​Yleiskirje 23/80/2001, K. Luoma, V. Valpasvuo/eg, 6.11.2001

Uudet ilmanlaatu- ja VOC-päätösasetukset

​Yleiskirje 23/80/2001,  K. Luoma, V. Valpasvuo/eg, 6.11.2001 
 

Ilmanlaatuasetus 

Valtioneuvosto antoi 9.8.2001 asetuksen ilmanlaadusta (ilmanlaatuasetus), joka koskee ulkoilman epäpuhtauksien raja-arvoja. Asetuksen tavoitteena on vähentää ulkoilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja. Asetus tuli voimaan 15.8.2001.

Asetuksella kumotaan valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista, eräitä raja-arvoja lukuun ottamatta sekä 3 § valtioneuvoston päätöksestä, joka koskee ilmanlaadun ohjearvoja ja rikkilaskeuman tavoitearvoa.

VOC-päästöasetus

Valtioneuvosto antoi 23.5.2001 asetuksen orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (VOC-päästöasetus). Asetus tuli voimaan 4.6.2001. 

 

Samalla valtioneuvosto teki ympäristönsuojeluasetukseen VOC-päästöasetuksen edellyttämät muutokset, jotka tulivat myös voimaan 4.6.2001.

 

Lisätietoja:

Ilmanlaatuasetuksesta
Kalevi Luoma, puh. (09) 771 2556, kalevi.luoma@kuntaliitto.fi
VOC-asetuksesta
Vesa Valpasvuo, puh. (09) 771 2558, vesa.valpasvuo@kuntaliitto.fi 
 

Liitteet
Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001)
Valtioneuvoston asetus orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (435/2001)
Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojeluasetuksen muuttamisesta (436/2001)

 

Tiedoksi

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

 

1. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) (ilmanlaatuasetus) 

 

Valtioneuvosto on antanut 15.8.2001 voimaantulleen ulkoilman epäpuhtauksien uusia raja-arvoja koskevan asetuksen, jonka tavoitteena on vähentää ilmanlaadusta peräisin olevia terveys- ja ympäristöhaittoja. Asetus perustuu Euroopan Yhteisön direktiiveihin 1999/30/EY ja 2000/69/EY. Raja-arvot koskevat ilman rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, lyijyn sekä nyt ensimmäistä kertaa myös hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksia. Asetus kumoaa valtioneuvoston päätöksen ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista 481/1996, mutta siinä säädetyt raja-arvot rikkidioksidin, typpidioksidin ja kokonaisleijuman (TSP) pitoisuuksille ovat voimassa siirtymäkauden eli yhdisteestä riippuen vuosiin 2005 tai 2010. Asetuksella kumotaan myös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta annetun valtioneuvoston päätöksen (480/1996) 3 §. 

 

Rikki- ja typpidioksideille ja alailmakehän otsonille on annettu varoituskynnykset ja otsonille lisäksi tiedotuskynnys väestölle tiedottamiseksi tai sen varoittamiseksi. Maa on jaettu 14 ilmanlaadun seuranta-alueeseen ympäristökeskusjaottelulla kuitenkin pääkaupunkiseudun eli YTV:n alueen muodostaessa oman seuranta-alueen.

 

Vastuu ilmanlaadun seurannasta kuuluu ympäristönsuojelulain 86/2000 perusteella kunnille. Toiminnanharjoittajien on niinikään oltava selvillä päästöjensä vaikutuksesta ilmanlaatuun. Seuranta ja mittausvelvollisuus sisällytetään näin tarvittaessa ympäristölupavaraisten toimintojen ehtoihin. Asetus sisältää kunnille myös toimenpide- sekä tiedottamisvelvoitteen asukkaille ja valtion viranomaisille päästöjen raja-arvot ylittävissä ja asukkaiden terveyttä uhkaavissa päästötilanteissa. 

 

Uuden ilmanlaatuasetuksen mukaisten useimpien yhdisteiden päästöraja-arvojen noudattaminen ei aiheuttane kovin suuria ongelmia kunnille. Suurten taajamien liikenteestä peräisin olevat pakokaasupäästöt saattavat aiheuttaa typpidioksidin raja-arvon ylittymisen. Myös katujen pölyämisestä voi aiheutua hiukkaspäästöjen raja-arvon ylittymisiä.

 

Asetuksella ei laajenneta olennaisesti ilmanlaadun jatkuvaa mittausvelvollisuutta, eräiltä osin voisi riittää jopa nykyistä harvempi verkosto. Toisaalta kuitenkin seurantaan tulevat uudet yhdisteet hiilimonoksidi ja bentseeni voivat vaatia mittausten tai kartoitusten laajentamista. Jatkuvatoimisten mittausten laadunvarmennuksesta ja harmonisoinnista sekä laskentaohjelmistojen päivityksestä tai mittauspisteiden siirrosta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan voi aiheutua kunnille lisäkustannuksia. Asianmukaiseen väestölle tiedottamiseen erityisesti poikkeustilanteissa kannattaa myös varautua. Liikenteen rajoittaminen on myös tarvittaessa otettava huomioon.

 

Erityispiirteenä asetuksessa ja myös EY-direktiivissä on Suomeen sovellettu poikkeama hengitettävien hiukkasten (PM 10) raja-arvon suhteen. Mikäli raja-arvo ylittyy katujen talvihiekoituksen takia, ei ole tarpeen laatia suunnitelmia tai ohjelmia raja-arvojen alittamiseksi. Sen sijaan vaaditaan väestölle tiedottamisen ohella selvitystä raja-arvon ylittymisen syistä ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä ja niiden toteutumisesta (Suomen Kuntaliiton lausunto 162/90/2001).  

 

Ilmanlaatuasetus ei edellytä käytännössä kunnilta erityisiä välittömiä toimenpiteitä, mutta suositeltavaa olisi, että kunnat selvittäisivät tarvittaessa yhteistyössä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa alueellaan olemassa olevat ilmanlaadun seuranta- ja mittauspisteet sekä laaditut selvitykset. Samalla voisi selvittää mahdollisesti tarvittavien lisätutkimuksien toteuttamista kuntien yhteistyönä. Ilmanlaatua koskevaa tiedotusta on myös kehitettävä vastaamaan asetuksen vaatimuksia. 

 

2. Valtioneuvoston asetus orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (435/2001) (VOC-päästöasetus) 

Valtioneuvosto antoi 23.5.2001 asetuksen orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (435/2001) (VOC-päästöasetus). Asetus tuli voimaan 4. kesäkuuta 2001 ja sillä pannaan täytäntöön EU:n asiasta antama direktiivi. Asetus ei koske öljynjalostamoita eikä peruskemian teollisuutta.  

 

Asetuksella rajoitetaan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä uusissa ja lokakuusta 2007 lukien myös vanhoissa laitoksissa, joissa käytetään orgaanisia liuottimia. Tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä aiheutuvia ympäristöhaittoja sekä terveydelle aiheutuvia vaaroja.

 

Asetuksessa tarkoitetut orgaaniset yhdisteet lisäävät muun muassa alailmakehässä vaarallista otsoninmuodostusta ja ne voivat suurina pitoisuuksina aiheuttaa haittaa terveydelle, kasvillisuudelle ja materiaaleille. Lisäksi jotkut haihtuvista orgaanisista yhdisteistä ovat myrkyllisiä, syöpää tai perimän muutoksia aiheuttavia.

 

Asetusta sovelletaan toiminnoissa ja laitoksissa, joissa käytetään vuosittain säädetyn enimmäismäärän ylittävä määrä liuottimia. Tällaisia laitoksia on Suomessa arviolta 800?1000. Orgaanisia liuottimia käytetään muun muassa painamisessa, erilaisissa puhdistuksissa, maalauksissa, kemiallisessa pesussa, liimauksissa, kumin jalostuksessa, nahan viimeistelyssä sekä lääkkeiden, maalien, lakkojen liimojen ja painovärien valmistuksessa ja eläin- ja kasvirasvojen uuttamisessa.

  

Suomen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt olivat vuonna 1999 yhteensä noin 169 500 tonnia. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laitosten päästöt ovat noin 10 % Suomen kokonaispäästöistä. Asetusten vaatimusten täytäntöönpano vähentäisi kokonaispäästöjä noin 2-5 %. 

 

Laitokset voivat toteuttaa vähennykset päästöihin joko noudattamalla puhdistuslaitteistosta vapautuvien ns. poistokaasujen päästöraja-arvoja ja hajapäästöjen raja-arvoja tai laatimalla erityisen päästöjen vähentämisohjelman. Ohjelmalla on päästävä samoihin päästövähennyksiin kuin päästöraja-arvoja noudattamalla. Vähentämisohjelman tavoitteena on korvata toiminnassa käytettävät runsaasti liuottimia sisältävät tuotteet, kuten maalit, painovärit, lakat ja liimat vähemmän liuottimia sisältävillä tai täysin liuotteettomilla tuotteilla.

 

Asetuksen liitteissä on säädetty tarkemmin poistokaasujen raja-arvoista sekä vähentämisohjelmasta. Terveydelle erityisen vaarallisille aineille, kuten syöpää aiheuttaville tai perimää vaurioittaville aineille on asetuksessa annettu raja-arvot, joita on aina noudatettava. 

 

Asetus tuo uusia laitoksia lupamenettelyyn. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laitosten on haettava ympäristölupa tai niiden on ilmoitettava toiminnastaan alueellisille ympäristökeskuksille ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten viimeistään vuoden 2004 loppuun mennessä. Ilmoitus tietojärjestelmään riittäisi sellaisille laitoksille, joissa liuottimien kulutus olisi enintään 10 tai 15 tonnia vuodessa. Laitokset, joissa pintojen puhdistukseen käytetään kloorattuja liuottimia, olisivat aina lupavelvollisia.

 

Seuraavaan taulukkoon on VOC-asetuksen 3 ja 4 §:n sekä liitteen 1 mukaan kirjattu ympäristöluvanvaraiset ja rekisteröintimenettelyyn tulevat laitokset tai toiminnot:

 

 

Laitos tai toiminta (asetuksen liite 1:n taulukko) Liuottimien kulutus Menettely
julkaisusyväpainot, (taulukko 1) > 25 t /a ympäristölupa
muut painolaitokset (taulukko 1) > 15 t/a ympäristölupa
tekstiilien/kartongin rotaatioseripaino (taulukko 1) > 30 t/a ympäristölupa
pintojen puhdistus (taulukko 2) > 1 t/a ympäristölupa
muu pintojen puhdistus, (taulukko 2) > 2-10 t/a > 10 t/a rekisteröinti ympäristölupa
ajoneuvojen maalaus (taulukko 5 d) ja korjausmaalaus (taulukko 3) 0-15 t/a > 15 t/a rekisteröinti ympäristölupa
jatkuvatoiminen nauhapinnoitus (taulukko 4) > 25 t/a ympäristölupa
muu pinnoitus sekä metallin, muovin, tekstiilien, folion ja paperin pinnoitus/maalaus (taulukko 5 a) > 5-15 t/a > 15 t/a rekisteröinti ympäristölupa
puupintojen maalaus (taulukko 5b) > 15 t/a ympäristölupa
nahan viimeistely (taulukko 5c) > 10-15 t/a > 15 t/a rekisteröinti ympäristölupa
lankalakkaus (taulukko 6) > 5-15 t/a > 15 t/a rekisteröinti ympäristölupa
kemiallinen pesu (taulukko 7) Huom! poikkeussäännös 5 § ei alarajaa rekisteröinti
puun kyllästäminen (taulukko 8) > 25 t/a ympäristölupa
jalkineiden valmistus (taulukko 9) > 5-10 t/a > 10 t/a rekisteröinti ympäristölupa
puun ja muovin laminointi (taulukko 10) > 5?10 t/a > 10 t/a rekisteröinti ympäristölupa
liimaus (taulukko 11) > 5?10 t/a > 10 t/a rekisteröinti ympäristölupa
maalien, lakkojen, liimojen ja painovärien valmistus (taulukko 12) > 100 t/a ympäristölupa
kumin jalostus (taulukko 13) > 15 t/a ympäristölupa
kasviöljyjen sekä eläinrasvojen uutto ja kasviöljyjen jalostustoiminnot (taulukko 14) > 10 t/a ympäristölupa
lääketeollisuus (taulukko 15) > 50 t/a ympäristölupa

 

VOC-päästöasetus ei edellytä kunnilta vielä tässä vaiheessa välittömiä toimenpiteitä, mutta suositeltavaa olisi käynnistää kunnassa alustava selvitys siitä, mitä toimintoja ja laitoksia asetus tulee koskemaan sekä toimittaa näille tietoa asetuksen sisällöstä.

 

3. Lisätietoja ja koulutusta

 

Lisätietoja ilmanlaatu- ja VOC-päästöasetuksista saa ympäristöministeriön www-sivuilta osoitteesta http://www.vyh.fi/ympsuo/ilma/laatu/laki.htm 

Ilmanlaatuasetuksen perustelumuistio löytyy osoitteesta http://www.vyh.fi/ympsuo/ilma/laatu/ilmlaa.pdf 

VOC päästöasetuksen perustelumuistio löytyy osoitteesta http://www.vyh.fi/ympsuo/ilma/laatu/vocas.pdf 

Kuntaliitto tulee yhteistyössä ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten kanssa järjestämään kuntien ympäristönsuojelutehtävissä toimiville koulutusta asetusten osalta vuoden 2002 loppupuoliskolla. 
 

SUOMEN KUNTALIITTO 
 

Jussi Kauppi, yhdyskuntatekniikan päällikkö 
Vesa Valpasvuo, ympäristöasiantuntija

 

Lisätietoja:

Ilmanlaatuasetuksesta
Kalevi Luoma, puh. (09) 771 2556, kalevi.luoma@kuntaliitto.fi
VOC-asetuksesta
Vesa Valpasvuo, puh. (09) 771 2558, vesa.valpasvuo@kuntaliitto.fi 

tags