Sote-uudistuksen vaikutukset kuntien rahoitusperiaatteisiin auki

(Kuntaliitto tiedottaa 11.4.2014) Kuntien rooli uuden sote-mallin rahoituksessa on toistaiseksi määrittämättä, totesi Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen Polvijärvellä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton ja Kuntaliiton yhteisessä maakuntatilaisuudessa perjantaina. 

​– Hallituksen ja opposition sopiman sote-uudistuksen valmistelua ohjaava puolueiden edustajista koostuva ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran tällä viikolla. Ohjausryhmän tehtävänä on laatia esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi ja esityksen olisi oltava valmis toukokuun loppuun mennessä. Lausuntokierros on suunniteltu kesäkuuksi.

Kietäväinen huomautti, että mikäli tarkoituksena on saada aikaan sote-malli, jossa kaikki keskeiset asiakysymykset olisi ratkaistu edes periaatetasolla ennen lausuntokierrosta, on aikataulu erittäin kireä.

– Vielä ei edes ole kunnolla määritelty, mitä järjestämisvastuu ja toteutusvastuu todellisuudessa merkitsevät. Samoin auki on se, onko uusilla viidellä sote-alueella omaa tuotantoa ja omaa henkilökuntaa vai onko sen roolina vain toimia tilaajana, huomautti Kietäväinen.

– Emme myöskään tiedä mitä muutoksia omistussuhteisiin tarvitaan niiden kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa olevien kiinteistöjen osalta, joissa tänä päivänä tarjotaan sosiaali- ja terveyspalveluja.

Kunnilla oltava selkeä rooli sote-rahoituksessa

Sote-alueiden rahoituksen osalta on linjattu, että rahoitus tulee kunnilta ja perustuu painotettuun kapitaatioon.

– Tämä tarkoittanee sitä, että yksittäisen kunnan rahoitusosuuteen vaikuttaa kunnan väkiluvun lisäksi se, minkä ikäisiä kuntalaiset ovat ja se, kuinka sairaita he ovat. Miten painotus käytännössä toteutetaan, on auki. Uusi maksuperuste muuttaa kuntien keskinäisiä suhteita merkittävästi nykytilanteeseen nähden. Selvää lienee, että valtionosuudet maksetaan jatkossakin peruskunnille, arvioi Kietäväinen. 

Kuntien kannalta keskeistä on se, miten kuntien maksuosuuden taso määritellään.

– Uudistuksen rahoituksesta päätettäessä on harkittava, onko järkevää antaa sote-alueille rajaton vapaus määrätä maksun tasosta vai rajoitetaanko kansallisella tasolla maksun määräytymisen liikkuma-alaa kustannustehokkuuden varmistamiseksi. Kustannustehokkuuden varmistamiseksi järjestelmän rahoittajille, eli kunnille, on turvattava mahdollisuus vaikuttaa maksun määräytymiseen, analysoi Kietäväinen.

– Valtion on jatkossakin osallistuttava riittävästi sote-palvelujen rahoitukseen. Samoin on huolehdittava, ettei sote-alueille määrätä uusia tehtäviä ja velvoitteita, sillä vaikka järjestämisalueiden koko kasvaa, joudutaan jatkossakin elämään tiukan talouden kanssa.

Kietäväinen muistutti, että puolueiden yhteisten sote-linjausten mukaan kunnat ovat jatkossakin mukana palvelujen tuottamisessa. Lähipalvelut, kuten terveyskeskukset, vanhusten kotipalvelut tai sosiaalihuollon palvelut säilyvät jatkossakin lähellä ihmistä.

– Muotoilu on moniselitteinen. Merkitseekö tämä sitä, että kunnilla, kuntayhtymillä tai vastuukunnilla voisi olla alueellaan väestövastuun luontoinen palvelujen tuotantovastuu. Voisivatko kunnat palveluja tuottaessaan käyttää kolmannen ja yksityisen sektorin palveluja tarkoituksenmukaisesti tuotannossa hyväkseen? Kansallisessa lainsäädännössä on selkeästi määriteltävä, että kunnat voivat tuottaa sote-palveluita ilman kilpailutusta.

– Se, miten kunnille maksetaan palvelujen tuottamisesta, on myös määrittämättä. Ellei kustannus- ja palvelutarve-eroja oteta riittävästi huomioon, merkitsisi se käytännössä merkittävää kuntien lisämaksuvelvoitetta palvelujen rahoittamisessa, koska epäedullisessa asemassa olevat kunnat joutuisivat rahoittamaan palveluja niiden turvaamiseksi yli sote-alueen maksamien korvaustason.

Lisätietoja:
Timo Kietäväinen, varatoimitusjohtaja, p. 0400 486 043