Lausunto ympäristöministeriölle 19.12.2014, M. Riipinen, dnro 5183/90/2014

Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia

Ympäristöministeriön ohjauksessa on laadittu vuoteen 2015 ulottuvien vesienhoitosuunnitelmien ja vuoden 2011 hallitusohjelmakirjausten johdosta pienvesien ennallistamista edistävä Pienvesien suojelu - ja kunnostusstrategia. Strategian tarkoituksena on määritellä toimenpiteitä jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyttämiseksi ja heikentyneiden pienvesien kunnostamiseksi tavoitteena lisätä pienvesien arvostusta ja parantaa niiden tilaa.

Yleinen rakenne ja sisältö

Kunnat ja kuntalaiset ovat merkittäviä pienvesien tarjoamien ekosysteemipalvelujen käyttäjiä. Kuntaliito pitää tärkeänä haavoittuvien ja paikallisesti usein tärkeinä virkistyskäyttöelementteinä ja maiseman elävöittäjinä pidettävien pienvesien tilan parantamista, arvostuksen nostamista ja niihin liittyvän tietoisuuden lisäämistä.

Strategiaan on kattavasti koottu pienvesiä uhkaavia toimintoja erilaisissa ympäristöissä sekä toimintoja ja pienvesien suojelua ohjaavaa lainsäädäntöä ja muita ohjauskeinoja. Päämäärät ovat täsmällisiä ja niiden saavuttamiseksi esitettyjä toimenpiteitä on runsaasti. Asiakirja on jaettu kahteen osaan, joissa osin toistetaan samoja asioita hieman eri sanamuodoin. Rakennetta ja ilmaisua olisi hyvä tiivistää ja päämäärät ja toimenpiteet vastuutahoineen todeta vain kertaalleen. Heti asiakirjan alkuun olisi tarpeen avata sen soveltamisalaa vähintäänkin määrittelemällä lainsäädännön määritelmiin linjaten keskeiset termit, kuten pienvesi ja luonnontilainen ja arvokas pienvesi. Asiakirjan lopussa olevien määritelmien listaukseen olisi syytä lisätä tekstissä usein käytettävien kaupunkipuron ja hulevesisuunnitelman määritelmä. Jälkimmäisen olisi syytä olla yhtenevä maankäyttö- ja rakennuslaissa olevan määritelmän kanssa. Strategiasta tosin saa vaikutelman, että hulevesisuunnitelmalla tarkoitetaan paikoin muuta kuin maankäyttö- ja rakennuslain mukaista hulevesisuunnitelmaa. Toimenpiteitä mietittäessä, on tärkeää erottaa kaavan yhteydessä tehtävä yleinen hulevesien hallintaa koskeva suunnitelma ja maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu käytännössä yleensä katu- ja viheraluesuunnitelmien yhteydessä tehtävä teknisluonteinen detaljitason suunnitelma. Lisäksi hulevesiä koskevassa määritelmässä, hulevesien syntypaikat tulisi luetella tärkeysjärjestyksessä nostamalla katot listan ensimmäiseksi. Epäselväksi myös jää, mitä tarkoitetaan neuvontajärjestöllä. Hyvä olisi myös heti strategian alussa todeta nykyisin vesienhoidon suunnittelun piirissä ja sen ulkopuolella olevat vesimuodostumatyypit.

Pienvedet ja vesienhoito

Pienvesien johdonmukaisen suojelun turvaamiseksi ja siihen liittyvän päätöksenteon ennakoitavuuden parantamiseksi Kuntaliitto kannattaa pienvesien sisällyttämistä vesienhoitosuunnitelmiin. Vesienhoidon suunnittelu edellyttää kuitenkin vesienhoitolain mukaista vesien tilan luokittelua, joka puolestaan edellyttää kattavaa vedenlaatuaineistoa. Strategiasta ei selviä ajatellaanko pienvesien osalta tilan luokittelua tehtäväksi muiden pintavesimuodostumien tapaan vai esim. strategian liitteenä olevan pienvesien priorisoinnin kriteerein pohjalta.

Pintavesien seurantaa ja kartoitusta tekevät lukuisat eri tahot, kuten ELY-keskusket, kunnat, toiminnanharjoittajat, yhdistykset jne. Strategiassa kuntien seurannan ilmaistaan rajoittuvan lähinnä kaupunkipurojen seurantaan, vaikka tosiasiassa kunnat tekevät lain kuntien ympäristöhallinnosta edellyttämän ympäristön tilan seurantavelvoitteen nojalla yleistä pintavesien seurantaa paikoin myös pienvesien osalta, toiminnanharjoittajina esim. lupien velvoittamaa seurantaa ja erilaisia maankäytön suunnitteluun ja suojeluun liittyviä kartoituksia ja selvityksiä, joissa myös pienvesistä syntyy aineistoa.

Pienvesien mahdollisen luokittelun pohjaksi seurannan lisäämisen sijaan tärkeää olisi saada kaikkien pienvesistä tietoa tuottavien tahojen aineistot ja olemassa olevien järjestelmien kuten Saktin, Vestyn ja Hertan jne. aineistot rajapintojen kautta esimerkiksi ENVIBASE -hankkeessa perustettavaan tietokeskukseen.

Kuntien mittavasta aineiston tuottamisesta huolimatta strategian sivun 12 taulukossa, jossa kuvataan pienvesien tilaa koskevan tietoperustan yhteistyötahoja, mainitaan kunnat ainoastaan vesistökunnostusverkoston www-sivujen hyödyntämistä koskevassa osassa. Kuntien aineistojen mukaan otto ja kuntien ja valtion järjestelmien keskinäisen keskustelun kehittäminen tulee olla tavoitteena myös pienvesiä koskevien aineistojen osalta. Tässäkään yhteydessä Kuntaliitto ei voi olla muistuttamatta, että ympäristöhallinnon kokonaisuuteen kuuluu myös kuntien ympäristöhallinto ja esim. tietojärjestelmien kehittäminen tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä kuntien kanssa ja niihin liittyvää ohjausta ja koulutusta tulee antaa myös kunnille.

Ohjausta ja neuvontaa kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille, kaavoittajille ja rakentajille tulee antaa myös ei luvanvaraisissa toiminnoista, kuten esim. rakennustyömailta pois johdettavien pienvesiin vaikuttavan vesien laatu- ja käsittelyvaatimuksista, luonnonmukaisista hulevesien käsittelyvaihtoehdoista ja niiden rakenteiden ylläpidosta sekä hulevesien johtamisen vaikutuksista pinta- ja pohjavesien laatuun, määrään ja niiden luonnonoloihin. 

Kunnostusten lisääminen

Yksi keskeinen päämäärä strategiassa on pienvesien kunnostusten lisääminen. Päämäärä on tärkeä ja kunnostusten pysyvien vaikutusten edistämiseksi erityisesti valuma-aluelähtöisiä kunnostuksia tulisi lisätä. Omien kunnostustöiden poistaminen ELY-keskuksilta ja niiden jakamien määrärahojen ja kunnostusten ohjaamisen supistaminen johtaa kuitenkin juuri päin vastaisen suuntaan.  Tähän asti elyillä on ollut merkittävä rooli paikallistason kunnostusten asiatuntevina ohjaajina ja koordinoijina. Vaarana on, että supistusten myötä myös elyissä oleva kunnostusosaaminen vähenee. Rahoituksen jakaminen ilman asiantuntija-apua ei johda vaikuttaviin kunnostuksiin.

Strategiassa esitetään päämäärän yhdeksi toimenpiteeksi, että kunnat suuntaavat rahoitusta pienvesien kunnostuksiin. Yleisesti voidaan todeta, että valtion ohjauksessa laadittavaan strategiaan ei voida asettaa velvoitteita kuntien rahan käytölle. Strategiasta ei riittävässä määrin ilmene, että jo nykyisellään kunnat hulevesienhallinnan suunnittelulla ja luonnonmukaisella toteutuksella tekevät pienvesien tilaa parantavia toimia, jakavat erilaisia ympäristönsuojeluavustuksia kunnostuksiin paikallistason toimijoille, kuten yhdistyksille ja osallistuvat omarahoituksella ja työpanoksellaan erilaisin kunnostushankkeisiin ja antavat resurssiensa puitteissa myös pienvesien hoitoa ja suojelua koskevaa neuvontaa. Kuten edellä todettiin, pelkän rahoituksen lisäämien ei johda toivottuun tulokseen asiantuntijaresurssien ja hankkeiden ammattimaisen koordinoinnin puuttuessa. Etenkään pienemmissä kunnissa ei pääsääntöisesti ole resursseja tai osaamista kunnostusten ohjaamiseen ja hankkeiden pyörittämiseen lakisääteisen viranomaistehtävien viedessä pääosan ympäristöviranhaltijoiden työpanoksesta. Tästäkin syystä ELY-keskusten roolin tärkeyttä tulisi strategiassa korostaa esitettyä vahvemmin.   

Lainsäädännön soveltaminen ja valvonnan kehittäminen

Lainsäädäntöä ja valvontaa koskevassa kappaleessa esitetään useissa kohdissa pienvesien ennallistamiseen liittyviä kompensaatioita. Tältä osin tekstiä olisi tarpeen täsmentää kompensaatioiden vaatimisen mahdollistavilla lainkohdilla, jos sellaisia on tai tuoda myöhemmin strategiassa esitetyt lakimuutosehdotukset tähän yhteyteen. Vesilaissa kompensaatiomahdollisuus on jo olemassa, ja luvitus perustuu intressivertailuun. Maankäyttö- ja rakennuslakiin ja ympäristönsuojelulakiin kompensaatiot nykyisellään istuvat huonosti. Kuntaliitto suhtautuu varauksella kompensaatiovelvollisuuksien lisäämiseen em. erityislakeihin ja mikäli sellaisia esitetään, tulee niiden vaikutukset ja arvioinnin perusteet ensin selvittää huolellisesti. Esitettävien kompensaatioiden tulisi olla kohtuullisia suhteessa aiheutettuun muutokseen. Lisäksi esitetään luonnonmukaisen hulevesien käsittelyn tai luonnonmukaisen vesirakentamisen määräämistä luvissa. Tavoite on hyvä, mutta yksilöidyn rakenteen tai menetelmän edellyttäminen luvassa voi olla ongelmallista luvilta edellytetyn tekniikkaneutraaliuden näkökulmasta.

Tiivistyvä yhdyskuntarakenne ja toimiva infrastruktuuri tukee ympäristön tilan paranemista ja siten välillisesti myös luonnon monimuotoisuutta ja pienvesistrategiankin tavoitteita. Tiiviissä kaupunkirakenteessa näiden tekijöiden ja yksittäisen pienveden suojelun intressien vertailu tulee aika ajoin eteen ja kunnan maankäytön suunnitteluissa ja toteutuksessa kokonaisedun kannalta voi joskus olla tarpeen muuttaa pienveden asemaa. Tällaisia tilanteita tulisi välttää, mutta kokonaisedun näin vaatiessa, tulee toteutuksessa pyrkiä mahdollisimman pieniin haittoihin. Toteutus ja mahdolliset kompensaatiot jo nykyisellään ratkaistaan vesilain mukaisessa luvassa. 

Erilliset suunnitelmat ja selvitykset

Lähtökohtaisesti uusien, pelkästään pienivesiä koskevien selvitysten ja suunnitelmien edellyttäminen eri toimijoilta ei ole toivottava suuntaus. Uusien suunnitelma-asiakirjojen laatiminen enemminkin syö resursseja konkreettisten toimenpiteiden toteuttamiselta.

Sen sijaan pienvesien huomioon ottaminen ja suojelun edistäminen tulisi integroida osaksi muuta vesiin tai yleensä ympäristöön liittyvä suunnittelua. Näin ollen toisin kuin strategiassa esitetään, tulisi kuntien erillisten pienvesiohjelmien sijaan suositella pienvesien sisällyttämistä esimerkiksi kuntien ympäristöohjelmiin, ilmastostrategioihin tai hulevesiohjelmiin.

Taajama-alueiden arvokkaiden pienvesien säilyttämiseksi esitetään erillisen pienvesiselvityksen vaatimista kaupunkirakentamisen yleissuunnittelun taustamateriaaliksi ja kaava-alueen pienvesien selvittämistä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen hulevesisuunnitelman pohjaksi. Kategorinen erillisten pienvesiselvitysten edellyttäminen ei ole tarkoituksenmukaista vaan pienvesien selvittämisen tulisi olla osa kaavojen ympäristöselvityksiä kaavan sisällöstä ja rajauksesta riippuen ja vastaavasti osa hulevesisuunnitelmiin tehtävää hulevesireittien inventointia. Pienvesien huomioon ottamisen lähtökohtana maankäytön suunnittelussa tulisi olla maankäytön suunnittelijoiden ja ympäristöhallinnon tiiviis yhteistyö suunnitteluprosessin eri vaiheissa.

Strategian vaikutusarvio

Strategian lopussa oleva strategian toteuttamisen ympäristövaikutusten arvio on otsikoinniltaan kattava mutta taloudellisten kustannusten osalta puutteellinen. Taloudellisiin vaikutuksiin tulisi esitetyn lisäksi lukea mm. seurantojen lisäämisen, tietojärjestelmin kehittämisen, maankäytön suunnitteluun liittyvien selvitysten, pienvesiä suojelevien rakenteiden, kuten luonnonmukaisten hulevesiratkaisujen ja niiden ylläpidon, mahdollisten kompensaatioiden ja kunnostusten kustannukset. Merkittävä osa edellä mainituista tulee nykyisillä vastuilla kuntien kustannettavaksi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ritva Laine
vt. johtaja

Miira Riipinen
ympäristöpäällikkö

tags
Miira Riipinen

Etunimi
Miira
Sukunimi
Riipinen
ympäristöpäällikkö

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2106
Kännykkä
+358 40 824 4401
Vastuualueet
  • Kuntien ympäristöhallinnon kehittäminen ja seuranta
  • Kuntien ympäristönsuojelun edistäminen
  • Vesien- ja luonnonsuojelu
  • Kestävä kehitys
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Ympäristö
Twitter-tili