Sanni Pöntisen Vieraskynä-blogi 2.6.2023

Mihin tarvitsemme tekoälyn hallintaa julkisella sektorilla ja miksi myös kuntien pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Generatiivisen tekoälyn kehittämisen myötä yhteiskunnat ovat heränneet tekoälyn käytön tuomiin lukemattomiin mahdollisuuksiin mutta myös uhkiin. Uusia sovelluksia syntyy jatkuvasti, ja myös julkisen sektorin käyttötapaukset monipuolistuvat ja rikastuvat.

Uudet sovellukset vaikuttavat yhteiskuntaan samanaikaisesti monella tavoin. Tekoäly luo valtavat mahdollisuudet parantaa julkisen sektorin palveluja ja lisätä tuottavuutta, mutta siihen liittyy myös ennakoimattomia riskejä. On tärkeää, että koko yhteiskunta osallistuu tähän merkittävään murrokseen, jota on verrattu neljänteen teolliseen vallankumoukseen. 

EU:n ehdottama tekoälyä koskeva lakiehdotus (AI ACT) astuu voimaan muutaman vuoden kuluessa. AI ACT:ssa sovellusten kehittäminen jaetaan kiellettyihin, korkean riskin sovelluksiin ja sovelluksiin, joita ei ole nimenomaisesti kielletty tai lueteltu riskialttiiksi.

Julkisen sektorin kehittämisessä tämä kehys auttaa määrittelemään tekoälyn kehittämistä ja suuntaa mutta tuo mukanaan myös erilaisia velvollisuuksia. Esimerkiksi kuntia koskevia korkean riskin alueita lakipaketissa on useita, ne koskevat esimerkiksi kriittistä infraa, sivistyspalveluja, toista astetta, työllisyyden hoitoa ja osallistumista.

Julkisen sektorin ei tarvitse lähteä kehittämään tekoälyn hallintaa tyhjästä. Hyvällä hallintotavalla, virkahenkilöetiikalla ja nykyisen GDPR:n noudattamisella pääsee jo pitkälle, mutta muutakin tarvitaan. Wirtz ym. totesivat jo vuonna 2018, että julkisen sektorin keskeiset AI hallinnan haasteet liittyvät lainsäädäntöön, teknologiaan, yhteisöön ja ihmisiin sekä etiikkaan.

Vuonna 2022 Sigfrids kumppaneineen ehdottivat, että julkinen sektori omaksuisi AI hallinnan kehittämisessä osallistuvan päätöksenteon malleja pyrkiessään kohti kokonaisvaltaista ja koordinoitua tekoälyn ohjausta, valvontaa, sekä käyttötilanteisiin räätälöityjä eettisiä toimintamalleja. Työvälineeksi he ehdottavat CIIA-kehystä (comprehensive, inclusive, institutionalized, actionable) kokonaisvaltaiseksi ohjausmalliksi. Tietoa ja ymmärrystä julkiselle sektorille aiheesta tuovat Suomessa esimerkiksi Etairos-tutkimushanke sekä jo päättynyt AIGA-tutkimushanke.

Usein kunnissa on jo erilaisia tekoälyn sovelluksia käytössä, mutta asiaa ei ehkä mielletä niin. Edistynyt analytiikka, virtuaaliavustajien ja chatbottien kehittäminen ja käyttö, automatisoidut prosessit ja jopa päätöspuumallit voivat pitää sisällään jo tekoälyä tai ainakin rakenteita, joiden osalta olisi hyvä olla tietoinen, millaisia riskejä ja eettisiä näkökulmia ja valintoja ne sisältävät. Ovatko kehitetyt sovellukset esimerkiksi läpinäkyviä, jäljitettäviä, selitettäviä ja kuka niiden IPR:n (aineettoman omaisuuden oikeus) omistaa? 

Sigfridsin & ym. (2022) katsaus korostaakinkin, että tekoälyn kehittämisessä ihmislähtöisyys, selitettävyys, läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus, vahingonteon välttäminen, vastuullisuus ja yksityisyyden suoja ovat tärkeimmät ohjenuorat. 

Myös lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointi ja harkinta kuntalaisiin, elinympäristöön ja yritysten toimintaan ovat tärkeitä asioita kehittämisessä. Julkisella sektorilla tulee myös aina kysyä, millä tavoin uusi teknologia tai sovellus edistää kuntalaisten hyvinvointia tai alueen elinvoimaa ja tapahtuuko kehitys sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla?

Sanni Pöntinen

Sanni Pöntinen

Kirjoittaja Sanni Pöntinen on kehittämisasiantuntija Tampereen kaupungin Älykaupunki kaupunkilaisille- kehitysohjelmassa vastuualueena AI hallinta ja etiikka, tohtorikoulutettavana Tampereen yliopistossa johtamisen ja talouden tiedekunnassa sekä mukana Etairos-tutkimushankkeessa.

Julkisen sektorin kehittämiskokemusta Pöntisellä on pian 20 vuotta. 

Kirjoittajasta lyhyesti

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.