessa hakumenettelyssä turvataan perusopetuksen päättäneiden pääsy ammatilliseen koulutukseen.

Koulutuksen saavutettavuus ja koulutuspaikkojen riittävyys

Valtakunnalliseen opiskelijavuosimäärään vaikuttaa valtion talousarvioon vuosittain varattavan määrärahan suuruus. Järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjän opiskelijavuosien vähimmäismäärä. Rahoituslain ehdotetun 32 c §:n 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö päättäisi vuosittain koulutuksen järjestäjän varainhoitovuoden tavoitteellisten opiskelijavuosien määrän. Pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjä päättäisi vapaasti koulutustarjontansa jakautumisesta tavoitteellisen opiskelijavuosimäärän puitteissa. Järjestämisluvassa voitaisiin määrätä myös muista velvoitteista, esim. velvoite järjestää koulutusta perusopetuksen päättäneille.

Koulutuksen järjestäjiä pyritään ohjaamaan pääasiallisesti rahoitusjärjestelmään sisältyvien kertoimien avulla.

Kuntaliitto katsoo, että perusopetuksen päättävien osalta koulutuspaikkoja on riittävästi. Kuntaliiton käsityksen mukaan esitetyllä järjestelmällä ei voida ennakollisesti ohjata koulutuksen järjestäjiä kohdentamaan koulutusta perusopetuksen päättävän ikäluokan tarpeen mukaisesti. Lisäksi ehdotettu menettely ei riittävästi turvaa koulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta maan kaikissa osissa.

Kuntaliitto esittää, että järjestämisluvissa määrätään perusopetuksen päättäneiden koulutustehtävä. Koulutuksen järjestäjät voisivat hakea tätä tehtävää. Koulutuksen alueellisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi perusopetuksen päättävien hakijoiden määrä säätelisi koulutustarjonnan määrää ja alueellista kohdentumista. Eduskunnan tulisi varata perusopetuksen päättäneiden koulutustehtävään riittävät määrärahat valtion talousarvioon. Kuntaliiton käsityksen mukaan tämä järjestelmä ohjaisi koulutuksen järjestäjiä osaltaan huolehtimaan koko ikäluokan koulutuksesta ja vähentäisi merkittävästi keskeyttämistä.

Lähiopetus ja riittävä ohjaus

Ammatillisen koulutuksen suurimmat menoerät ovat henkilöstö- ja kiinteistökustannukset. Ammatilliseen koulutukseen on tällä ja edellisellä hallituskaudella kohdennettu merkittäviä säästöjä. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat jo pitkään tehostaneet tilankäyttöä säästäen näin tilakustannuksista.  Selvää on, että säästöjä on jouduttu ja joudutaan kohdentamaan myös henkilöstökuluihin, jolloin myös opiskelijan saaman opetuksen ja ohjauksen määrä vähenee.

Talousarvioperusteiseen ja suhteelliseen rahoitusjärjestelmään siirtymisen riskinä on, että opiskelijakohtainen rahoitus (nykyinen yksikköhinta) vähenee entisestään. Rahoituksen supistuminen heikentää koulutuksen järjestäjän mahdollisuuksia panostaa oppimisen ohjaamiseen. Tämä heikentää erityisesti heikompien opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto.

Ammatillisen koulutuksen reformin mukaiseen osaamisperusteisuuteen sopii huonosti oppituntien ja ryhmäkoon laskeminen. KT Kuntatyönantajat ja OAJ ovat sopineet reformin tavoitteita tukevasta vuosityöaikajärjestelmämallista, jossa ei enää erotella opetustunteja muusta työstä.

Henkilökohtaistaminen

Hallituksen esityksen 42 §:ssä säädettäisiin koulutuksen järjestäjän selvitys- ja ohjausvelvoitteesta suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen valinnassa. Säädöksen tavoitteena on varmistaa se, että kaikki hakijat saavat neuvontaa ja ohjausta sopivan tutkinnon tai koulutuksen löytämiseksi.

Edellä 37 §:n 2 momentissa tarkoitetussa jatkuvassa haussa koulutuksen järjestäjän tehtävänä on selvittää yhdessä hakijan kanssa tämän suoritettavaksi soveltuva tutkinto, tutkinnon osa tai koulutus, jos hakija ei ole hakeutunut opiskelijaksi tiettyyn tutkintoon tai koulutukseen. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on ohjata hakija hakeutumaan toisen koulutuksen järjestäjän järjestämään koulutukseen taikka tarvittaessa muun tarkoituksenmukaisen palvelun piiriin, jos koulutuksen järjestäjä ei ota tätä opiskelijaksi.

Hakijoiden ohjaamiseksi on olemassa muita palveluita kuten Ohjaamot. Lisäksi ohjauspalvelut ovat keskeisiä myös tulevissa kasvupalveluissa.

Kuntaliitto katsoo, että koulutuksen järjestäjälle ei tule säätää yleistä ohjausvelvoitetta.

45 §:n mukaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman ja sen muutokset hyväksyvät koulutuksen järjestäjä ja opiskelija sekä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tahot siltä osin, kun ne osallistuvat suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen. Opiskelijan huoltajaa tai laillista edustajaa tulee kuulla ennen suunnitelman ja sen merkittävien muutosten hyväksymistä.

Kuntaliiton käsityksen mukaan on ongelmallista, että henkilökohtaistamisessa on toisaalta kyse etuuksia ja oikeuksia luovasta suunnitelmasta (esim. oikeus maksuttomaan ateriaan) ja toisaalta kyse on pedagogisesta asiakirjasta.

Laissa säädettävä ehdoton huoltajan kuulemisvelvoite on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Kuntaliitto esittää velvoitetta poistettavaksi.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen

Esityksen mukaan ammatillisessa koulutuksessa siirryttäisiin yhteen näyttöperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa tutkinto. Näytöt toteutetaan esityksen mukaan työpaikoilla käytännön työtilanteissa. Vain perustellusta syystä näyttö voidaan järjestää muualla kuin yrityksessä tai julkishallinnon työpaikalla. Esityksen mukaan arvioinnin toteuttaisivat ja arvioinnista päättäisivät kaksi koulutuksen järjestäjän nimeämää edustajaa, joista toinen olisi työelämän edustaja. Lisäksi työpaikan edustajat osallistuisivat mm. henkilökohtaistamiseen sekä osaamisen tunnustamiseen.

Kuntaliitto katsoo, että yhteistyön ja työelämälähtöisyyden lisääminen ammatillisessa koulutuksessa on erittäin kannatettavaa.

Säädösten mukaan työelämällä on keskeinen rooli niin henkilökohtaistamisessa, osaamisen tunnustamisessa sekä näyttöjen toteutuksessa ja arvioinnissa.

Kuntaliitto on huolissaan koulutuksen järjestäjien tosiasiallisista mahdollisuuksista osallistaa työelämää ammatillisen koulutuksen järjestämiseen siinä määrin kuin säädösluonnos velvoittaa. Erityisesti siksi, että koulutuksen järjestämiseen osallistuminen on työelämän edustajille vapaaehtoista.

Kuntaliitto esittää, että säännöksiä väljennettäisiin työelämän osallistumisen osalta siten, että koulutuksen järjestäjällä olisi tosiasialliset mahdollisuudet toimia säädösten edellyttämällä tavalla.

Kuntaliitto pitää epätodennäköisenä, että esityksessä arvioidaan saatavan työpaikalla tapahtuvan oppimisen avulla lähes 100 milj. euron kustannusten vähentyminen.

Turvallinen opiskeluympäristö ja opiskelijahuolto

Ammatillisen koulutuksen reformiin liittyen oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisten kuraattori- ja psykologipalveluihin oikeutettujen lukumäärä kasvaa lähes 50 000 opiskelijalla.

Kuntaliiton arvion mukaan tämä lisää kuntien kustannuksia 6,6 milj. eurolla. Kustannusten lisäys tulee korvata kunnille täysimääräisesti.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret

Kustannusperusteisuudesta luopuminen, suhteellinen rahoitusjärjestelmä sekä opintosuoritusten ja vaikuttavuuden korostaminen lisäävät koulutuksen järjestäjien välistä kilpailua. Lisäksi ne kannustavat koulutuksen järjestäjiä valitsemaan opiskelijoita, joilla on hyvä todennäköisyys läpäistä koulutus menestyksellisesti. Tämä saattaa johtaa ”eliittikoulujen” syntymiseen erityisesti niillä alueilla, joilla on paljon koulutuksen järjestäjiä (esimerkiksi Uusimaa)

Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että perusrahoituksen osuus on vähintään 60%.

Vaikutukset koulutuksen järjestäjän asemaan

Jatkossa järjestämisluvassa määrättäisiin koulutuksen järjestäjälle toiminta-alue (25 § toiminta-alue). Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan jatkossa järjestämisluvassa voitaisiin toiminta-alueen puitteissa kuitenkin myös määritellä tietty kunta tai kuntia, joiden alueella järjestäjän tulee järjestää koulutusta, esimerkiksi tietyssä kunnassa tiettyjä tutkintoja. Voimassa olevien säädösten mukaan koulutuksen järjestäjä päättää oppilaitosverkostaan ja järjestettävistä tutkinnoista järjestämislupansa puitteissa.

Kuntaliiton käsityksen mukaan tämä lisää koulutuksen järjestäjiin kohdistuvaa sääntelyä rajoittamalla koulutuksen järjestäjän organisointivapautta. Kuntaliitto katsoo, että hallitusohjelman tavoitetta turhan sääntelyn purkamisesta ja hallinnollisen taakan keventämisetä tulee tässä yhteydessä noudattaa.

Kuntaliitto ehdottaa, että säännöksestä poistetaan opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollisuus järjestämisluvassa määrätä tietyssä kunnassa järjestettävistä tietyistä tutkinnoista.

28 § Järjestämisluvan myöntämisedellytykset 4 mom. mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään järjestämisluvan hakemiseen liittyvistä menettelyistä, hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja selvityksistä sekä järjestämisluvan myöntämisen tarkemmista edellytyksistä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan järjestämisluvan myöntämisedellytyksistä säädetään lailla.

Kuntaliitto esittää, että 28 § 4 mom. asetuksen antovaltuudesta poistetaan valtuus asetuksella säätää järjestämisluvan mukaisista edellytyksistä. Järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä koskeva säätely tulisi olla pelkästään laissa. Järjestämisluvan myöntämisedellytyksiä koskevaa sääntelyä ei ole tarkoituksen mukaista hajauttaa.

Oikeutta maksuttomaan ateriaan laajennetaan koskemaan kaikkia ammatillista perustutkintoa opiskeleviin. Kuntaliiton arvion mukaan tämä lisää koulutuksen järjestäjien kustannuksia noin 16 milj. eurolla.

Kuntaliitto esittää, että oikeus maksuttomaan ateriaan rajataan koskemaan ensimmäistä perustutkintoa suorittavia.

Ehdotetun säännöksen (23 § 3. mom.) mukaan järjestämislupa voidaan rajata koskemaan vain työvoimakoulutusta.

Kuntaliitto korostaa, että kaikkien koulutuksen järjestämisluvan hakijoiden tulee täyttää yhtäläisesti järjestämisluvan myöntämisedellytykset. Lisäksi järjestämisluvan mukainen koulutus tulee kaikilta osin järjestää toimintalainsäädännön mukaisesti.

Rahoitusuudistus

Esityksen mukaan rahoituksen määräytymisestä toteutuneiden kustannusten perusteella luovuttaisiin ja rahoituksen kokonaismäärä muutettaisiin talousarvioon perustuvaksi. Uudessa rahoitusmallissa koulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus vastaisi koulutuksen järjestäjän toteuttamien suoritteiden suhteellista osuutta kaikkien koulutuksen järjestäjien suoritteista. Esityksestä saa käsityksen, että rahoitusjärjestelmää ja siihen sisältyviä painotuksia (kertoimia) käytetään keskeisenä ohjauksen välineenä. Koelaskelmissa on käytetty nykyisen rahoitusjärjestelmän perusteella saatavilla olevia tietoja.

Kuntaliitto katsoo, että esityksen mukainen rahoitusjärjestelmä on monimutkainen ja vaikeasti arvioitava. Sen ohjausvaikutusta on mahdotonta arvioida pelkän hallituksen esitysksen perusteella.

Kuntaliitto katsoo, että suhteellinen rahoitusjärjestelmä heikentää merkittävästi rahoituksen ennakoitavuutta. Koulutuksen järjestäjät joutuvat suhteellisessa rahoitusjärjestelmässä kilpailemaan keskenään rahoituksesta. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestäjien tosiasialliset mahdollisuudet järjestää ammatillista koulutusta toimintalainsäädännön edellyttämällä tavalla vähenevät.

Kuntaliitto edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisee laskentakaavat, joiden avulla voidaan arvioida rahoitusjärjestelmän vaikutuksia.

Työvoimakoulutus

Esityksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin työvoimakoulutuksen järjestämistehtävä, jota koulutuksen järjestäjät voisivat hakea. Työvoimakoulutukseen osoitettaisiin suoritteiden tavoitemäärä osana opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittaista suoritepäätöstä.

Kuntaliitto katsoo, että työvoimakoulutus ja sen taloudellinen resursointi on merkittävä osa kansallista työvoimapolitiikkaa. Näin ollen eduskunnan tulee varata valtion talousarviossa oma määräraha työvoimakoulutusta varten.

Taloudellisten vaikutusten arviointi

Esityksessä on taulukko arvioiduista kustannusvaikutuksista.

Kuntaliitto pitää hyvänä sitä, että taloudelliset vaikutukset on koottu taulukkomuotoon. Muistion liitteenä on taulukko, jossa on vertailu Kuntaliiton ja opetus- ja kulttuuriministeriön tekemien laskelmien välillä.

Yhteen tutkinnon suorittamistapaan siirtyminen, tehtävien lisäys ja vähennys (OKM + 48 milj. €/Kuntaliitto +84 milj. €)

Kuntaliiton käsityksen mukaan valmisteilla olevaan lainsäädäntöön sisältyy merkittäviä tehtävien ja velvoitteiden lisäyksiä.

Kuntaliiton arvion mukaan lisääntyvät tehtävät aiheuttavat 84 milj. €:n nettolisäkustannukset kunnille ja koulutuksen järjestäjille. Opetus- ja kulttuuriministeriön vastaava arvio on 48 milj. €.

Osaamisen tunnustaminen ja siirtyminen tutkinnon osien suorittamiseen; koulutuspaikka leikkaus/volyymin pienentäminen OKM - 116 milj. €

Esityksessä suurimmat rakenteelliset säästöt arvioidaan syntyvän toiminnan tehostumisesta, säätämällä osaamisen tunnustaminen koulutuksen järjestäjän velvollisuudeksi ja siirtymällä tutkintotavoitteisesta koulutuksesta tutkinnon osien suorittamiseen erityisesti niiden osalta, joilla on jo olemassa aikaisempi tutkinto.

Kuntaliitto toteaa edelleen, että säästöt toteutuvat vain, jos koulutuksen järjestäjien opiskelijavolyymia vähennetään vuoden 2016 määrään verrattuna. Kuntaliiton arvion mukaan opiskelijavolyymia tulee vähentää noin 13 000 opiskelijatyöpäivällä arvioidun säästön saavuttamiseksi.

Koska hallitusohjelman mukaiset säästöt toteutettiin jo vuoden 2017 alusta, ammatillisen koulutuksen määrärahaan ei tule volyymin vähennyksen/paikkaleikkauksen johdosta tehdä enää tulevina vuosina määrärahan leikkausta.

Volyymin muutosta/paikkaleikkausta ei Kuntaliiton käsityksen mukaan esityksessä ole riittävän selkeästi käsitelty. Kuntaliitto katsoo, että esityksessä tulee selkeästi kuvata toiminnan tehostumisesta aiheutuvien säästöjen vaikutukset opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain päättämiin koulutuksenjärjestäjien tavoitteellisiin opiskelijavuosien määrään (koulutuspaikkamääriin).

Työpaikalla järjestettävän koulutuksen lisääntyminen (OKM -73 milj.€)

Esityksen mukaan merkittävä osa kustannussäästöistä syntyisi työpaikalla järjestettävän koulutuksen lisääntymisen kautta eli dynaamisina kustannusvaikutuksina.  

Kuntaliiton käsityksen mukaan työ- ja elinkeinoelämä ei ole arvioidussa mittakaavassa valmis ottamaan vastuuta ammatillisen koulutuksen järjestämisestä ja rahoittamisesta. Erityisesti kun esityksessä ehdotetaan, että koulutussopimustyöpaikalle ei makseta korvausta koulutussopimukseen perustuvasta työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta.

Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että jo nykyisen lainsäädännön puitteissa on ollut mahdollista laajentaa työpaikalla tapahtuvaa oppimista, koska voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole rajoitettu työpaikalla tapahtuvan opiskelun määrää.

Kuntaliiton käsityksen mukaan esitykseen ei sisälly mitään sellaisia mekanismeja, joilla turvataan työpaikalla tapahtuvan opiskelun lisääntyminen.

Esityksessä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen lisääntymisen (koulutussopimus) kustannusten laskenta antaa Kuntaliiton käsityksen mukaan liian positiivisen kuvan kustannusten vähenemisestä. Kustannustenlaskennan perusteena on käytetty vuoden 2015 kustannustietojen tilastoa, jossa lähtökohtana ovat oppimisympäristön tilastoidut kokonaiskustannukset. Työssäoppimisen kustannustilastoinnissa kärjistyvät ammatillisen koulutuksen tiedonkeruun ongelmat. Ammatillisen koulutuksen tiedonkeruu on vuosien myötä laajentunut ja monimutkaistunut uudistusten myötä, vaikka tilastoinnissa pitäisi kerätä vain rahoitusjärjestelmän kannalta välttämättömät tiedot. Kuntaliitto on toistuvasti kiinnittänyt omissa lausunnoissaan huomiota siihen, että tiedonkeruu sisältää useita sellaisia eriteltäviä tietoja, joilla ei ole vaikutusta opetuksen järjestäjän saamaan rahoituksen määrään. Makrotason tilastoinnin ongelmia kuvaa esimerkiksi matkailu-, ravitsemis- ja talousalan työssäoppimisen kustannukset opiskelijaa kohden, jotka vaihtelevat Helsingin kaupungin 7 eurosta Turun aikuiskoulutussäätiön 4 709 euroon.

Tilastoinnin ongelmista johtuen Kuntaliitto pitää kustannusvaikutusarvioinnin kannalta parempana, että työpaikalla tapahtuvan oppimisen kustannusvaikutukset lasketaan mikrotason tietoihin, opiskelijamäärä, työpaikalla tapahtuvan ohjauksen määrä ja ohjaustuntien hinta, perustuen. Kuntaliitto on lähtenyt omissa laskelmissaan näistä mikrotason tiedoista.

Esityksen mukaan oppisopimuskoulutusta lisätään yhdenmukaistamalla sen rahoitustasoa suhteessa muihin koulutuksen järjestämismuotoihin. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan oppisopimuskoulutuksen yksikköhinta (perustutkinto) on 63,13 prosenttia 23 §:n nojalla säädetystä ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.

Kuntaliitto huomauttaa, että rahoituksen yhdenmukaistaminen edellyttää joko oppisopimuskoulutuksen määrän vähentämistä tai muiden koulutusmuotojen rahoitustason alentamista.

Kuntaliiton käsityksen mukaan oppisopimuskoulutuksen määrän lisääntyminen ei vähennä julkisen talouden menoja.

SUOMEN KUNTALIITTO

Maarit Kallio-Savela
erityisasiantuntija
 

Muistio sivistysvaliokunnalle liittyen 3.5.2017 kuulemiseen, dnro 393/03/2017