Kunkin jäsenvaltion on laadittava elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU), jolla varmistetaan virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625 tehokas täytäntöönpano.
Suomessa VASUun on sisällytetty kaikki elintarvikeketjun valvontajärjestelmät riippumatta siitä, kuuluvatko ne virallista valvontaa koskevan asetuksen soveltamisalueeseen. Viranomaistoiminnan edellytetään huomioivan yhteiskunnalliset muutokset ja mahdolliset uudet riskit. VASU perustuu toiminnan jatkuvan kehittämisen periaatteeseen. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tulee käyttää VASUa oman toimintansa suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan.
Lausunnolla oleva elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU) on massiivinen ja yksityiskohtainen paketti. Ulkoasultaan ja ilmaisultaan VASU on selkeä kokonaisuus.
Kunnat huomioivat ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmissaan elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman (VASU) linjaukset sekä painopisteet. Kuntien valvontasuunnitelmat seuraavalle vuodelle valmistellaan usein jo alkusyksystä. Suunnitelmat pyritään hyväksymään lautakunnassa tai muussa monijäsenisessä toimielimessä viimeistään loka-marraskuussa. Näin monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman (VASU) 2021-2024 julkaiseminen joulukuussa 2020 on kuntien valvonnan suunnittelun kannalta liian myöhään.
Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä laaditaan koko ympäristöterveydenhuollon valvonnan kattava valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma sekä terveydensuojelun ja tupakkalain valvontaohjelmat on laadittu vuosille 2020-2024 ja julkaistu syyskuussa 2019. Kuntaliiton näkemyksen mukaan elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelman (VASU:n) sekä muiden ympäristöterveydenhuollon valvontaa ohjaavien valvontaohjelmien julkaisu- ja päivitysajankohdat tulee pystyä yhdenmukaistamaan
Ruokaviraston ja Valviran laatiman ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman tarkoituksena on sovittaa yhteen eri keskusvirastoista paikallis- ja aluehallintoviranomaisille annettavaa ohjausta. Osa valvontakulttuurin eroista johtuu valvonta-asetuksen EY 625/2017 säädöksistä ja sen mukaisesta raportoinnista, osa saattaa periytyä eri hallinonalojen toimintakulttuureista. Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden kannalta olisi tarpeellista, niiltä osin kuin asiaan voidaan kansallisilla ohjeilla ja säädöksillä vaikuttaa, yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa valvonnan ohjausta ja raportointia koko ympäristöterveydenhuollon sektorilla.
VASU:n kehittämisteemoja kuten ”digitalisaatio ja tiedolla johtaminen” sekä esim. ”pandemiavalmiuden kehittäminen ja koronapandemian opit elintarvikevalvonnassa” kannattaisi laajentaa koskemaan koko ympäristöterveydenhuoltoa. Vuoropuhelu VASU:n kehittämisteemojen ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman teema-alueiden välillä näyttää jääneen valitettavan ohueksi. Kuntaliitto toivoo ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmien (mukaan lukien VASU) osalta syvempää ja avoimempaa yhteistyötä valvontaohjelmien valmistelusta vastaavien keskusvirastojen kesken.
Ympäristöterveydenhuollon tietojärjestelmien määrää ja laatua tulisi kehittää käyttäjiä ajatellen. On voimavarojen käytön kannalta epätarkoituksenmukaista, että esim. kunnan viranomainen saattaa käyttää valvonnassaan kymmenkuntaa erilaista rekisteriä ja sovellusta. Osa VASU:ssa luetelluista tietojärjestelmistä ovat onneksi poistumassa käytöstä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan järjestelmien kehitystyössä tulee huomioida yhteiskäyttöisyys ja yhteensopivuus nyt käytössä olevien järjestelmien (VATI ja VYHA) kanssa.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jarkko Huovinen Kaisa Mäntynen
Johtaja, alueet ja yhdyskunnat Erityisasiantuntija, ympäristöterveys
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.