Maria Salenius ja Soile Koskela 4.5.2020

Korona vaikuttaa yli sukupolvien

Ajankohtainen tilanne on haastanut kuntien hyvinvointityön niin johtamisen, suunnittelun kuin toteutuksenkin näkökulmasta. Jo lukkoon lyötyjä asioita on jouduttu perumaan tai siirtämään ja kehittämään nopeasti uudenlaisia toimintatapoja. Olennaista on ollut kyky toimia kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi joustavasti ja ketterästi, jotta on pystytty turvaamaan välttämätön hyvinvointi.

Koronaviruksen aiheuttaman kriisin akuutin vaiheen hoitamisen jälkeen kunnissa siirrytäänkin ’jälkitöihin’ ja yhtä aikaa mahdollisen toisen korona-aallon tuloon valmistautumiseen. Hyvässä muistissa ovat mm. kriisin vuoksi keskeytyneet ryhmätoiminnot, ikäihmisten yksinäisyys, mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä perheiden haasteiden lisääntyminen. 

Katseet kohdistuvat jo tulevaan: Miten kuntalaiset voivat kriisin jälkeen? Miten sosiaalisesti kestäviä kuntamme ovat? Millaisia ongelmia jää yhteiskuntamme syvämuistiin? Siirtyykö sukupolvelta toiselle tunnemuistoja ja tunnelukkoja, jotka syntyvät poikkeuksellisissa olosuhteissa? Vaikuttaako ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemus vielä pitkällä tulevaisuudessa?

Sosiaalinen kestävyys on osa YK:n Agenda 2030-tavoitteita. Kuntaliitto on nostanut vahvasti esiin sen strategiassaan. Sosiaalisen kestävyyden pyrkimyksenä on mm. poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja turvata perusoikeuksien toteutuminen, riittävä toimeentulo, koulutus ja terveydenhuolto. Kunnilla on merkittävä rooli kuntalaisten osallisuuden kokemusten ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Sosiaalisen kestävyyden ydintä on se, millaisena maailma siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kaikkeen ei kunta voi vaikuttaa, mutta moneen asian voi. Keskiöön nousevat kuntien strategia arvoineen, kuntien mahdollisuudet sekä toimintaedellytykset resursseineen.

Mutta minkälaisilla arvoilla kunta sitten voi edistää kunnan asukkaiden hyvinvointia ja osallisuutta sekä ennaltaehkäistä huono-osaisuutta ja sen periytymistä muuttuvassa toimintaympäristössä? Arvot ohjaavat toimintaa yhdessä sovittuun ja haluttuun suuntaan. Arvot liittyvät meille merkityksellisiin asioihin. Huono-osaisuuden ja sen periytymisen ehkäisyssä tarpeen ovat mm. oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja turvallisuus. Samoin kuin yksittäisen ihmisen elämässä niin myös kunnan toiminnassa tärkeää on arvojen eläminen arjessa.  

Ensi vuonna pidettävät kuntavaalit ovat merkkipaalu, joka osoittaa suuntaa arvojen ja ennaltaehkäisevän otteen kehittymiselle. Pitkän aikavälin kustannusten ja vaikuttavuuden näkökulmasta on tärkeää tehdä huono-osaisuuden ennaltaehkäisyn näkökulmasta tutkittuun tietoon perustuvaa ja pitkäjänteistä valtuustokaudet ylittävää päätöksentekoa. Tähän yhtenä työvälineenä kunnat ovat käyttäneet päätösten vaikutusten arvioimista ennakolta, EVA-menetelmää. Sen avulla voidaan hahmottaa myös päätöksen vaikutuksia eriarvoistumisen näkökulmasta. Lisääkö päätös jonkin väestöryhmän huono-osaisuutta vai kaventaako sitä? Eri päätösvaihtoehtojen vaikutusten arviointi voi auttaa näissä pohdinnoissa.

Keskeistä on pohtia arvojen ja johtamisen näkökulmasta, millaisella strategilla huono-osaisuuden periytymistä voidaan ehkäistä ja oikeudenmukaisuutta sekä yhdenvertaisuutta edistää. Vaikuttavuuden aikaansaamiseksi myös keskeiset asiakirjat, kuten hyvinvointikertomus- ja -suunnitelma on hyvä valjastaa toteuttamaan annettuja strategisia päämääriä. Millaisin indikaattorein sosiaalisen kestävyyden toteutumista voidaan seurata? Yhtenä työvälineenä voidaan tässä käyttää Sähköistä hyvinvointikertomusta ja sen laaja-alaista indikaattorimaailmaa, josta on löydettävissä mittareita useille kestävän kehityksen osa-alueille.

Huono-osaisuuden ja sen periytymisen ennaltaehkäisyssä ei ole olemassa valmiita ratkaisuja, vaikuttavia toimintamalleja tai hyviä käytäntöjä tai niitä ei ole käytetty, koska olemme palanneet ylisukupolvisen huono-osaisuuden äärelle uudemman termin kera. Onneksemme meillä on edellä mainittu Agenda 2030 tavoitteineen, jonka myötä voimme etsiä yhdessä ratkaisuja vanhalle haasteelle.

Vanha sanonta ’syödä norsu pala kerrallaan’ pätee myös huono-osaisuuden ja sen periytyvyyden ennaltaehkäisyyn. THL:n mukaan ylisukupolvisuuden ehkäisyssä on tärkeää lasten ja vanhempien tuen tarve ja se, että perheille annetaan tukea varhain. Tärkeää on myös tukea vanhemmuutta ja lasten pärjäämistä ja huomioida perhe kokonaisuutena. Lapsia ja vanhempia tuetaan mm. neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa muutamilla näyttöön perustuvilla toimintamalleilla ja useilla hyvillä käytännöillä.

Noin kolmasosa Suomen neuvoloista käyttää Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen näyttöön perustuvaa Voimaperheet -toimintamallia. Se on kehitetty neuvolaikäisten lasten käytösongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja digitaaliseen, ennaltaehkäisevään hoitoon. Myös Ihmeelliset vuodet -ohjelman kotipesä on Turun yliopiston lastenpsykiatrisessa tutkimuskeskuksessa. Tämä USA:ssa kehitetty näyttöön perustuva ryhmäpohjainen ohjausmenetelmä on tarkoitettu 3-12 -vuotiaiden käytöshäiriöisten lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Lapset puheeksi (LP) -keskustelu ja Lapset puheeksi (LP) -perheinterventio ovat USA:ssa kehitettyjä näyttöön perustuvia työmenetelmiä, joita ylläpitää Mieli ry. LP -perheinterventio on perhetyön muoto, joka on suunnattu ensisijaisesti perheille, joissa vanhemmalla on mielenterveysongelmia. LP -keskustelu on kehitetty vahvistamaan vanhemmuutta, lapsen ja vanhemman myönteistä suhdetta sekä lapsen turvallista ja sujuvaa arkea kotona, päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajan toimintaympäristöissä. 

Pitkäaikaisten arjen haasteiden kanssa jumittaville täysi-ikäisille on kehitetty USA:ssa näyttöön perustuva Arkeen Voimaa itsehoidon ryhmätoimintamalli, jonka tarkoituksena on vahvistaa osallistujien itsehoitotaitoja, arkipärjäämistä ja elämänlaatua. Toimintamallia hallinnoi Suomessa Kuntaliitto ry.  

Olennaista on, että jo varhaiskasvatuksessa otetaan kaikki mukaan leikkiin, ketään ei jätetä ulkopuolelle ja ketään ei kiusata. Nämä samat asiat pätevät myös koulu-, opiskelu- ja työyhteisöissä, tosin leikki muuttuu opiskeluksi ja työksi vuosien edetessä. Välillä syntyy tilanteita, joissa hyvät tavat unohtuvat ja apuun tarvitaan MiniVerso-sovittelu varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa Verso-vertaissovittelu, sekä työelämässä työyhteisösovittelu.

Edellä mainitut vaikuttavat toimintamallit ja hyvät käytännöt eivät yksinään riitä huono-osaisuuden ja sen periytymisen ennaltaehkäisyyn, mutta näillä lapsia ja vanhempia tukevilla keinoilla on pureskeltu vaikuttavasti ja näyttävästi kohtalainen pala norsun varpaasta.

Huono-osaisuuden periytymisen ennaltaehkäisy edellyttää paikallista, alueellista ja myös kansallista yhteistyötä. Vuosikymmenten ajan jatkuneen huono-osaisuuden ja sen ennaltaehkäisy vaatii kestävyyttä, tietoa ja ymmärrystä, osaamista, resursseja ja vaikutusvaltaa. Kunnilla tulee olla kanavia, joissa vaihtaa kokemuksia, ajatuksia ja toimintamalleja.

 

Kirjoittaja
Soile Koskela

Soile Koskela työskentelee erityisasiantuntijana Kuntaliitossa. 

Maria Salenius ​työskentelee Kuntaliitossa erityisasiantuntijana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen teemassa. Hän vastaa mm. hyvinvointijohtamisen työvälineiden, kuten Sähköisen hyvinvointikertomuksen ja päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin kehittämistyöstä. Twitter: @Maria_Salenius