Lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 19.11.2014, Dnro 5171/90/2014, Eevaliisa Virnes

HE 240/2014 vp laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta

​Vanhuspalvelulakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Lisäksi edellytetään, että kunta on selvittänyt mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palvelutarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla ennen hoidon ja huolenpidon toteuttamista pitkäaikaisena laitoshoitona.

Vanhuspalvelulain muutosta perustellaan hallituksen rakennepoliittisella ohjelmalla. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on vähentää kuntien tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntien toimintamenot vähenevät yhdellä miljardilla vuonna 2017.

Voimassaolevan vanhuspalvelulain 14 §:ssä on säädetty iäkkään henkilön yksityiskotiin tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaan (palveluasuntoon) annettavien sosiaali- ja terveyspalvelujen ensisijaisuudesta ja pitkäaikaisen laitoshoidon viimesijaisuudesta. Terveydenhuoltolain 24 §:n mukaan hoito toteutetaan avohoidossa silloin, kun se on potilasturvallisuus huomioon ottaen mahdollista. Vanhuspalvelulaissa on myös säännökset palvelutarpeen selvittämisestä ja palvelusuunnitelmasta osana päätöksentekoa. Asiakkaalle/potilaalle tehdään terveydenhuollon hoitopäätökset ja sosiaalihuollon hallintopäätökset voimassaolevan lainsäädännön perusteella.

Kuntaliitto katsoo, että voimassaolevassa vanhuspalvelulaissa on jo riittävät säännökset pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamisesta, avohoidon ensisijaisuudesta ja laitoshoidon viimesijaisuudesta, joten lain muuttamista ei tarvita.

Ehdotettu muutos ei vähennä kuntien lakisääteisiä tehtäviä eikä velvoitteita. Kuntien tehtävänä on edelleen järjestää iäkkäiden henkilöiden tarpeenmukaiset mukaiset palvelut, myös pitkäaikainen ympärivuorokautinen hoito.

Koska laitoshoidon purkaminen ei vähennä kuntien lakisääteisiä tehtäviä, on etsittävä muita kohteita kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi. Kuntaliitto huomauttaa, että rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyvien kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen toteutumatta jääminen heikentää kuntatalouden kehitysnäkymiä oleellisesti.

Rakennepoliittisessa ohjelmassa laitoshoidon purkamisen on arvioitu vähentävän kustannuksia 300 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että palvelurakenteen muuttaminen laatusuosituksen tavoitteiden mukaisesti hidastaisi kustannusten kasvua 272 miljoonaa euroa vuoden 2015 rahassa. Osa kustannusten kasvun hidastumisesta on jo toteutunut kuntien toteuttamien palvelurakennemuutosten myötä.

Esityksen mukaan palvelurakenteen muutos vuosina 2015–2017 hidastaisi kustannusten kasvua noin 114 miljoonalla eurolla vuodessa. Kustannusvaikutuksia ei oteta huomioon valtion talousarvioesityksessä eikä valtiontalouden kehyksissä. Kustannusvaikutukset tullaan esityksen mukaan ottamaan huomioon myöhemmin valtion talousarvio- ja kehysvalmistelussa.

Kuntaliiton mielestä on perusteltua, ettei mahdollista kustannusten kasvun hidastumista oteta huomioon kuntien valtionosuuksissa vuonna 2015 epävarmoihin etukäteislaskelmiin perustuen. Kustannusten muutokset tulevat otetuksi huomioon automaattisesti kustannusten jaon tarkistuksessa, eikä siten erillistä käsittelyä myöhemmissä talousarvio- ja kehysvalmistelussa tarvita.

Vanhuspalvelulakiin esitettäviin muutoksiin liittyvät myös useat muut valmisteilla olevat lainvalmisteluhankkeet, kuten sosiaalihuoltolain uudistaminen, perhehoitolain uudistaminen sekä sosiaalihuoltolain mukaisen palveluasumisen ja kotihoidon asiakasmaksulainsäädännön uudistaminen.

Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi (HE 164/2014) on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Uudessa sosiaalihuoltolaissa säädetään muun muassa kotipalveluista ja asumispalveluista. Voimassaolevan sosiaalihuoltolain mukaan kotipalvelut ovat määrärahasidonnaisia palveluja, joita järjestetään eri väestöryhmille. Uuden sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaan lapsiperheille syntyisi tietyin edellytyksin subjektiivinen oikeus kotipalveluun. Tällöin kotipalvelu jakautuisi siten, että yhdellä väestöryhmällä olisi subjektiivinen oikeus palveluun ja muiden väestöryhmien, kuten vanhusten kotipalvelu olisi määrärahasidonnaista. 

Sosiaalihuoltolakiesityksen 21 §:n mukaan asumispalveluja järjestetään henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Kotiin annettavat palvelut ovat lakiesityksen mukaan ensisijaisia suhteessa palveluihin, jotka edellyttävät muuttamista ja sisältävät sekä asumisen että palvelut. Lisäksi lakiesityksen 4 §:n mukaan asiakkaan etu on otettava huomioon eri vaihtoja arvioitaessa.

Uuden sosiaalihuoltolain määrittely palvelujen ensisijaisuudesta poikkeaisi voimassaolevasta vanhuspalvelulaista ja myös vanhuspalvelulakiin esitetystä muutoksesta. Sosiaalihuoltolaki asettaisi etusijalle kotiin annettavat palvelut laitoshoidon lisäksi myös suhteessa asumispalveluihin.

Sosiaalihuoltolain säännöksessä ei ole lainkaan otettu huomioon kytkentää voimavaroihin eikä tarkoituksenmukaiseen palvelurakenteeseen. Tämä olisi lakien toimeenpanon kannalta ongelmallista, ja tällä olisi merkittävät toiminnalliset ja taloudelliset vaikutukset.

Esitys uudeksi perhehoitolaksi annettaneen eduskunnalle lähiaikoina. Lausunnolla olleen HE-luonnoksen mukaan perhehoitolaissa muun muassa rajattaisiin perhekodin kokoa toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa neljään hoidettavaan ja siitä voitaisiin poiketa vain erityisestä syystä. Nykyisessä sosiaalihuoltolaissa voi lisäksi kaksi hoitajaa, joista toisella on tehtävään soveltuva koulutus, hoitaa enintään seitsemää hoidettavaa toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa ilman, että joudutaan tulkitsemaan, onko poikkeamisessa erityistä syytä.

Muutos toimeksiantosuhteisen perhehoidon toimintaedellytyksissä vaikeuttaa toimeksiantosuhteisen perhehoidon toteuttamista nykylaajuudessa ja vaarantaa perhehoidon lisäämisen erityisesti vanhusten ja vammaisten palveluissa. Lisäksi toimeksiantosuhteista perhehoitoa korvaavat kustannukset ovat selvästi sitä kalliimpia.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on selvittänyt asumispalvelujen, kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakasmaksuja. Työryhmä luovuttanee muistionsa vuoden loppuun mennessä. Kotihoidon maksusäännöksiä muutettaisiin ja säännökset siirrettäisiin asiakasmaksuasetuksesta asiakasmaksulakiin. Sosiaalihuoltolain mukaisen palveluasumisen maksuista säädettäisiin asiakasmaksulaissa.

Työryhmän lausunnolla olleessa luonnoksessa esitetyt säännökset alentaisivat Kuntaliiton ja kuntien arvioiden mukaan huomattavasti kuntien maksukertymää ja heikentäisivät siten kuntien rahoituspohjaa. Maksusäännökset voivat toteutuessaan myös hidastaa kotihoidon ja palveluasumisen lisäämistä, vaikka toisaalta tavoitteena on laitoshoidon purkaminen.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että lainvalmistelussa tarkastellaan eri lakien, kuten vanhuspalvelulain, sosiaalihuoltolain, perhehoitolain ja maksusäännösten kokonaisuutta ja vaikutuksia sekä toiminnan että talouden kannalta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Eevaliisa Virnes
erityisasiantuntija

tags