Lausunto ympäristöministeriölle 25.4.2022 (178/03.01.00/2022) Marko Nurmikolu

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi ympäristövahinkorahastosta

Yleiset kommentit

Esitysluonnoksessa ehdotetut peruslähtökohdat ovat yleisesti ottaen kannatettavia ja Kuntaliitto toivoo ehdotuksen toteutuessaan lisäävän kuntien saamia korvauksia erityisesti niistä ympäristövahingoista, joiden selvittämistä, kunnostamista ja ennallistamista kunnat ovat verorahoin kustantaneet. Esitys selkeyttää nykyisiä toissijaisia ympäristövastuujärjestelmiä ja niitä koskevaa lainsäädäntöä. Kuntaliiton mielestä ympäristövahinkorahaston tarkoitus ja tehtävät kytkeytyvät vahvasti ympäristöperusoikeuteen liittyvien tavoitteiden toteutumisen varmistamiseen.

Kuntaliitto edellyttää muutoksia ehdotukseen erityisesti 2, 13 ja 19 pykälien osalta.

Kuntien omistamien osakeyhtiöiden maksuvelvollisuus (2 §)

Esityksessä todetaan, että julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi lain soveltamisalasta ei rajattaisi pois valtion ja kuntien omistamia yhtiöitä. Kilpailuneutraliteettiperiaatteen mukaisesti nämä yhtiöt olisivat velvollisia maksamaan vuosittaista tai kertaluonteista maksua ympäristövahinkorahastoon samoin perustein kuin yksityisten omistamat yhtiöt. Maksuvelvollisuuden piiriin kuuluisivat näin ollen esimerkiksi kunnan omistuksessa olevat osakeyhtiömuotoiset vesi- ja jätelaitokset.

Esityksen mukaan yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi kunnallisten yhtiöiden tulee olla velvollisia maksamaan ympäristövahinkorahastomaksua samoin perustein kuin yksityisten omistamat yhtiöt. Kuntien jäte- ja vesihuoltoyhtiöt eivät lähtökohtaisesti toimi kilpailluilla markkinoilla, jolloin niiden tarkastelu kilpailuneutraliteettiperiaatteen näkökulmasta on epärelevanttia.

Jäteyhtiöiden osalta on lainsäädännöllä (kuntalaki, jätelaki) yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välinen kilpailu estetty säätämällä yhdyskuntajätehuolto jätelain 32 §:n mukaisesti kunnan tehtäväksi.

Kuntien määräysvallassa olevat vesihuoltoyhtiöt puolestaan huolehtivat vesihuoltolain mukaisesti kunnan järjestämisvastuulle kuuluvista vesihuollon tehtävistä kunnan niille hyväksymällä toiminta-alueella tai huolehtivat tällaisen laitoksen palvelutuottajana jostakin vesihuollon osatehtävästä. Nämä yhtiöt toimivat liiketoiminnan kannalta luonnollisena monopolina, jolloin samalle toiminta-alueelle ei ole taloudellisesti eikä usein myöskään teknisesti mahdollista tai järkevää rakentaa useampaa.

Kuntaliitto edellyttääkin, että kuntien osakeyhtiömuotoiset jäte- ja vesihuollosta vastaavat yhtiöt lisätään 2 §:n kuntien yhtiöitä koskevaan soveltamisalan rajaukseen.

Kuntien velvollisuus viimesijassa korvata maanomistajien maaperän pilaantuneisuuden selvittämis- ja puhdistamiskulut (13 ja 19 §)

Pilaantuneen maan kiinteistönomistajat tulisi ensisijaisesti velvoittaa hakemaan korvausta ympäristövahinkorahastolta. Jos korvausta ei voitaisi kiinteistönomistajalle myöntää, tulisi alueen kunnalla olla mahdollisuus saada korvaus tekemistään ympäristönsuojelulain (YSL) 133.3 §:n mukaiseen viimesijaiseen vastuuseen liittyvistä selvittämis- ja puhdistamistoimista.

Pykäläkohtaiset kommentit

2 §: Soveltamisalan rajaus

Ehdotuksen mukaan julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi lain soveltamisalasta ei rajattaisi pois valtion ja kuntien omistamia yhtiöitä. Maksuvelvollisuuden piiriin kuuluisivat näin ollen esimerkiksi kunnan omistuksessa olevat osakeyhtiömuotoiset vesi- ja jätelaitokset. Nämä laitokset olisivat maksuvelvollisuuden piirissä myös silloin, kun ne hoitaisivat kunnalle lailla säädettyjä tehtäviä ja kun niiden toimintaa kilpailluilla markkinoilla olisi rajoitettu lainsäädännöllä.

Kuntaliitto edellyttää näiden yhtiöiden maksuvelvollisuuden rajaamista ehdotuksen soveltamisalasta.

Kuntaliitto ehdottaa 2 §:n 1 momentin muotoiluksi seuraavaa:

Tätä lakia ei sovelleta valtion virastojen tai laitosten taikka valtion liikelaitosten harjoittamaan toimintaan. Tätä lakia ei myöskään sovelleta kuntien tai kuntayhtymien taikka kunnallisten liikelaitosten harjoittamaan toimintaan. Lakia ei sovelleta myöskään kuntien osakeyhtiömuotoisiin jäte- ja vesihuoltoyhtiöihin. Torjunnasta ja ennallistamisesta vastaavalla viranomaisella taikka torjuntaan ja ennallistamiseen osallistuneella tai siihen virka-apua antaneella viranomaisella on kuitenkin oikeus saada torjunta- ja ennallistamiskustannuksista korvaus ympäristövahinkorahastosta.

13 §: Korvauksen maksamisen edellytykset

Pykälän valmistelun yhteydessä oli epäselvää estääkö, YSL 133.3 §:n mukainen kunnan viimesijainen vastuu yksityisen kiinteistön maaperän puhdistamisen kustannuksista, korvausten maksamisen kunnille ympäristövahinkorahastosta. Kuntien taloudelliset mahdollisuudet vastata ympäristönsuojelulain 133 §:n 3 momentin mukaisista velvoitteistaan vaihtelevat ja ovat joissakin tilanteissa heikot. Kuntien ja kuntalaisten tasapuolisen kohtelun näkökulmasta ei ole perusteltua velvoittaa yksittäistä kuntaa kustannusvastuuseen yritysten ympäristöhaitoista. Pitkällä tähtäimellä tulisikin siirtää valtiolle YSL:n 133.3 §:ssä säädetty viimekätinen vastuu korvata yksityisten maanomistajien maaperän puhdistamiskustannuksia. Kunnan joutuminen korvausvastuuseen esimerkiksi laajamittaisesta kaivosalueen maaperän puhdistamisesta on kuntatalouden ja muiden kuntalaisten kannalta kohtuutonta.

Kuntaliitto ehdottaa 13 §:ään lisättäväksi uutta 2 momenttia:

Korvausta ei kuitenkaan estä kunnan joutuminen viimesijaiseen vastuuseen puhdistamisesta ympäristönsuojelulain 133 §:n 3 momentin perusteella.

19 §: Alueen pilaantumisen selvittäminen ja pilaantuneen alueen puhdistaminen

Jos pilaantuneen kiinteistön omistaja ei itse ole vastuussa kiinteistön puhdistamisesta eikä ensisijaista vastuullista tiedetä tai tämä on maksukyvytön, joutuu kunta YSL 133.3 §:n mukaan kiinteistön omistajan puolesta maksamaan kiinteistön puhdistamisen. Kiinteistön arvon nousu menisi silloin suoraan kiinteistön omistajalle. Ehdotuksessa annettaisiin kiinteistönomistajalle mahdollisuus tällaisissa tilanteissa vaihtoehtoisesti hakea ympäristövahinkorahastolta päätöstä kiinteistönsä puhdistamisen korvaamisesta.

Kuntaliitto ehdottaa, että korvauspäätöksen hakeminen olisi pakollista ennen kunnan viimesijaisen korvaamisvastuun syntymistä. Yksittäisten kiinteistönomistajien ympäristöllisten kiinteistöriskien turvaaminen on kunnan kuntalain mukaiselle toimialalle vierasta ja myös osin perustuslain 6 §:n vastaista. Tulisi myös harkita pitäisikö kunnan verorahojen käyttäminen kiinteistön puhdistamiseen olla vastikkeellista, jolloin kunta voisi esimerkiksi saada halutessaan kiinteistön omistukseensa.

Kuntaliiton muutosehdotus ympäristönsuojelulain 133.3 §:ksi:

Jollei pilaantuneen alueen haltijaa voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, eikä haltijalle ole myönnetty lain ympäristövahinkorahastosta 19 §:n mukaista korvausta, kunnan on selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä.

20 § Ennakkokorvaus

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ympäristövahinkorahastosta viranomaiselle myönnettävästä ennakkokorvauksesta pelastuslain mukaisista öljy- ja aluskemikaalivahingon torjuntatoimista sekä ympäristönsuojelulain 182 a §:ssä tarkoitetuista kustannuksista. Ennakkokorvausta voitaisiin myöntää vastuukysymysten epäselvyyden, kustannusten suuruuden tai toimien kiireellisyyden vuoksi. Ennakkokorvausta ei ehdotuksen mukaan haluta laajentaa ympäristöviranomaisten hallintopakkomenettelyn kautta tehtyihin teettämistoimiin.

Ympäristöviranomaiset käyttävät YSL 182 §:n mukaista teettämisuhkaa tilanteissa, jotka ovat välillä lähellä YSL 182 a §:n mukaista tilannetta. Tällöin esimerkiksi kemikaalisäiliöiden poistaminen toteutetaan ensin viranomaisen omalla kustannuksella ja sitten perimällä pilaajalta tai muulta vastuulliselta teettämisen kustannukset. Kuntaliiton mukaan tulisi jatkossa harkita, että myös kiireelliset YSL 182 §:n mukaiset teettämistoimet, jotka voivat aiheuttaa ympäristön ja terveyden uhkaa, kuuluisivat ennakkokorvausmenettelyn piiriin.

25 § Ympäristövahinkorahaston hallitus ja sihteeristö

Kunnat ovat keskeisiä toimijoita rahaston toiminnassa. Kuntien rooli rahoittajina, korvauksen saajina ja viranomaisina tulee näkyä, vastaavasti kuin nykyään öljysuojarahaston hallituksessa, edustuksena ympäristövahinkorahaston hallituksessa.

Pelastuslain 111 a §

Kunnan oikeudesta saada korvaus jälkitorjunnan kustannuksista öljysuojarahastosta, josta säädetään öljysuojarahastosta annetussa laissa, muutetaan oikeudeksi saada korvauksia jälkitorjunnan kustannuksista ympäristövahinkorahastosta. Muutosta ei ole perusteluissa vaikutuksiltaan avattu. Korvausten ala ei kuitenkaan ole yhteneväinen. Kunnan oikeutta saada korvausta öljyn pilaaman maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistustöiden suunnittelusta (14 §) on rajattu ympäristövahinkorahastosta annetussa laissa, jota tulisi tältä osin muuttaa. Muutenkin öljysuojarahastosta maksettujen korvausten eroavaisuutta nyt esitettyyn korvausjärjestelmään tulee laajemmin avata.

SUOMEN KUNTALIITTO

Miira Riipinen                                                            Marko Nurmikolu
Yhdyskunta ja ympäristö -yksikön johtaja                    johtava lakimies

tags
Marko Nurmikolu

Marko Nurmikolu

Johtava lakimies
Lakiyksikkö, Lakiasiat
+358 9 771 2597, +358 50 406 9494
Vastuualueet
  • ympäristönsuojelulainsäädäntö
  • jätelainsäädäntö
  • maa-aineslaki
  • ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö