HE 180/2026 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Suomen Kuntaliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua ja olla kuultavana asiassa. Kuntaliitto tunnistaa esityksessä tärkeitä tavoitteita ja pitää kannatettavana sitä, että sosiaalihuollon toiminta kohdistuisi nykyistä vahvemmin oikea-aikaiseen tuen tarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen. Kuntaliitto pitää kannatettavana sitä, että hallinnollista työtä ja esimerkiksi kirjaamiseen käytettyä työaikaa saadaan kohdennettua vahvemmin asiakkaan oikea-aikaiseen tukemiseen. Kuntaliitto pitää myös hyvänä tavoitteena sitä, että hyvinvointialueilla olisi jatkossa joustavampia mahdollisuuksia kehittää ja toteuttaa uudenlaisia ja paremmin asukkaiden/asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluita, alueelliset olosuhteet paremmin huomioiden. 

Kuntaliitto on kuitenkin huolissaan siitä, että ehdotettu esitys voi johtaa lisääntyneen liikkumavaran ja säästötavoitteiden kautta siihen, että asiakkaat ohjautuvat entistä enemmän kuntien palveluihin ja kunnat joutuvat ns. paikkaamaan hyvinvointialueiden palveluita. Tämä ei ole ollut hyvinvointialueuudistuksessa tavoitteena. Jo nykyisen lainsäädännön aikana kunnilla on ollut painetta löytää asiakkaille tukea ja palveluja, jota he eivät ole saaneet hyvinvointialueilta niiden vähäisten resurssien vuoksi. Tilanne on vaihdellut alueittain ja näkynyt erityisesti työllisyyspalveluissa sekä lasten ja nuorten palveluissa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan esitys ei saa vahvistaa tätä kehitystä: hyvinvointialueiden tulee jatkossakin hoitaa niille lainsäädännöllä määritellyt tehtävät ja kuntien ei tule jatkossakaan käyttää resurssejaan hyvinvointialueiden vastuulla olevien palvelujen paikkaamiseen. 

Hyvinvointialueuudistuksen keskeisinä tavoitteina on palvelujen saatavuuden parantaminen ja painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen tukeen. Kuntaliitto pitää tärkeänä sen varmistamista, että esityksen mukaiset muutokset edesauttavat hyvinvointialueuudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, eivätkä heikennä entisestään nyt jo monin paikoin haastavaa tilannetta. 

Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että sosiaalihuoltolain mukaista ohjausta ja neuvontaa vahvistetaan (6 §). Kuten lain esitöissä mainitaan, erityisen tärkeää on lasten ja nuorten saama neuvonta ja ohjaus. Ohjauksen saaminen nimettömänä voi madaltaa kynnystä hakea apua myös tämän kohderyhmän osalta. 

Ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta Kuntaliitto pitää hyvänä lakiesityksen 10a §:ää, joka selkiyttää aiempaan säätelyyn verrattuna sosiaalihuollon roolia hyvinvointialueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.  Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on näyttäytynyt osittain hyvinvointialueiden toiminnasta irrallisena kokonaisuutena, joten hajanaisen sääntelyn yhdistäminen ja tavoitteen terävöittäminen on varsin perusteltu tarkennus. Kuntaliitto nostaa kuitenkin esiin sen olisiko terminä hyvinvoinnin edistämisen rinnalle syytä nostaa vakiintunut termi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, jota käytetään esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021). Tämä tarkennus osaltaan selkiyttäisi sosiaalihuollon roolia osana poikkihallinnollista hyvinvointialueiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuudessa. Lisäksi esitys poistaisi selkeät viittaukset nykyisessä sosiaalihuoltolaissa olevaan kuntien rooliin ja vastuuseen. Lain perusteluissa oleva pykälän 2 momentin kokonaisuus on sisällöllisesti voimakkaasti sidoksissa kuitenkin kuntien tekemään työhän elinympäristön, koulutuksen tai muiden palveluiden osalta, mikä kytkee kuntien työn luontevasti sosiaalipalveluiden ennaltaehkäisevän työn kokonaisuuteen. 

Lakiesityksen perusteluissa on viitattu 10 a §:n yhteydessä esimerkkinä alueellisiin neuvotteluihin yhteistyön sopimisen osalta. Kuntaliiton työssä on kuitenkin tehty havainto, että kuntien ja hyvinvointialueiden väliset neuvottelut ja neuvottelumenettelyt on edelleen selkiintymättömiä ja perusteluissa olisi Kuntaliiton näkemyksen mukaan syytä täsmentää sitä, tarkoitetaanko viittauksella hyvinvointialuelain (611/2021) 14 §:n mukaisia kuntien ja hyvinvointialueiden neuvotteluita vai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja hyte-neuvotteluita.

Esityksessä ehdotetaan uutta pykälää (14 a §) ”Tuen tarpeisiin vastaaminen”. Säännös edellyttäisi arvioimaan, voidaanko asiakkaan tuen tarpeisiin vastata muiden viranomaisten palveluilla tai toimilla. Lisäksi asiakkaalle annettaisiin tarpeen mukaan ohjausta ja tukea näiden palvelujen ja etuuksien (esim. terveydenhuollon palvelut, varhaiskasvatuksen tai oppilaitoksen järjestämisvastuulle kuuluva tuki, talous- ja velkaneuvonta, työllisyyspalvelut, kunnan kotoutumispalvelut, Kelan etuudet) piiriin hakeutumisessa ja niiden hyödyntämisessä. Kuntaliitto pitää riskinä, että lausunnot esimerkiksi varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja sen tarpeesta lisääntyvät ja sosiaalityöntekijät saattavat ottaa laajempaa roolia ja luvata perheille palvelua, mistä eivät päätä. Asia ohjauksen osalta on sinällään kannatettava, mutta on tärkeää, että ohjausta toteuttavat tunnistavat ne palvelukokonaisuudet, joista hyvinvointialueen edustajat eivät voi päättää, jotta perheille ei synny asiasta väärää mielikuvaa. Huomio koskee lapsiperheiden lisäksi myös muita asiakasryhmiä, joita voidaan esityksen mukaan ohjata muiden viranomaisten palveluihin ja toimintoihin.

Lapsiperheiden tuki

Esityksessä ehdotetaan uutta lapsiperheiden tuen kokonaisuutta (18 §), jonka sisältö määrittyisi lapsen ja hänen perheensä yksilöllisen tuen tarpeen perusteella. Esityksen mukaan väljempi sääntely loisi edellytyksiä kehittää uusia sosiaali- ja terveydenhuollon tai muiden toimijoiden integraatiota vahvistavia yhteistyörakenteita, kuten lastenpsykiatrian, neuvolapalvelujen, varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen sekä sosiaalihuollon välistä yhteistä työskentelyä aiempaa joustavammin ja tarkoituksenmukaisemmin. Kuntaliitto pitää tavoitetta kannatettavana, jos se lisää ja parantaa varhaiskasvatuksen ja perhetyön yhteistyötä. Olennaista on, että hyvinvointialueen palvelut ja kuntien ehkäisevä toiminta muodostaa toimivan kokonaisuuden. Uusi sääntely ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet väljemmän sääntelyn ja tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi valuttavat niille kuuluvia lapsiperheiden tuen muotoja kuntien tehtäväksi. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että kuntien ei tarvitse ns. paikata sosiaalihuollon toimintaa palkkaamalla esimerkiksi omia perhetyön sosionomeja varhaiskasvatukseen.  

Työllisyys

Kuntaliitto katsoo, että esitys kuntouttavan työtoiminnan osalta siirtää kuntouttavan työtoiminnan työelämään suuntautuvia palveluja kunnille resursseineen ei vastaa hallitusohjelman kirjausta: ”Hallitus uudistaa kuntouttavan työtoiminnan ja päihdekuntoutustyön työllistymistä edistäväksi. Kuntouttavan työtoiminnan työhön suuntaavat palvelut palautetaan kuntien järjestämisvastuulle kuitenkin niin, että kunnilla ja hyvinvointialueilla on mahdollisuus sopia kyseisten palveluiden järjestämisestä myös toisin esimerkiksi hyvinvointialueen kautta koko alueen laajuisesti.” Esitys ei vastaa myöskään kevään 2025 puoliväliriihen linjausta, jossa ”sosiaalihuollon työllistymistä ja työ- ja toimintakykyä edistäviä palveluita uudistetaan kokonaisuutena siten, että siirretään kuntouttava työtoiminta ja sen resurssit kuntiin ja kehitetään palvelua vahvemmin työllistymistä edistäväksi.” 

Esityksessä todetaan, että noin 10 % kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista olisi työkykyisiä ja valmiina siirtymään julkisten työvoimapalveluihin. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden määrän vähenemisen katsotaan esityksessä johtuvan siitä, että hyvinvointialueet ovat tarkentaneet kuntouttavaan työtoimintaan pääsyn kriteereitä. Työllisyysalueilta tulleen palautteen mukaan kuntouttavaa työtoimintaa tarvitsevien asiakkaiden pääsy em. palveluun on vaikeutunut. Kuntouttavan työtoiminnan asiakasmäärät ovat romahtaneet palvelun siirryttyä hyvinvointialueille. Esityksessä arvioidaan, että jatkossa hyvinvointialueet eivät enää järjestä 2 300 asiakkaan palveluja ja siten säästöä syntyy vuodesta 2028 lukien. Tosiasiassa sekä työvoimaviranomainen että hyvinvointialue ovat todenneet em. asiakkaiden tarvitsevat palvelua, joten, jos em. palvelua ei järjestä hyvinvointialue, tulisi siihen varattu rahoitus siirtää työvoimaviranomaiselle. Esityksessä todetaan, että velvoittavuuden puutteen vuoksi asiakasmäärä tulee laskemaan entisestään, mutta asiakkaiden palvelutarve ei.

Esityksessä muutetaan kuntouttavan työtoiminnan palvelun oikeudellista luonnetta merkittävästi, kun subjektiivisesta palvelusta tehdään määrärahasidonnainen palvelu. Siirtyminen lakisääteisestä järjestämisvastuusta "tarpeen mukaan" järjestettäväksi tarkoittaa käytännössä siirtymisestä subjektiivisesta oikeudesta tai yleisestä järjestämisvelvollisuudesta kohti harkinnanvaraista palvelua. Muutos vaikuttaa merkittävästi sekä asiakkaaseen että palvelun järjestäjään. Asiakkaalla ei ole enää suoraan lakiin perustuvaa oikeutta saada palvelua pelkän diagnoosin tai statuksen perusteella. Palvelun saaminen edellyttää yksilöllistä ja aiempaa tarkempaa palvelutarpeen arviointia. Palvelun tarve on pystyttävä osoittamaan ja perustelemaan entistä vahvemmin. Jokainen tapaus on arvioitava erikseen, ja päätökset on perusteltava huolellisesti. Tämä voi lisätä viranhaltijoiden selvitys-, arviointi- ja dokumentointityötä sekä hallinnollista kuormitusta. Kyse on siten olemassa olevien lakisääteisten tehtävien tosiasiallisesta laajenemisesta ja niiden hoitamiseen liittyvien vaatimusten lisääntymisestä, mikä tulee tunnistaa myös muutoksen kuntataloudellisten vaikutusten arvioinnissa ja rahoitusperiaatteen toteutumisen tarkastelussa.

Eriarvoisuus ja erävarmuus voivat myös lisääntyä, sillä palvelun saaminen tulee riippuvaiseksi hyvinvointialueen taloustilanteesta ja siitä, miten tiukasti "tarve" milläkin alueella määritellään. 

Esityksessä pidetään keskeisenä riskinä mahdollisuutta, ettei työvoimaviranomaisella ole sopivia palveluita riittävästi tarjolla tai työtön ei jostain syystä ohjaudu niihin. Se saattaisi esityksen mukaan aiheuttaa osalle työttömistä henkilöistä heikennyksiä etuuksiin tai myös mahdollisuudet työllistymiseen voisivat heikentyä, joka voi puolestaan johtaa syrjäytymiseen ja muiden ongelmien pahenemiseen. Kuntaliitto näkee merkittävänä riskinä myös sen, että hyvinvointialueen säästöpaineiden alla myös asiakkaiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden puute voi johtaa inhimilliseen kärsimykseen, ongelmien kasautumiseen ja yhteiskunnallisten kustannusten kasvuun. Se voi myös heikentää yksilön toimintakykyä ja pahimmillaan aiheuttaa syrjäytymistä. 

Kuntaliitto korostaa, että kunnan ja hyvinvointialueen saumattomalla yhteistyöllä on varmistettava työttömien oikea-aikainen tuki työllistymiseen ja arjen hallintaan. Työllisyyden yhdyspintojen toimivuus edellyttää selkeää työnjakoa, sujuvaa tiedonkulkua ja yhteisiä asiakasprosesseja.

Lopuksi

Kuntaliitto muistuttaa, että hyvinvointialueuudistuksen yhtenä tavoitteena on painopisteen siirtäminen varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn. Mikäli esitys johtaa siihen, että asiakkaat eivät saa tarvitsemaan palveluja riittävän varhaisessa vaiheessa, korjaavien/raskaampien palvelujen tarve kasvaa. Tällä on inhimillisen näkökulman lisäksi myös kustannusvaikutuksia. Kuntaliiton näkemyksen mukaan esityksellä ei tule edistää kehitystä, joka heikentää mahdollisuuksia saavuttaa hyvinvointialueuudistukselle asetetut tavoitteet.

Kuntaliitto on lisäksi esittänyt aiemmalla lausuntokierroksella sosiaalihuoltolain uudistuksen ohella muutoksessa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaslain korjaamista samassa yhteydessä kuntien tiedonsaantioikeuksien varmistamiseksi hautaustoimilain nojalla hoidettavissa hautauksissa, joissa kunnilla on viime sijainen vastuu. Tältä osin hallituksen esitys ei sisällä muutosta nykytilanteeseen. Kuntaliitto pitää kuitenkin tärkeänä, että kunnilla olisi mahdollisuus saada salassapitosäännösten estämättä tulevaisuudessa tiedot vastuullaan olevien vainajien taloudellisesta tilanteesta sekä mahdollistaa kunnille oikeus hakea täydentävää toimeentulotukea tilanteissa, joissa omaiset tai muut läheiset eivät toimi vainajan asioiden edistämiseksi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Susanna Huovinen
varatoimitusjohtaja

Liisa Jurmu
erityisasiantuntija