Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2027

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua liikennejaostolle asiasta. Lausunnon liitteessä kuvataan kuntatalouden yleisnäkymiä.

Kuntaliiton pääviestit:

• Perusväylänpidon ja liikenneverkon kehittämisen rahoitus turvattava. Sotilaallisen liikkuvuuden mittavat investoinnit tarvitsevat erillisrahoituksen ja EU-rahoituksen hyödyntämisen. 
• Valtion liikenneinfrastruktuurin suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitovastuita ei tule hämärtää ja siirtää kunnille.
• Joukkoliikenteen valtiontukea on vahvistettava ja verokohtelua kehitettävä kestävää liikkumista tukevaksi. 
• Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman rahoitus tulee palauttaa vaikuttavalle ja ennakoitavalle tasolle. 
• Ostojunaliikenteen kilpailutuksen tulee parantaa palvelutasoa, tukea kilpailua ja mahdollistaa kustannustehokkaat kalustoratkaisut.
• Valtakunnallisen lentoasemaverkoston kehittämisessä on huomioitava saavutettavuuden, elinkeinoelämän, huoltovarmuuden ja puolustuksen tarpeet. Kustannusvastuun tulee säilyä valtiolla. 
• MAL-sopimuksissa tulee vahvistaa maankäytön, asumisen ja liikenteen tasapainoista yhteensovittamista sekä valtion pitkäjänteistä sitoutumista kaupunkiseutujen kehittämiseen.
• Liikennesektorin ETS2-päästökaupan huutokauppatulot tulee kohdentaa käyttövoimamurroksen ja kestävän liikkumisen edistämiseen.
• Kuntien uusien liikenteen digivelvoitteiden toimeenpano edellyttää valtiontukea ja yhteiskehittämistä. 

Liikenneverkon ylläpito, kehittäminen ja rahoitus pitkäjänteiseksi

Liikenteen rahoitus on turvattava sekä perusväylänpitoon että liikennejärjestelmän kehittämiseen. Valtion rahoitusvastuita ei tule siirtää kunnille uusissa hankkeissa eikä väyläverkon ylläpidossa. Kunnat ja kaupungit joutuvat joka tapauksessa investoimaan merkittävästi omaan infraansa ja sen korjausvelan hallintaan. Valtion tulee huolehtia väyläverkkonsa riittävästä rahoituksesta siten, että korjausvelka pysyy hallinnassa ja liikennejärjestelmä tukee elinkeinoelämän kilpailukykyä, huoltovarmuutta sekä alueiden saavutettavuutta.

Liikennejärjestelmän kehittämisessä tulee nykyistä selkeämmin huomioida Suomen kansainvälisen saavutettavuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiset yhteydet. Rajat ylittävien liikenneyhteyksien kehittäminen pitkällä tähtäimellä on tärkeää niin elinkeinoelämän toimintaedellytysten, huoltovarmuuden ja varautumisen kuin Suomen eurooppalaiseen liikenneverkkoon kytkeytymisen näkökulmasta. Kansainvälisiä yhteyksiä edistävät kärkitoimet tulisi priorisoida ja päättää, mihin niistä Suomi hakee EU-rahoitusta.

Perusväylänpidon merkitys liikennejärjestelmän toimivuudelle ja saavutettavuudelle on keskeinen, mutta nykyinen rahoitustaso ei vastaa väyläverkon tarpeita. Rahoituksen niukkeneminen tulevina vuosina uhkaa kasvattaa korjausvelkaa erityisesti vilkasliikenteisen verkon ulkopuolella, mikä heikentää alueiden saavutettavuutta ja kasvattaa pitkän aikavälin kustannuksia. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että Liikenne 12 -suunnitelman mukainen perusväylänpidon rahoitustason nosto toteutetaan täysimääräisesti eikä perusväylänpidon rahoitusta siirretä muihin käyttötarkoituksiin.

Sotilaallisen liikkuvuuden investointitarpeiden arvioidaan olevan lähivuosina miljardiluokkaa. Kansallisen turvallisuuden kannalta välttämättömien investointien toteuttaminen on tärkeää. Tarpeet ovat kuitenkin niin merkittävät, ettei niiden rahoittaminen jo ennestään niukasta perusväylänpidon tai kehittämisrahoituksesta ole kestävää. Sotilaallisen liikkuvuuden hankkeita tulisi rahoittaa ensisijaisesti erillisrahoituksella ja hyödyntämällä täysimääräisesti EU:n CEF Military Mobility -rahoitusta. Näin voidaan samanaikaisesti vahvistaa turvallisuutta, liikennejärjestelmän toimivuutta ja alueiden elinvoimaa.

Valtion vastuuta väyläverkon tarpeista ei saa hämärtää

Kuntaliitto pitää kestämättömänä kehitystä, jossa valtion liikenneviranomaiset pyrkivät kasvattamaan kuntien rahoitusvastuuta valtion väyläverkkoon kuuluvissa hankkeissa. Tämä näkyy muun muassa kehittämishankkeissa, väylien ylläpidossa, kävely- ja pyöräliikenteen väylissä sekä raskaan liikenteen taukopaikkojen toteuttamisessa. 

Lisäksi eri alueilla valmistellaan maanteiden tienpidon lakkauttamista vedoten liikennetarpeiden vähenemiseen tai riittämättömään rahoitukseen, mikä käytännössä siirtää kustannus- ja vastuurasitetta tiekunnille, kiinteistönomistajille tai kunnille. Tällaisen kehityksen seurauksena alueiden saavutettavuus heikkenee, kustannukset kasvavat ja epävarmuus liikkumisen, kuljetusten sekä elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä lisääntyy. Kyse on merkittävästä liikennepoliittisesta linjakysymyksestä, josta tulee käydä avoin poliittinen keskustelu. 

MAL-sopimukset kestävän kaupunkikehityksen välineeksi 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan MAL-sopimuksissa tulee palata niiden ydintehtävään eli maankäytön, asumisen ja liikenteen tasapainoiseen yhteensovittamiseen. Sopimusten tavoitteena tulee olla kaupunkiseutujen kestävän kasvun, elinvoiman ja saavutettavuuden edistäminen. Liikenteen osalta painopiste on palautettava seutujen sisäisen saavutettavuuden, joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn kehittämiseen sen sijaan, että MAL-sopimuksia käytetään valtion valtakunnallisten väylähankkeiden rahoitusvälineenä. EU:n rahoitusmahdollisuudet tulee hyödyntää täysimääräisesti, ja valtion pitkäjänteistä sitoutumista sekä aidosti neuvotteluihin perustuvaa MAL-yhteistyötä on vahvistettava.

Tavoitetila joukkoliikenteelle ja muille liikennepalveluille

Kävelyn ja pyöräilyn valtionrahoitus on hallituskaudella romahtanut, eikä vuoden 2027 talousarvioesityksessä osoiteta investointiohjelmaan määrärahoja. Valtion ei tule luopua kävelyn ja pyöräilyn pitkäjänteisestä edistämisestä, sillä nämä kulkutavat tukevat kustannustehokkaasti kestävää liikkumista, kansanterveyttä, liikenneturvallisuutta ja arjen saavutettavuutta. Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma on osoittautunut toimivaksi valtion ja kuntien yhteistyömalliksi, jossa jokainen valtion euro on tuonut hankkeisiin vähintään vastaavan kuntarahoituksen. Kuntaliitto katsoo, että ohjelman rahoitus tulee palauttaa pitkäjänteiselle ja ennakoitavalle tasolle, jotta valtion tuen vahva vipuvaikutus kuntien investointeihin voidaan hyödyntää.

Kaupunkiseutujen joukkoliikenteen valtiontuen ostovoima on hallituskaudella heikentynyt samaan aikaan, kun alan kustannukset ja liikkumispalveluiden arvonlisävero ovat nousseet. Kehitys on ristiriidassa sen kanssa, että liikennejärjestelmää tulisi johdonmukaisesti kehittää vähäpäästöisiä ja kestäviä kulkutapoja suosivaksi. Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2027 ei muuta kehityksen suuntaa. Vuonna 2024 valtion rahoitus kattoi keskimäärin vain noin 12 prosenttia kaupunkiseutujen joukkoliikenteen nettokustannuksista, vaikka kustannukset olivat nousseet 67 prosenttia vuodesta 2019. Seurauksena asiakkaiden ja kuntien rahoitustarpeet ovat kasvaneet. Vaikka matkustajamäärät ovat koronavuosien jälkeen monin paikoin kaupunkiseuduilla kasvaneet, eivät lipputulot ole riittäneet kattamaan kustannusten nousua. Myös Traficomin järjestämässä alueellisessa linja-autoliikenteessä valtion rahoituksen ostovoiman heikkeneminen on johtanut palvelutason asteittaiseen heikkenemiseen siitä huolimatta, että kunnat ovat osallistuneet merkittävällä panoksella rahoitukseen.

Ostojunaliikenteen kilpailutus tulee toteuttaa siten, että se parantaa palvelutasoa ja edistää aidosti henkilöjunaliikenteen markkinoiden kehittymistä. Kilpailutuksen myötä valtion kustannukset kasvavat lipputuloriskin siirtyessä tilaajalle sekä uusien kalusto- ja kiinteistöyhtiöiden perustamisen myötä.  Valtion tulee turvata ostoliikenteen pitkäjänteinen rahoitus sekä mahdollistaa halukkaiden kuntien osallistuminen palveluiden kehittämiseen ja kaupunkiseutujen välisten yhteyksien kilpailuttaminen tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Koska kalustokustannukset muodostavat jopa puolet henkilöjunaliikenteen kokonaiskustannuksista, tulee kilpailutuksessa mahdollistaa mahdollisimman kustannustehokkaan kaluston hyödyntäminen palvelutasosta tinkimättä. Kalustoyhtiön kalustokokonaisuuden tulee tukea kilpailun syntymistä, markkinoille pääsyä sekä kustannustehokasta liikenteen järjestämistä. 

Suomen lentoasemaverkostoa tulee tarkastella osana valtakunnallista liikennejärjestelmää, jossa eri liikennemuodot täydentävät toisiaan ja turvaavat alueiden saavutettavuuden, elinvoiman, huoltovarmuuden ja puolustuksen tarpeet. Traficomin valmisteilla olevan valtakunnallisesti tärkeiden lentoasemien kriteerityön lähtökohtana tulee olla kokonaisvaikutusten arviointi. Kuntaliitto katsoo, että lentoasemaverkostoa tulee arvioida useiden kriteerien perusteella eikä pelkästään matkustajamäärien tai yksittäisten taloudellisten mittareiden pohjalta. Arvioinnissa tulee painottaa elinkeinoelämän ja kansainvälisten yritysten tarpeita, TKI-toimintaa, matkailua sekä huoltovarmuuden ja puolustuksen näkökulmia. Lentoasemaverkosto on valtion vastuulla, eikä sen kustannusvastuuta tule siirtää kunnille. 

Kuntaliitto katsoo, että Suomeen tulee laatia yli hallituskausien ulottuva valtakunnallinen joukkoliikenteen tulevaisuusvisio, joka määrittää eri liikennemuotojen - raideliikenteen, lentoliikenteen, alueellisen ja paikallisen joukkoliikenteen ja muiden liikkumispalveluiden - roolit osana liikennejärjestelmää.

Päästökauppa ja sosiaalisen ilmastosuunnitelman liikennetoimenpiteet 

Vuonna 2028 käynnistyvä uusi päästökauppa (ETS2) kattaa tieliikenteen ja rakennusten erillislämmityksen. Sen arvioidaan tuovan Suomelle merkittäviä huutokauppatuloja, joita jäsenvaltioiden tulisi hyödyntää ilmasto- ja siirtymätavoitteiden saavuttamiseen. Kuntaliitto katsoo, että liikennesektorilta kerättävät päästökauppatulot tulee ohjata liikenteen käyttövoimamurroksen ja kestävän liikkumisen vauhdittamiseen koko maassa. Päästökauppatulojen käytöstä tulee laatia kansallinen ohjelma, joka varmistaa varojen pitkäjänteisen ja vaikuttavan kohdentamisen puhtaan siirtymän ja fossiilisista polttoaineista irtautumisen vauhdittamiseen.

Suomen sosiaalinen ilmastosuunnitelma perustuu EU:n sosiaaliseen ilmastorahastoon, jonka tavoitteena on tukea oikeudenmukaista vihreää siirtymää ja lieventää ETS2-päästökaupan sosiaalisia vaikutuksia. Kuntaliitto pitää lausunoilla olleen suunnitelmaluonnoksen liikennesektorin toimenpiteitä, kuten alueellisen joukkoliikenteen, kutsuliikenteen sekä kävely- ja pyöräilyinvestointien vahvistamista, erittäin kannatettavina, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden vastata liikenneköyhyyteen ja samalla edistää siirtymää kohti vähäpäästöistä liikkumista. Suunnitelman keskeinen heikkous on kuitenkin tukien kohdentaminen, sillä suurimmat kaupungit jäävät nykyisillä kriteereillä osin toimenpiteiden ulkopuolelle, vaikka myös niissä esiintyy liikenneköyhyyttä. Lisäksi erityisesti joukkoliikennehankkeiden vaikuttavuus edellyttää valtion pitkäjänteistä sitoutumista niiden rahoitukseen myös ohjelmakauden jälkeen.

Liikenteen digitalisaatio edellyttää tukea toteutukseen 

Kuntien digivelvoitteet liikennejärjestelmän digitaalisissa tietopalveluissa (HE 105/2025 vp) sekä liikenteen data-avaruustyö tarjoavat mahdollisuuden parantaa tiedon hyödyntämistä ja yhteentoimivuutta. Kunnille esitetyt velvoitteet ovat kuitenkin mittavia ja niiden toteuttaminen edellyttää lisäresursseja sekä ohjelmistojen, tiedonhallinnan ja rajapintojen kehittämistä. Kuntaliitto korostaa, että toimeenpano edellyttää valtion tukea, suunnitelmallista yhteiskehittämistä ja yhtenäisiä toimintamalleja. Kuntien tueksi tulisi osoittaa noin 2–2,5 miljoonan euron avustus nelivuotiseen yhteiskehittämiseen. Ilman taloudellista tukea velvoitteiden toteuttaminen ei ole realistista, erityisesti tilanteessa, jossa samat kuntien asiantuntijaresurssit vastaavat samanaikaisesti myös muista merkittävistä eri ministeriöiden digitalisaatio- ja sääntelyhankkeista.
 

SUOMEN KUNTALIITTO

Johanna Vilkuna
kehittämispäällikkö       

LIITE: Yleistä valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2027

Kuntien ja kuntayhtymien tilikauden tulos painuu vuosina 2026–2027 lähelle nollaa. Toiminnan ja investointien rahavirta jää miljardiluokan alijäämän tuntumaan. Kriisikuntamenettelyyn on joutumassa lähivuosina useita, asukasluvultaan pieniä kuntia. Valtiovarainministeriön mukaan vaikeassa taloudellisessa asemassa on myös 100 000–300 000 asukkaan kuntakokoryhmä.

Kuntien talousnäkymät heikkenevät tällä hetkellä korkean työttömyyden, palkkakustannusten nousun, investointipaineiden sekä valtion rahoitusleikkausten vuoksi. Kuntien taloudellisia lähtökohtia heiluttaa myös väestökehitys, sote-uudistuksen tasauserät sekä taloudellisen kasvun erilainen jakautuminen maan sisällä. 

Orpon hallituskauden saldo on kuntien kannalta vaatimaton. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita laajennettiin kuluvalla hallituskauden yhteensä noin 150 miljoonalla eurolla ja kuntien tuloja lisättiin noin 200 miljoonalla eurolla. Vuonna 2027 Orpon hallituksen päätösten yhteisvaikutus on kuntataloutta heikentävä. Monet kunnille tärkeät uudistukset, kuten valtionosuusuudistus, kiinteistöverouudistus sekä normien keventäminen, pysähtyivät hallituskaudella poliittiseen kiistelyyn. 

Orpon hallituksen keskeisin kuntatehtävien laajennuspäätös liittyy oppimisen tuen uudistamiseen. Tehtävien laajennuksiin kohdistettu lisärahoitus ei kuitenkaan vahvista kuntataloutta, sillä rahoitus ja tehtävistä aiheutuneet lisämenot mitoitetaan hallituskaudella yhtä suuriksi. Tällöin päätöksen yhteisvaikutus on kuntatalouden kannalta neutraali. 

Orpon hallituksen kuntien tuloja lisäävä noin +200 miljoonan euron nettovaikutus pohjautuu lähinnä maapohjan kiinteistöveron korottamiseen sekä sote-siirtolaskelman tarkentumiseen osoitettuun 277 miljoonan euron valtionosuuslisäykseen. Lisäysten ohella kuntien yleiskatteelliseen valtionosuuteen ohjattiin myös useita leikkauksia indeksijarrun, normien keventämisen, kasvutoimien rahoittamisen ja kotoutumiskorvausten tehostamisen nimissä. Leikkaukset lakisääteisten palvelujen turvaamiseen tarkoitettuun kuntien valtionosuusrahoitukseen ovat suora heikennys koulutukseen ja työllistämispalveluihin samaan aikaan, kun näitä palveluja uudistetaan rajusti.

Kuntaliiton arvion mukaan työttömyyden hoidon palvelut ja kuntien työttömyysturvaan liittyvä uusi rahoitusmalli siirtyivät kuntiin vuonna 2025 noin 200 miljoonaa euroa alirahoitettuna. Kuluvan vuoden aikana työllisyysalueiden asiakasmäärät ja kuntien rahoittamat työttömyysturvamenot ovat vain lisääntyneet pitkäaikaistyöttömyyden kasvun myötä. TE-uudistukseen osoitettu valtion kompensaatio onkin jäämässä tänä vuonna noin 300 miljoonaa euroa alimitoitetuksi. Lisäksi Orpon hallituksen muut säästöpäätökset, kuten asumistuen ja työttömyysetuuksien leikkaukset, ovat lisänneet kotitalouksien toimeentulotuen tarvetta. Kuntien rahoitusosuus perustoimeentulotuen menoista nousee vuonna 2027 peräti 480 miljoonaan euroon. 

Kun Orpon hallituksen kuntapäätöksiin lasketaan mukaan myös edellisellä hallituskaudella päätetyn TE-palvelu-uudistuksen vaikutus niin valtion toimien yhteisvaikutus heikentää kuntataloutta vuonna 2027 noin 250–300 miljoonaa euroa. Jos mukaan laskettaisiin myös vuoteen 2027 ulottuvat sote-siirtolaskelmien takaisinperinnät niin yhteisvaikutus heikentyisi entisestään. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että hallituksen virallisena tavoitteena on auttaa kuntia tasapainottamaan talouttaan. 

Valtion vuoden 2027 talousarviopäätökset heikentävät koko julkista taloutta

Julkisen talouden alijäämä kasvaa sekä vuonna 2026 että 2027. Alijäämää kasvattavat muun muassa väestön ikääntyminen ja lisäykset puolustushallinnon määrärahoihin, mutta myös useat muut julkisia menoja kasvattavat ja tuloja vähentävät päätökset. Talouskasvun vahvistumisen vaikutus julkiseen talouteen jää vielä rajalliseksi. 

Suomi on ollut tammikuusta 2026 lähtien EU:n liiallisen alijäämän menettelyssä (EDP), jossa Suomen tulee rajoittaa nettomenojen kasvua vuosina 2026—2028. Tiukasta tavoitteesta huolimatta valtion vuoden 2027 talousarvio heikentää julkista taloutta (ml. sosiaaliturvarahastot) noin 0,35 miljardilla eurolla. Talousarvioesitykseen sisältyy menosäästöjä noin 0,9 miljardia euroa enemmän kuin vuonna 2026, mutta samaan aikaan verokevennykset sekä menojen ja investointien lisäykset painavat valtion budjetin yhteisvaikutuksen miinukselle. Tämä on huono lähtökohta tuleville julkisen talouden sopeuttamistavoitteille.