Mitä mieltä olet valvontamaksujen kehittämisestä ehdotetulla tavalla?
Kuntaliitto kannattaa vuosimaksuihin siirtymistä. Valvontamaksut muuttuvat ennakoitaviksi ja laskuttamiskulut pienenevät, kun tarkastuskohtaisista maksuista siirrytään vuosimaksuihin. Kuntaliitto ei pidä ongelmallisena nykyistä vaihtelua kuntien hyväksymissä taksoissa, sillä siinä voidaan huomioida alueelliset erot kustannustasoissa. Esimerkiksi kiinteistöjen hinnoissa on suuria alueellisia eroja jotka heijastuvat suoraan vuokratasoon ja sitä kautta muihinkin maksuihin. Esimerkiksi SOTE-asiakasmaksutkaan eivät ole valtakunnallisesti samoja. Maakunnalla tulisi olla itsehallinnon nojalla mahdollisuus päättää taksasta ja vuosimaksujen suuruudesta, eikä euromääräisiä summia tulisi säätää lakitasolla. Laissa tulisi korkeintaan säätää maksujen vähimmäisperusteet. Olisi tärkeää, että vuosimaksut pystyttäisiin määrittämään mahdollisimman kustannusvastaavasti, mikä voi olla valtakunnallisesti lakiin säädettynä hankalaa. Valvonnan kohteelle tulee voida esittää maksujen määräytymisen perusteet selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta vuosimaksu ei tunnu kohtuuttomalta.
Lakimuutoksen tavoitteeksi on esitetty valvonnan kustannusten kattaminen entistä paremmin maksuilla. Nykyisin maksuilla katetaan kustannuksista 10-15 %. Toisaalta lakiesityksen perusteluissa tuodaan esiin mahdollisuus valvonnan resurssien lisäämiseen korkeammilla maksuilla (s. 33). Kuntaliitto huomauttaa, että resurssien lisääminen heikentää maksujen kattavuutta, joten siltä osin tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Esitetty resurssien vahvistus tulisi toteuttaa nykyisiä toimintoja tehostamalla, sähköisiä palveluita sekä valvontakäytäntöjä uudistamalla ja henkilökunnan osaamista kehittäen. Maksutuotot tulevat maakunnalle yleiskatteisina ja maakunta päättää niiden kohdistamisen. Nykyisillä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla maksutuotot on sen sijaan pystytty kohdistamaan hyvin ympäristöterveydenhuollolle.
Valvontamaksujen osalta Kuntaliitto on kiinnittänyt huomiota erityisesti terveydensuojelun maksuihin, jotka tulevat suurelta osin kohdistumaan kunnallisiin toimijoihin. Kuntaliitto on korostanut viranomaisyhteistyön merkitystä. Esimerkiksi terveydensuojelussa on ensiarvoisen tärkeää tehdä ennaltaehkäisevää yhteistyötä maankäytön suunnittelun, kaavoituksen, ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan kanssa. Viranomaisten välinen yhteistyö ei ole nykyisin miltään osin maksullista, vaan sitä tehdään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tuntuisi oudolta, että kunta joutuisi maksamaan maakunnalle terveydensuojeluviranomaisen yhteistyöstä. Julkisten toimijoiden yhteistä hyvää tavoittelevan yhteistyön tulisi jatkossakin olla maksutonta.
Toisin kuin perusteluissa todetaan, terveydensuojelun vuosimaksuehdotuksessa ei ole kaikilta osin huomioitu valvonnan kohteen toiminnan laajuutta. Lakimuutoksessa ehdotettu maksu ei ota huomioon toimipisteen/toiminnan kokoa ja käyttäjämääriä.
Päiväkodit, esiopetusyksiköt ja koulut ovat eri kokoisia ja niiden käyttäjämäärät vaihtelevat suuresti. Siksi kohteiden koko ja käyttäjämäärät tulisi ottaa huomioon maksujen määräytymisessä. Sen lisäksi kiinteistössä voi olla useita kunnallisia toimintoja. Esityksessä on ainoastaan todettu, että kohteissa, joissa on useampia terveydensuojelulain mukaisia ilmoituksenvaraisia toimintoja, maksu määräytyy riskialtteimman toimintatyypin mukaan. Ilmeisesti lasku on tarkoitettu kohdistettavan korkeimman riskin toimintatyypille (esim. sivistystoimelle) ja kunta voi halutessaan jakaa kustannuksia myös muille toimialoille. Mikäli esiopetusta järjestetään koulun tiloissa, esiopetuksen tilojen tarkastusta ei ilmeisesti laskuteta erikseen. Ehdotuksen perusteluja on syytä selkeyttää em. usean toimijan osalta.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan talousvettä toimittavien laitosten maksujen porrastusta on syytä vielä tarkistaa kohtuullisemmaksi. Maksuja pitää kohtuullistaa esitetystä pienimpien laitosten osalta. Kokoluokissa 10-1000 m3 ja 1000-5000 m3 maksuihin tarvitaan väliporrastus. Esim. talousvesiasetuksen näytteenoton vesimäärärajoja voisi porrastuksessa hyödyntää. Ehdotetut valvontamaksut ovat joillekin vesihuoltolaitoksille merkittävästi, paikoin jopa moninkertaisesti, nykyisiä kuntien määrittelemiä maksuja suurempia.
Vedenjakelualuekohtaisesti määriteltävät maksut johtavat monen talousvettä toimittavan laitoksen osalta siihen, että vuosittainen valvontamaksu on usean vedenjakelualueen summa. Yhden talousvettä toimittavan laitoksen useampi vedenjakelualue ei yleensä lisää viranomaisen valvontatyötä yhteenlaskettujen maksujen suhteessa. Mikäli useammalle vedenjakelualueelle tehdään talousvesiasetuksen mahdollistaman mukaisesti yhteinen valvontatutkimusohjelma, myös valvontamaksu voisi määräytyä näiden osalta jakelualueilla yhteensä toimitetun vesimäärän mukaan, eikä eri vedenjakelualueiden summana. Kuntaliitto ehdottaa lakiehdotusta muutettavan tältä osin.
Talousvettä toimittaville tukkulaitoksille on esitetty toimitetun veden määrästä riippumaton vuosittainen valvontamaksu 2000 €. Yhdenmukaisten maksuperusteiden vuoksi ja jotta pienimpien tukkulaitosten vesimaksuihin ei kohdistu merkittävää korotuspainetta, myös tukkulaitosten maksut tulee porrastaa toimitetun vesimäärän suhteen. On myös tilanteita, joissa talousvettä toimittavat laitokset toimittavat vettä veden käyttäjille ja toimivat samalla myös tukkulaitoksina toisille talousvettä toimittaville laitoksille. Laissa pitää tarkentaa, miten kohtuullinen valvontamaksu määräytyy näissä tilanteissa.
Terveydensuojelulain 50 §:ssä sanotaan, että maksu kattaisi myös näytteiden ottoon liittyvät kustannukset. Ehdotuksen perusteella jää epäselväksi, tarkoitetaanko tällä myös vesilaitoksilta otettavia viranomaisnäytteitä? Nykyinen käytäntö on ollut, että vesilaitokset ovat maksaneet näytteenoton ja analysoinnin kustannukset suoraan laboratoriolle, joka on vastannut näytteenotosta. Vesilaitoksen edustaja on voinut vastata myös viranomaisnäytteenotosta. Tämä käytäntö on vähentänyt hallinnollista taakkaa ja vähentänyt läpilaskutusta. Nyt esitetty vuosimaksu, mikäli se sisältää viranomaisnäytteet, ei ottaisi millään tavalla huomioon näytemäärien vaihtelua.
Kuntaliitto kannattaa voimassa olevan lainsäädännön muotoilua ulkopuolisen asiantuntijan tai laboratorion käytöstä aiheutuvista kustannuksista, jolloin se voisi olla muodossa ”Kunnan/maakunnan teettäessä tutkimuksia tai selvityksiä ulkopuolisella asiantuntijalla tai laboratoriossa kustannukset peritään asiakkaalta enintään todellisten kustannusten mukaisina.”
”Kunnan/maakunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta tämän lain mukaisista käsittelemistään ilmoituksista ja hakemuksista, 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvästä näytteenotosta ja tutkimuksista sekä mainitun pykälän nojalla myöntämistään todistuksista hyväksymänsä taksan mukainen maksu.”
Kuntaliitto katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että ilmoitusten ja lupien käsittelystä ja erillisten todistusten myöntämisestä voidaan jatkossakin periä maksut. Myös ns. laivatarkastuksista ja niistä myönnettävistä todistuksista (Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön
(2005) (SopS 50 ja 51/2007) 20 ja 39 artiklassa tarkoitettujen todistusten
myöntämisestä) tulee pystyä jatkossakin perimään maksut.
Säteilylain mukaiset tarkastukset voidaan sisällyttää vuosimaksuun.
Maksullisuuden osalta voidaan siirtyä myös kunnan hyväksymän taksan mukaan perittäviin vuosimaksuihin riippumatta maakuntauudistuksen toteutumisesta ja aikataulusta. Mikäli päädytään laissa euromääräisesti säädettyihin valtakunnallisiin vuosimaksuihin, myös terveydensuojelulakiin tulisi lisätä mahdollisuus kohtuullistaa maksua muutoinkin kuin toiminnan keston osalta. Tällöin voitaisiin kustannusvastaavuutta edes pyrkiä tavoittelemaan. Samoin euromäärät tulisi vielä tarkistaa, niin että toiminnan laajuus huomioidaan paremmin. Maksutaulukossa tulisi lisäksi näkyä, että maksut sisältävät perusteluissakin mainitun perusmaksun.
Maksujen kohtuullistamisesta säädettäessä voisi ottaa mallia esim. jätelain 81 §:n kohtuullistamisesta. Kuntaliitto ehdottaa 50 §:ään lisättäväksi seuraavaa momenttia: ”Jos taksan mukaista maksua on pidettävä kohtuuttoman suurena ottaen huomioon valvonnan ja ohjauksen määrä, maksu voidaan maksuvelvollisen hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta määrätä taksasta poiketen tai jättää perimättä. Jos maksu määrätään taksasta poiketen, maksuperusteiden on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia.”
Toimijan luotettavuuden arviointi tulee vaatimaan täysin uudenlaista osaamista, jota elintarvikevalvontaviranomaisilla ei tällä hetkellä ole. Myös maakunnalla tulisi olla mahdollisuus pyytää luotettavuuden arviointia Harmaan talouden selvitysyksiköltä.
Mitä mieltä olet lihantarkastuksen kehittämisestä ehdotetulla tavalla; mikä on mielestäsi paras viranomaistaho huolehtimaan lihantarkastuksesta teurastamoissa ja leikkaamoissa?
-
Mitä mieltä olet toisesta EU-jäsenvaltiosta tulevien eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonnan kehittämisestä ehdotetulla tavalla?
Ensisaapumisvalvonta siirrettiin kunnista valtiolle (Eviralle), koska muutamat kunnat joutuivat vastaamaan koko valtakunnan ensisaapumisvalvonnan kustannuksista. Kunnat ovat voineet ottaa tehtävän hoitaakseen niin halutessaan sopimalla siitä ja korvauksista Eviran kanssa. Ensisaapumisvalvonnan kustannukset kohdistuisivat jatkossakin epätasaisesti, mutta mikäli kustannukset voidaan kattaa täysin valvonnasta perittävillä maksuilla, Kuntaliitto pitää ensisaapumisvalvonnan siirtoa maakunnalle mahdollisena.
Mitä mieltä olet hallinnollisten pakkokeinojen kehittämisestä ehdotetulla tavalla?
Uudet pakkokeinopykälät ovat kannatettavia ja vastaavat toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Mahdollisuus internetsivuston sulkemiseen on tarpeellinen.
Elintarvikehuoneiston hyväksymisen peruuttaminen esitetään mahdolliseksi myös siinä tapauksessa, että toimija ei ole luotettava. Hyväksymisen peruuttaminen on Kuntaliiton näkemyksen mukaan vahvempi keino kuin haetun luvan tai hyväksymisen myöntäminen.
Jos oikeusministeriö arvioi rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamusmaksun (hallinnollinen sakko) mahdolliseksi, pitäisikö sellainen ottaa käyttöön elintarvikevalvonnassa?
Mikäli hallinnolliseen seuraamusmaksuun päädytään, se voidaan ottaa käyttöön myös elintarvikevalvonnassa. Uhkasakkomenettely on kankea ja raskas.
Lausunnot muista aiheista
Kuntien kannalta on valitettavaa, että terveydensuojelulain maksullisuusmuutokset jäävät piiloon koska niitä ei ole mainittu otsikossa. Lausunto on tullut kesälomakaudella ja siinä olisi tullut antaa vähintään 2 kuukautta lausuntoaikaa. Kunnissa ei ole ollut mitään mahdollisuutta viedä lausuttavia asioita toimielimen käsiteltäväksi.
Elintarvikelaki luonnoksessa mainitaan, että viranhaltijan päätökseen haetaan oikaisua (72 § 1 momentti) hallintolain mukaisesti ja oikaisuvaatimuksen käsittelee 139 §:n mukainen viranomainen (maakuntalakiluonnos 139§ koskee päätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta, tarkoitetaan ilmeisesti 130 §).
130 §
”Edellä 79 §:n 3 momentissa tarkoitetusta viranhaltijan päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen ratkaisee laissa tai hallintosäännössä määrätty viranhaltija, jonka tulee olla toinen kuin päätöksen tehnyt viranhaltija. Oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä.”
Joihinkin erikseen mainittuihin maakunnan tekemiin päätöksiin haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ja muihin maakunnan tekemiin päätöksiin haetaan oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimuksen käsittelisi se viranomainen, joka on tehnyt päätöksen. Käytännössä tämä tarkoittaisi samaa viranhaltijaa. Tässä olisi vielä syytä pohtia, tulisiko käyttää maakuntalakiluonnoksen 130 §:ssä tarkoitettua oikaisumenettelyä.
Maakunnan maksutaksaa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta siten kuin maakuntalain 18§:ssä säädetään (Maakuntalakiluonnos 18 § koskee valtuutettujen lukumäärä).
Muutoksenhaku on elintarvikelakiluonnoksen 72 §:n osalta sekava ja se tulisi vielä tarkistaa.
Elintarvikelain nojalla annetussa asetusluonnoksessa elintarvikevalvonnasta säädetään yksityiskohtaisesti päätöksistä ja siihen on kirjoitettu, mitä päätökseen pitää sisällyttää hallintolain mukaan. Asetuksessa riittää viittaus hallintolakiin ja asetukseen tulee kirjata vain hallintolain vaatimuksia yksityiskohtaisemmat tai niistä muulla tavoin poikkeavat vaatimukset.
SUOMEN KUNTALIITTO
Tarja Hartikainen
Erityisasiantuntija, ympäristöterveys
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.