Valtioneuvoston kanslia ja Työ- ja elinkeinoministeriö, Dnro 563/03/2018, 26.8.2018, Erja Horttanainen

Kasvu- ja kilpailukykyteeman painopisteet EU-vaikuttamisessa

Valtioneuvoston kanslia ja työ- ja elinkeinoministeriö ovat pyytäneet Suomen Kuntaliiton näkemyksiä kasvuun ja kilpailukykyyn liittyvistä EU-vaikuttamisen painopistealueista sekä toimenpide-ehdotuksista, jotka edistäisivät painopistealueiden mukaisia konkreettisia politiikkatavoitteita. Kuntaliitto esittää näkemyksinään seuraavaa: 

Toimivat sisämarkkinat

Sisämarkkinoiden toimivuuden parantaminen on kannatettava tavoite. Samassa yhteydessä on kansallisesti syytä edelleen kehittää rakenteita, joilla tuetaan yritysten kykyä toimia näillä markkinoilla. Tämä tarkoittaa mm. entistä tiiviimpää yhteistyötä Business Finland -toimijoiden ja kunnallisten kehittämisyhtiöiden välillä.

Digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää toimivia ja kattavia tietoliikenneyhteyksiä koko Euroopassa.

Taloudelliset ulkosuhteet

Kunnat elävät talouden sykkeessä, koska verotuloilla rahoitetaan pitkälti kuntien toimintaa. Kuntien omat verotulot - kunnallisvero, kiinteistövero ja osuus yhteisöverosta - muodostavat noin puolet kuntien tuloista. Lisäksi kunnille maksettavat valtionosuudet ovat osa verorahoitusta. Kuntatalous on siten hyvin tiiviisti kytköksissä Suomen talouteen ja kilpailukykyyn sekä viime kädessä globaalin kauppapolitiikan toimintaympäristöön.

Kunnilla ja aluetoimijoilla on myös oma rooli kauppapolitiikan toimintaympäristön kehittämisessä ja ylläpidossa. Valtioiden väliset suhteet saattavat joskus olla jännitteisiä ja alttiita poliittiselle ympäristölle, jolloin kuntien ja alueiden rajat ylittävä yhteistyö on ratkaisevan tärkeää kauppasuhteiden ylläpidossa. Kunnilla on vahva elinvoimarooli ja selkeä intressi osaltaan tukea kansainvälisen kaupan edellytyksiä esimerkiksi infrastruktuuri-, kaavoitus- tai koulutusratkaisuilla.

Viime aikoina kaupunkien merkitys talouden moottoreina on vahvistunut. Kaupungistuminen ilmiönä on erityisesti korostunut, mutta kaupungistumisen vaikutukset ulottuvat myös laajemmille alueille. Kaupungit yhdistävät ihmisten sosiaalisia ympäristöjä sekä edesauttavat yritysten ja työntekijöiden verkottumista, mikä luo edellytyksiä talouskasvulle, viennille sekä digitalisten tuotteiden kehittymiselle. Kaupunkien merkitystä talouden moottoreina ja myös kauppapolitiikan edistäjinä tulisi kuitenkin edelleen tukea ja konkreettisesti kehittää.   

Nopeasti kehittyvä digitalous

Nopeasti kehittyvä digitalous luo sekä mahdollisuuksia että haasteita EU:n jäsenvaltioille ja koko Euroopalle. Uusi teknologia tuo yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia ja toisaalta sekä yksityiselle että julkiselle sektorille mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen ja palveluiden parantamiseen. Digitalisaatiokehityksessä tulisi huomioida myös jäsenvaltioiden ja väestösegmenttien erot teknologian omaksumisen ja käyttöönoton asteessa. Osittain erot johtuvat valtioiden koosta ja käytettävissä olevista resursseista, mutta myös pienet maat voivat toimia edelläkävijöinä, kuten Suomen ja Viron esimerkit osoittavat. Hyvät ratkaisut ja käytännöt otetaan liian harvoin käyttöön niiden alkuperämaiden ulkopuolella.

Jotta EU pystyisi kilpailemaan tasavertaisemmin Yhdysvaltojen tai jatkossa entistä enemmän myös Kiinan kanssa, EU:n tulisi olla paljon yhtenäisempi digitaalisena talousalueena kuin se nyt on. Epätasapainoa ilmenee, paitsi jäsenmaiden välillä, myös maiden sisällä alueiden ja kuntien välillä. Vauraammilla alueilla ja kunnilla on enemmän resursseja hyödyntää digitalisaatiota palveluiden ja hallinnon kehittämiseen, kun taas köyhimpien alueiden asukkaat ovat vaarassa jäädä kehityksen ulkopuolelle. Ekosysteemit muodostuvat luonnollisesti niiden toimijoiden välille, jotka ovat jo pitkällä teknologian hyödyntämisessä. Tulisi pohtia toimenpiteitä, joilla ekosysteemeihin saataisiin mukaan kaiken tasoisia toimijoita.

Teknologian nopea kehitys asettaa valtavia haasteita myös poliittiselle toiminnalle ja lainsäädännölle, jotta saatavat hyödyt ovat tasapainossa demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen kanssa.

Suuri haaste on pysyä kehityksen vauhdissa ja samalla tunnistaa nopeaan kehitykseen liittyvät sudenkuopat. Esimerkiksi tekoälyyn liittyy tällä hetkellä kohtuuttomia odotuksia. Riskinä on, että tekoälyn ajatellaan ratkaisevan ongelmia, joihin teknologia ei ole vielä kypsää. Tekoäly voi esimerkiksi osoittautua tehokkaammaksi tavaksi jäsentää tietoa kuin datan rakenteistaminen. Semanttisuuden ja metatietojen lisääminen dataan on osoittautunut työlääksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Houkutus vähentää panostuksia tämän alueen tutkimukseen ja kehitykseen voi tekoälyinnostuksessa olla suurikin, mutta se saattaisi myöhemmin osoittautua virheeksi. Datan liikkuvuus kansainvälisesti vaatii sen koneluettavuutta sisällön kielestä riippumatta. Koneluettavuus parantaa myös tekoälyn tuottamien tulosten laatua ja tukee tekoälyn tuottamien palveluiden ja tiedon ymmärrettävyyttä ihmiselle. Tekoäly voi toimia tehokkaana työkaluna sisällön rakenteistamisessa, mutta ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa tehokkain tapa suurien datamassojen käsittelyyn.

Tietoturvaan on panostettava entistä enemmän kaikilla tasoilla, käyttäjistä yhteyksien tarjoajiin ja laitevalmistajiin. Yhteiskunnasta on digitalisaatiokehityksen myötä tullut niin riippuvainen tietotekniikasta, että puutteet tietoturvallisuudessa ovat uhka koko yhteiskunnan toiminnalle. Viranomaisilla on oleellinen rooli siinä, että kansalaisten luottamus tietoturvaan ja tietosuojaan säilyy.

Kohti vähähiilistä taloutta, kestävyys

Kuntien keskeinen asema ilmastotavoitteiden toimeenpanossa on tunnustettu. Tämän tulee tarkoittaa kuntien ja alueiden aiempaa parempia mahdollisuuksia osallistua asiaa koskevaan päätöksentekoon sekä resurssien kohdistamista kuntien ilmastotyön tukemiseen.

EU-tason ilmasto- ja energiapolitiikan tulee olla koherenttia muiden politiikan osa-alueiden tavoitteiden kanssa sekä strategista ja johdonmukaista. Ilmastotavoitteiden toimeenpanoon liittyvät paikallistason valinnat ja investoinnit (esim. maankäyttö, energiantuotanto) edellyttävät ratkaisujen ympäristö- terveys- ja talousvaikutusten kokonaisvaltaista tarkastelua ja luottamusta pitkän aikavälin tavoitteisiin. Ilmasto- ja energiapolitiikan ohjauskeinojen tulee mahdollistaa paikallistason kustannustehokkaat, erilaisiin olosuhteisiin soveltuvat ratkaisut. Sopimuksellisuus, kumppanuudet sekä muut kannustinelementit ovat osoittautuneet tulokselliseksi paikallisen ilmastotyön vauhdittamisessa ja toimeenpanossa, tätä ohjauskeinoa tuleekin painottaa entistä enemmän. Energiapolitiikan toimeenpanossa tulee varmistua myös huoltovarmuuden turvaamisesta. Kunnat edistävät vähähiilisten ratkaisujen syntymistä ja luovat niille markkinoita hankinnoillaan ja yritys- ja tutkimusyhteistyöllään.

Ilmastotavoitteiden tehokas toimeenpano edellyttää kuntien ja alueiden ilmastotyötä tukevan tiedon tuottamista sekä kuntien tiedonvaihdon mahdollistavia rakenteita. Tiedontuotannon tulee tukea kuntien ilmastotyön tuloksellisuuden arviointia. Ilmastotavoitteiden toimeenpanon seurannan ja raportoinnin tulee olla kuntatasolla käyttökelpoista, kuntien kesken vertailtavaa ja hyödyttää kuntia itseään. Raportoinnin hallinnollinen taakka tulee minimoida.

Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen

Koulutus osaamisen kehittämisen perustana on yhteiskunnan kannalta keskeisessä asemassa. Sen rooli tulee kuntien toiminnassa korostumaan entisestään. Koulutus ehkäisee syrjäytymistä ja antaa tarvitsemamme taidot selviytyä yhä monimutkaisemman yhteiskuntamme toimivina jäseninä. Jokaisella yksilöllä tulee olla käytettävissään yksilöllisesti rakentuvat opintopolut ja tasavertaiset, esimerkiksi varallisuudesta ja muista elämänolosuhteista riippumattomat mahdollisuudet kuntaperusteisiin koulutuspalveluihin.

Kuntaliiton toimenpiteissä korostuvat tulevaisuuden muutosten ja työelämän osaamistarpeiden ennakointi ja niihin vastaaminen. Tätä tehdään alueellisessa yhteistyössä etenkin maakuntien liittojen ennakointityön kanssa sekä muussa laajassa sidosryhmäyhteistyössä. Tulevaisuuteen tähtäävät osaamistarpeet välitetään koulutusorganisaatioille. Koulutusorganisaatioiden ja työelämän välistä yhteistyötä on                      suunnitelmallisesti kehitettävä, jotta koulutustarjonta saadaan paremmin vastaamaan työelämän muuttuvia tarpeita. Erityisesti ammatillisen koulutuksen organisaatiot ovat tässä keskeisiä yhteistyökumppaneita. Työelämän ja työtehtävien muutokset näkyvät myös henkilöstörakenteen muutoksina, jotka otetaan huomioon ja joihin varaudutaan ennakoivasti mm. KT Kuntatyönantajien käymissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Kolmansista maista rekrytoinnissa on huomioitava myös julkisen sektorin tarpeet kehittämällä toimivat käytännöt sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisten rekrytointiin. Tämä koskee muun muassa sairaanhoitajia ja lähihoitajia.

Elinikäisen oppimisen ja jatkuvan osaamisen päivittämisen merkitys korostuu entisestään. Tämän toteutumista tukisivat nykyistä joustavammat mahdollisuudet siirtymiin koulutusten sisällä ja eri koulutusorganisaatioiden välillä ja koulutustarjonnan tarkastelu ja kehittäminen yhtenä kokonaisuutena, ei nykyiseen tapaan eri sektoreittain.

Suomen Kuntaliiton yhteyshenkilö

Kuntaliiton yhteyshenkilö Suomen EU-vaikuttamiseen liittyviä asioita varten on EU-asiain päällikkö Erja Horttanainen.

Yhteystiedot:

Erja Horttanainen

Suomen Kuntaliitto

Toinen linja 14, 00530 Helsinki

Puh. (09) 771 2528, 050 5252 145

erja.horttanainen@kuntaliitto.fi

SUOMEN KUNTALIITTO

Jari Koskinen

toimitusjohtaja

Kristina Wikberg

johtaja, Ruotsinkieliset ja kansainväliset asiat

 

 

tags
Erja Horttanainen

Etunimi
Erja
Sukunimi
Horttanainen
EU-asiain päällikkö

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2528
Kännykkä
+358 50 5252145
Vastuualueet
  • EU:n päätöksentekojärjestelmä ja toimintapolitiikat
  • EU:n alueiden komitea
  • Kuntaliiton EU-politiikka
  • Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressi
  • Maahanmuuttoasiat
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Ruotsinkieliset ja kansainväliset asiat
Tiimi
Kansainvälinen tiimi
EU- ja kansainväliset asiat