Yleiskirje 26/80/2009, Tarja Hartikainen/eg, 11.12.2009

Eläinlääkintähuoltolaki uudistui

Uusi eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) tuli voimaan 1.11.2009. Valtioneuvoston asetus eläinlääkintähuollosta annettiin 10.12.2009. Kunnalla on velvollisuus järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut kaikille kotieläimille, mikäli palveluita ei yhteistoiminta-alueella ole muutoin saatavilla. Uudessa eläinlääkintähuoltolaissa peruseläinlääkäripalveluihin katsotaan kuuluvaksi myös ennaltaehkäisevät eläinten terveydenhuolto-ohjelman mukaiset palvelut, joita on tarjottava alueella pidettäviä hyötyeläimiä varten.

Kunnan on järjestettävä päivystyspalvelu kaikille kotieläimille virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkäriapua varten yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Päivystysaluetta varten on järjestettävä keskitetty yhteydenottopalvelu, josta voidaan myös periä maksu. Peruseläinlääkäripalvelu ja kiireellinen eläinlääkäriapu on järjestettävä uuden lain mukaisesti vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Kunnalla on edelleen oikeus periä ns. klinikkamaksu kotieläimen omistajalta, mikäli eläintä hoidetaan kunnan järjestämissä tiloissa. Kunnan tulisi huolehtia klinikkamaksujen perimisestä, sillä maksulla voidaan kattaa toimitiloista kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Eläinlääkärillä on edelleen oikeus periä antamistaan palveluista palkkio itselleen.

 

Kunnan on laadittava suunnitelma järjestämistään eläinlääkäripalveluista viimeistään kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

 

Kunnan on huolehdittava eläintautilaissa (55/1980), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa (247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997) kunnaneläinlääkärille säädettyjen valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Nämä valvontatehtävät ovat edelleen valtion vastuulla. Jatkossa valtio korvaa kunnalle niiden suorittamisesta aiheutuneet kustannukset.  Tämä käytäntö on uusi, sillä aikaisemmin valtio on maksanut toimituspalkkion suoraan kunnaneläinlääkärille, eikä kunta ole saanut korvausta eläinlääkärin palkkauksesta aiheutuneista kustannuksista.

 

Lakia hyväksyessään eduskunta edellytti, että Suomen eläinlääkinnällinen eläinlääkäritarve sekä mahdollinen tarve lisätä koulutettavien eläinlääkäreiden määrää, arvioidaan pikaisesti.

 

Lisätietoja:
Tarja Hartikainen, puh. 09 771 2478, 050 373 8499
Johanna Karlström, puh  09 771 2429
Tuula Taskula, puh. 09 771 2645
Tero Tyni, puh. 09 771 2246
sähköposti etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi

 

Asiakirjalähteet:

Hallituksen esitys eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi sekä

eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 81/2009vp

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö 29.9.2009 (7/2009vp)

Eduskunnan vastaus 6.10.2009 (116/2009vp)

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta 12.6.2009/410

Eläinlääkintähuolto kunnassa

”Kunta järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellisen eläinlääkärinavun sekä elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnan ja kunnaneläinlääkärille säädettyjen tehtävien hoidon siten kuin tässä laissa säädetään. Kunnassa näistä tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitettua yhteistoiminta-aluetta.

 

Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivalta kuuluu tai voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus.”

 

Eläinlääkintähuolto on osa ympäristöterveydenhuoltoa (kansanterveyslaki 66/1972 ja Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta 410/2009, jäljempänä yhteistoimintalaki). Yhteistoimintalain mukaan kunnalla on oltava ympäristöterveydenhuollon järjestämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Mikäli kunta yksin ei täytä vaatimuksia, tehtävien hoitamista varten perustetaan tällöin kuntalain (365/1995) 77 §:ssä tarkoitettu yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin taikka yhteistoiminta-alueen tehtäviä hoitaa kuntayhtymä. Ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaa yksi toimielin. Kunnilla voi olla myös yhteisiä viranhaltijoita, esimerkiksi valtiolle kuuluvia valvontatehtäviä hoitava virkaeläinlääkäri voi olla useamman yhteistoiminta-alueen yhteinen.

 

Peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellinen eläinlääkäriapu voidaan järjestää palkkaamalla kunnaneläinlääkäreitä tai ostamalla palvelu yksityiseltä palveluntuottajalta. Kunnaneläinlääkärille säädettyjen valtion tehtävien hoitamiseksi kunnalla tai yhteistoiminta-alueella on oltava eläinlääkärin virka, sillä näitä valvontatehtäviä ei voida teettää yksityisellä toiminnanharjoittajalla. Eläinlääkintähuollon järjestämisestä kunnalle aiheutuvia kustannuksia ei edelleenkään suositella otettavaksi mukaan ympäristöterveydenhuollon maksujen perusteisiin.

 

Peruseläinlääkäripalvelun järjestäminen

”Kunnan on järjestettävä arkipäivisin virka-aikana saatavilla oleva peruseläinlääkäripalvelu asukkaidensa pitämiä kotieläimiä varten sekä sellaisten yhteisöjen pitämiä kotieläimiä varten, joilla on kotipaikka sen alueella. Muita kotieläimiä kuin hyötyeläimiä varten tämä palvelu on kuitenkin järjestettävä vain, jos palvelua ei ole muuten saatavilla yhteistoiminta-alueella.

 

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, kunnan on järjestettävä eläinlääkärin käynnin eläintenpitopaikassa arkipäivisin virka-aikana mahdollistava peruseläinlääkäripalvelu alueellaan pidettäviä hyötyeläimiä varten.”

 

Laissa tarkoitetaan peruseläinlääkäripalvelulla palvelua, jota annetaan eläinlääketieteellisen yleistutkimuksen tai kliinisen tutkimuksen perusteella eläintenpitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa. Peruseläinlääkäripalveluja ovat eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien ennaltaehkäisemiseksi tarpeelliset sekä tuotantotaloudellisesti, epidemiologisesti ja eläinsuojelullisesti perusteltavissa olevat eläinlääkintäpalvelut. Peruseläinlääkäripalveluun sisältyvät eläinlääkärinavun antaminen, eläimen terveydentilan ja sairauksien toteaminen ja todistaminen, toimenpiteet eläimen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi sekä eläimen lopettaminen. Peruseläinlääkäripalveluun kuuluvaa eläinlääkärinapua on esimerkiksi kliinisesti sairaiden eläinten perustutkimus, hoitotarpeen arviointi ja hoito tai lähettäminen jatkohoitoon sekä synnytysapu. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen liittyviä peruseläinlääkäripalveluun kuuluvia toimenpiteitä ovat esimerkiksi rokotukset, steriloinnit ja kastroinnit sekä muut tavalliset leikkaukset mukaan lukien keisarinleikkaus niille eläinlajeille, joille toimenpide on mahdollista tehdä vallitsevissa olosuhteissa. Muut leikkaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu peruseläinlääkäripalveluun.

 

Peruseläinlääkäripalveluja annetaan tavanomaisissa vastaanottotiloissa ja eläinsuojissa. Peruseläinlääkäripalveluun ei kuulu säilytystilojen järjestäminen hoidettaville eläimille. Mikäli kunta huolehtii itse peruseläinlääkäripalvelujen ja kiireellisen eläinlääkäriavun järjestämisestä, sen on järjestettävä myös näissä palveluissa tarvittavat toimitilat ja toimintavälineet ottaen huomioon kunnan alueella olevien kotieläinten lajit ja lukumäärät. Työvälineisiin kuuluvat tarpeelliset instrumentit ja suojavaatetus sekä tietoliikenneyhteydet, tietokone ohjelmistoineen, puhelinvastaaja ja matkapuhelin.

 

Kunta voi periä kotieläimen omistajalta ns. klinikkamaksun, mikäli eläintä hoidetaan kunnan järjestämissä tiloissa. Maksulla voidaan kattaa toimitiloista, työvälineistä ja mahdollisen avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuneita kustannuksia. Kuntien taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, klinikkamaksujen periminen on erittäin suositeltavaa.

 

Kunnan on järjestettävä peruseläinlääkäripalveluun kuuluvana palveluna myös valtakunnallisten eläinten terveydenhuolto-ohjelmien mukaiset palvelut alueellaan pidettäviä hyötyeläimiä varten. Hyötyeläimellä tarkoitettaan laissa kotieläintä, jota pidetään maatalouteen tai muuhun elinkeinotoimintaan kuuluvana taikka ihmiselle tarpeellista työsuoritusta varten. Hyötyeläimiä eivät puolestaan ole esimerkiksi seura- harrastus- tai kilpailutarkoituksessa pidettävät eläimet.

 

Mikäli seudulla on yksityisiä eläinlääkäripalvelujen tarjoajia, kunnan ei tarvitse järjestää peruseläinlääkäripalveluja kaikille kotieläimille. Kunnan on palveluja mitoitusta suunniteltaessa otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut.

 

Peruseläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuu on rajattu kunnan asukkaiden kotieläimiin. Kunnalla ei näin ollen ole velvollisuutta mitoittaa palvelujaan esim. loma-asukkaiden lemmikkieläimien määrän perusteella.

Kiireellinen eläinlääkäriapu

”Kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina.”

 

Kiireellistä eläinlääkärinapua ovat äkillisesti ja vakavasti sairastuneen tai vahingoittuneen eläimen eläinlääketieteellinen yleistutkimus tai kliininen tutkimus sekä ensiavunluonteiset hoitotoimenpiteet. Ensiavunluontoisena toimenpiteenä pidetään esimerkiksi haavan ompelemista, shokin hoitoa, synnytysapua, vakavien tulehdusten hoitoa sekä kivunlievitystä esimerkiksi murtumien ja muiden kivuliaiden tilojen yhteydessä sekä loukkaantuneen eläimen valmistelua jatkohoitoon kuljettamista varten. Kiireellisellä eläinlääkärinavulla tarkoitetaan myös eläimen lopettamista eläinsuojelullisin perustein.

 

Vastaanottotiloissa suoritettuihin kiireellisiin eläinlääkäripalveluihin ei kuitenkaan kuulu sellaisia hoitotoimenpiteitä, jotka ovat vaativampia kuin peruseläinlääkäripalveluihin kuuluvat hoitotoimenpiteet, mukaan lukien ne toimenpiteet, joiden asianmukainen hoitaminen edellyttäisi avustavaa henkilökuntaa tai erityisiä välineitä. Kiireellistä eläinlääkärinapua on annettava kaikille alueella oleville kotieläimille.

 

Päivystysalue ja keskitetty yhteydenottopalvelu

”Kunnan on järjestettävä päivystyspalvelu virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkärinapua varten yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella.

 

Kiireellinen eläinlääkärinapu on järjestettävä päivystysalueella siten, että kotieläimiä, jotka ovat pienikokoisia ja voidaan siten vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle, ja kotieläimiä, joille annettava eläinlääkärinapu edellyttää eläinlääkärin käyntiä eläimen pitopaikassa, hoitaa pääasiassa eri henkilökunta. Tästä vaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa päivystysalueella, jonka eläintiheys on pieni tai jossa sellaisten kotieläinten, jotka ovat pienikokoisia ja voidaan siten vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle, osuus kaikista päivystysalueella pidettävistä kotieläimistä on vähäinen, tai se on muusta erityisestä syystä perusteltua. Päivystysaluetta varten on järjestettävä keskitetty palvelu yhteydenottoja varten”.

 

Päivystysjärjestelyistä on sovittava yhtä- tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Järjestelyt edellyttävät useiden ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden välisiä neuvotteluja ja sopimuksia. Tavoitteena on muodostaa suurempia päivystysalueita, jolloin samanaikaisesti päivystävien eläinlääkäreiden määrä vähenee. Päivystysalueiden sisällä voi olla hyötyeläimiä varten useampia päivystyspiirejä, jotta palvelu on saatavilla kohtuullisessa ajassa.Tavoitteena on keskittää pieneläinten päivystys maakunnallisesti yhdelle vastaanotolle.

 

Henkilökunnan osoittaminen joko pienikokoisia tai suurikokoisia eläimiä varten on suositeltavaa, mutta se ei ole ehdoton vaatimus.

 

Eläinlääkäripäivystyksen toiminnan tehostamiseksi eläinlääkäripalveluja koskevat yhteydenotot tulisi keskittää yhteen paikkaan, josta asiakkaita voidaan ohjata päivystävälle vastaanotolle tai tilata eläinlääkäri käymään eläimen pitopaikassa. Tarvittaessa yhteydenottopisteessä voidaan myös antaa hoitoon liittyvää neuvontaa ja ohjata kiireettömissä tapauksissa asiakkaita virka-aikana annettaviin palveluihin. Käytännössä yhteydenottopalveluun tulisi sisältyä ainakin keskitetty puhelinpalvelu.

 

Keskitettyä palvelua ei ole rajattu vain yhtä seutu- tai maakuntaa koskevaksi, vaan se voi palvella useita päivystysalueita. Keskitetyssä palvelussa puhelimeen vastaajana ei välttämättä tarvita eläinlääkäriä, edellyttäen että vastaajalla on riittävä asiantuntemus.

 

Keskitetystä yhteydenottopalvelusta voidaan periä maksu aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi.

 

Kunnan on järjestettävä kiireellinen eläinlääkäriapu uuden lain mukaiseksi vuoden kuluessa lain voimaantulosta, eli 1.11.2010 mennessä.

 

Peruseläinlääkäripalvelujen ja kiireellisen eläinlääkäriavun ostaminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Kunta voi tehdä sopimuksen peruseläinlääkäripalveluiden (12 §) ja kiireellisen eläinlääkärinavun (13 §) järjestämisestä sekä muiden eläinlääkäripalveluiden saatavuudesta eläinlääkäripalveluja tarjoavan luonnollisen henkilön, yksityisoikeudellisen oikeushenkilön taikka oppilaitoksen kanssa. Hankintalainsäädännön perusteella kansallisen kynnysarvon ylittävät hankinnat on kilpailutettava. Kynnysarvo eläinlääkintähuollon palveluille on 50 000 euroa palveluiden hankinta-aikana, joka voi olla enintään 4 vuotta/sopimus. Kynnysarvo tullee nousemaan kevään 2010 aikana 100 000 euroon (HE 190/2009). Tarjousasiakirjoissa tulee näkyä asiakkailta palveluista perittävät maksut. Yksityinen eläinlääkäripalveluiden tuottaja voi periä 12 § ja 13 §:n mukaisista palveluistaan enintään sen suuruisen maksun, jonka se on ilmaissut sopimukseen johtaneissa tarjousasiakirjoissa sekä lisäksi korvauksen matkakustannuksistaan. 

 

Kunnan osallistuminen eläinlääkäripalvelusta kotieläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin

Kunnaneläinlääkäri perii itselleen asiakkaaltaan virkaehtosopimuksen kunnaneläinlääkäritaksan mukaisen palkkion ja matkakustannusten korvauksen. Yksityinen palveluntuottaja perii palvelluistaan maksun, joka on sovittu eläinlääkärin ja kunnan välisessä sopimuksessa tai siihen johtaneissa tarjousasiakirjoissa. Kunnalla on edelleen mahdollisuus osallistua eläinlääkäripalvelusta eläimen omistajalle aiheutuneisiin kustannuksiin (subventio).  Kunnan on mahdollista päättä oman alueensa subventioista, vaikka eläinlääkintähuolto olisi annettu yhteistoiminta-alueen järjestettäväksi. Subventiot sisältyvät tällöin kunnan omaan talousarvioon ja kunta päättä subventioiden maksamisen perusteista. Yleisimmin subventiota on maksettu matkakulujen ja käyntipalkkion yhteissummasta hyötyeläinten omistajille. Tyypillistä subventioiden määräytymiselle on se, että niihin on liitetty kunnalliseläinlääkäritaksaan sidottu omavastuuosuus ja/tai käyntikohtainen katto.

 

Kunnan perimät maksut

 

Kunnalla on edelleen oikeus periä ns. klinikkamaksu kotieläimen omistajalta, mikäli eläintä hoidetaan kunnan järjestämissä tiloissa. Maksulla on tarkoitus kattaa toimitiloista, työvälineistä ja mahdollisen avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuneita kustannuksia. Klinikkamaksun periminen ei edellytä klinikalta korkeampitasoista varustelua, kuin mitä peruseläinlääkäripalveluiden tarjoamiseksi tarvitaan. Kuntaliitto suosittelee huolehtimaan siitä, että klinikkamaksuja peritään kustannusten kattamiseksi.

 

Kunnalla on tämän lakiuudistuksen myötä oikeus periä maksua myös keskitetyn yhteydenottopalvelun kustannusten kattamiseksi. Kunnassa voidaan ottaa maksullinen palvelunumero käyttöön päivystysaikaan.

 

Valvontatehtävien järjestäminen

 

Kunnaneläinlääkärille säädettyjen valtion tehtävien hoitamiseksi kunnalla tai yhteistoiminta-alueella on oltava eläinlääkärin virka, sillä näitä valvontatehtäviä ei voida teettää yksityisellä toiminnanharjoittajalla.  Kunnaneläinlääkärille säädetyt valvontatehtävät eläintautilaissa (55/1980), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa (247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997) ovat eräänlaisia valtion toimeksiantotehtäviä kunnille. Kunnan tulee mitoittaa voimavarat niin, että myös valtion toimeksiantotehtävät voidaan hoitaa.

 

Kunnaneläinlääkäreiden valvontatehtävät on tarkoituksenmukaista järjestää siten, ettei kunnaneläinlääkäri vastaa sellaisten henkilöiden tai kohteiden valvonnasta, joihin hänellä on kiinteä asiakassuhde. Mahdollinen asiakassuhde tai satunnainen eläinlääkärinapu ei aiheuta esteellisyyttä. Tavoitteena työjärjestelyjä vahvistettaessa tulisi olla, että elintarvikelain, eläintautilain tai eläinsuojelulain mukaisia valvontatehtäviä hoitavat kunnaneläinlääkärit eivät valvoisi niitä asiakkaita, joihin heillä on pysyvä asiakassuhde eläinlääkäripalveluiden antajana. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että poikkeustapauksissa sekä virkatehtävän hoitajana eläinlääkärinavun antajana voi toimia muukin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen kunnaneläinlääkäri kuin se, jolle tehtävä normaalitilanteessa kuuluu.

 

Yhteistoiminta-alueet voivat palkata myös yhdessä valvontaan erikoistuneen eläinlääkärin hoitamaan tehtäviä useammalla yhteistoiminta-alueella.

 

Valvontatehtävien osalta kunnilla ei ole eläinlääkintähuoltolain mukaista päivystysvelvollisuutta. Kunnan eläinsuojeluviranomaiset voivat siirtää vaikeimmat eläinsuojelutehtävät lääninhallituksen (aluehallintovirasto 1.1.2010 alkaen) hoidettaviksi. Aluehallintovirastoon perustetaan uusia eläinlääkärin virkoja tehtävän hoitamiseksi.

 

Valtion korvaus kunnille valvontatehtävästä aiheutuneista kustannuksista

 

Kunnallinen työmarkkinalaitos on yleiskirjeellään 14/2009 ”Uuden eläinlääkintähuoltolain vaikutus kunnaneläinlääkäreiden palkkaukseen 1.11.2009 lukien” ohjeistanut kuntia siitä, miten valvontatehtävät huomioidaan eläinlääkärin palkkauksessa. Praktikkoeläinlääkäreiden tehtäväkohtaiseen palkkaan sisältyy 3 h/vko valvonta- ja tarkastustehtäviä tai muita työnantajan määräämiä virkatehtäviä. 

 

Valtio korvaa kunnalle toimeksiantotehtävästä aiheutuneet kustannukset 1.11.2009 alkaen 10.12.2009 eläinlääkintähuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti. Kunnalle maksetaan valtion varoista korvaus niistä kustannuksista, jotka sille on aiheutunut eläinlääkintähuoltolain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamisesta. Korvausta maksetaan myös muiden kuin eläinlääkärien suorittamista valvontatehtävistä (esim. terveystarkastaja)*. Huom. Maa- ja metsätalousministeriön, Eviran ja  Kuntaliiton yhteisessä kirjeessä 28.9.2010 annettu tulkinta valvontatehtävien korvauksesta. Terveystarkastajan valvontatyötä ei toistaiseksi korvata. Katso liitetiedosto tämän verkkosivun oikeassa yläkulmassa.

 

Korvauksen perusteena on kustannusten ohella valvontatehtävään käytetty aika matkoihin käytetty aika mukaan lukien. Korvauksen perusteena oleviin todellisiin kustannuksiin lasketaan

 

    1. valvontatehtävään käytetyn työajan palkkakustannukset henkilösivukuluineen;

    2. valvontatehtävästä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset todellisina;

    3. valvontatehtävässä käytetyt aineet, tarvikkeet ja tavarat;

    4. valvontatehtävään liittyvät välttämättömien palvelujen ostot; ja

    5. osuutena yhteiskustannuksista viisi prosenttia palkkakustannusten yhteismäärästä.

* Palkkakustannuksiin lisätään ylämainittujen lisäksi 5,3 % kattamaan sairauslomista, työkyvyttömyyseläkkeistä ja perhevapaista kunnalle aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Katso liitetiedosto tämän verkkosivun oikeassa yläkulmassa.

Kohdan 1. palkkakustannuksiin lasketaan tehtävää hoitavan eläinlääkärin tuntikustannukset eläinlääkärin vuosityötuntiajan (vuosituntimäärä 1 640 tuntia keskimääräisenä vuonna) ja vuosittaisen palkkakustannuksen avulla. Vuosittaiseen palkkakustannukseen sisältyy peruspalkan lisäksi virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset, vuosiloma-ajan palkka ja lomarahat henkilösivukuluineen.

 

Valvontatehtävään kuuluvaksi katsotaan varsinaisten tarkastuskäyntien lisäksi kaikki valvontaan liittyvät tehtävät, kuten valvonnan suunnittelu, koulutus sekä eläinsuojeluun sisältyvä ohjaus ja neuvonta. Valvontaa tekevän eläinlääkärin tulee aina toimittaa kunnalle selvitys valvontatehtävistä ja niihin käytetystä työajasta.

 

Aluehallintovirasto maksaa kunnalle korvauksen laskutusta vastaan. Laskuun tulee liittää eläinlääkärien toimittama yksilöity selvitys käytetystä työajasta, valvontatehtävistä ja aiheutuneista kustannuksista aluehallintoviraston vahvistaman kaavan mukaisesti. Vuoden viimeinen lasku on toimitettava viimeistään seuraavan vuoden tammikuun 15. päivään mennessä.
 

Kunnan suunnitelma

 

Kunnan tulee laatia eläinlääkintähuollosta suunnitelma, joka sisältää tiedot eläinlääkäripalveluiden tuottamistavasta, saatavuudesta ja laadusta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Palveluiden mitoitusta suunniteltaessa on otettava huomioon, millaisia yksityisiä eläinlääkäripalveluita alueella tarjotaan. Näin ollen sellaisilla alueilla, joilla yksityisiä palveluja on runsaasti tarjolla esimerkiksi seura- ja harrastuseläinten hoitamiseksi, kunnan velvollisuus järjestää oma palvelutuotantonsa on tältä osin vähäisempi. Valtakunnallisessa eläinlääkintähuollon valvontaohjelmassa annetaan tarkempi ohjeistus kunnan suunnitelmasta ja yksityisten palveluiden huomioon ottamisesta kunnan palveluja mitoitettaessa.

 

Eläintautien ja eläinten hyvinvoinnin valvontaan kuuluvat kunnaneläinlääkärin tehtävät ovat edelleen valtion tehtäviä, mutta kunnilla on velvollisuus suunnitella näiden tehtävien järjestäminen alueellaan. Kunnan on otettava suunnitelmassaan huomioon valtakunnallinen ohjelma ja alueellinen suunnitelma.

 

Kunnalla tulee olla eläinlääkintähuoltolain edellyttämä suunnitelman viimeistään kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta (1.11.2011). Suunnitelma on suositeltavaa hyväksyä toimielimessä. Kunnan suunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. Aluehallintovirasto ohjaa kunnan suunnitelman laatimista sekä valvoo suunnitelman toteutumista.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma  
varatoimitusjohtaja

 

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveyspalvelut

tags