Uusi luonnonsuojelulaki voimaan 1.6.2023

Uusi luonnonsuojelulaki voimaan 1.6.2023

Uusi luonnonsuojelulaki (9/2023) tulee voimaan 1.6.2023. Uudessa luonnonsuojelulaissa säilyy paljon vanhasta vuoden 1997 laista, mutta lakiin tulee myös lukuisia muutoksia sekä kokonaan uusia elementtejä.

Kuntien rooli ja tehtävät säilyvät pääperiaatteiltaan pitkälti entisellään uudessakin laissa. Voidaan sanoa, että laki tunnistaa aiempaa paremmin kunnat luontotoimijoina. Kuntien edistämistehtävä säilyy jatkossakin, ja sen sanamuoto ajantasaistetaan. Kunnat voivat myös saada avustusta ja tukea luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon hankkeisiinsa. Kuntien osallisuutta valtion viranomaisen menettelyissä kuvataan myös aiempaa paremmin.

Luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen yksityisellä maalla on jatkossakin kuntien tehtävä. Luonnonsuojelulaissa on paljon sääntelyä, joka tulee huomioida kunnan ja kunnallisten viranomaisten toiminnassa. Esimerkiksi luontotyyppisuojelun laajentuminen tulee huomioida. Laissa on myös uusi säännös uhanalaisten eliölajien huomioonottamisesta. Sen mukaan viranomaiset ottavat uhanalaiset eliölajit huomioon asianomaisen lain mukaisessa lupaharkinnassa tai kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa.

Keskeisenä teemana lakiuudistuksessa on luontotieto. Uudessa laissa on nimenomainen säännös kuntien oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä ja maksutta luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä kuntien lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. ELY-keskusten tehtäväksi säädetään kuntien tukeminen.

Laki sisältää säännökset vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta. Luonnonarvoja toiminnassaan heikentävä toimija voi jatkossa hyvittää toiminnastaan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuvan heikennyksen hyvittävillä toimenpiteillä tuotetuilla luonnonarvoilla tai tietyin edellytyksin suojeluhyvityksellä.

Luonnonsuojelulain nojalla tullaan antamaan useita asetuksia. Luonnonsuojeluasetuksen, ekologisesta kompensaatiosta annettavan asetuksen sekä luontopaneelia koskevan asetuksen on tarkoitus tulla voimaan lain kanssa samaan aikaan tai pian lain voimaantulon jälkeen. Luonnonsuojelun tietohallinnosta on myös tarkoitus säätää erillisessä asetuksessa, joka tulee voimaan myöhemmin. 

Tässä yleiskirjeessä on käsitelty kuntien kannalta keskeisimmät lainsäädäntömuutokset lain valmisteluaineiston perusteella. Suosittelemme tutustumaan uuteen lakiin ja sen esitöihin kokonaisuudessaan. Lopulliseen lakiin ei tullut hallituksen esitykseen (HE 76/2022 vp) sisältyneitä säännöksiä uhanalaisista luontotyypeistä, minkä vuoksi hallituksen esitystä lukiessa pykälänumeroinnit eivät vastaa lain pykälänumerointia. Lisäksi on huomattava, että eduskunnan ympäristövaliokunta teki muitakin muutoksia lakiehdotukseen, jolloin on tärkeä lukea kyseiset kohdat valiokunnan mietinnöstä (YmVM 17/2022 vp).

SUOMEN KUNTALIITTO

Miira Riipinen                                               Minna Mättö

johtaja, Yhdyskunta ja ympäristö                     lakimies    

Kuntien näkökulmasta keskeiset muutokset uudessa luonnonsuojelulaissa (9/2023) säännöskohtaisesti tarkasteltuina

Tavoitteet ja yleiset säännökset

Lain tavoitteet (1 §)

Lain tavoitesäännös vastaa pitkälti aiemman luonnonsuojelulain tavoitteita. Uudessa laissa tavoitteiden muotoilut on ajantasaistettu ja niihin lisätty ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Hallituksen esityksen (HE 76/2022 vp) mukaan ”… kirjaus konkretisoi monimuotoisuuden vähenemisen ja ilmastonmuutoksen keskinäissuhdetta ja kytkentöjä. Vaikka luonnonsuojelulain ensisijaisena tarkoituksena on keskittyä luontotyyppien, lajien ja yleisemmin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, lain toimeenpanolla voidaan vaikuttaa myös luonnon edellytyksiin sopeutua ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen luo osaltaan paineita kehittää luonnon monimuotoisuuden turvaamiskeinoja, joilla voidaan nykyistä joustavammin reagoida ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.”

Määritelmät (3 §)

Pykälä on uusi ja se sisältää luonnonsuojelulain soveltamiseen liittyvät keskeiset määritelmät, kuten luonnon monimuotoisuuden, luontotyypin, luontotyypin suotuisan suojelutason, eliölajin suotuisan suojelutason, ekologisen kompensaation ja luonnon monimuotoisuuden kestävän käytön määritelmät.

Luontotyypin suotuisan suojelutason määritelmä vastaisi pääosin vanhan luonnonsuojelulain määritelmää, mutta sitä kuitenkin täsmennetään ja laajennetaan, jotta se vastaa paremmin luontodirektiivin vastaavaa määritelmää.

Varovaisuusperiaate (7 §)

Uudessa luonnonsuojelulaissa säädetään varovaisuusperiaatteesta, jonka mukaan luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa.

Koska periaatteen määritelmä muuttui eduskunnan ympäristövaliokunnassa, ei hallituksen esityksen perustelut vastaa luonnonsuojelulain 7 §:n määritelmää, vaan perustelut on kirjattu ympäristövaliokunnan mietintöön.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä (YmVM 17/2022 vp) todetaan varovaisuusperiaatteesta, että ”Varovaisuusperiaatteen sisällyttäminen lakiin ja sen tapauskohtainen soveltaminen ei ole sinänsä kannanotto toiminnan sallittavuuteen, vaan se ohjaisi viranomaisen päätöksentekoa, jotta mahdolliset tiedolliset puutteet ja epävarmuudet otetaan asianmukaisesti huomioon. Varovaisuusperiaate itsessään ei muodosta esimerkiksi luvan myöntämiseen liittyvää estettä vaan se lähinnä ohjaisi muun yksityiskohtaisemman sääntelyn tulkintaa.”

Ympäristötietoisuuden edistäminen (8 §)

Lakiin sisältyy uusi säännös luonnonsuojelulain tarkoittamien viranomaisten velvollisuudesta edistää toiminnassaan ympäristökasvatusta ja ympäristötietoisuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Uusi 8 § ei koske kuntia, mutta lainkohdan perusteluista ilmenee, että kuntien osalta ympäristökasvatuksen ja ympäristötietoisuuden edistämisen ajatellaan tapahtuvan kunnan 11 §:n mukaisen edistämistehtävän puitteissa.

Luonnonsuojelun viranomaiset ja muut toimijat

Lain 2 luvussa säädetään eri viranomaisten ja toimijoiden tehtävistä. Luvussa on säännökset valtion viranomaisista, asiantuntijaviranomaisista, kunnasta ja Luontopaneelista. ELY-keskuksen tehtävien osalta kuntien näkökulmasta on tärkeä 9 § 1 momentin kirjaus siitä, että ELY-keskuksen tehtävänä on mahdollisuuksien mukaan tukea kunnan toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Kunnan edistämistehtävä (11 §)

Kuntien rooli ja tehtävät säilyvät pääperiaatteiltaan pitkälti entisellään uudessa laissa. Voidaan sanoa, että laki tunnistaa aiempaa paremmin kunnat luontotoimijoina. Uuden lain 11 §:n mukaan kunta edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan.

Kunnan edistämistehtävä on jatkossakin muotoilultaan yleinen. Kunnat voivat valita olosuhteisiinsa parhaiten sopivia ja myös paikallisesti hyväksyttäviä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja maisemansuojelun edistämisen keinoja. Tarkoituksena on, että edistämistehtävä voi kehittyä ajassa toimintaympäristön, resurssien, kunnan omien ympäristötavoitteiden ja tutkimuksen kehittymisen mukana.

 Kunnan edistämistehtävää koskevan säännöksen lähtökohtana on perustuslain 121 §:n mukainen laaja itsehallinto. Aiemmin kunnan edistämistehtävän sisältöä ei ole juurikaan avattu. Tehtävää on pyritty esimerkkien avulla kuvaamaan uuden lain esitöissä. Kunnilla on monipuoliset mahdollisuudet edistää alueellaan luonnon monimuotoisuutta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, sillä ratkaisut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehdään usein paikallisesti. Sääntely ei rajaa kunnan käytettävissä olevia keinoja. Kunnat esimerkiksi kartuttavat luontotietoja sekä toteuttavat luonnonsuojelua ja -hoitoa. Lisäksi kunnat voivat edistää kuntalaisten luontotietoisuutta sekä laajemminkin ympäristökasvatusta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Luonnonsuojelusuunnittelu

Luonnonsuojelusuunnittelua koskevaa lukua täydennetään lisäämällä siihen luonnon monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman säädösperusta sekä osallistumismenettelyitä koskevia säännöksiä. Lisäksi ELY-keskus voisi laatia alueelleen luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa koskevan luonnon monimuotoisuuden alueellisen toimeenpanosuunnitelman. Luvussa säädetään myös luonnonsuojelun vapaaehtoisten toimenpideohjelmien oikeusperustasta.

Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma (13 §)

Kansallisesta luonnon monimuotoisuusstrategiasta ja toimintaohjelmasta säädetään jatkossa laissa. Ympäristöministeriö laatii kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja strategian toimeenpanevan toimintaohjelman yhteistyössä muiden ministeriöiden ja keskeisten tahojen kanssa. Luonnon monimuotoisuusstrategiassa asetetaan valtakunnalliset toiminnalliset, määrälliset ja ajalliset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi ja tilan parantamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmassa on yksilöitävä luonnon monimuotoisuusstrategian toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja nimettävä vastuutahot niiden toteuttamiselle sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannalle.

Uusi asia on alueellinen toimeenpanosuunnitelma. ELY-keskus voi laatia alueelleen kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja toimintaohjelmaa koskevan luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelman. Toimeenpanosuunnitelman laatimisessa tulee varmistaa riittävä vuorovaikutus alueen keskeisten toimijoiden kanssa. Hallituksen esityksessä todetaan, että kunnilla on merkittävä rooli paikallisten olosuhteiden asiantuntijana ja yhteistyötä edistävänä toimijana alueellisten ohjelmien valmistelussa.

Alueellista toimeenpanosuunnitelmaa koskevalla säännöksellä on tarkoituksena mahdollistaa kansallisen strategian ja toimintaohjelman käsittely alueellisella tasolla. Tarkoituksena on, että kunkin ELY-keskuksen alueella asiaa voidaan käsitellä alueen valtion viranomaisten, kuntien, maakuntaliittojen, maanomistajien ja elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja muun kansalaisyhteiskunnan kanssa alueen omista lähtökohdista käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa. Toimeenpanosuunnitelman laatimisessa tulee varmistaa riittävä vuorovaikutus alueen keskeisten toimijoiden kanssa. Alueellisten toimeenpanosuunnitelmien valmistelussa voidaan siten ottaa huomioon alueen kuntien toimet ja tarpeet luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukeminen

Lain 4 luku sisältää säännökset monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tuesta, jota myös kunnat voivat hakea. Tuki on tarkoitettu erilaisiin luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon hankkeisiin ja muihin vastaaviin toimenpiteisiin.

Luonnonsuojelulain säännökset tavaroina ja palveluina myönnettävästä ennallistamisen ja hoidon edistämisen tuesta tarkentuvat ja lisäksi laissa on säännökset rahallisesta avustuksesta. Lain 4 luku sisältää säännökset tukea ja avustusta koskevista edellytyksistä ja menettelystä.

ELY-keskus voi myöntää valtion talousarvion rajoissa avustusta hankkeisiin ja toimenpiteisiin luonnon monimuotoisuuden ja luonnon- ja kulttuurimaiseman suojelun ja hoidon edistämiseksi. Avustusta voidaan myöntää myös tutkimukseen ja kehitystyöhön (20 §).

ELY-keskus voi myöntää tavaroista ja palveluista koostuvaa harkinnanvaraista tukea luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen eliölajien elinympäristöjen sekä luontotyyppien ja luonnon- tai kulttuurimaiseman ennallistamista, kunnostusta ja hoitoa edistäviin toimenpiteisiin valtion talousarviossa vahvistetun enimmäismäärän rajoissa (21 §).

Avustusta voidaan myöntää julkisille yhteisöille, jollaisia kunnat ovat (20 §, 24 §).

Aluesuojelu

Luonnonsuojelualueita koskevaa luonnonsuojelulain lukua tarkistetaan ja siihen tulee teknisluonteisia ajantasaistuksia. Uudessa laissa muutoksia on luonnonsuojelualueiden perustamisedellytyksissä, valtion luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännöksissä sekä yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisessa, rauhoitusmääräysten antamisessa ja niistä poikkeamisessa.60 § Alueen liittäminen valtion suojelualueeseen

Pykälä vastaa vanhan luonnonsuojelulain 22 §:ää. Tapauksissa, joissa kansallispuisto rajoittuu tai liittyy välittömästi kunnan tai seurakunnan omistamaan maahan, alue voidaan yhteisön suostumuksella liittää kansallispuistoon. Menettely on käytettävissä kaikkien kansallispuistojen kohdalla niiden perustamisajankohdasta riippumatta. 

Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkosto

Uuden lain Natura 2000 -verkostoa koskeva 5 luku vastaa pääasiallisesti vanhan luonnonsuojelulain 10 luvussa säädettyä. Luvun säännöksiin tulee jonkin verran tarkennuksia.

Uudessa laissa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevien luonnonarvojen heikentämiskiellosta säädetään 34 §:ssä, hankkeiden ja suunnitelmien arvioinnista 35 §:ssä, viranomaisen keskeyttämis- ja ilmoittamisvelvollisuudesta 36 §:ssä sekä 39 §:ssä viranomaisen velvollisuudesta huolehtia, ettei lupaa myönnetä tai suunnitelmaa hyväksytä, jos hanke tai suunnitelma merkittävästi heikentää luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Uuden luonnonsuojelulain 39 § muuttuu vanhan luonnonsuojelulain 66 §:n toisessa momentissa säädettyyn nähden. Hallituksen esityksen mukaan hankkeeseen tai suunnitelmaan sovellettavan lainsäädännön mukaisuus olisi ratkaistava ennen kuin asia siirretään valtioneuvoston käsittelyyn.

Luontotyyppisuojelu

Suojellut luontotyypit (64–65 §)

Rajausmenettelyllä suojeltavien luontotyyppien piiriin tulee uusia luontotyyppejä. Luontotyyppien esiintymien määrittelyjä ja rajausperusteita tarkistetaan. Suojellut luontotyypit luetellaan laissa ja niiden tarkemmat määrittelyt sisältyvät lain nojalla annettavaan luonnonsuojeluasetukseen. Uudessa luonnonsuojeluasetuksessa päivitetään ja tarkennetaan luontotyyppien määrittelyperusteita aiempaan verrattuna, minkä lisäksi asetukseen lisätään luonnonsuojelulain uusien suojeltujen luontotyyppien kuvaukset.

Uusia luontotyyppejä lain 64 §:n luettelossa ovat tulvametsät, harjumetsien valorinteet, meriajokaspohjat, suojaisat näkinpartaispohjat ja kalkkikalliot. Hallituksen esityksen mukaan jo vanhaan lakiin sisältyneiden luontotyyppien osalta tarkistustarvetta oli jalopuumetsiköiden, pähkinäpensaikkojen (voimassa olevassa laissa pähkinäpensaslehtojen) ja tervaleppämetsien (voimassa olevassa laissa tervaleppäkorpien) määritelmissä. Uudessa laissa ketojen määritelmä kattaa useampia ketoluontotyyppejä kuin voimassa olevassa laissa. Maisemapuut poistetaan luontotyyppiluettelosta ja niiden suojeleminen on jatkossa mahdollista toteuttaa luonnonmuistomerkkisäännösten perusteella. Muualla kuin valtion maalla maisemapuiden suojeleminen tapahtuisi jatkossa siten kuntien päätöksiin perustuen. Luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Uudessa laissa säädetään myös suojelun lakkauttamisesta.

Uudessa luonnonsuojelulaissa säädetään suoraan lailla suojelluiksi eräät luontotyypit. Näitä tiukasti suojeltuja luontotyyppejä ovat:

1) serpentiinikalliot, -kivikot ja soraikot, jotka ovat serpentiniitistä tai muusta ultraemäksisestä kivilajista muodostuvien kallio-, kivikko- tai soraikkoesiintymien maanpäällisiä osia, joilla esiintyy serpentiinikasvilajistoa; sekä

2) rannikon avoimet dyynit, jotka ovat Itämeren rannikolla tai saaristossa olevia, tuulen kulutus- ja kasaustyön tuloksena hiekasta muodostuneita dyynejä ja niiden painanteisiin syntyneitä kosteikkoja tai kausikosteikkoja, joilla esiintyy hiekkadyyneille ominaista eliölajistoa.

Vesilain ja metsälain nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin ei lakiuudistuksessa tule muutosta, mutta eduskunta hyväksyi lain hyväksymisen yhteydessä lausuman liittyen vesiluontotyyppien suojeluun. Eduskunta edellytti lausumassaan, että hallitus ryhtyy mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntömuutosta, jolla suojeltujen uhanalaisten vesiluontotyyppien soveltamisalaa laajennetaan kattamaan vesiluonnon monimuotoisuuden suojelutavoitteiden edellyttämät luontotyypit arvioiden myös tarvetta poikkeamismahdollisuuksiin yksittäistapauksissa sekä mahdollisten rajauspäätösten tekemiseen korvausmekanismeineen ja siihen tarvittavien resurssien turvaamiseen.

Päätöksestä tiedottaminen (121 §)

ELY-keskus antaa suojellun luontotyypin rajaamista koskevan päätöksensä (64 §) tiedoksi julkisella kuulutuksella, minkä lisäksi tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:n mukaisesti.

Poikkeus luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta (66 §)

ELY-keskus voi jatkossakin yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luontotyypin hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Edellytyksenä on, että kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.

Hallituksen esityksen mukaan yleisen edun poikkeamisedellytystä on täsmennetty siten, että poikkeusta ei voida myöntää, jos hankkeelle tai suunnitelmalle on sekä teknisesti että taloudellisesti toteutettavissa oleva vaihtoehto. Tällä tarkoitetaan käytännössä kohtuullisin kustannuksin toteuttamiskelpoista hanketta tai suunnitelmaa. Pelkästään toisen edellytyksen täyttyminen ei estä poikkeuksen myöntämistä (esimerkiksi erityisesti teknisesti mahdollinen, mutta taloudellisesti kohtuuttoman kallis).

Uuden lain mukaan poikkeamista koskeva lupa on määräaikainen ja voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan. Hallituksen esityksessä todetaan, että luontotyypin suojelun tilanne voi ajan myötä muuttua, jolloin tiettynä aikana myönnetty poikkeamispäätös ei välttämättä ole enää ajantasainen, ellei poikkeamisen sallimaan toimenpiteeseen ole vielä ryhdytty. Jos toimenpidettä, johon poikkeamista on haettu, ei ole toteutettu päätöksessä annetun määräajan kuluessa, poikkeaminen raukeaa.

Uudessa laissa säädetään, että lupaan voidaan liittää ehtoja, joita hakijan on noudatettava toiminnasta suojeluarvoille aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi. Ehdot voivat sisältää ajallisia tai alueellisia rajoituksia tai muita velvoitteita.

Uuden lain mukaan ELY-keskukselta on haettava luvan siirtoa, jos hanke tai toimenpide, jota varten lupa on myönnetty, siirtyy toiselle. Luvan saanut vastaa kaikista lupapäätöksen mukaisista velvollisuuksista, kunnes hänen tilalleen on hyväksytty toinen. Hallituksen esityksen mukaan siirtomahdollisuus saattaa olla joissakin tilanteissa tarpeen, jos myönteisen lupapäätöksen kohteena olevan hankkeen tai toimenpiteen toteuttaja vaihtuu. Tällöin siirrosta on kuitenkin viipymättä ilmoitettava ELY-keskukselle, joka arvioi siirtämisen asianmukaisuuden. Oikeuden aikaisempi haltija vastaa kaikista lupapäätöksen mukaisista velvollisuuksista, kunnes hänen tilalleen on hakemuksesta hyväksytty toinen.

Eliölajien suojelu

Luonnonsuojelulain soveltamisala muuttuu siten, että eliölajien suojelua koskevan luvun säännöksiä ei jatkossa sovelleta kaloihin tai rapuihin, vaan niistä säädetään yksinomaan kalastuslaissa.

Rauhoitettujen eläinlajien toistuvasti käytössä olevat pesät (70 §)

Eläinlajien rauhoitusta koskevaan säännökseen lisätään uusi momentti (3 mom). Sen tarkoitus on selkeyttää rauhoitetun eläinlajin pesän tahallisen vahingoittamisen kieltoa rajaamalla soveltamisalasta pesintäkauden ulkopuolelle pesät, jotka eivät ole toistuvassa käytössä. Pesän vahingoittaminen on kiellettyä pesintäkauden ulkopuolella vain, jos kyse on rauhoitetun eläimen itse tekemästä pesästä, jota se käyttää toistuvasti eri vuosina. Valtioneuvoston luonnonsuojeluasetuksella yksilöidään eläinlajit, joiden pesiä säännös koskee. Luontodirektiivin liitteen IV a lajeja ei mainita asetuksessa, koska niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat luonnonsuojelulain 78 §:n 2 momentin nojalla aina hävittämis- ja heikentämiskiellon piirissä.

Uhanalaisen eliölajin huomioon ottaminen (78 §)

Uuteen lakiin sisältyy uhanalaisten eliölajien huomioon ottamista koskeva säännös. Säännöksen mukaan viranomaiset ottavat uhanalaiset eliölajit huomioon asianomaisen lain mukaisessa lupaharkinnassa tai kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä.

Hallituksen esityksen mukaan säännös koskee keskeisesti ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua ympäristölupaa, vesilaissa tarkoitettua vesitalouslupaa, maa-aineslaissa tarkoitettua maa-ainesten ottamislupaa, kaivoslaissa tarkoitettuja lupia sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia kaavoja. Säännöstekstissä ei kuitenkaan rajata lupamenettelyjä vain edellä mainittuihin, joten asia on arvioitava tapauskohtaisesti muidenkin lupamenettelyiden yhteydessä.

Säännöksen on lain esitöissä todettu olevan informatiivinen. Hallituksen esityksessä todetaan, että uhanalaisten lajien aiempaa selkeämpi huomioonottaminen viranomaisten ympäristön käyttöä koskevassa päätöksenteossa olisi omiaan selkeyttämään oikeustilaa muiden lakien mukaisissa päätöksentekomenettelyissä. Huomioon ottamista koskeva säännös on esitöiden mukaan luonteeltaan informatiivinen ja sen tarkoituksena on korostaa uhanalaisten eliölajien asemaa muiden lakien mukaisissa päätöksentekomenettelyissä. Se ei kuitenkaan muuttaisi muiden lakien mukaisia luvan tai suunnitelman myöntämisen edellytyksiä, eikä sellaisenaan myöskään olisi esimerkiksi muun lain mukaisen luvan myöntämisen tai suunnitelman hyväksymisen esteenä. Säännöksen tarkoituksena olisi osaltaan kohdentaa muuhun sääntelyyn sisältyvien, luontoarvoja koskevien lupaedellytysten sisältöä. Kyse ei siten olisi uudesta tai itsenäisestä päätöksenteon edellytyksestä, vaan uhanalaisten lajien huomioon ottaminen perustuisi jo olemassa olevaan muuhun lainsäädäntöön, siinä määrin kuin se kuuluu muun lainsäädännön soveltamisalaan.

Hallituksen esityksen mukaan huomioonottoa koskeva tavoite toteutuu käytännössä muuhun lainsäädäntöön eri tavoin sisältyvien luontoarvojen turvaamista koskevien säännösten kautta. Luonnonsuojelulaki on soveltamisalaltaan yleinen, muuta lainsäädäntöä läpäisevä ja sitä soveltavat myös muut kuin varsinaiset luonnonsuojeluviranomaiset. Tämän vuoksi informaatioluonteinen säännös uhanalaisten eliölajien huomioon ottamisesta on katsottu tarpeelliseksi. Uhanalaisten lajien luettelointia täydentävä huomioonottamissäännös parantaisi menettelyn ennakoitavuutta ja kohdistaisivat päätöksentekomenettelyihin liittyviä selvittämistarpeita aiempaa selkeämmin.

Uhanalaisten eliölajien huomioon ottamista koskevan säännöksen perusteluissa viitataan laista pois jätetyn luontotyyppien huomioonottamista koskevan pykälän perusteluihin. Uhanalaisia luontotyyppejä koskevan säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan kaavoituksen osalta, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) kaavojen sisältövaatimukset (MRL 28 §, 39 §, 54 §) edellyttävät luontoarvojen huomioon ottamista ja samalla niiden selvittämistä osana kaavan valmistelua. Perusteluissa viitataan myös MRL:n mukaiseen kaavoituksen tarkentavan suunnittelun periaatteeseen.

Uhanalaiset eliölajit on määritelty luonnonsuojeluasetuksen liitteessä. Tällä hetkellä voimassa olevan asetuksen mukaisia uhanalaisia eliölajeja on Suomessa hieman yli 2500 lajia. Lajin uhanalaisuustietoja voi tarkastella esimerkiksi Laji.fi-palvelussa.

Muita huomioitavia ovat seuraavat muutokset:

• Suurten petolintujen pesäpuun suojelusta uusi, täsmennetty säännös (73 §)
• Uutena tavatun eliölajin esiintymispaikan heikentämisestä uusi säännös (81 §)
• Erityisesti suojeltavan eliölajin avustetusta leviämisestä uusi säännös (85 §)
• Yleispoikkeus eräistä rauhoitussäännöksistä, täsmennetty säännös 82 §

Poikkeus eliölajin suojelua koskevasta säännöksistä (83 §)

Uudessa laissa poikkeamissäännökset eliölajien suojelusta on koottu yhteen pykälään. Säännöksen 1 momentissa tarkoitetut edellytykset ovat yhteisiä kaikille pykälän soveltamisalaan kuuluville eläin- ja kasvilajeille. Pykälän 1 momentin mukaisen poikkeuksen myöntämisperusteena olisi, että poikkeus ei haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista.

Hallituksen esityksestä säännöksen perusteluista ilmenee, että erityisesti suojeltavien lajien osalta on ollut tarkoitus jatkossakin mahdollistaa poikkeaminen nykyisen soveltamiskäytännön mukaisesti. Uudessa laissa poikkeamisen edellytyksiin lisätään säilymisen ohella myös suotuisan suojelutason saavuttaminen, jolloin edellytyksiä voitaisiin arvioida siitä näkökulmasta, heikentääkö poikkeus suojelutason nykyistä tasoa.

Säännökseen on kirjoitettu auki lintu- ja luontodirektiivien poikkeamisedellytykset.

Eliölajien suojelusta poikkeamista koskevaan säännöksessä on vastaavat lisäykset koskien määräaikaa, lupaehtoja, päätöksen siirtämistä kuin edellä selostetussa luontotyypin suojelusta poikkeamista koskevassa säännöksessä.

Päätöksestä tiedottaminen (121 §)

ELY-keskus antaa julkisella kuulutuksella tiedoksi seuraavat päätökset: erityisesti suojeltavan eliölajin esiintymispaikkaa koskevan päätöksen (77 §), Euroopan unionin tärkeänä pitämän eliölajin (lintudirektiivin 4(2) artiklassa tai liitteessä I mainittu eliölaji, luontodirektiivin liitteessä II mainittu eliölaji) esiintymispaikan suojelua koskevan päätöksen (79 §) ja uutena tavatun eliölajin esiintymispaikkaa koskevan päätöksen (81 §). Lisäksi tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:n mukaisesti.

Luonnonmuistomerkin rauhoittaminen yksityisen omistamalla maalla (95–96 §)

Kunta päättää jatkossakin yksityisen omistamalla alueella olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta. Kunnan on huolehdittava yksityisen omistamalla alueella olevan luonnonmuistomerkin merkitsemisestä selvästi havaittavalla tavalla.

Uuden lain rauhoituksen lakkauttamista koskevassa säännöksessä täsmennetään, että rauhoitus voidaan lakkauttaa osittain tai kokonaan. Rauhoituksen lakkauttamista koskevasta ELY-keskuksen esityksestä on jatkossakin kuultava hallintolain mukaisesti alueen omistajaa, vaikka tästä ei nimenomaista mainintaa enää uudessa laissa ole.

Luonnonsuojelulain 18 §:n mukaan Metsähallitus ja ELY-keskus vastaavat luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrää ja pinta-alaa sekä niiden ekologista tilaa koskevasta seurannasta. 
(Metsähallitus on laatinut kunnille luonnon muistomerkkejä koskevaa ohjeistusta, jota voi edelleen hyödyntää https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/suojelualueet/luonnonmuistomerkit/)

Maisema-asiat

Vuoden 1997 laissa käytetty käsite maisema-alue muuttuu uudessa laissa maisemanhoitoalueeksi. Maisemanhoitoalueen perustamista koskevaa säännöstä tarkennetaan lisäämällä siihen säännökset maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta sekä ympäristöministeriön asetuksenantovaltuudesta.

Maisemanhoitoalueen perustaminen (92 § 1–2 mom)

Maakunnan liitto voi ELY-keskuksen ohella tehdä jatkossa aloitteen valtakunnallisen maisemanhoitoalueen perustamisesta. Kunta voi jatkossa maakunnan liiton, ELY-keskuksen ja paikallisen tai alueellisen yhdistyksen ohella tehdä aloitteen maakunnallisen maisemanhoitoalueen perustamisesta.

Hallituksen esityksen mukaan maisemanhoitoalueen perustamista koskeva sääntely täsmennetään vastaamaan muotoutunutta osallistavaa käytäntöä, jossa varmistetaan riittävä vuorovaikutteisuus. Maisemanhoitoalueiden valmistelulta on edellytetty paikallista aloitteellisuutta, joka on tyypillisesti perustunut esimerkiksi kyläyhdistysten tai kuntien aktiivisuuteen. Alueiden valmistelu on usein lähtenyt ja edennyt esimerkiksi ELY-keskusten koordinoimista käytännön maisemanhoitohankkeista, joiden yhteydessä on yhteistyössä selvitetty maiseman arvoja, hoidon tarpeita ja mahdollisuuksia sekä kerätty näkökulmia maisemanhoidon toimenpiteistä. Valmistelussa keskeistä on ollut paikallisten asukkaiden ja maanomistajien osallistuminen.

Maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelma (92 § 3–4 mom)

Maisemanhoitoalueen hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelee ja hyväksyy hallintopäätöksellä ELY-keskus. Kaikille tähän mennessä perustetuille maisemanhoitoalueille on laadittu perustamispäätöksen liitteeksi hoito- ja käyttösuunnitelma, joka on valmisteltu paikallisena, osallistavana yhteistyönä. Uuteen lakiin sisältyy säännös käytännön vahvistamiseksi.  

Hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta tulee järjestää vuorovaikutuksessa maisemanhoitoalueeseen kuuluvien alueiden omistajien ja muiden keskeisten paikallisten tahojen kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa ELY-keskus käytännössä osallistaa paikallisia toimijoita ja sidosryhmiä, joihin myös kunnat lukeutuvat.

Hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymisestä ei ole mahdollista hakea muutosta. Hallituksen esityksen mukaan hoito- ja käyttösuunnitelma olisi ohjeena maisemanhoitoalueen hoidon ja käytön tavoitteiden toteuttamisessa, eikä sillä luotaisi oikeuksia eikä velvollisuuksia, joita maisemanhoitoalueen maanomistajalla ei jo olisi.

Maisemanhoitoaluetta koskevat määräykset (93 §)

Pykälää täsmennetään lisäämällä mahdollisuus myös suositusten antamiseen, mikä vastaa säännöksen perustelujen mukaan vakiintunutta käytäntöä. 

ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa maisemanhoitoaluetta koskevista määräyksistä.

Pykälässä säädetään jatkossakin siitä, ettei maisemanhoitoaluetta koskevia maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan kuuluvia määräyksiä sovelleta alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava. Maiseman suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet ja niiden yhteensovittaminen muuhun alueelle kaavailtuun toimintaan tulevat kaavoituksen yhteydessä yksityiskohtaisesti tutkituiksi ja maankäytöllisesti ratkaistuiksi, ja mainitut kaavat korvaavat siten aikaisemmat maisemanhoitoaluetta koskevat määräykset. 

Ekologinen kompensaatio

Uudessa luonnonsuojelulaissa säädetään vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta. Ekologinen kompensaatio on taloudellinen ohjauskeino, joka aiheuttaja vastaa -periaatteen mukaisesti sisällyttää luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen kustannukset hankkeen toteutuskustannuksiin.

Laissa on säännökset luonnonarvojen hyvittämiselle asetettavista kriteereistä, hyvittämisen varmentamisen menettelystä sekä oikeusvaikutuksista.

Lailla mahdollistetaan viranomaisvarmennus, kun yksityinen maanomistaja, yritys, kunta tai valtion liikelaitos tuottaa luonnonarvoja, joilla voidaan hyvittää toiminnasta johtuva heikennys luonnonarvoille toisaalla. Viranomaisvarmennuksen keskeisenä tarkoituksena on myös taata tuotettavien luonnonarvojen ja heikennysten arvioinnin luotettavuus.

Uuden luonnonsuojelulain 11 luvun säännökset eivät koske nk. Natura-ennallistamista eli tilannetta, jossa on ryhdyttävä toimenpiteisiin Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymisen korvaamiseksi lain luvussa 5 säädetyn nojalla.

Ekologisen kompensaation määritelmä (3 § 1 mom 5 kohta)

Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan eliölajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä parantamalla eliölajien ja luontotyyppien tilaa heikennysalueen ulkopuolella, kun heikennyksiä on ensisijaisesti vältetty, toissijaisesti minimoitu ja, jos mahdollista, heikennettyjen eliölajien ja luontotyyppien tilaa on ennallistettu heikennysalueella.

Heikennyksen hyvittäminen (98 §)

Luonnonarvoja toiminnassaan heikentävä toimija (heikennyksen aiheuttaja) voi hyvittää toiminnastaan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuvan heikennyksen laissa mainituilla hyvittävillä toimenpiteillä tuotetuilla luonnonarvoilla tai lain edellytysten täyttyessä suojeluhyvityksellä. Korvaavuus voi olla joko heikennystä vastaavaa tai sen ylittävää.

Hyvittävät toimenpiteet (99 §)

Hyvittävillä toimenpiteillä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla korvataan luontotyypille tai eliölajin elinympäristölle aiheutuva heikennys vähintään täysimääräisesti.

Hyvittäviä toimenpiteitä ovat toimenpiteet, joihin ei ole velvollisuutta lainsäädäntöön tai muuhun velvoitteeseen perustuen. Hyvitysmahdollisuuden poissulkevia olisivat konkreettiset ja yksityiskohtaiset velvollisuudet toimenpiteiden suorittamiseen. Sen sijaan tällaiset velvoitteet ylittävät toimenpiteet mahdollistaisivat hyvittämisen käyttämisen. Esteenä hyvittämiselle eivät olisi yleisluonteiset lainsäädännössä määritellyt tehtävät. Hallituksen esityksessä mainitaan esimerkkeinä kuntien osalta, että:

• Maankäytön suunnittelussa alueen osoittaminen virkistyskäyttöön tai esimerkiksi hulevesien luonnonmukaiseen hallitsemiseen ei rajaisi aluetta hyvittävien toimenpiteiden ulkopuolelle. Hyvittävillä toimenpiteillä tulisi kuitenkin tuottaa virkistystavoitteen ja hulevesien imeytystarkoituksen ylittävää parannusta luontotyypeille tai lajien elinympäristöille.
• Esimerkiksi kunnan yleisluonteinen tehtävä edistää luonnon monimuotoisuutta alueellaan ei rajaisi kunnan hyvittäviä toimenpiteitä lisäisyysedellytyksen ulkopuolelle. Näin ollen kunta voisi halutessaan toteuttaa hyvittäviä toimenpiteitä muualla kuin olemassa olevilla suojelualueilla. Nämä velvoitteet ylittävät toimenpiteet olisivat säännöksessä tarkoitettuja hyvittäviä toimenpiteitä edellyttäen, että ne olisivat läpinäkyvästi osoitettavissa.
• Lisäisyysedellytystä eivät täyttäisi sopimukseen tai taloudelliseen etuuteen kuten maataloustukeen tai valtion maksamaan tukeen tai sertifikaattien, kuten metsäsertifikaatin velvoitteisiin liittyvät toimenpiteet.

Hyvittävinä toimenpiteinä tulee kysymykseen toimenpiteet, joilla:

1. palautetaan luonnonarvoiltaan tai kunnoltaan heikentynyt alue ennallistumaan kohti luonnontilaa tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tavoiteltua tilaa;
2. lisätään luontotyypin tai eliölajin elinympäristön pinta-alaa; tai
3. parannetaan luontotyypin tai eliölajin elinympäristön ekologista laatua.

Edellä mainitut tavoitteet ovat vaihtoehtoisia, jolloin yhdenkin tavoitteen toteuttava toimenpide täyttää määritelmän. Lain perustelujen mukaan kyse on aktiivisista tietyn alueen luonnontilaa parantavista toimenpiteistä, joilla ennallistamisen ohella voidaan tavoitella myös luontotyypin tai lajille soveltuvan elinympäristön pinta-alan lisäämistä tai sen laadun parantamista kunnostamalla tai hoitamalla heikentyneitä luontotyyppiesiintymiä.

Suojeluhyvitys (100 §)

Suojeluhyvitys olisi hyvitys, jolla suojellaan pysyvästi uhanalaisen luontotyypin luonnontilaltaan edustava esiintymä.

Suojeluhyvitys tulee kyseeseen hyvittävänä toimenpiteenä vain, kun kyseisen luontotyypin kannalta suojelulla voidaan saavuttaa parempi ekologinen lopputulos kuin 99 §:n mukaisilla hyvittävillä toimenpiteillä. Lisäedellytyksenä on, että suojelemalla luontotyypin esiintymä heikentäviltä toimenpiteiltä se kehittyy luonnonarvoiltaan arvokkaaksi ilman aktiivisia hyvittäviä toimenpiteitä.

Suojeluhyvityksessä tulisivat kyseeseen luontotyypit, joiden luominen tai ennallistaminen on lyhyellä tähtäimellä usein vaikeaa tai mahdotonta. Tällaisia ovat esim. vanhat metsät, palsasuot ja tunturiluontotyypit. Suojeluhyvityksellä saavutettava lisäisyys määrittyy sen perusteella, mikä olisi edeltävä tilanne: Jos aluetta koskisi jo ennalta jokin käytönrajoitus, lisäisyys on vähäisempi.

Hyvittämisen kriteerit (101 §)

Laissa säädetään hyvittämisen kriteerit eli vaatimukset hyvittäville toimenpiteille. Lain 101 §:ssä säädetään hyvittämisen alueellisesta ja luontoarvovastaavuuden kriteereistä.

Alueelliset kriteerit

Hyvittämisen alueellisena kriteerinä on, että hyvittävät toimenpiteet on toteutettava samalla tai siihen rajautuvalla metsäkasvillisuusvyöhykkeen osa-alueella, samalla merialueella ja saman tai rajautuvan päävesistöalueen samassa vesimuodostuma- tai vesiluontotyypissä, jolla heikennys aiheutuu.

Ekologista kompensaatiota koskevassa asetuksessa tarkennetaan, että lain 101 §:ssä tarkoitetut metsäkasvillisuusvyöhykkeiden osa-alueet ovat hemiboreaalinen lounainen rannikkomaa, eteläboreaalinen Lounaismaa–Pohjanmaan rannikko, eteläboreaalinen Järvi-Suomi, keskiboreaalinen Pohjanmaa, keskiboreaalinen Pohjois-Karjala–Kainuu, keskiboreaalinen Lapin kolmio, pohjoisboreaalinen Koillismaa, pohjoisboreaalinen Peräpohjola, pohjoisboreaalinen Metsä-Lappi ja pohjoisboreaalinen Tunturi-Lappi.

Lain 101 §:ssä tarkoitetut merialueet ovat merialueet ovat Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Ahvenanmaa–Saaristomeri ja Suomenlahti.

Lain 101 §:ssä päävesistöalueella tarkoitetaan valtioneuvoston vesienhoitoalueista antaman asetuksen (1303/2004) liitteessä 1 tarkoitettuja vesistöalueita. Mainitussa säännöksessä vesimuodostumatyypillä tarkoitetaan valtioneuvoston vesienhoidon järjestämisestä antaman asetuksen (1040/2006) 10 §:ssä tarkoitettuja pintavesityyppejä.

Erityisenä hyvittämisen alueellisena kriteerinä on, että jos heikennys tapahtuu saamelaisyhteisön alueella, hyvittävät toimenpiteet on toteutettava sen saamelaisyhteisön alueella, jonka alueella heikennys tapahtuu.

Luonnonsuojelulaki ei edellytä, että hyvittävät toimenpiteet toteutetaan saman kunnan alueella kuin missä heikennys tapahtuu.

Luonnonarvovastaavuuden kriteeri

Luonnonsuojelulain 101 § 2 momentin mukaan uhanalaiseen luontotyyppiin tai uhanalaisen eliölajin elinympäristöön kohdistuva heikennys on hyvitettävä saman eliölajin elinympäristöön tai samaan luontotyyppiin kohdistuvin toimenpitein. Jos heikennystä ei voida luonnontieteellisistä syistä hyvittää samaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein, heikennys on hyvitettävä heikennettävää vastaavaan, yhtä uhanalaiseen tai uhanalaisempaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein.

Pääsääntö olisi siten, että luonnonarvovastaavuuden osalta uhanalaisten luonnonarvojen heikennys olisi hyvitettävä samaan luonnonarvoon kohdistuvin toimenpitein. Säännöksessä kuitenkin huomioidaan myös tilanne, jossa uhanalaisen luontotyypin esiintymät tai uhanalaisen eliölajin elinympäristöt ovat niin vähälukuisia, että hyvittäminen samalla luonnonarvolla olisi luonnontieteellisesti mahdotonta. Hyvittämistoimenpiteet on tällaisessa tilanteessa kohdistettava mahdollisimman tarkoin heikennettävää vastaavaan ja vähintään yhtä uhanalaiseen luonnonarvoon. Lain esitöiden mukaan hyvittämisessä suositeltavaa on ”parempaan vaihtaminen” eli luontoarvon heikennyksen hyvittäminen harvinaisemmalla tai uhanalaisemmalla luontoarvolla.

Hyvittäminen on joustavampaa, jos hyvitettävä luontoarvo ei ole uhanalainen. Myös joustavassa hyvittämisessä hyvittävien luonnonarvojen on korvattava hävitettävät luonnonarvot pysyvästi.

Hyvityksen toteuttamisen ajankohta (102 §)

Ajallisena vaatimuksena on, että toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset tavoitellun tilan saavuttamiselle (perustavat toimenpiteet) on toteutettava ennen heikentävien toimenpiteiden aloittamista. Tarvittaessa on toteutettava toistuvat, tavoitellun tilan saavuttamisen edellyttämät hoitotoimenpiteet.

Lain esitöissä todetaan, että hankkeissa, joissa heikentävät toimenpiteet toteutuvat vaiheittain, hyvittämistoimenpiteet on toteutettava ennen kutakin heikentävää toimenpidettä. Erityisen tärkeää hyvittävien toimenpiteiden ennakollinen toteuttaminen on, kun heikennettävä luonnonarvo on uhanalainen ja lajilla olisi pieni populaatiokoko, tai luontotyypin pinta-ala olisi pieni. Toimenpiteillä tavoiteltua vaikuttavuutta ei edellytetä saavutettavan ennen heikennystä, koska luonnonarvojen ennallistumiseen kuluu usein pitkä aika. Perustavien toimenpiteiden ohella voi olla tarvetta jatkaa hoitotoimenpiteitä. Hoitotoimille ei säädetä enimmäisaikarajaa.

Suojeluhyvitys taas on aina toteutettava ennen heikennystä. Lain esitöissä todetaan, että suojeluhyvityksellä saatavat hyödyt luonnon monimuotoisuudelle kehittyvät hitaasti, joten niiden lykkäämisen salliminen tarkoittaisi vielä pidempää viivettä heikennyksen ja hyvityksen välillä.

Luonnonarvojen tuottaminen ja rekisteröinti (103 §)

Maanomistaja voi tuottaa valitsemallaan tavalla hyvittävillä toimenpiteillä luonnonarvoja käytettäväksi ekologiseen kompensaatioon. Myös heikennyksen aiheuttaja voi itse tuottaa toimintansa aiheuttamien heikennysten hyvittämiseen tarvittavat hyvitykset omistamallaan kiinteistöllä.

Tuotettujen luontoarvojen käyttäminen heikennyksen hyvityksenä edellyttää ulkopuolisen antamaa varmennusta siitä, mikä on luonnonarvojen lisäys eli tietoa lähtötilanteesta, tehdyistä toimenpiteistä sekä arviota toimenpiteillä aikaansaatavien luonnonarvolisäysten laadusta ja määrästä.

Luonnonsuojelulain mukaisessa vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa vaatimuksena on, että luonnonarvojen tuottamisesta laaditaan hyvityssuunnitelma, jossa esitetään lain 103 §:ssä luetellut asiat. Ympäristöministeriön asetuksella säädetään tarkemmin hyvityssuunnitelman sisällöstä.

ELY-keskus antaa maanomistajan hakemuksesta lausunnon hyvityssuunnitelmasta. ELY-keskuksen on toimitettava lausunto tiedoksi kunnalle ja maakunnan liitolle, jonka alueella suunnitelmassa tarkoitettu alue sijaitsee.

Hyvityssuunnitelman mukaisten perustavien toimenpiteiden toteutuksen jälkeen ELY-keskus antaa maanomistajan hakemuksesta lausunnon toimenpiteillä tuotettavien luonnonarvojen laadusta ja määrästä.

ELY-keskus tallentaa maanomistajan hakemuksesta tiedon toimenpiteillä tuotettavien luonnonarvojen laadusta ja määrästä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvaan kompensaatiorekisteriin. Maanomistajalla on oikeus saada hyvitysalueensa myös poistettavaksi rekisteristä, jos hyvitystä ei ole käytetty. Hyvitysalue voi vaihtaa omistajaa ennen käyttämistä hyvityksenä.

Hyvitysalueella tuotettuihin luonnonarvoihin ei sovelleta suojellun luontotyypin tai erityisesti suojeltavien eliölajien esiintymispaikan suojelua rajaamispäätösmenettelyllä ilman maanomistajan suostumusta.

Päätös hyvityksen korvaavuudesta (104 §)

Heikennyksen aiheuttaja voi hakea ELY-keskukselta päätöstä hyvityksen korvaavuudesta. Jos hakijan esittämä hyvitys täyttää luonnonsuojelulain edellytykset, ELY-keskuksen on hyväksyttävä hakemus.

ELY-keskuksen on päätöksessä kiellettävä hyvitysalueen luonnonarvojen hävittäminen ja heikentäminen ja määriteltävä hyvitysalueen rajat. Kielto tulee voimaan, kun päätös on annettu tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöksestä tehdään merkintä kiinteistörekisteriin ja se velvoittaa siten myös kiinteistön myöhempiä omistajia ja tulee heidän tietoonsa. Päätös on voimassa valituksesta huolimatta. ELY-keskus tallentaa tiedon hyvittämisestä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvaan rekisteriin.

Käytännössä jonkin alueen käyttäminen kompensaatioon aiheuttaa maankäytön rajoituksen. Lain perustelujen mukaan hyvitysalueen hävittämis- ja heikentämiskielto ei kuitenkaan estä alueen osoittamista maankäytön suunnittelussa sellaiseen käyttötarkoitukseen, joka ei ole ristiriidassa tuotettujen luonnonarvojen kehittymisen ja pysyvyyden kanssa, kuten virkistykseen.

Kunta saa hyvityksen korvaavuutta koskevasta ELY-keskuksen päätöksestä käytännössä tiedon, koska päätöksestä tulee tiedottaa LSL 121 §:n mukaisesti julkaisemalla asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:n mukainen ilmoitus.

Lain esitöiden mukaan liiketoimintana tai julkisen toimijan, kuten kunnan, toimintana on mahdollista perustaa myös laajoja, usean hankkeen aiheuttamien heikennysten hyvittämiseen soveltuvia yhteishyvitysalueita. Tällaisen alueen osalta rajauspäätös tehdään, kun tuotettavia luonnonarvoja käytetään ensimmäisen kerran hyvityksenä. Tällaisen alueen osalta rekisterimerkinnässä on osoitettava, miltä osin hyvitys on käytetty ja paljonko sitä on käyttämättä.

Poikkeus hyvitysalueen suojelusta (105 §)

ELY-keskus voi myöntää poikkeuksen kiellosta hävittää tai heikentää hyvitysalueen luonnonarvoja, jos kielto estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa.

Poikkeamista koskevassa päätöksessä on velvoitettava heikennyksen aiheuttaja hyvittäviin toimenpiteisiin, joilla hyvitetään hyvitysalueella olevat ja hyvittävillä toimenpiteillä tavoitellut luonnonarvot. Käytännössä kyseessä on siis lakisääteinen kompensaatiovelvollisuus.

Lain perustelujen mukaan, mikäli hyvittävät toimenpiteet olisi jo täysimääräisesti toteutettu ja niillä saavutettu tavoiteltu hyvitys, hyvittävien toimenpiteiden mitoituksessa on riittävää huomioida alueella olevat luonnonarvot. Jos toimenpiteillä tavoiteltua luonnonarvojen lisäystä ei ole vielä täysimääräisesti saavutettu, heikennyksen määrää ja siten tarvittavaa hyvitystä arvioitaessa on huomioitava hyvittävillä toimenpiteillä kyseisellä alueella tavoiteltu hyvitys.

Hyvittämistietojen saatavuus (106 §)

Jokaisella on oikeus saada tieto tuotetuista luonnonarvoista ja niiden käyttämisestä ennakollisena hyvityksenä luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvasta rekisteristä.

Kustannusvastuu (107 §)

Pykälässä säädetään siitä, että heikennysten hyvittämisestä kustannusvastuu kuuluu aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti haittaa aiheuttavalle.

Luonnonsuojelun tiedonhallinta

Uudessa luonnonsuojelulaissa on luku luonnonsuojelun tiedonhallinnasta. Ajantasaisella ja luotettavalla tiedolla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä edistää tiedon saatavuutta ja käytettävyyttä myös kuntien päätöksenteon ja toiminnan tueksi.

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä (117 §)

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä koostuu tiedoista, jotka tallennetaan tai on tallennettu ympäristöministeriön, ELY-keskusten, Metsähallituksen, Syken ja Luomuksen ylläpitämiin ympäristöministeriön hallinnonalan tietojärjestelmiin, rekistereihin ja asianhallintajärjestelmiin. Näitä ympäristöhallinnon järjestelmiä ja rekistereitä ovat tällä hetkellä mm. ULJAS-tietojärjestelmäkokonaisuus, Suomen Lajitietokeskus, Natura 2000 -tietokanta, Syken tietojärjestelmät, USPA-asianhallintajärjestelmä, Metsähallituksen asianhallintajärjestelmä.

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennettavat tiedot (118 §)

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista säädetään 118 §:ssä. Tietojärjestelmään tallennetaan esimerkiksi luonnonsuojelun seurantaa koskevat tiedot, valtioneuvoston, ympäristöministeriön, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen LSL:n nojalla tekemät päätökset ja niitä koskevat hallintotuomioistuinten päätöksiä koskevat tiedot.

Lisäksi kunnan ja maakunnan liiton tulee pykälän viimeisen momentin mukaan mahdollisuuksien mukaan toimittaa kunnan toiminnassa syntyviä luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia ELY-keskukselle tallennettaviksi luonnonsuojelun tietojärjestelmään, jos tietojen suora tallentaminen tietojärjestelmään ei ole mahdollista. Lain perustelujen mukaan kunnille ja maakunnanliitoille ei säädetä velvoitetta toiminnassaan syntyvien luontotietojen tallentamiseen.

Tiedon laatu (119 §)

Ylläpitäjät (ympäristöministeriö, ELY-keskukset, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo) päivittävät luonnonsuojelun tietojärjestelmän tietoja laissa säädettyjen velvoitteidensa hoitamisen yhteydessä. Lisäksi tietoja voidaan päivittää ylläpitäjille toimitettujen tietojen perusteella.

Tiedon tuottaja vastaa tiedon oikeellisuudesta. Kunta vastaa siten mahdollisuuksiensa mukaan toimittamiensa tietojen laadusta.

Tietojen luovuttaminen ja oikeus saada tietoja (120 §)

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY tarkoitettuja julkisia ympäristötietoja, ellei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) tai muussa laissa toisin säädetä.

Muiden tahojen ohella kunnilla ja maakunnan liitoilla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja maksutta luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Muuta

Päätösten tiedoksi antaminen ja päätöksistä tiedottaminen (121 §)

Valtion viranomaiset vastaavat päätöstensä tiedoksi antamisesta, mutta laissa säädetään lisäksi, että päätöksistä tiedotetaan julkaisemalla tieto kuulutuksesta asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:ssä säädetyn mukaisesti. Lain perustelujen mukaan tämä voi tapahtua esimerkiksi linkittämällä viranomaisen kuulutus kunnan verkkosivuille.

Kuntalain mukainen ilmoittaminen koskee seuraavia päätöksiä:

• ELY-keskuksen päätös suojellun luontotyypin rajaamisesta tai suojelun lakkauttamisesta (64 §)
• ELY-keskuksen päätös erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan suojelemisesta tai suojelun lakkauttamisesta (77 §)
• ELY-keskuksen päätös lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tai direktiivin liitteessä I mainitun eliölajin taikka luontodirektiivin liitteessä II mainitun eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävän esiintymispaikan suojelemisesta (79 §)
• ELY-keskuksen päätös uutena tavatun eliölajin esiintymispaikan suojelemisesta (81 §)
• ELY-keskuksen päätös hyvityksen korvaavuudesta vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa (104 §)
• Metsähallituksen päätös liittyen alueen liittämisestä valtion suojelualueeseen (60 §)
• Ympäristöministeriön ehdotus Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta alueesta (33 §)

Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus (123 §)

Luonnonsuojelua koskevien säännösten ja päätösten noudattamista valvovalla viranomaisella (ELY-keskus, Metsähallitus, Tulli, Syke) tai sen määräämällä virkamiehellä tai viranhaltijalla on oikeus tehtävänsä suorittamista varten mm. saada salassapitovelvollisuuden estämättä välttämättömiä tietoja muilta viranomaisilta, kuten kunnan viranomaisilta. Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä tai viranhaltijalla on oikeus saada jäljennöksiä tarkastettavista asiakirjoista ja tulosteita tietojärjestelmissä olevista tallenteista.

Muutoksenhaku (134 § 4 mom)

Valitusoikeus luonnonsuojelulain nojalla tehdyistä päätöksistä on niillä, joiden oikeutta, velvollisuutta tai etua asia saattaa koskea.

Muissa kuin korvausta, tukea, avustusta tai vapaaehtoisen hyvittämisen korvaavuutta koskevasta päätöksestä valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla ja toiminta-alueellaan sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Kunnan ollessa asianosainen korvausta, tukea, avustusta ja vapaaehtoisen hyvittämisen korvaavuutta koskevissa asioissa kunnalla on muutoksenhakuoikeus tämän asemansa perusteella.

ELY-keskuksen valitusoikeus muun lain nojalla tehdystä päätöksestä (135 §)

Sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, ELY-keskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sen perusteella, että päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai päätösten vastainen. Säännös vastaa aiemman luonnonsuojelulain sääntelyä, mutta se saa uutta sisältöä luonnonsuojelulakiin tehtyjen muutosten seurauksena.

Lain perusteluissa mainitaan esimerkkeinä pykälän tarkoittamista tapauksista tilanteet, joissa viranomainen myöntää luvan tai hyväksyy suunnitelman vastoin voimassa olevia rauhoitussäännöksiä tai -määräyksiä taikka luonnonsuojelulain 39 §:ssä säädettyjen Natura-velvoitteiden vastaisesti. Kyse voisi olla esimerkiksi aluehallintoviraston myöntämästä ympäristöluvasta tai kunnan vahvistamasta kaavasta, jos valituksen kohteena olevan ratkaisun katsottaisiin olevan luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun määräyksen kanssa ristiriidassa.

Aiheesta lisää

• Hallituksen esitys eduskunnalle luonnonsuojelulaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta HE 76/2022 vp
• Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 17/2022 vp
• Lakiesityksen HE 76/2022 vp käsittelytiedot ja -aineisto eduskunnan sivuilla
• Uusi luonnonsuojelulaki 9/2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230009
• Uusi valtioneuvoston asetus luonnonsuojelusta (LSA xx/2023)
• Ympäristöministeriön asetus ekologisesta kompensaatiosta (xx/2023)