Miira Riipinen 8.9.2021

Tahtoa on, mutta taipuuko talous vauhdittamaan kuntien ilmastotoimia?

Miira Riipinen

Hallituksen budjettiriiheen kohdistuu paljon ilmastopolitiikan odotuksia. Suomen ja EU:n hiilineutraaliuden tavoitevuodet ovat hyvin kaikkien tiedossa. Olemassa on myös laskelmat tarvittavista päästövähennyksistä, teknologiaa niiden toteuttamiseksi ja tieto päästövähennyskuilusta, eli erosta suunniteltujen toimien ja tarvittavien päästövähennysten välillä. Myös kansallisen tason suunnitelmia meillä riittää.   

Mutta kuinka hyvin on tiedossa, mitä tarvitaan, jotta aikaansaadaan tavoiteltaviin päästövähennyksiin tarvittava toimintatapojen muutos? Millaisia talouttamme ohjaavia päätöksiä hallituksen tulee tehdä, jotta kunnat pääsevät valtiotakin kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiinsa? Kuntien onnistuessa ilmastotavoitteissaan, ratkeaa Suomen päästövähennystavoitteista yli puolet, kertoo Sitran selvitys. Toisin sanoen Suomi ei pääse ilmastotavoitteisiinsa elleivät kunnat onnistu tavoitteissaan. On siis ihan perusteltua tukea kuntien ilmastosuunnitelmien toteuttamista.

Kuntien ilmastotoimet kiinnittyvät erityisesti kahteen suurimpaan päästölähteeseen, energiaan ja liikenteeseen. Lisäksi kunnilla on käsissään näitäkin suurempi työmaa, kuntalaisten ilmastonkestävän arjen puitteet: asuminen, liikkuminen, työssäkäynti, palveluverkot ja muu arjen infra.

Kuntien lämmöntuotannossa tilanne näyttää kohtalaisen hyvältä. Suunnitelmat fossiilisista polttoaineista luopumiseen alkavat kuntaomisteisillakin lämpöyhtiöillä olla jo pitkällä. Vauhtia toteutukseen pienillä lämpölaitoksilla voisivat antaa investointituet fossiilittomiin tekniikoihin. Päästökauppa ohjaa isompia lämpölaitoksia, mutta lisävauhtia tulevaisuuden ratkaisuihin toisivat T&K panostukset polttoon perustumattomaan teknologiaan ja kaukolämpöverkon kehittämiseen.

Vaikeampi työsarka energiasektorilla liittyy kuntien mittavaan rakennuskantaan, siinä tarvittaviin lämmitystapamuutoksiin ja energiatehokkuussaneerauksiin. Hallitus haluaa, että kunnat luopuvat öljylämmityksestä vuoteen 2024 mennessä. Tämä tarkoittaisi investointeja vielä noin 5 000 kuntien omistamaan öljylämmitteiseen rakennukseen.

Lisäksi EU:n komission heinäkuussa liikkeelle laittama kunnianhimoinen ilmastopaketti tarkoittaisi toteutuessaan kategorista vuosittaista energiatehokkuussaneerausta 3 %:lle kuntienkin kiinteistöistä. Tällaisen urakan loppusumma vuosittain olisi alustavien arvioiden mukaan huikea, jopa 2 miljardia. Satsaukset energiatehokkuuteen ovat ehdottomasti järkeviä ja kannattaviakin, kunhan ne voidaan tehdä muun saneerauksen yhteydessä ja rakennuksen tuleva käyttötarve huomioiden.

Liikenteessä kuntien ilmastosuunnitelmien fokuksessa ovat joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen, puhtaisiin ajoneuvoihin siirtyminen ja fossiilittomien käyttövoimien jakeluinfran laajentaminen.

Joukkoliikenteen tilanne on osoittautunut matkustajamäärien elpymisen suhteen haastavammaksi kuin ennakkoon odotettiin. Joukkoliikenteen lipputulomenetysten kompensointiin tarvitaan kuntarahoituksen ohella valtion koronatukea myös vuonna 2022. Näin voidaan turvata joukkoliikennejärjestelmän tulevaisuutta ja edistää ilmastokestävää liikkumista.

Valtio voi vauhdittaa laadukkaan kävely- ja pyöräilyinfrastruktuurin toteutusta kuntien katuverkolla ja kulkutapasiirtymää käytössään olevalla valtionavustuksella. Ongelmana jatkuvuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta on, että tukitaso on jälleen jäämässä hyvin pieneksi, ellei fossiilittoman liikenteen tiekartan mukaisia päätöksiä tehdä.

Hallituksen tulisikin olla valmis budjettiriihessä tekemään päätökset, joilla toimeenpannaan Fossiilittoman liikenteen tiekartassa laajapohjaisella valmistelulla määritetyt 1-vaiheen toimet. Tukitaso kuntien kävelyn ja pyöräilyn investointeihin ja joukkoliikenteen palveluihin on saatava vähintään tiekartassa esitetylle tasolle.

Kunnille on osoitettu myös mittavia EU-peräisiä velvoitteita puhtaiden ajoneuvojen hankintaan ja latausinfran laajentamiseen. Direktiivi puhtaista ajoneuvoista julkisissa hankinnoissa tulee implementoida tavalla, joka edistää puhtaita ajoneuvoja henkilökuljetus-, joukkoliikenne- ja ajoneuvohankinnoissa ja on myös käytännössä toteutettavissa kuntasektorilla. Kuntien uusien velvoitteiden, mukaan lukien latausinfran toteutuksen kustannukset, tulee ottaa täysimääräisesti huomioon ja kompensoida ne kunnille osana valtionosuusjärjestelmää.

Marraskuussa 2020 voimaan tullut sähköajoneuvojen latausinfraa ja rakennusten automaatiota koskeva laki velvoittaa myös kuntia rakentamaan omistamiensa rakennusten pysäköintialueille latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia. Latauspisteiden ja latauspistevalmiuksien toteuttaminen kuntien rakennuksiin maksaa 2020-luvulla yhteensä noin 75 miljoonaa euroa, joista pääosa (12 M€/vuosi) kertyy vuosina 2021-2024.

Toistaiseksi kannustimet kuntien edelläkävijyyteen vihreässä siirtymässä ovat olleet pirstaloituneita, eivätkä ole vastanneet kuntien toimien kokoluokkaa. Myöskään uusien velvoitteiden kuntatalousvaikutuksia ei ole riittävällä tavalla arvioitu eikä siten rahoitusperiaatetta niiden toimeenpanossa ole noudatettu.

Hillintätoimista huolimatta ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdataan kunnissa jo nyt. Ilmastomuutoksen varautumisen ja sopeutumisen toimet kunnissa ovat jo ajankohtaisia ja tulevat korostumaan ja vaikuttamaan ilmastonkestävän yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin tulevina vuosina.

Kuntien tarpeita ei voida enää sivuuttaa, kun tehdään päätöksiä, joilla ohjataan Suomea hiilineutraaliksi 2035.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on yhdyskunta ja ympäristö -yksikön johtaja Kuntaliitossa.

Twitterissä: @miirariipinen