Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2023-2028

Kommentit kohtaan 1. Suomi sopimuksen jäsenmaana

Museovirasto pyytää lausuntoa Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelmasta vuosille 2023–2028. Toimenpideohjelman tavoitteena on kuvata ja linjata Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta koskevaan sopimuksen liittyvää työtä Suomessa. Ohjelma toimii Museoviraston työn tukena sopimuksen toimeenpanossa. Toimenpideohjelmassa kartoitetaan aineettoman kulttuuriperinnön laajalla kentällä toimivien tahojen roolia, kuvaillaan jo tehtyjä toimia, sekä määritellään tavoitteet toimeenpanokaudelle 2023–2028. 

Kuntaliitto on mukana jäsenenä aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmässä, joka tukee Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön edistämistyötä.   

Suomessa aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskeva yleissopimus on viranomaistoiminnan ohella jalkautettu osaksi kansalaisyhteiskuntaa. Esimerkiksi elävän perinnön ringit ja elävän perinnön wikiluettelo perustuvat avoimuuteen, joka aktivoi ja tarjoaa mahdollisuuksia yhteisöille tuoda esille omaa kulttuuriperintöään. Museovirastolla on tärkeä ja laaja vastuu nostaa esille elävän perinnön eri teemoja, osallistumisen mahdollisuuksia ja tietämystä aineettomasta kulttuuriperinnöstä yhdessä sidosryhmien kanssa.

Kuntaliitolla ei ole lisättävää esitettyihin toimenpiteisiin.                       

Kommentit kohtaan 2. Toimijat aineettoman kulttuuriperinnön suojelutyössä.

Ohjelmassa esitellään laajasti ja monipuolisesti aineettoman kulttuuriperinnön toimijakenttää. Esittelyssä on huomioitu kuntien palvelusektoreita ja organisaatioita. Esittelyssä olisi voinut huomioida kuntaorganisaatiot itsessään aktiivisina lähidemokratia, osallisuuden ja kulttuuriperinnön edustajina ja edistäjinä.

Kuntien toimintaa ovat myös ohjelmassa mainitut kirjastot ja muut muistiorganisaatiot, teatterit ja muu esittävä taide sekä kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen instituutiot muun muassa. Kirjastoilla on aivan erityinen merkitys aineettoman kulttuuriperinnön edistämisessä. Kirjastotoiminnan tavoitteena on edistää 1) väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin; 2) tiedon saatavuutta ja käyttöä; 3) lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa; 4) mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen; 5) aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Näitä tavoitteita yleiset kirjastot toteuttavat yhteistyössä kunnan muiden sektoreiden kuten varhaiskasvatuksen ja opetuksen kanssa.

Vastaavalla tavalla on kulttuuritoiminnan järjestäminen kunnan tehtävä. Aineeton kulttuuriperintö liittyy kulttuuritoiminnan eri tehtäväalueisiin, mutta erityisesti silloin kun kunta edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa. Aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluu muun muassa suullista perinnettä, esittävää taidetta ja tapakulttuuria sekä tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Kulttuuriperinnön ylläpitämisellä ja käytöllä tarkoitetaan paikallisen kulttuuriperinteen ja –perinnön vaalimista, tunnetuksi tekemistä ja saatavuutta. Lain perusteluissa todetaan myös, että kulttuuriperintöä voi hyödyntää voimavarana paikallisessa kehittämisessä ja uuden luovan toiminnan innovoimisessa. Paikallisen identiteetin tukeminen ja kotiseututyö voivat tarkoittaa paikallisen perinteen säilyttämistä, käyttöä ja välittämistä muille sekä asukkaiden aktiivista kansalaistoimintaa.

Ohjelmassa mainitaan kulttuurikeskuksia olevan 28, mutta itse asiassa erilaisia esiintymis- ja kokoontumistiloja on maassamme kymmeniä kuten kylätaloja, seuraintaloja sekä yksityisten, kuntien, järjestöjen ja yhdistysten hallinnoimia kulttuurikeskuksia ja -taloja, jotka kaikki tarjoavat mahdollisuuksia elävän perinnön edistämiseen.

Toimenpiteissä nostetaan esille aineettoman kulttuuriperinnön nostaminen vahvemmin alueellisten vastuumuseoiden toimintasuunnitelmiin. Tässä kohdin on syytä huomioida, että alueellisilla vastuumuseoilla on oma museolakiin määritellyt tehtävät ammattimaisille museoille annettujen tehtävien lisäksi. Aineeton kulttuuriperintö ja siihen liittyvä näyttely- ja yleisötyö ovat jokaisen ammattimaisesti toimivan museon tehtävää. Suomessa oleva laaja ja ammattimaisesti ylläpidetty museokenttä on tärkeä kumppani aineettoman kulttuuriperinnön muille toimijoille.

Kommentit kohtaan 3. Strateginen kehitys ja rahoitus.

Ohjelmassa on hyvin huomioitu, että koulutus- ja kulttuuripolitiikan hallinnonalojen sekä muiden hallinnonalojen ohjelmien, suunnitelmien ja niiden toteuttamisen tulisi kuvastaa aineettoman kulttuuriperinnön monimuotoisuutta, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa sekä kestävän kehityksen periaatteita. Näin yleensä onkin. Kuntien kulttuurisuunnitelmissa ja -ohjelmissa, kulttuurikasvatussuunnitelmissa nojaudutaan oman paikkakunnan kulttuuriperintöön ja asiantuntijoihin ja tuetaan asukkaiden osallisuutta kulttuuriperintöön.

Kuntien roolia keskeisenä kulttuuriperinnön toimijana on käsitelty kohdassa 2. Tässä kohdin on syytä tuoda esille, miten kunnat ylläpitävät infrastruktuuria paikallista taide- ja kulttuuritoimintaa varten, tukevat paikallisesti ja alueellisesti toimivia kulttuuri- ja taidejärjestöjä, taiteen perusopetusta ja muuta kulttuuritoimintaa, kuten tapahtumia. Valtion ohella kunnat tukevat myös suoraan myös taiteilijoita apurahoin, avustuksin ja tarjoamalla työskentely- ja esiintymistiloja.

Toimenpiteissä on mainittu, että käynnistetään yhteistyössä kuntatoimijoiden kanssa toimenpiteitä aineettoman kulttuuriperinnön tunnetuksi tekemisessä kunnissa. Elävän perinnön teemavuosi 2023 tarjoaa tähän varmasti paljon hyviä tilaisuuksia.

 Kommentit kohtaan 4. Koulutus ja kasvatus.

Ohjelmassa todetaan hyvin, että aneettomaan kulttuuriperintöön liittyvää opetusta, koulutusta ja kasvatusta toteutetaan Suomessa monipuolisesti ja laajasti. Meillä on kulttuuriperintö laaja-alaisesti ymmärrettynä tunnistettu ja huomioitu varhaiskasvatuksesta alkaen kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen sisällöissä, arvoissa ja tavoitteissa. Yhteistyötä tehdään paljon kulttuuriperintökasvatuksen toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Kunnissa on tarjolla harrastustoimintaa eri-ikäisille lapsista vanhuksiin, taiteen perusopetuksesta kansalaisopistokursseihin.

Kulttuuriperintökasvatuksella vahvistetaan kulttuurista osaamista, joka on keskeinen tulevaisuuden taito ja osa kaikille kuuluvaa yleissivistystä. Myös vastuun kantaminen elinvoimaisesta kulttuuriperinnöstä vaatii tietoisuutta ja osaamista. 

Elävä perintö on nimensä mukaisesti osallistavaa ja yhdessä tekemistä. Päiväkodeissa, perhepäivähoidossa, kouluissa ja oppilaitoksissa perinteet, tiedot ja taidot tukevat esille oppituntien ja ainesisältöjen ohella muussa toiminnassa. Tätä kuvataan hyvin perusopetuksen kohdalla, mutta voitaisiin viitata myös varhaiskasvatuksessa ja muilla kouluasteilla: kouluruokailuilla, välitunneilla, juhlilla, retkillä, opintomatkoilla ja leireillä siirtyy aineetonta kulttuuriperintöä.

Kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat tukevat paikallisen kulttuuriperinnön sisällyttämistä kasvatukseen ja opetukseen yli puolessa Suomen kunnista. Kulttuurikasvatussuunnitelma tukee paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien ja opetussuunnitelmien toteuttamista.  

Harrastamisen Suomen malli mainitaan suunnitelmassa mutta muu harrastustoiminta koulupäivän yhteydessä jää huomioimatta. Koulupäivän yhteydessä kulttuuriperintöön liittyvää toimintaa ja sisältöjä voidaan kouluopetuksen ja harrastamisen Suomen mallin ohella tarjota aamu- ja iltapäivätoiminnassa sekä kerhotoiminnassa. Pääosa harrastustoiminnasta tapahtuu edelleen koulupäivän ulkopuolella.

Suunnitelman toimenpiteissä esitetään aineettoman kulttuuriperinnön sisällyttämistä kattavammin osaksi opetussuunnitelmia. Enemmän kuin yksittäisten tavoitteiden kirjaamista jo laajoihin opetussuunnitelman perusteisiin ja vastaaviin suunnitelmiin, olisi tarvetta saada materiaalia eri kielillä ja tietoa erilaista tavoista huomioida aineettoman kulttuuriperinnön sisältöjä kasvatukseen ja opetukseen. Kuntaliitto pitää hyvänä, että toimenpiteissä viestintään ja materiaalien tuottamiseen on kiinnitetty huomiota.

Myös yhteiskunnan moninaisuus näkyy ohjelmassa. On tarpeellista huomioida eri kielisten ja kulttuuritaustaisten lasten ja nuorten osallisuus ja heille tarjottavat mahdollisuudet tuoda omaa kulttuuriperintöään esille.

Kommentit kohtaan 5. Tutkimus suojelutyön tukena.

Ei lisättävää tähän kohtaan.

Kommentit kohtaan 6. Näkyvyys ja media.

On kiitettävää, että viestinnässä huomioidaan vastaanottajien ja yhteistyöryhmien moninaisuus ja erityisesti erilaiset vähemmistöt mukaan lukien saamelaiset alkuperäiskansana. Viestinnässä panostetaan saavutettavuuteen sekä monikielisyyteen tarjoamalla tietoa monikanavaisesti ja eri kielillä. Kuntaliitto näkee nämä toimenpiteet jatkossakin tarpeellisina.

Toimenpiteissä lapsille ja nuorille suunnataan viestintää ja sitä myös suunnitellaan heidän kanssaan yhdessä. Tämäkin on kannatettava ehdotus.

Kommentit kohtaan 7. Kansainvälinen yhteistyö.

Suunnitelmassa on ansiokkaasti kuvattu aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvää kansainvälistä yhteistyötä sekä rahoitusmahdollisuuksia. Useat EU- ja Pohjoismaisen yhteistyön rahoituskanavat tarjoavat mahdollisuuksia myös kunnille.

Suomen maakuvatyössä ja matkailussa kulttuuriperinnön, erityisesti ruoka- ja luontoperinteiden esille tuominen nykyistä laajemmin olisi kannattavaa.

Kommentit kohtaan 8. Aineettoman kulttuuriperinnön merkitys yhteiskunnassa.

Ohjelmassa on hyvin tuotu esille, miten tärkeää on yleisen valistamisen ohella tuoda esille aineetonta kulttuuriperintöä ylläpitävien, siirtävien, välittävien, säilyttävien tahojen toiminnan vaikutuksia yhteiskunnassa.

Aineeton kulttuuriperintö on hyvinvoinnin lähde ihmisten elämässä. Monien kyselyjen perusteella niin yksilöt kuin yhteisöt näkevät aineettoman kulttuuriperinnön yleisesti positiivisena voimavarana elämässä. Perinteiden koetaan vahvistavan yhtenäisyyttä, hyvinvointia ja joustavuutta, mikä puolestaan tukee sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. 

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on saatu eri tutkimuksessa tietoa viime vuosina. Suunnitelmassa on hyvin koottu keskeisiä näkökulmia, jotka liittyvät yksilöjen ja yhteisöjen hyvinvointia lisääviin kokemuksiin mm. kulttuurin harrastamisesta.  

Hyvin käytäntöjen ja työkalujen kehittämistä ja jakamista on tarpeen jatkaa ohjelmakaudella ja erityisesti vahvistaa moninaisuuden näkökulmaa positiivisena ja yhteiskuntaa rikastavana tekijänä. Toimenpiteissä on tärkeää jatkaa yhteistyötä Saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten aineettoman kulttuuriperinnön turvaamiseksi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Johanna Selkee                                                
erityisasiantuntija