Kuntaliitto pitää hyvänä, että lunastuksessa maksettavien korvausten määräytymisperusteiden muuttamisen mahdollisuutta on selvitetty. Kuntaliitto katsoo, ettei yleisiä korvausperusteita tule muuttaa.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan tulisi selvittää, onko korvausperusteiden muuttamiselle perusteita sekä minkälaisia vaikutuksia muutoksella olisi. Kuntaliiton mielestä selvityksessä olisi tullut tuoda selkeämmin ilmi, että lunastuskorvausten osalta epäoikeudenmukaisiksi on koettu nimenomaisesti metsäalueiden lunastukset. Selvityksessä ei kerrottu miten lunastuskorvaukset nykyään arvioidaan ja miksi lopputulos koetaan epäoikeudenmukaisena. Kuntaliiton käsityksen mukaan sähkölinjojen lunastuskorvausten taso on pitkälti sidoksissa valittuun tapaan diskontata metsäntuotto nykyhetkeen. Koska diskonttauksen tuloksena nykyarvo putoaa yleensä pieneksi, voi korvaus tuntua epäreilulta.
Kuntaliitto toivoisi kiinnitettävän huomiota siihen, että sähkölinjoja on myös asemakaavoitetuilla alueilla ja tasapuolisen kohtelun nimissä näilläkin alueilla korvausten tulee määräytyä samoin perustein kuin maa- ja metsätalousmaalla. Jatkoselvityksessä tulisi selvittää muutoksen taloudelliset vaikutukset, sekä sähkönkäyttäjälle, että yleiselle yhdyskuntarakenteen kehitykselle.
Kuntaliitto katsoo, että selvityksessä olisi pitänyt tuoda vahvemmin esiin vertailtujen voimassa olevien lakien korvausperusteet sekä lunastettavalle omaisuudelle koituvat vaikutukset, eri tarpeisiin tehtävissä lunastuksissa on erityispiirteensä. Sähkölinjojen lunastuksissa tyypillisesti lunastetaan käyttöoikeus alueeseen, maapohjan omistusoikeuden edelleen säilyessä. Vaikka sinällään alueen metsätaloudellinen käyttö estyy, on sähkölinjan vaikutukset ympäristöön huomattavasti vähäisemmät kuin esimerkiksi vertailukohtana olleen kaivostoiminnan. Verkkoyhtiö ei laajasti muuta maankäyttöä eikä poista pysyvästi kiinteistöllä olevia maa-aineksia tai myy niitä kaupallisessa tarkoituksessa, kuten kaivostoiminnassa. Verkkoyhtiön rakentamassa siirtolinjassa toki kulkee sähköä, mutta sitä ei ole otettu kiinteistönomistajalta, toisin kuin kaivostoiminnan tuotteet. Kaivoslain perusteella maksettava ylimääräinen korvaushan perustuu myytyyn malmiin, jonka louhiminen on mahdollistettu kaivostoimituksella. Toisin kuin selvityksessä oli katsottu, voitaisiin myös tulkita, että kaivoslainkin mukainen korvaus on korvausta kiinteistönomistajan menetyksestä (jopa vähemmän kuin hän tosiasiallisesti menettää), sillä kaivoksen toiminta perustuu kiinteistöstä louhittaviin aineksiin. Näin ollen sähköverkot eivät ole rinnastettavissa kaivostoimintaan.
Sähköverkko palvelee pääsääntöisesti suomalaisia sähkönkäyttäjiä, joista jokainen maksaa sähkönsiirrosta. Sähkönsiirtolinjat ovat välttämätöntä ja kriittistä infrastruktuuria, toisin kuin kaivokset. Kyse on vahvasti säännellystä ja monopoliin perustuvasta liiketoiminnasta, jossa toimija itse ei voi valita minne verkkoa rakennetaan, vaan jokaiselle sähkönkäyttäjälle on mahdollistettava sähkönsaanti. Jokainen sähkönkäyttäjä hyötyy sähköverkon olemassaolosta, mutta kukaan ei voi valita käyttämäänsä siirtoyhtiötä. Sähkönsiirtohinnoissa on jo nykyisin suurta vaihtelua sen mukaan millaisen kokonaisuuden siirtoyhtiön verkko muodostaa. Lunastuskorvausten määräytymisperusteiden muuttaminen vaikuttaisi todennäköisesti eniten niihin sähkönkäyttäjiin, joilla on jo nykyisin korkeimmat siirtohinnat.
Sähkönsiirtolinjat vastaavat luonteeltaan maanteitä tai rata-alueita, jotka nekin nauhamaisesti halkovat maisemaa ja todella aiheuttavat maanomistajalle haittaa. Kyseiset alueet tosin tavallisesti lunastetaan omistusoikeudella. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan vaadita hyödynsaajaa, eli tien- tai radanpitäjää, maksamaan korvauksia muulla perusteella kuin maanomistajan menetyksen. Jos sähkölinjoista maksettavien korvausten korvausperusteissa on eroavaisuuksia suhteessa maanteihin ja ratoihin, tulisi ne saattaa samalle tasolle.
Yhteenveto
Kuntaliitto ymmärtää omaisuudensuojan merkityksen, mutta on huolissaan näkemyksen kaventumisesta yleisestä hyväksyttävyydestä yksityisen edun puolelle. Kuntaliiton näkemyksen mukaan yleisten korvausperusteiden muuttamiselle ei ole tarvetta, sen sijaan tulisi tarkastella ja kehittää arviointimenetelmiä ja niiden lähtöaineistojen tarkkuutta ja laatua.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirén
johtaja, yhdyskunta ja ympäristö
Laura Suurjärvi
kehittämispäällikkö
