Panu Lehtovuori, Markus Laine ja Salla Jokela 23.7.2020

Reittejä resurssiviisaaseen kaupunkiin 

ekologinen kestävyys ja kaupungistuminen

Ratkottaessa kaupungistumisen ja ekologisen kestävyyden välistä jännitettä on tärkeää ymmärtää kaupunkikehitys dynaamisena ilmiönä. Materiaalisten ja immateriaalisten resurssien virrat kietoutuvat kaupungeissa yhteen. Kaupunkien kasvu ja uudistuminen kuluttaa materiaaleja: maata, puuta ja betonia. Samaan aikaan kasvavat kaupungit synnyttävät uusia ideoita ja luovat uusia mahdollisuuksia: sissiviljelyä, jakamistalouden alustoja ja uusia ekolaskennan menetelmiä.  

Materiaalikierrot 

Ilmastopaneelin esittämä tulevaisuuspolku kohti hiilineutraalia kaupunkia kiteytyy kolmeen ohjeeseen: 1) vähennä kulutusta; 2) varmista että jäljelle jäävä kulutus perustuu uusiutuviin lähteisiin; 3) kompensoi loput kaupungin ulkopuolisissa prosesseissa. Nämä askelmerkit sopivat muidenkin materiaalivirtojen kuin hiilen analyysiin. Kiertotalous on hyvä yleisnimi meneillään olevalle muutokselle. Rakennetun ympäristön kestävyyttä käsittelevä uusi standardi ISO/DIS 20887 määrittelee kiertotalouden näin: ”talous, joka on järjestetty ihmisen ja luonnon suhdetta korjaavaksi ja uudistavaksi ja jossa tuotteet, rakennusosat ja materiaalit pyritään aina pitämään parhaassa ja arvokkaimmassa käytössä niin, että tekniset ja biologiset kierrot pysyvät tiukasti erillään.” (blogistien oma suomennos) 

Tässä on haastetta nykysuomalaiselle kaupunkirakentamiselle. Miksi monikäyttöinen puu pilataan liimalla vanereissa ja kertopuissa? Miksi melko uusia rakennuksia puretaan ja käyttökelpoisia betonirunkoja rouhitaan täytteeksi meluvalleihin? Miksi vuosimiljardien takana syntynyt arvokas graniitti murskataan hiekoitussoraksi?  

Hybridiset ratkaisut  

Kaupunkirakenteen kokonaisvaltaista resurssitehokkuutta pohtinut tutkimus (Lehtovuori & al. 2017: 99-100) tunnisti Ilmastopaneelin tapaan vaihtoehtoina ylimääräisen kulutuksen vähentämisen ja teknisen optimoinnin. Kiinnostavaa on se, että kokonaisvaltaisia ratkaisuja hakenut työ ei pitänyt osaratkaisuna haittojen kompensointia jossakin muualla, vaan ehdotti resurssitehokkaita hybridejä reittinä parempaan. 

Resurssiviisas kaupunki: Uudenlaiset hybridit voivat liittää yhteen toimintatapojen muuttamisen sekä rakentamiseen ja infraan liittyvän teknisen optimoinnin kautta saavutettavat edut. Kuva: Lehtovuori & al. 2017. 

Tekninen optimointi on välttämätöntä, samoin toimintatapojen muuttaminen tiedottamisen ja kannustimien avulla. Hybrideissä nämä reitit kohti resurssiviisautta tulevat yhteen tavoilla, jotka tuottavat systeemistä muutosta: uudenlaista kaupunkia ja yhteiskuntaa. Hybridit voivat olla vaikkapa asumiseen linkittyviä kaupallisen tilan, työpisteiden ja yhteisöllisten jakamispalveluiden yhdistelmiä, jotka nopeuttavat muutoksia liikkumisessa ja työn tekemisen käytännöissä. Ne voivat liittyä julkisten palvelurakennusten monikäyttöön, joka parantaa sekä lasten että vanhusten elämänlaatua. Reko-piirien ja pienten luomutuottajien suosion kasvaessa digitaalisten välineiden ja fyysisten kohtaamispaikkojen yhdistelmät voivat synnyttää uudenlaisia kestäviä klustereita, jotka muuttavat maailmaa pysyvästi samaan tapaan kuin vegaanisten vaihtoehtoehtojen valtavirtaistuminen.  

Muutos vaatii uusia tietoja ja taitoja 

Fiksuja hybridejä ei synny ilman immateriaalisia resursseja, jotka tihentyvät kaupungeissa. Rahallakin on väliä, mutta ennen kaikkea muutos pitää tehdä. Toimijoiden tiedot, taidot ja verkostot, innostus, sitkeys ja organisointikyky sekä luottamus, yhdessä oppiminen ja avoimet kokeilut ovat voimavaroja, joita ilman muutos ei ole mahdollinen. 

Kuluneen sanonnan mukaan älykäs ihminen selviää hankalista tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu. Yhteiskuntamme on nyt tilanteessa, jossa vaaditaan älyä sekä akuuteista että pitkään kypsyneistä ongelmista selviämiseen. Kun vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite lähestyy olisi hienoa hahmottaa kaupunkien muutosta syvällisemmin ja löytää oivaltavia reittejä resurssiviisaaseen tekemiseen. Muutos vaatii uusia tietoja ja taitoja – ja samalla luo niitä. 

 

 

Kaupunkirakenteen kokonaisvaltaista resurssitehokkuutta selvittäneen tutkimuksen esittämä resurssimalli. Kuva: Lehtovuori & al. 2017. 

Kaupunkisuunnittelussa sovitellaan yhteen toimijoiden intressejä ja tutkitaan vanhan ja uuden – pysyvyyden ja muutoksen – välistä dynamiikkaa. Analyyttinen ja luova julkinen suunnittelu voi hakea uusia ratkaisuja, mutta myös avata vakiintuneiden prosessien resursseja hukkaavia patologioita. Siksi suunnittelu on hyvä foorumi resurssiviisauteen johtavien reittien arviointiin ja valitsemiseen.  

Lähteitä:  

Lehtovuori, Panu, Vanhatalo, Jaana, Rantanen, Annuska & Viri, Riku (toim.) (2017). Kaupunkirakenteen kokonaisvaltainen resurssitehokkuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 65/2017. https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=22001 

Suomen ilmastopaneeli https://www.ilmastopaneeli.fi/ 

 

Kirjoittajat

Panu Lehtovuori TkT, Yhdyskuntasuunnittelun teorian professori, Arkkitehtuurin yksikkö, Tampereen yliopisto 

Markus Laine HT, Kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtori, Johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto 

Salla Jokela FT, Kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtori, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto 

Kirjoitus tuotettu osana Kuntaliiton Kaupunkiin! -projektia www.kuntaliitto.fi/kaupunkiin

Kirjoittaja

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.

kaupunkiin

Ekologinen kestävyys ja kaupungistuminen

Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita ekologisen kestävyyden ja kaupungistumisen yhteensovittamiseen liittyy? Selvitimme osana Kaupunkiin! -projektia.

lateral-image-left