Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain muuttamisesta, HE 266/2014 vp
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettua lakia ja ulkomaalaislakia. Muutosten tarkoituksena on vahvistaa ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmän tehtävät laissa, jotta ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta tulisi ennustettavampi ja läpinäkyvämpi sekä vastuunjaoltaan selkeämpi kokonaisuus, jossa muun muassa uhrien suojelu, ihmisoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu turvataan. Hallituksen esityksen tavoitteena on myös selkiyttää eri viranomaisten rooleja siten, että jokainen niistä keskittyisi ihmiskaupan vastaisen toiminnan osalta omaan ydintehtäväänsä.
Hallituksen esityksen 3 §:n 8 kohdan mukaan auttamisjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jonka puitteissa ihmiskaupan uhrien auttaminen järjestetään. Esityksen 8 §:n mukaan Joutsenon vastaanottokeskus ylläpitää auttamisjärjestelmää. Esityksen 35 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lähtökohtana on, että auttamisjärjestelmään voitaisiin ottaa ihmiskaupan uhri riippumatta siitä, onko hänellä kotikunta Suomessa vai ei. Myös hallituksen esityksen valmisteluvaiheet ja -aineisto -osiossa todetaan, että esitystä valmistellut työryhmä piti keskeisenä tavoitteena ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämistä siihen suuntaan, että kaikki uhrit saavat yhdenvertaisesti oikean ja tarvitsemansa avun riippumatta siitä, onko heillä Suomessa kotikunta vai ei. Tämä tavoite on Kuntaliiton mielestä kannatettavaa. Esityksen 38 b §:ssä todetaan, että auttamistoimien järjestämisestä uhrille, jolla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa Suomessa, vastaa Joutsenon vastaanottokeskus ja uhrille, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa, vastaa hänen kotikuntansa.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan kotikunnan omaavien uhrien auttamisen näkökulmasta esitys ei turvaa ihmiskaupan uhrien yhdenvertaista kohtelua. Yhdenvertaisuuden tavoite kaikkien uhrien osalta ei toteudu, jos uhreja on tarkoitus auttaa kahdessa eri järjestelmässä, kotikunnan palveluissa ja Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Palvelujen osalta nämä järjestelmät eivät vastaa toisiaan.
Hallituksen esityksen 38 a §:ssä on lueteltu yleisellä tasolla auttamistoimia, joita uhreille voidaan antaa. Osa näistä toimista on kuntien järjestämiä normaaleja peruspalveluja ja osa erityistoimenpiteitä, joita järjestetään vain ihmiskaupan uhreille. Uhreille palveluita on räätälöitävä palvelutarvetta vastaaviksi.
Hallituksen esityksen 38 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että auttamistoimien tulee pohjautua uhrin yksilöllisiin tarpeisiin. Tällöin tarve erityisiin, ihmiskaupan uhriksi joutumisen vuoksi tarvittaviin, räätälöityihin palveluihin korostuu. Ihmiskaupan uhrien auttamisesta paras kokemus on Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Auttamisjärjestelmässä olevalla asiantuntemuksella tuotetut palvelut vastaavat parhaiten uhrien yksilöllisiin erityistarpeisiin.
Samoin 38 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ihmiskaupan uhri, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa, voi turvautua kotikuntansa sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon.
Kuntaliitto katsoo, että uhrien yhdenvertaisuuden toteutumisen vuoksi on tärkeää, että Joutsenon vastaanottokeskuksella on vastuu kaikkien uhrien, myös kotikunnan omaavien uhrien auttamisesta. Hallinnollinen kirjaus kotikunnasta ei poista uhrin tarvetta saada mahdollisesti vaikeaankin tilanteeseensa erityisiä palveluja, joita Joutsenon vastaanottokeskuksen auttamisjärjestelmä voi tarjota.
Kuntaliitto pitää tärkeänä, että uhrien auttaminen on uhrilähtöistä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kaikkien uhrien auttamisen tulee tapahtua valtakunnalli-sessa auttamisjärjestelmässä, jonka käytännön toiminnan ohjauksesta, suunnittelusta ja valvonnasta vastaa Maahanmuuttovirasto. Kotikunnan omaavien uhrien peruspalveluista huolehtii kotikunta. Uhrin auttamisessa hänen kokonaistilanteen huomioon ottamiseksi yhteistyö kotikunnan peruspalveluja tarjoavan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä auttamisjärjestelmän välillä on erittäin tärkeää. Järjestelmässä tulee arvioida uhrin yksilöllinen palvelutarve. Samalla voidaan arvioida erityisten turvallisuuspalvelujen tarve niin uhrin auttamisessa kuin auttamiseen osallistuvan henkilöstön osalta.
Hallituksen esityksen 38 e § käsittelee auttamisjärjestelmässä olevan lapsen asemaa. Esityksen 38 e §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että kuntien lastensuojeluviranomaisten rooli lapsiuhrien auttamisessa on keskeinen, koska kaikki lastensuojelutoimet ovat lastensuojeluviranomaisten toimivallassa.
Kuntaliitto haluaa korostaa kaikkien lapsiuhrien auttamiseen osallistuvien tahojen vastuuta lasten tilanteen arvioinnissa. Kuntien lastensuojeluviranomaiset voivat ottaa asian hoitaakseen vasta sitten, kun lastensuojeluilmoitus on tehty ja lastensuojelun tarve on tiedossa. Siksi on tärkeää, että mahdollinen lastensuojelun tarve saatetaan kunnan tietoon.
Hallituksen esityksen 38 e §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälä on informatiivinen. Perusteluissa voisi vielä tuoda esille Helsingin kaupungin erityisroolin tietyissä tapauksissa. Lastensuojelulain 17 §:ssä säädetään lastensuojelun järjestämisestä eräissä erityistilanteissa. Lastensuojelulain 17 §:ssä säädetään muun muassa, että jos lapsella ei ole ollut asuin- eikä oleskelukuntaa Suomessa, päätösvalta kuuluu sen kunnan viranomaisille, jossa lapsen vanhemmat tai toinen heistä asuu tai oleskelee taikka, jos kumpikaan vanhemmista ei asu eikä oleskele Suomessa, vanhempien tai toisen heistä viimeisimmän asuin- tai oleskelukunnan viranomaisille. Jos kummallakaan vanhemmista ei ole ollut asuin- eikä oleskelukuntaa Suomessa, päätösvalta kuuluu Helsingin kaupungin viranomaisille.
Ihmiskauppa on hyvin hankala ja monitahoinen ilmiö myös uhrin auttamisen näkökulmasta. Uhrien palvelutarpeen arviointi ja tukitoimien järjestäminen vaativat paljon osaamista ja kehittämistä.
Kuntaliitto katsoo, että ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista, että jokaisessa kunnassa järjestetään erityistoimia uhrien auttamiseksi. Ihmiskaupan uhreja on vain harvoissa kunnissa ja silloinkin pieniä määriä. Tämän vuoksi urien auttamisesta on kertynyt kunnille osaamista ja kokemusta vähän. Kunnissa ei välttämättä ole osaamista eikä resursseja järjestää hyvinkin vaativia, räätälöintiä tarvitsevia palveluja. Auttamistoimiin sisältyy myös tehtäviä, joissa osaaminen ja toimivalta ovat valtion viranomaisilla.
On tärkeää, että koulutusta ja tietoa ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta järjestetään kaikille toimijoille. Monialainen viranomaisyhteistyö ja verkostoyhteistyö ovat auttamisessa keskeisiä toimintatapoja.