EU:n digitaalisen suvereniteetti ja amerikkalaisten pilvipalveluiden luotettavuus kuntien näkökulmasta

Viime kuukausina on keskusteltu eurooppalaisesta digisuvereniteetista ja amerikkalaisten digipalveluiden asemasta EU:n jäsenmaiden julkisella sektorilla. Maailmanpolitiikan uutiset – erityisesti Yhdysvaltojen poliittinen epävakaus ja presidentti Trumpin tapa käyttää kauppapolitiikkaa suurvaltapolitiikan välineenä – ovat lisänneet Euroopassa huolta riskeistä, joita liittyy riippuvuuteen yhdysvaltalaisesta digiteknologiasta.

Riippuvuus amerikkalaisista tuotteista ja koskee muun muassa  

• somealustoja,
• toimisto- ja viestintäohjelmistoja,
• pilvipalveluita,
• toiminnanohjausohjelmistoja,
• identiteetinhallinta ja tietoturvaratkaisuja,
• päätelaitteiden käyttöjärjestelmiä,
• konesalien ja datakeskusten laitteita ja ohjelmistoja sekä
• tekoälyn kielimalleja ja sovelluksia. 

Yksittäisillä osa-alueilla Euroopasta löytyy varteenotettavaa osaamista, esimerkiksi matkapuhelinverkoissa, teollisuuden toiminnanohjausjärjestelmissä, tietyissä generatiivisen tekoälyn ratkaisuissa sekä joissakin toimialakohtaisissa operatiivisissa ohjelmistoissa. Mikään näistä ei kuitenkaan muodosta yhtä pitkälle integroituneita ja keskenään yhteentoimivia kokonaisuuksia kuin amerikkalaiset ratkaisut.

Suvereniteetilla tarkoitetaan yksinkertaistaen riippuvuuden astetta. Mitä enemmän on yksipuolisesti muista riippuvainen, sitä enemmän muut voivat halutessaan rajoittaa omaa toimintavapautta, eli suvereniteettia. Suvereniteettia lisätään vähentämällä yksipuolisia riippuvuuksia, jotta oma toimintavapaus ja toimintavarmuus vahvistuvat.

Toimenpiteillä eurooppalaisen digitaalisen suvereniteetin vahvistamiseksi pyritään ennen kaikkea lisäämään kilpailukykyisiä eurooppalaisia vaihtoehtoja EU:n ulkopuolelta tulevien digilaitteiden, -ohjelmistojen ja -palveluiden rinnalle. Kun eurooppalaisia vaihtoehtoja on enemmän, maanosamme oma liikkumatila kasvaa. Samalla hintakilpailu voi lisääntyä ja digiratkaisujen hinnat laskea.

Jotkin tahot Euroopassa haluaisivat, että EU:n digisuvereniteetin vahvistamisen tavoitteeksi asetettaisiin täydellinen riippumattomuus Euroopan ulkopuolisista digipalveluiden ja -laitteiden toimittajista. Vahva enemmistö ei kuitenkaan tavoittele täyttä irrottautumista, vaan sitä, että Eurooppaan syntyisi riittävästi kilpailukykyistä omaa tuotantoa ja riippuvuus sitä kautta vähenisi. Samalla voisi syntyä myös entistä enemmän vastavuoroista keskinäisriippuvuutta, mikä heikentäisi yhden osapuolen mahdollisuuksia rajoittaa toisen toimintaa yksipuolisena painostuskeinona.

Uudenlainen ideologinen vastakkainasettelu Yhdysvaltain hallinnon ja EU:n jäsenmaiden etujen välillä on saanut EU:n lisäämään vauhtia toimille, joilla pyritään edistämään digisuvereniteettia. Esimerkkejä näistä ovat vielä valmistelussa olevat EU:n tekoäly- ja pilvipalveluasetus, avoimen datan strategia sekä hankintadirektiivin päivitys. Niiden kautta tavoitteena on muun muassa lisätä datakeskuskapasiteettia, vahvistaa Euroopan omaa pilvipalvelukapasiteettia kriittisen tiedon käsittelyssä ja edistää avoimen lähdekoodin ratkaisuja. 

Hankintadirektiivin uudistamisen yhteydessä arvioidaan myös mahdollisuuksia esittää digihankinnoissa varautumis- ja jatkuvuusvaatimuksia, jotka tukisivat eurooppalaisten ratkaisujen käyttöä. Taustalla unionin toimielimet pyrkivät tunnistamaan ja jakamaan esimerkkejä kilpailukykyisistä eurooppalaisista vaihtoehdoista.

Suomessa valtionhallinnon viestinä on ollut, että pilvipalvelut nähdään turvallisina ja kustannustehokkaina ratkaisuina julkisen hallinnon tietojen tallentamiseen ja käsittelyyn. Valtiovarainministeriö on korostanut, ettei suoranaisia esteitä salassa pidettävän tai TL IV ‑tasolle turvaluokitellun tiedon tallentamiselle pilvipalveluihin ole, kunhan käytössä on riittävät tietoturvatoimenpiteet. Julkisessa hallinnossa käydään kuitenkin jatkuvasti keskustelua ulkoisen toimintaympäristön kehityksestä, mikä voi vaikuttaa linjauksiin jatkossa.

Eurooppalaisen digisuvereniteetin lisääminen suhteessa amerikkalaisiin teknologiatoimittajiin vaatii laajaa eurooppalaista yhteistyötä ja vuosien ellei vuosikymmenten pitkäjänteistä työtä. Muutoksien aikaansaamiseksi eurooppalaisten poliittisten päätöksentekijöiden ja viranomaisten tulisi  

• kehittää EU:n investointi-, rahoitus- ja liiketoimintaympäristöä uudella sääntelyllä,
• purkaa edellä mainittujen osa-alueiden kehittymistä estävää lainsäädäntöä,
• purkaa protektionistisia siiloja EU:n jäsenmaiden digimarkkinoiden väliltä eli luoda aidosti Euroopan laajuinen digimarkkina,
• varmistaa, että EU:n hankintasäädökset tukevat kehitystä,
• ohjata sääntelyn keinoin palveluntoimittajia tuottamaan ratkaisuja, joista muodostuu yhteentoimivien ja keskenään kilpailevien osaratkaisujen digipalveluekosysteemejä,
• edistää avoimen lähdekoodin ratkaisujen kehitystä ja käyttöönottoa,
• jakaa aktiivisesti kokemuksia ja tietoa kilpailukykyisistä eurooppalaisista ratkaisuista sekä
• varmistaa riittävät lisäpanostukset eurooppalaisten kyvykkyyksien nostamiseen.  

Eurooppalaisen digisuvereniteetin edistämisen vaikutukset riippuvat tavasta ja sisällöstä, joilla sitä toteutetaan. Pahimmillaan toimet voivat johtaa digiratkaisujen pitkäaikaiseen hintojen nousuun sekä niiden laadun, tietoturvan ja tietosuojan heikkenemiseen. Parhaimmillaan ne voivat puolestaan tuoda laajoja mahdollisuuksia eurooppalaiselle liike‑elämälle ja julkiselle hallinnolle sekä parantaa digitalisoituneen yhteiskunnan häiriösietoisuutta ja turvallisuutta.

Mitä kunta voi tehdä?  

Yksittäinen kunta vastaa oman organisaationsa (tiedonhallintayksikön) riskiarviosta ja riskienhallinnasta sekä niiden perusteella tehtävistä valinnoista ja tietoturvatoimenpiteistä. Riskiarvioon kuuluu myös vastuu siitä, että riskienhallinta sovitetaan käytettävissä oleviin resursseihin ja voimavaroihin sekä arvioihin tunnistettujen riskien toteutumisen vaikutuksista. Hyvää riskienhallintaa tukee muun muassa se, että kunnan tiedonhallintamalli pidetään ajan tasalla.

Kuntatasolla kannattaa nyt seurata valtionjohdon tulkintoja ja linjauksia oman päätöksenteon taustaksi. Hätiköityihin toimenpiteisiin ei kannata ryhtyä. 

Amerikkalaiset päätelaite‑ ja toimisto‑ohjelmistot sekä pilvipalveluratkaisut ovat pitkälle integroituneita, hyvin yhteentoimivia ja tekniseltä tietoturvaltaan korkeatasoisia. Nykytilanteessa niille tuskin löytyy kilpailukykyisiä eurooppalaisia vaihtoehtoja. Osana jatkuvuudenhallintaa ja varautumista voi kuitenkin esimerkiksi pohtia, tulisiko kriittisimpiä tietoja jossain määrin varmentaa myös eurooppalaisille tai paikallisille palvelimille ja tallennuslaitteille.

Kuntien kannattaa arvioida, mitä mahdollisuuksia ja riskejä liittyy EU‑tasolla suunniteltuihin digisuvereniteetin edistämistoimiin, kuten uusiin, valmistelussa oleviin säädösluonnoksiin ja niiden toimeenpanoontoimeenpanosuunnitelmiin. Havaitut Niiden oletetut vaikutukset suomalaisen kuntakentän toimijoihin on hyvä nostaa esiin joko suoraan EU:lle tai Kuntaliiton kautta, jotta mahdollisia kielteisiä sääntelyvaikutuksia voidaan ehkäistä jo ennakkoon.

Lisäksi kunnassa voidaan nostaa esiin kuntien arjessa tunnistettuja keinoja ja ideoita kehittää digipalveluiden eurooppalaista ekosysteemiä, standardeja, rahoitus‑ ja hankintaehtoja sekä organisoitumismalleja – unohtamatta toimiviksi koettuja eurooppalaisia digiratkaisuja ja avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Olisi hyvä löytää tapoja siirtyä nykyisistä yhden palveluntoimittajan ympärille rakentuneista suljetuista kokonaisuuksista kohti avoimempia järjestelmiä, joihin mahtuisi eri (eurooppalaisten) toimijoiden tuottamia ja keskenään hyvin integroituvia osaratkaisuja.

Mitä Kuntaliitto tekee?  

Kuntaliitto seuraa kehitystä sekä kansallisia ja kansainvälisiä keskusteluja ja linjauksia. Kuuntelemme kuntakentän näkemyksiä aiheesta ja viemme kuntasektorin viestiä eteenpäin EU:n ja kansallisen tason päättäjille sekä muille keskeisille sidosryhmille. Osana tätä työtä Kuntaliitto toteuttaa helmikuussa 2026 kyselyn, jolla kerätään kuntasektorin tietohallintojen näkemyksiä eurooppalaisista digisuvereniteettitavoitteista. Kysely on jaettu Kuntaliiton ylläpitämien verkostojen kautta, ja sen tuloksia käsitellään kevään aikana kyseisissä verkostoissa sekä tarkoituksenmukaisilta osin muilla foorumeilla.

Kuntaliitto on käsitellyt Euroopan digisuvereniteettia myös kuntakentän EU‑vaikuttamistyötä tukevassa kantapaperissa viime syksynä.

Lisätietoja  

• EU:n digisuvereniteetti kantapaperi: erityisasiantuntija Jaana Jormanainen.
• Kunnille suunnattu digisuvereniteettikysely: erityisasiantuntija Martti Setälä.
• Kuntakentän digisuvereniteetin kehittäminen: tietojohtaja Tom Holmroos. 

Kuntaliiton digitalisaatiota ja tiedonhallintaa käsittelevät verkostot ja tilaisuudet 

• Digisumpit -verkosto
• Kuntien tietoturvavastaavien verkosto
• Kuntien tietosuojavastaavien verkosto
• Tiedonhallinta -verkosto
• Kaupunkien tietohallintojohtajien verkosto
• EU:n digi- ja datasäädökset kuntasektorille -verkosto
• Kuntien digiviikko (järjestetään kesäkuun 1. viikolla)