Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista sekä varhaiskasvatuslain 13 §:n ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

​Yleistä 

Kuntaliitto kannattaa sitä, että varhaiskasvatuksen osalta asiakasmaksuista säädetään jatkossa erillisessä varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaissa. Varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamisen kannalta suunta on oikea.  

Kuntaliitto pitää hyvänä myös sitä, että esitys pohjautuu voimassa oleviin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja -asetuksen asiakasmaksuja koskeviin säännöksiin. Maksun määräytymisen periaatteet perheen koon ja tulojen osalta säilyvät ennallaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän kuntakyselyn lasten päivähoidon osaraportin mukaan vuonna 2013 korkein asiakasmaksu perittiin 25 prosentilta kunnallisessa varhaiskasvatuksessa olleista lapsista. Varhaiskasvatuksessa olleista lapsista 16 prosentilta asiakasmaksua ei peritty lainkaan. Kuntaliitto muistuttaa, että kuntakohtaiset vaihtelut ovat merkittäviä. 

Kustannusvaikutusten arviointi 

Maksutulojen lisäys on esityksessä toteutettu siten, että maksujen korotukset on toteutettu pääosin korottamalla enimmäismaksua.  Enimmäismaksun alle jääviä maksuja esitetään korotettavaksi vain hieman. Toisaalta esityksessä muutetaan maksun määräämisen perusteena olevia tulorajoja siten, että asiakasmaksut myös pienenevät monilta perheiltä nykyiseen verrattuna. Myös sisarusalennusta muutetaan siten, että toisesta lapsesta perittävä maksu olisi aina enintään 90 prosenttia ensimmäisen lapsen kokoaikaisesta maksusta. Nykyisen lain mukaan sisarusalennus on myönnettävä vain, mikäli nuorimmaisesta lapsesta maksetaan ylintä maksua. Esityksessä esitetään muutoksia myös osa-aikaisen varhaiskasvatuksen maksun osalta.  

Kuntaliitto pitää erittäin epätodennäköisenä että esityksen mukaisilla muutoksilla päästäisiin hallituksen tavoitteena olevaan 54 miljoonan euron lisäykseen maksutulojen osalta vaikka kaikki kunnat jatkossa perisivät asiakasmaksuja säädösten mahdollistamalla tavalla.  

Esityksen mukaan ylintä perittävää maksua korotetaan 1.8.2016 toteutettavasta indeksikorotuksen jälkeisestä 290 eurosta 354 euroon. Tällä hetkellä ylin perittävä maksu on 283 euroa. Samanaikaisesti tulorajoja hieman korotetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien nyt korkeinta maksua maksavien maksu ei nouse suoraan 354 euroon, vaan suurin osa korotuksesta kohdistuu perheisiin joiden tulojen mukaan perittävä maksu olisi yli 290 euroa, mikäli enimmäismaksurajaa ei olisi. Samoin joillakin asiakkailla maksu tulorajojen muutoksen johdosta myös pienenee tai poistuu kokonaan. Samalla muutetaan sisarusalennus koskemaan kaikkia nuorimman maksun suuruudesta riippumatta. Samoin määritelmä siitä, että keskimäärin alle 35 tuntia viikossa palvelua käyttävältä ei saa periä täyttä asiakasmaksua pienentää kuntien mahdollisuuksia maksutulojen kasvattamiseen. Lisäksi esityksen mukainen toimintatapa pakottaa kuntia investoimaan hoitoaikojen seurantajärjestelmiin. Lakiesityksessä on monia toimenpiteitä, joiden vuoksi asiakasmaksut voivat myös pienentyä. 

Esityksessä ei ole esitetty tarkempia arvioita siitä, millaiseksi kuntien maksutuotot muodostuvat edellä mainittujen muutosten jälkeen. Taloudellisten vaikutusten osalta todetaan, että mikäli kunnat siirtyvät perimään perheiltä lainsäädännön mukaisia enimmäismaksuja, saavutetaan hallitusohjelman

liitteen mukainen 54 miljoonan euron maksutuottojen lisäys. Maksutuottojen osalta asiaa ei ole tarkemmin avattu. Sen sijaan esityksessä on tuotu hyvin esille asiakasmaksumuutoksen vaikutukset eri tuloluokkiin kuuluvien perheiden osalta. 

Kuntaliitto vaatii tarkempia laskelmia siitä, miten esityksen mukaisilla muutoksilla on mahdollista saavuttaa hallituksen asiakasmaksutuottojen lisäyksille asettama tavoite. Tarkempien laskelmien jälkeen muodostuu selkeämpi kuva voidaanko hallitusohjelman mukaiset tavoitteet saavuttaa.   

Kunnan kustannusvastuu järjestettäessä varhaiskasvatusta kahdessa kunnassa 

Lakiesityksen 4 §:n mukaan ”Jos lapsen huoltajat asuvat eri osoitteissa, mutta lapselle järjestetään varhaiskasvatusta vain yhdessä kunnassa, määrätään maksu sen perheen tulojen perusteella, jonka luona lapsella on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) mukainen asuinpaikka. Jos lapselle järjestetään varhaiskasvatusta kahden kunnan alueella, on maksu määrättävä erikseen molemmissa kunnissa. Tällöin maksu määrätään 6 §:n mukaisesti.”  

Kuntaliitto pitää esitettyä menettelyä eri osoitteissa asuvien huoltajien maksun määräämisestä selkeänä. Esitetty menettely tulisi ulottaa myös tilanteiseen jossa lapsen vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Lapsen asuminen ja oleskelu kahdessa eri osoitteessa syntyy käytännössä tilanteesta, jossa lapsella on oikeus tavata sitä vanhempaa, jonka luona hän ei asu. 

Kunnan varhaiskasvatuksen järjestämisvelvollisuudesta säädetään varhaiskasvatuslain 4 §:ssä. Sen mukaan kunnan on huolehdittava lasten päivähoidon järjestämisestä asukkailleen. Kunnan asukkaalla tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on. Sen lisäksi kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava lasten päivähoidon järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, lapsella saattaa olla tarve varhaiskasvatukseen molemmilla paikkakunnilla. Varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu voi siten jakautua lapsen kotikunnan ja tosiasiallisen oleskelukunnan kesken. Peruspalvelujen valtionosuutta kunta saa kuitenkin vain asukasperusteisesti.  

Kunta ei saa asukasperusteista peruspalvelujen valtionosuutta varhaiskasvatuksen järjestämisestä muiden kuin kunnan omien asukkaiden osalta. Kunta vastaa muulle kuin kunnan asukkaalle järjestettävän palvelun kustannuksista itse. Kuntien välisestä kustannusvastuusta tilanteessa, jossa järjestämisvastuu jakautuu kotikunnan ja oleskelukunnan välillä ei ole sääntelyä.   

Kuntaliitto edellyttää, että kuntien kustannusvastuuta koskevat säännökset selkeytetään tilanteessa, jossa lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu jakautuu kahdelle kunnalle.  

Kokoaikainen ja osa-aikainen varhaiskasvatus 

Lakiesityksen 2 §:ssä ehdotetaan kahta uutta käsitettä: kokoaikainen ja osa-aikainen varhaiskasvatus. Kokoaikaisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan vähintään 35 tuntia viikossa annettavaa varhaiskasvatusta ja osa-aikaisella varhaiskasvatuksella alle 35 tuntia viikossa annettavaa varhaiskasvatusta. 

Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 4 §:n mukaan päivähoito järjestetään osa- tai kokopäivähoitona. Kokopäivähoidossa lapsen hoitoaika saa yleensä jatkua yhtäjaksoisesti enintään kymmenen tuntia vuorokaudessa ja osapäivähoidossa viisi tuntia. Lisäksi 1.8.2016 voimaan tulevan varhaiskasvatuslain 11 a §:n mukaan kaikilla lapsilla on oikeus saada varhaiskasvatusta vähintään 20 tuntia viikossa sekä laissa määritellyin edellytyksin myös kokopäiväisesti. Varhaiskasvatuslaista tai lasten päivähoidosta annetussa asetuksessa ei ole tarkempia määrityksiä yli 20 tuntia viikossa kestävästä varhaiskasvatuksesta.  

Esityksen mukaan käsitteet vastaavat pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kuntaliitto pitää kuitenkin eri säädöksissä olevia erilaisia käsitteitä samasta

palvelusta epäjohdonmukaisina, mikä tullee vaikeuttamaan lainsäädännön ymmärtämistä ja soveltamista kunnissa. 
Kuntaliitto vaatii termistön yhdenmukaistamista ja selkiyttämistä siten, että maksuja koskevassa lainsäädännössä noudatetaan toimintalainsäädännön käsitteitä. 

Osa-aikaisen varhaiskasvatuksen kuukausimaksu 

Lakiesityksen 6 §:ssä esitetään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen enimmäismaksuksi 20 tuntia viikossa kestävän varhaiskasvatuksen osalta 60 % kokoaikaisen varhaiskasvatuksen maksusta. Lisäksi jos lapsi on varhaiskasvatuksessa enemmän kuin 20 tuntia viikossa, mutta alle 35 tuntia, tulee kunnan periä maksu, joka on suhteutettu hoitoaikaan.  

Kuntaliitto huomauttaa, että viikoittaisen hoitoajan seuranta tuntien tarkkuudella vaatii sähköistä seurantajärjestelmää. Lapsen päivittäisestä hoitoajasta etukäteen sopiminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa asetuksen mukainen henkilöstö ja palvelun taloudellinen järjestämistapa. Hallitusohjelman mukaan kuntien maksupolitiikkaa tulisi vapauttaa ja lisätä kuntien mahdollisuuksia periä maksuja kustannusten kattamiseen. Lakiluonnoksen 6 § tiukentaa entisestään varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen perintää.  

Siirtymäsäännös ja aikataulu 

Lakiesityksen mukaan lain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2016. Kunta voi soveltaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 a §:n mukaan määräytyviä asiakasmaksuja vuoden 2016 loppuun asti. Jos asiakkaalta tämän lain voimaan tultua edellä mainitun pykälän nojalla peritty maksu on suurempi kuin tämän lain mukainen maksu olisi ollut, liikaa peritty maksu on palautettava asiakkaalle.  

Kuntaliitto huomauttaa, että kunta ei voi päättää omasta asiakasmaksukäytännöstään ennen kuin laki on hyväksytty. Samoin asiakastietojärjestelmien muuttamiseen on varattava aikaa. Järjestelmien muuttamisesta aiheutuu kunnille myös ylimääräisiä kustannuksia. Kuntaliitto pitää hyvänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia voi soveltaa tämän vuoden loppuun saakka. 

Kuntaliitto pitää kohtuuttomana, että mikäli kunta soveltaa uutta lakia vasta 1.1.2017 alkaen, on mahdollisesti liikaa peritty asiakasmaksu palautettava. Kunnassa asia tulee tarkistaa jokaisen asiakkaan kohdalta erikseen ja toimenpide lisää merkittävästi viranomaistyötä.  Kuntaliitto vaatii, että kyseinen lause poistetaan. 

SUOMEN KUNTALIITTO

Terhi Päivärinta
johtaja, opetus ja kulttuuri

Jarkko Lahtinen
erityisasiantuntija