Mari Ahonen-Walker ja Maria Salenius 26.3.2021:

Nuorten palvelut pelaavat - erityisesti kun tarve on lyhytaikainen tai kertaluonteinen

Tällä viikolla julkaistussa Palvelu pelaa! -nuorisobarometrissa tarkastellaan 15–28-vuotiaiden nuorten kokemuksia heille suunnatuista palveluista. Nuoret arvioivat itse nuorille suunnattujen vapaa-ajan, sosiaali- ja terveys- sekä TE-palveluiden tarvetta, käyttöä ja riittävyyttä sekä kuvaavat myös näihin palveluihin liittyviä asiakaskokemuksiaan.  

Kokonaisuudessaan ennen koronapandemiaa kerätyn aineiston perusteella rakentuva tulos on rohkaiseva. Nuoret itse arvioivat valtaosan palveluista olevan saatavilla ja saavutettavia, toimivan hyvin ja olevan heidän käytettävissään silloin, kun tarvetta on. Suurin tyytyväisyys kohdistuu terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen.  

Barometrin mukaan nuoret ajattelevat, että vastuu ihmisten hyvinvoinnista tulee pääsääntöisesti olla ihmisillä itsellään. Oman vastuun korostaminen on lisääntynyt selvästi aiemmista vuosista, mutta ehkä hieman yllättäen nuorten odotukset ovat samanaikaisesti kasvaneet myös valtiota ja kuntia kohtaan. Lähes 40 prosenttia nuorista näkee kunnan roolin hyvinvoinnin turvaajana erittäin suurena ja 85 prosenttia vähintään melko suurena.   

Ylivoimainen enemmistö nuorista pitää omaa kuntaansa myös keskimääräistä parempana paikkana asua ja elää. Omaehtoinen harrastaminen, liikunta- ja urheilumahdollisuudet, kirjastopalvelut ja julkinen liikenne ovat ikäryhmästä riippumatta nuorten laajimmin käyttämiä palveluita.  

-----

Valtavirran varjossa rakentuu kuitenkin myös toisenlaisia näköaloja. Samalla, kun nuorten käsitys instituutioiden merkityksestä hyvinvoinnin takaajana on vahvistunut, sellaisten nuorten osuus on kasvanut, jotka ajattelevat, että on parasta olla luottamatta kehenkään. Sosiaalisen luottamuksen rapautuminen on vakava merkki nuorten kokemusten ja elämänpiirien eriytymisestä.    

Nuoret arvioivat riittämättömimmäksi oikea-aikaiset päihdehuollon palvelut, velkaneuvonnan sekä muihin palveluihin ohjaavan etsivän nuorisotyön. Eniten tyydyttämätöntä palvelutarvetta liittyy nuorten mukaan mielenterveyspalveluihin, joihin nuoret myös yhdistivät eniten omien ongelmien kertaamisen tarvetta sekä heikointa kokemusta autetuksi tulemisesta.  

Tulosten perusteella järjestelmä vaikuttaisi yskähtelevän erityisesti silloin, kun nuoren mielenterveys tai elämänhallinta pettää tai kun palvelutarve on moninainen ja jatkuva.   

-----  

Nuoret pääsevät barometrissa kertomaan myös palvelukokemuksistaan. Pääsääntöisesti nuorten kokemukset ovat palvelusta riippumatta myönteisiä. Useimmiten nuoret kokevat tulleensa sekä kuulluksi että autetuksi. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että joka kuudes useampaan vähemmistöön identifioituva nuori sekä joka kahdeksas nuori, jolla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta, raportoivat palveluissa kokemistaan ennakkoluuloista tai syrjinnästä.      

Jokainen tällainen nuoren kokemus on liikaa. Syrjintäkokemukset rapauttavat nuorten luottamusta järjestelmään ainakin kahdella tapaa. Toiseuttavat kokemukset estävät nuoria hakemasta apua. Toisaalta palveluissa ei välttämättä tunnisteta nuorten kohtaamia tilanteita ja haasteita, jotka liittyvät nimenomaisesti syrjiviin tai eriarvoistaviin rakenteisiin. Tällöin niitä ei pyritä myöskään aktiivisesti korjaamaan.    

Nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten tuleekin tunnistaa ja aktiivisesti purkaa esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai etnisyyteen liittyviä piileviä normeja tai syrjiviä käytänteitä. Yhdenvertaisuuskysymyksissä vastuu ei kuitenkaan saa jäädä yksittäisten työntekijöiden harteille. Toimiva ja vaikuttava yhdenvertaisuussuunnittelu on tehokas keino vaikuttaa syrjintäkokemuksiin. Läpileikkaavuutensa ja laaja-alaisuutensa vuoksi se tarvitsee riittävästi aikaa ja resursseja. Kuntien näkemyksiä yhdenvertaisuussuunnittelun haasteista tulee kuulla ja rakentaa lisää vuoropuhelua kuntien ja valtion välille.  

------  

Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten hyvinvointi on pitkittyneen COVID-19 -pandemian vuoksi entisestään heikentynyt. Yksinäisyys, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö ja elämänhallinnan vaikeudet ovat läsnä monen nuoren arjessa. Barometrin yksittäisiä palveluja koskevista rohkaisevista tuloksista huolimatta katseet tulee suunnata monialaisten palveluketjujen kehittämiseen ja erilaisiin kynnyksiin ja nivelvaiheisiin, joita järjestelmä tahtomattaakin tuottaa.   

Palvelupolulla eteneminen on harvoin kronologista: siinä on ennemmin sivuloikkia, takapakkeja ja hyppyjä eteenpäin. Joskus vauhtia haetaan lähtöpisteeseen kautta. Kuntavaalien alla on tärkeää pysähtyä pohtimaan, millaisia päätöksiä nuorten hyvinvointi ja sitä tukeva, ongelmia ennaltaehkäisevä, palvelujärjestelmä tarvitsee ollakseen kestävää.  

Sosiaalisesti kestävässä kunnassa nuoret nähdään voimavarana ja heidän moninaisuutensa erityisen arvokkaana. Millaisia päätöksiä teidän kunnassanne tehdään ja tarvitaan nyt?  

Kirjoittaja

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä @AhonenWalker

 

Kirjoittaja ​on erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitter: @Maria_Salenius