Elisa Kettusen blogi 22.9.2021

Suomen digikehittämisen perustasta on tarpeen keskustella

Suomessa on tehty syyskuussa kaksi uutta nimitystä, joilla molemmilla voi olla valtava merkitys siihen, mihin suuntaan maamme digitalisaatio kehittyy. Suomen hallitukseen on nimitetty digitalisaation, datatalouden ja julkisen hallinnon kehittämisen ministerityöryhmä ja valtiovarainministeriöön JulkICT-osastolle uusi ict-johtaja.

JulkICT:n tehtäviin kuuluu yhteisten palveluiden sekä palvelutuotannon ohjaaminen sekä julkisen hallinnon tietohallinnon ja rakenteiden kehittämistä. Lisäksi osasto ohjaa sähköisen asioinnin ja tietoturvallisuuden yleisiä perusteita ja valmistelee tieto- ja hallintopolitiikkaa sekä näitä koskevaa lainsäädäntöä.

Ministerityöryhmän tehtävä on koordinoida valtioneuvostotasolla digitalisaatio- ja tietopolitiikkaan, teknologiapolitiikkaan sekä datatalouteen liittyviä toimia ja tilannekuvaa sekä yhteensovittaa kehittämishankkeita. Ministerityöryhmä tekee tarvittavat poliittiset linjaukset julkisen hallinnon kehittämisstrategioista ja -ohjelmien toimeenpanosta, julkisen sektorin tuottavuustyöstä, kuntapolitiikan suuntaviivojen valmistelusta, teknologiapolitiikan, digitaalisten palvelujen ja datatalouden kehittämisestä ja tietopolitiikan johtamisesta. 

Näiden merkittävien nimeämisten seurauksena olisi hyvä keskustella laajasti siitä, miten digitaalista Suomea rakennetaan yhdessä, kuunnellen yhteiskunnan eri toimijoiden tarpeita ja näkemyksiä. Tässä muutama oma ehdotukseni keskustelun aloittamiseksi.

Digitalisaatiota ei pidä typistää säästöiksi

Vaikka digitalisoituvaa Suomea rakennetaan myös kustannussäästöt mielessä, olisi virhe typistää digitalisoituminen vain säästökeinoksi. Digitalisaatio suo mahdollisuuksia monipuolistaa ja parantaa palveluita, keventää prosesseja, tehdä työ fiksummin, hyödyntää tietoa uusin tavoin, automatisoida työtä ja jopa päätöksentekoa. Digitalisaatio tarkoittaa aina myös investointitarpeita.

Yrityksiä ja kunta-alaa vaivaava työvoimapula on hyvä syy hyödyntää digitalisaatiota. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan kehittää palveluita myös silloin, kun ihmistyövoimasta on pulaa. Olisi ajattelematonta jättää hyödyntämättä digitalisaation tuomat mahdollisuudet keventää raskasta työtä, luoda uudenlaisia työnteon ja palveluiden malleja myös toimialoille, joissa niitä ei ole laajasti otettu käyttöön. Ihmisten luovuus yhdistettynä teknologian suomiin mahdollisuuksiin on parhaimmillaan timanttinen, ihmisten hyvinvointiin myönteisesti vaikuttava resepti.

Perusrekisterit edellyttävät huolenpitoa

Tuore ict-johtaja nosti Tivian haastattelussa (15.9.2021) maamme vahvuudeksi digitaaliset perusrekisterit, joiden varaan on mahdollista rakentaa uusia ratkaisuja. Vuosikymmeniä Suomen tietoyhteiskuntakehitystä ovat ohjanneet juuri vahvat perusrekisterit, mutta mielestäni niistä ei nyt pidetä niin hyvää huolta, kuin ne ansaitsisivat.

Huolenpito tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden toimivuutta peilataan alati muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin, niiden kehittämiseen ohjataan resursseja, osaamista ja aikaa - tämä koskee perusrekisterin lisäksi myös laajemmin perustietovarantoja. Hyödynnettävyyttä olisi tärkeä tarkastella paitsi eri viranomaisten, etenkin kansalaisten ja yritysten näkökulmasta.

Luottamusta on vaalittava

Suomessa keskitettyihin rekistereihin ja tietovarantoihin luotetaan. Entä jos tiedot pääsevät rapautumaan esim. Kanta-arkistossa siten että niiden vuoksi sattuu hoitovirheitä tai jos tapahtuu merkittävä tietoturvaloukkaus kansallisesti tärkeään rekisteriin? Olemmeko varautuneet siihen, että esimerkiksi kansalaisten luottamus keskitettyihin ratkaisuihin kärsii? 

Uhkaskenaario on myös se, että kansallisia rekistereitä ja tietovarantoja ei kehitetä siten, että ne eivät enää vastaa hyödyntäjien tarpeita, ja niiden rinnalle alkaa muodostua erilaisia varjorekistereitä vaikkapa kaupallista lähtökohdista? Esimerkiksi osoitetietojen osalta yhteiskunnassa on jo nyt paljon kaupallista toimintaa, vaikka se on myös tärkeä viranomaisten ylläpitämää tietoa.

Sama koskee uudempia yhteisiä palveluita, kuten Suomi.fi -palveluita ja tulorekisteriä - asiakastarpeiden kuuleminen ja nopea reagointi asiakkaiden moitteisiin ja tarpeisiin on ensiarvoisen tärkeää. Viranomaisten palveluiden ja tietovarantojen on osoitettava hyötynsä ja lunastettava olemassaolonsa oikeutus joka päivä uudestaan. Voisiko tässä olla yksi teema, jossa ministerityöryhmän tulisi rakentaa poliittista tukea perusrekisterien kehittämiselle? Nyt perusrekistereitä ja perustietovarantoja on eri hallinnonaloilla - tarvittaisiinko niiden taakse pitkäjänteinen ja kokoava, kansallinen perusrekisteristrategia tai hallintamalli?

Yhteentoimivuustyössä valetaan digitaalisen yhteiskunnan perustuksia

Pitkäjänteistä työtä tarvitaan myös yhteentoimivuuden parissa. Se, että data saadaan kulkemaan automaattisesti eri prosesseissa, viranomaisten, kansalaisten ja yritysten välillä, edellyttää yhteisiä käsitemäärittelyjä (eli sanastotyötä), yhteisen ymmärryksen hakemista siitä, mitä tietoa prosesseissa pitää kulkea ja kenen tarpeita kehittämisessä kuunnellaan.

Yhteentoimivuustyö ei ole sellaista mediaseksikästä digitalisaatiota, joka innostaisi päättäjiä tekoälypöhinän tapaan. Yhteentoimivuustyö on digitalisaation peruskauraa, jota pitää jaksaa vuodesta toiseen ja josta hyödyt tulevat näkyviksi harmillisen hitaasti, usein vasta seuraavien vaalipäivien jälkeen. Se on kuitenkin työtä, josta kansalainen ja yrittäjä pitemmällä aikavälillä kiittävät, kun palvelut todella toimivat ja prosesseja voi ihan oikeasti digitalisoida ja automatisoida. Tässäkin ennakointi olisi poikaa - yhteentoimivuustyö ja vaikutusten arviointi tulisi aloittaa jo siinä vaiheessa, kun lainsäädäntövalmistelu tai hankevalmistelu alkaa.

Yhteistyö ei toteudu ilman tekijöitä ja resursseja

Onneksi niin meillä Kuntaliitossa, kuin valtiovarainministeriössäkin ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että yhteistyötä pitää tehdä. Toivon, että myös digitalisaation osalta sitouduttaisiin pian vuoden täyttävän julkisen hallinnon strategian linjauksiin siitä, että kehittämistyötä todella tehdään yhdessä.

Myös tiedonhallintalaki (7 §) ohjaa kunnat ja valtion yhteistyöhön, mutta tämä ei muutu todeksi ilman riittäviä resursseja. Toivon, että eri kehittämishankkeissa otettaisiin kokonaisuus haltuun laaja-alaisesti heti alusta alkaen, eikä enää sorruttaisi siihen, että palveluita sähköistetään sieltä täältä.

Siiloja riittää yhä purettavaksi ja kompleksisia haasteita ratkottavaksi - yhteistyötä kannattaa kuitenkin sitkeästi jatkaa, sillä fiksusti digitalisoimalla olemme kaikki voittajien puolella.

Kirjoittaja

Elisa Kettunen on tietoyhteiskunta ja digiasioihin erikoistunut kehityspäällikkö Kuntaliitossa.

Elisa Kettunen Twitterissä: @elisakettunen