Yleiskirje 4/80/2001, 2.2.2001 / V. Valpasvuo, L. Eränkö-Pohjanraito/eg

Uusi valtioneuvoston asetus nitraattidirektiivin vaatimuksista

Yleiskirje 4/80/2001, 2.2.2001 / V. Valpasvuo, L. Eränkö-Pohjanraito/eg 

Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta tuli voimaan 15.11.2000. Asetuksella pannaan täytäntöön EU:n nitraattidirektiivin vaatimukset Suomessa. Asetus on annettu ympäristönsuojelulain 11 §:n nojalla ja se sisältää sekä määräyksiä että suosituksia, jotka kattavat nitraattidirektiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet.

Karjanlannan ja -virtsan varastointitilan on asetuksen mukaan oltava niin suuri, että siihen mahtuu koko vuoden aikana kertynyt lanta, lukuun ottamatta samana laidunkautena eläinten laitumille jättämää lantaa.

Varastointitilalta vaadittavasta tilavuudesta voidaan poiketa, jos lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle, jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa toiminnalleen tai jos sitä luovutetaan toiselle viljelijälle varastoitavaksi tai välittömästi hyötykäytettäväksi lannoitteena tai se patteroidaan asetuksen mukaisesti.

Edellä tarkoitetusta poikkeamisista lannan varastoinnissa on tehtävä etukäteen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Tämä yleiskirje pyydetään toimittamaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille.

Lisätietoja:
Vesa Valpasvuo, p. (09) 771 2558, vesa.valpasvuo@kuntaliitto.fi
Leena Eränkö-Pohjanraito, p, (09) 771 2554, leena.eranko@kuntaliitto.fi

Liitteet:

Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) ja asetuksen liite 2, Word -tiedosto

 

Tiedoksi:
Ympäristöministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö
Alueelliset ympäristökeskukset
Työvoima- ja elinkeinokeskukset
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto 

Yleistä

Valtioneuvosto on 9.11.2000 antanut uuden asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) (jatkossa nitraattiasetus), jolla EU:n nitraattidirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön Suomessa. Direktiivin tavoitteena on suojella vesistöjä maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta. Asetus on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) (jatkossa YSL) 11 §:n nojalla ja se sisältää sekä määräyksiä että suosituksia, jotka kattavat direktiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet. Nitraattiasetus tuli voimaan 15.11.2000 ja sen määräykset koskevat koko maata. Uusi nitraattiasetus kumoaa nitraattidirektiiviä koskeneet aikaisemmat valtioneuvoston päätökset (219/1998 ja 907/1999).

EU:n nitraattidirektiivi on annettu vuonna 1991, ja se on tullut Suomea sitovaksi jo 1.7.1994. EU:n komissio on useaan otteeseen puuttunut direktiivin puutteelliseen toimeenpanoon Suomessa. EU:n komission syyskuussa antamassa perustellussa lausunnossa on Suomelta edellytetty toimenpiteitä erityisesti lannan levityksen kieltoaikoihin, lantaloiden kokoon sekä peltojen lannoitukseen ja suojavyöhykkeisiin.

Lannoitteiden levitysaikaa ja levitettävää määrää on rajoitettu 

Uuden nitraattiasetuksen mukaan lannan levitys on kielletty 15.10 - 15.4. välisenä aikana. Typpilannoitteita tai lantaa ei saa kuitenkaan levittää lumipeitteiseen, routaiseen tai veden kyllästämään maahan. Jos maa on sula ja kuiva eikä valumia vesistöön aiheudu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole, voi lantaa levittää enintään 15.11 asti ja aloittaa levitys jo 1.4. Tiukemmat määräykset koskevat nurmia, joiden pintaan lantaa ei saa levittää 15.9. jälkeen. Toistuvasti kevättulvan alle jäävillä peltoalueilla typpilannoitus on kielletty perustettavaa kasvustoa lukuun ottamatta 1.10. ? 15.4. välisenä aikana.

Syksyllä levitetty lanta ja muu orgaaninen lannoite on välittömästi joko mullattava tai pelto kynnettävä haihtumisen, valumien ja hajuhaittojen vähentämiseksi. Valumien vähentämiseksi asetuksessa on mm. määräyksiä levitettävän lannan määrästä sekä kaltevia ja rantaan rajoittuvia peltoja koskevia kieltoja. Nitraattiasetus velvoittaa viljelijän ottamaan talteen säilörehun valmistuksessa syntyvän puristenesteen ja varastoimaan sen tiiviissä säiliössä. Viljelijän on myös pidettävä kirjaa peltojen lannoitukseen käytetystä typpimäärästä ja satotasosta.

Lannan varastointi patterissa 

Nitraattiasetuksen 3 §:n mukaan karjanlannan varastoinnissa ja käytössä noudatetaan, sen lisäksi mitä 4-6 §:ssä säädetään, liitettä 1. Mainitussa liitteessä annetaan määräykset lannan ns. kaukovarastoinnista lantavarastossa tai patterissa. Liitteen 1 mukaan työteknisistä ja hygieenisistä syistä kuivikelantaa voidaan olosuhteiden niin vaatiessa varastoida muualla kuin kotieläinsuojien yhteydessä olevassa lantalassa.

Liitteessä 1 annetaan lisäksi määräyksiä mm. lannan kuormaamisesta ja lastauspaikasta, kompostointilaitoksessa käsitellyn lannan patteroinnista sekä määräykset lantapatterien sijoittamisesta, perustamisesta, peittämisestä ja levittämisestä.

Nitraattiasetuksen liitteen 3 lannan varastointia koskevien suositusten mukaan lantaa voidaan varastoida toissijaisesti patterissa ja lähinnä pienillä kotieläintiloilla. Patterivarastoinnissa tulisi pyrkiä patterin mahdollisimman suureen kuiva-ainepitoisuuteen. Edelleen liitteessä suositellaan lantala rakennettavaksi aina riittävän tilavaksi eli 12 kuukauden tarvetta varten erilaisten häiriötilanteiden huomioonottamiseksi.

Jotta kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kykenisi mahdollisimman joustavasti sekä ilman sekaannuksia ja ylimääräisiä valvontatoimia hoitamaan sille säädetyn valvontatehtävän, on syytä pyytää myös edellä mainitusta lannan kaukovarastoinnista patterissa ilmoitus valvontaviranomaiselle. Tällaisen valvontailmoituksen tekemisessä voidaan soveltuvilta osin käyttää samaa ilmoituslomaketta kuin asetuksen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa poikkeamisilmoituksissa. Tämän yleiskirjeen liitteenä oleva valvontailmoituslomake on suunniteltu siten, että sillä voidaan ilmoittaa myös tässä tarkoitetusta lannan varastoimisesta patterissa.

Lannan varastointitilat

 

Karjanlannan ja -virtsan varastointitilojen on nitraattiasetuksen 4 §:n mukaan oltava niin suuria, että niihin mahtuu koko vuoden aikana kertynyt lanta, lukuun ottamatta samana laidunkautena eläinten laitumille jättämää lantaa. Laidunkauden pituus huomioon ottaen tämä säännös tarkoittaa käytännössä, että Etelä-Suomessa varastointitilaan on mahduttava 8-12 kuukauden lantamäärä siitä riippuen, mitä eläimiä tilalla pidetään. Pohjois-Suomessa varastointitilan koko on vastaavasti käytännössä 9-12 kuukautta.

Varastointitilojen kokonaistilavuuteen luetaan mukaan varsinaisen lantavaraston lisäksi viljelijöiden yhteiset varastot, asianmukaiset eläinten jaloittelualueet ja pihattotyyppiset kuivikepohjat. Lannan varastointitilojen ja lantakourujen on oltava vesitiiviitä. Lantalan tyhjennyksen ja lannan siirron aikana ei saa tapahtua vuotoja.

Edellä mainitusta varastointitilalta vaadittavasta tilavuudesta on mahdollista poiketa seuraavin perustein:

  • lantaa luovutetaan sellaiselle hyödyntäjälle, joka voi vastaanottaa sitä ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaan myönnetyn luvan (ympäristölupa) perusteella
  • lantaa luovutetaan toiselle viljelijälle joko nitraattiasetuksen mukaisella tavalla varastoitavaksi tai välittömään hyötykäyttöön tai
  • lantaa varastoidaan asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa noudattaen asetuksen liitteen 1 mukaista menettelyä ja päästöt vesiin voidaan estää.
  • poikkeamisesta on tehty etukäteen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka voi tarvittaessa antaa asiasta YSL:n 84 §:n mukaisia määräyksiä. 

Lantapatteria ei saa sijoittaa tulvanalaisille alueille tai pohjavesialueille. Pohjavesialueilla tarkoitetaan asetuksen esittelymuistion mukaan erityisesti tärkeitä tai vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita.

Poikkeamisilmoituksen tekeminen ja ilmoituksen sisältö

 

Mistä toimenpiteestä ja milloin on tehtävä poikkeamisilmoitus?

Poikkeamisilmoitus tulee tehdä, jos poiketaan nitraattiasetuksen 4 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetyistä lannan ja virtsan varastointitilojen mitoitusta koskevista vaatimuksista.

 

Nitraattiasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan poikkeamisesta tulee riittävän ajoissa etukäteen ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Koska ilmoituksen käsittely ja tarkastaminen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa vaatii oman aikansa mm. mahdollisesti tarvittavan maastotarkastuksen vuoksi, tulisi ilmoitus toimittaa viranomaiselle vähintään kuukautta ennen kuin on tarkoitus ryhtyä poikkeamiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

 

Lisäksi tulee ottaa huomioon, että eräät lannan varastointitilatarvetta lisäävät toimenpiteet, kuten eläinmäärän lisääminen saattaa edellyttää eläinsuojan mahdollisen ympäristöluvan muuttamista. 

 

Kenen on tehtävä poikkeamisilmoitus?

Poikkeamisilmoituksen tekee se maataloustoiminnan harjoittaja, jonka on tarkoitus poiketa nitraattiasetuksessa edellytetystä lannan varastointitilavuudesta eli eläinten pitäjä ja lannan luovuttaja. Lannan vastaanottajalta ei edellytetä erillistä ilmoitusta, mutta häntä koskevat tiedot tulee käydä ilmi lannan luovuttajan tekemässä ilmoituksessa. Luonnollisesti myös lannan vastaanottajan tulee noudattaa nitraattiasetuksen säännöksiä varastointitilan riittävyyden tai välittömän hyötykäytön osalta. Mikäli lannan vastaanottaja joutuu myös poikkeamaan nitraattiasetuksessa edellytetystä lannan varastointitilavuudesta, tulee myös hänen tehdä poikkeamisestaan ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

 

Poikkeamisilmoitus on tehtävä riippumatta siitä, onko lannan luovuttajan tai vastaanottavan viljelijän eläinsuojalla oltava ympäristölupaa. Lannan hyödyntäjällä tulee olla hyödyntämiselle ympäristölupa, mikä on myös poikkeamisen edellytys. Vastaanottavalta viljelijältä, joka varastoi lantaa nitraattiasetuksen säännösten mukaisesti tai käyttää sen välittömästi hyödyksi lannoitteena, ei tähän toimintaan edellytetä erikseen ympäristö- tai muuta lupaa tai ilmoitusta.

 

Kenelle poikkeamisilmoitus on tehtävä?

Poikkeamisilmoitus on tehtävä lannan luovuttajan eläinsuojan sijaintikunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli lannan vastaanottaja sijaitsee tai lantapatteri sijoitetaan toisen kunnan alueella, tehdään poikkeamisilmoitus tästä huolimatta lannan luovuttajan eläinsuojan sijaintikunnan viranomaiselle. Tämä on asian käsittelyssä tarvittaessa yhteydessä ko. toisen kunnan viranomaiseen sekä lähettää poikkeamisilmoituksen jäljennöksen ko. kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tiedoksi valvontaa varten.

Poikkeamisilmoituksen sisältö

Poikkeamisilmoituksen sisältövaatimuksia ei olla erikseen millään säädöksellä määrätty. Koska kyseessä on nitraattiasetuksessa edellytetyistä vaatimuksista poikkeamisesta tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle, tulee ilmoituksesta selvitä valvonnan kannalta oleelliset tiedot mm:

  • ilmoittajan yksilöintiä koskevat tiedot
  • tiedot tilan eläinmäärästä ja lannan varastointiin vaikuttavista seikoista
  • poikkeamiselle perustelut
  • selvitys poikkeamistavasta
  • tarvittavat kartta yms. liitteet sekä muut mahdollisesti tarvittavat lisätiedot
  • ilmoittajan allekirjoitus

Tämän yleiskirjeen liitteenä oleva ilmoituslomake on kehitelty eräissä kunnissa alun perin laadittujen ilmoituslomakkeiden perusteella. Poikkeamisilmoitusta varten ei tulla vahvistamaan erityistä lomaketta, joten tämän yleiskirjeen liitteenä olevaa lomaketta voidaan kunnissa tarpeen mukaan kehittää ja muokata edelleen. Lomakkeen jatkokehittämisen aikana Kuntaliitto on ollut yhteydessä ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton asiantuntijoihin. Liitteenä olevan valvontailmoituslomakkeen yhteydessä ilmoitusvelvollisille on syytä toimittaa myös nitraattiasetus liitteineen.

 

Nitraattiasetuksen vaikutukset eläinsuojan ympäristöluvassa annettuihin lannan varastointia koskeviin määräyksiin (YSL 56 §)

 

Ympäristönsuojelulain 56 §:stä seuraa, että jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla jo myönnetyn luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. 

 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ympäristöluvassa olevat nitraattiasetusta lievemmät määräykset syrjäytyvät ja toiminnassa tulee välittömästi noudattaa nitraattiasetuksen säännöksiä. Ympäristölupaa ei ole tarpeen tällaisessa tilanteessa ottaa uudelleen käsiteltäväksi tai muutettavaksi. Mikäli ympäristölupaa muiden syiden vuoksi joudutaan muuttamaan, tulee luvan määräykset tarkistaa nitraattiasetuksen mukaisiksi.

Mikäli ympäristöluvassa on perustellusti annettu nitraattiasetusta ankarampia lupamääräyksiä, on lupamääräyksiä noudatettava eikä niitä voida pelkästään asetuksen perusteella lieventää.

 

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät 

Valvonta

 

Nitraattiasetuksen 9 §:n mukaan sen noudattamisen valvonnasta säädetään ympäristönsuojelulain 13 luvussa ja rangaistuksista lain 116 §:ssä. Lisäksi nitraattiasetuksen 9 §:ssä on säädetty, että työvoima- ja elinkeinokeskusten ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten tulee antaa asetuksen noudattamisen valvomiseksi ja nitraattidirektiivin edellyttämien raporttien laatimiseksi tarpeelliset tiedot alueellisille ympäristökeskuksille.

Asetuksen valvonta kuuluu siis ympäristönsuojelulain mukaisille valvontaviranomaisille, jotka ympäristönsuojelulain 22 §:n mukaan ovat alueellinen ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

 

Nitraattiasetuksen 9 §:n 2 momentin säännös tarkoittanee, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle asetuksen valvonnan kannalta tarpeelliset TE-keskusten ja kuntien maatalouselinkeinoviranomaisten hallussa olevat tiedot kiertävät alueellisten ympäristökeskusten kautta.

 

Ympäristönsuojelulain 13 luvun mukaisia valvontakeinoja luvanvaraisten toimintojen osalta käyttää toimivaltainen lupaviranomainen. Nitraattiasetuksessa tarkoitettu lannan ja virtsan hyödyntäminen maanparannusaineena tai lannoitteena ei ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ole ympäristöluvanvaraista toimintaa. Käytännössä päävastuu nitraattiasetuksen valvonnasta kuuluu, kuten nyt kumottujen vesilain nojalla annettujen valtioneuvosten päätöstenkin, kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

 

Ympäristönsuojelulain valvontaviranomaisten toimivalta on osin myös päällekkäinen ei-luvanvaraisten toimintojen ja yleisen laillisuusvalvonnan osalta, joten alueellisella ympäristökeskuksellakin on tarvittaessa mahdollisuus puuttua nitraattiasetuksen vastaiseen toimintaa.

 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten ja alueellisten ympäristökeskusten tulisi keskenään sopia nitraattiasetuksen valvontaan liittyvien tehtävien hoidosta aluekeskusten ratkaistaviksi kuuluvien ympäristöluvanvaraisten eläinsuojien osalta. Tämä edellyttää käytännössä edellä mainittujen eläinsuojien varastointitilavuudesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehtyjen poikkeamisilmoitusten joustavaa tarkastusta yhteistoiminnassa.

 

Vastaavasti aiempien nitraattipäätösten aikana luotua valvontayhteistyötä kunnan maaseutuelinkeino- ja ympäristönsuojeluviranomaisten kesken on perusteltua jatkaa myös uuden nitraattiasetuksen valvonnassa.

Poikkeamisilmoitusten käsittely

Poikkeamisilmoituksessa on kyse valvontaviranomaiselle valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen antamisesta eli valvontailmoituksesta eikä tähän asiaan sovelleta miltään osin ympäristönsuojelulain 10 luvun ilmoitusmenettelystä annettuja säännöksiä.

 

Käytännössä viranhaltija tarkastaa lomakkeella esitetyn ilmoituksen sekä mahdollisesti tarvittavan maastokäynnin perusteella, onko ilmoitettu poikkeaminen nitraattiasetuksen mukaista. Mikäli ilmoitettu poikkeaminen on asetuksen mukaista, viedään asia seuraavaan lautakunnan kokoukseen ja merkitään tiedoksi.  

 

Mikäli ilmoitettu toimenpide ei ole nitraattiasetuksessa edellytetyn mukainen, tulee viranhaltijan opastaa ilmoittajaa muuttamaan suunnitelmaansa siten, että toimenpide on asetuksen mukainen ja korjaamaan ilmoituksensa tämän mukaiseksi. Opastuksen viranhaltija voi antaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Sen jälkeen, kun viranhaltija on todennut ilmoituksessa esitetyt toimenpiteet nitraattiasetuksen mukaisiksi, on asiasta perusteltua laatia kirjallinen muistio, joka lähetetään viipymättä ilmoituksen tekijälle. Tämän jälkeen ilmoitus ja viranhaltijan muistio viedään lautakunnalle tiedoksi.

Ilmoituksesta lautakunnassa tehtävä tiedoksimerkitsemispäätös ei ole valituskelpoinen. Valituskielto perustuu hallintolainkäyttölain 5 §:ään, jonka mukaan valituskelpoisessa päätöksessä asia tulee ratkaista tai jättää tutkimatta. Tiedoksimerkitsemispäätös ei täytä kumpaakaan mainituista vaatimuksista. Ilmoitus siis arkistoidaan valvonnan tausta-aineistoksi ja jäljennökset ilmoituksista toimitetaan vuosittain tiedoksi alueelliselle ympäristökeskukselle.  

 

Mikäli valvonnassa todetaan, että ilmoitettu tosiasiallinen toiminta tai lannan varastointi muutoin ei täytä nitraattiasetuksen vaatimuksia, tulee valvontaviranomaisen ryhtyä ympäristönsuojelulain13 luvun valvontatoimiin. Nämä toimenpiteet aloitetaan kehottamalla toiminnanharjoittajaa oikaisemaan virheellinen toimintansa määräaikaan mennessä. Jos tämä ei johda tulokseen, niin sitten suoritetaan toiminnanharjoittajan kuuleminen. Tämän jälkeen voidaan tarvittaessa antaa YSL:n 84 §:n mukaisia määräyksiä, joihin tulee liittää YSL:n 88 §:n mukainen tehoste. Tämä päätös on valituskelpoinen ja muutoksenhaussa noudatetaan ympäristönsuojelulain 14 luvun säännöksiä (Vaasan hallinto-oikeus, 30 päivää tiedoksisaamisesta; tiedoksianto saantitodistuksella tai haastetiedoksiantona).

 

Edellä mainitun päätöksen voi antaa viranhaltijakin ympäristönsuojelulain 89 §:n nojalla, jos siinä olevat edellytykset täyttyvät (kiireellinen tapaus ja lautakunta on määrännyt tehtävän viranhaltijalle). Viranhaltijan päätökseen liitetään valituskielto, koska asia pitää viedä vielä lautakunnan lopullisesti päätettäväksi.

 

 

Käytännössä valvontatoimiin on syytä ryhtyä lähinnä silloin, kun varsinainen lannan varastointiin ja käsittelyyn liittyvä toiminta on nitraattiasetuksen vastaista. Pelkkä huono tai asetuksenvastainen ilmoitus ei sellaisenaan välttämättä vaadi viranomaista vielä ryhtymään varsinaisiin valvontatoimiin, vaan vasta laiton toiminta.

 

Määräykset voivat tarvittaessa kohdistua myös siihen, että joku laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa tai ei anna asianmukaisesti tietoja ilmoituksessa taikka ilmoitettu poikkeaminen ei vaikuta asianmukaiselta. Tällöin voidaan häneen toki kohdistaa YSL:n 84 §:n nojalla määräyksiä ja kieltoja, kun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntikin on pykälässä tarkoitettu rikkomus. Tällaisessa tilanteessa määräykset koskisivat poikkeamisilmoituksen ja muiden tarvittavien selvitysten antamista määräajassa sekä kieltoa käynnistää nitraattiasetuksen 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeaminen, ennen kuin viranomainen on tarkastanut annetun ilmoituksen.  

 

Poikkeamisilmoituksen käsittelymaksut

Suomen Kuntaliiton yleiskirjeessä (29.2.2000 no 10/80/2000) kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen taksan hyväksymisestä on todettu, että valtion maksuperustelain säännösten perusteella kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen maksullisia suoritteita ovat lupien ja ilmoitusten (YSL 10 luku) käsittely sekä yleensä muiden ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisten valituskelpoisten asioiden käsittely. Viranomaisen neuvot, ohjeet ja opastus sekä yleinen tiedottaminen ovat maksuttomia suoritteita samoin kuin yleinen laillisuusvalvonta ja tarkastustoiminta.

 

Nitraattiasetuksen mukainen poikkeamisilmoitus on luonteeltaan valvontailmoitus, jonka johdosta ei tehdä mitään valituskelpoista päätöstä vaan ilmoitus merkitään tiedoksi. Poikkeamisilmoitusten käsittely on siis rinnastettavissa viranomaisen yleiseen laillisuusvalvontaan ja tarkastustoimintaan.  

 

Edellä esitetyn perusteella poikkeamisilmoitusten käsittelymaksun periminen ei olisi ympäristönsuojelulain 105 §:n mukaan mahdollista.

Lisäksi on otettava huomioon, että ympäristönsuojelulain 105 §:n mukaan maksua ei peritä viranomaisen eikä haittaa kärsivän asianosaisen aloitteesta vireillepannun asian käsittelystä. Muiden vaatimuksesta vireillepannun asian käsittelystä saadaan periä maksu, jos vireillepanoa on pidettävä ilmeisen perusteettomana. Täten myöskään tilanteissa, joissa nitraattiasetusta on rikottu ja viranomainen ryhtyy ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisiin toimenpiteisiin, ei maksun periminen ole mahdollista.

 

Kaltevuutta koskevien säännösten soveltamista selvitetään

 

Hyväksyessään nitraattiasetuksen valtioneuvosto edellytti, että selvitetään mitä vaikutuksia asetuksen 5 §:n 5 momentilla on yksittäisille maatiloille ja että ryhdytään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Kyseinen pykälä koskee karjanlannan pintalevityksen kieltoa pellolle, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 %.

 

Asiaa tullaan jatkossa selvittämään ympäristöhallinnon ja maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijoiden yhteistyönä.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Timo Kietäväinen, varatoimitusjohtaja 
Leena Karessuo,  yksikön päällikkö, yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

tags