Jari Lindström 26.2.2021:

Työllisyyden kuntakokeilut alkavat, entä sitten?

Kolmatta kertaa kokeillaan. Tai voi olla, että kokeiluja on tehty sitäkin useammin, muistini ei yllä kovin pitkälle. Onkin paikallaan kysyä, että taasko kokeillaan?

Kokeilukulttuuri on mielestäni hyvä asia. On hyödyllistä selvittää jotain ennen kuin tehdään pysyvämpiä ratkaisuja. Ymmärrän erinomaisen hyvin myös niitä, joiden mielestä tämä on ”viimeinen” kokeilu, tästä pitää seurata pysyvämpiä toimintatapoja ja -malleja. Olen samaa mieltä.

Sain työministerinä vastata, kyllästymiseen asti, kysymykseen siitä, että ”tällä keinollako hallitus poistaa työttömyyden?” Ei tietenkään. Ei ole olemassa mitään yhtä keinoa tai toimintatapaa, joka yksin ratkaisee työttömyyden ongelmat. Tarvitaan kymmenittäin erilaisia ratkaisuja ja silti, mikään niistä ei tuo pysyvyyttä ilman sitä sinällään yksinkertaista seikkaa, että yritykset työllistävät ihmisiä. Siis että yritykset tarvitsevat työvoimaa ja että tuo työvoima on sellaista, joka vastaa yritysten tarpeita.

Tarvitaan siis molempia, työllisyyspolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa. Ei yhtä ilman toista. Unohtamatta sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa.

Olen aloittanut työllisyyden kuntakokeilujen koordinaattorin tehtävässä 11.1.2021.

Mitä siis teen? Kerään tietoa kokeiluista, jaan tietoa eteenpäin ja toimin linkkinä eri toimijoiden välillä.

Tämä tapahtuu käytännössä ja pääasiassa Teams-tapaamisten välityksellä näin korona-aikana, toivottavasti taudin talttumisen myötä myös naamatusten. Olen ehtinyt tavata 20 kokeiluun osallistuvan alueen edustajaa. Alueitahan on 25. Kuntia kokeiluun osallistuu 118. Asiakkaita noin 230 000.

Kyse on siis erittäin suuresta ja merkittävästä kokonaisuudesta.

Käytännössä siis keskustelen alueiden edustajien kanssa ja saan ajantasaista tietoa siitä missä mennään. Kuulen myös siitä, mitä alueet käytännön tasolla kokeilevat ja mitä he tekevät toisin verrattuna kokeiluja edeltävään aikaan. Ja jaan tätä tietoa ja havaintojani eteenpäin. VN-TEAS-tutkimus tukee omalta osaltaan näitä havaintoja mennen kuitenkin erilaisilla mittareilla syvemmälle.

Suomessa työllisyyden hoidon ongelmia on ollut paljon. Eräs niistä on sirpaleinen toimijoiden kenttä. Yhteistyötä voisi tehdä paljon tehokkaammin yhdistämällä resurssit ja sitähän tässä nimenomaisesti nyt tehdään.

On epäilty sitä onko näillä kokeiluilla mitään merkitystä tai ylipäätään hyötyä? On. Jos alueet löytävät yhteisen ja ennen kaikkea vaikuttavamman tavan toimia, työtön tai työvoimaa tarvitseva hyötyy. Jos siiloutuminen saadaan vähenemään tai jopa poistetuksi, työtön tai työvoimaa tarvitseva hyötyy. Ja lopulta yksilö ja koko yhteiskunta hyötyy. Jos löytyy pysyviä, uusia ratkaisumalleja, on kokeilu tavoittanut osan tavoitteestaan.

Suomalainen vahvuus on usein se, että etsimme fiksumman tavan toimia. Siitähän tässä on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan - ja vaikeudessaan.

Ensi kädessä nimittäin tällaisen muutoksen onnistuminen lähtee siitä, että muutos tehdään asiakas edellä, ei organisaatiot. Se taas vaatii uskallusta tulla vastaan, joustaa ja jopa luopua jostain vanhasta. Muutos pelottaa, se on täysin inhimillistä, mutta on hyvä kysyä itseltään kysymys: ”teenkö tätä työtä itselleni/organisaatiolleni vai asiakkaille?”

Tämä koskee mielestäni kaikkia tahoja, kuten kuntia, te-toimistoja, Elyjä ja ministeriöitä. Muutoksen pitää lähteä poliitikkojen tahdosta ja toisaalta eri toimijoiden rohkeudesta tehdä asioita toisin kuin aiemmin. Nyt alkava kokeilu kestää kesäkuun loppuun 2023. Silloin tiedämme olemmeko saaneet vastauksen kysymykseen: tuoko kunnille siirretty vastuu työllisyyden hoidosta lisää vaikuttavuutta ja parantaako se työllisyysastetta?

Kuten jo totesin, rinnalla ja samaan aikaan pitää osata kehittää yrityspalveluja eli tehdä viisasta ja kannustavaa elinkeinopolitiikkaa. Ei ole yhtä ilman toista. Toistan tätä siksi, ettei työllisyyden hoitoa pidä nähdä jonain erillisenä saarekkeena. Se on mitä likeisin osa toimivaa elinkeinopolitiikkaa.

Alueet ovat innokkaita aloittamaan kokeilut ja näyttämään osaamistaan. Uskon siihen, että kokeilujen kautta löydetään uusia innovaatioita tehdä asioita fiksummin, itse asiassa tiedän sen jo nyt. Se johtaako se isoon muutokseen suomalaisessa työllisyyden hoidossa, jää nähtäväksi. Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin myötä tämä suuntaus kohti kuntien lisävastuuta vain vahvistuu. Eli uskon siihen, että meillä on 10 vuoden kuluttua kovasti erilainen rakenne tällä vaativalla ja tärkeällä sektorilla.

Joku asia voi loppua, mutta itse tehtävä ei katoa mihinkään. Työllisyyden tai työttömyyden hoitamista tehdään tässä maassa jatkossakin. Miten, siihen saamme ainakin joitain vastauksia alkavan työllisyyden kuntakokeilujen myötä. Tätä tehdään kaikille, ei vain kokeiluun osallistuville aluille. Tämä on hyvä muistaa.

Tsemppiä kaikille! Yhdessä tekemällä tästä tulee hyvä.

Kirjoittaja

Jari Lindström toimii työllisyyden kuntakokeilujen projektikoordinaattorina elinvoima- ja talousyksikössä.