Yleiskirje 16/80/2007, Leena Eränkö, Seija Paajanen/eg, 12.6.2007

Jätelain osittaisuudistus voimaan 1.6.2007

Jätelain 10 ja 13 §:ää on muutettu 1.6.2007 voimaan tulevalla lailla (411/2007) siten, että kunnan vastuu yhdyskuntajätehuollosta vähenee. Elinkeinotoiminnan jätteet rajautuvat pääsääntöisesti pois kunnan vastuun piiristä.

Kunnan vastuulle jää asumisessa syntyneen ja ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavan valtion, kunnan ja seurakunnan sekä julkisoikeudellisen yhteisön ja yhdistyksen julkisessa hallinto- ja palvelutoiminnassa syntynyt jäte. Jäteasetuksen muutoksella (565/2007) on määritelty, mikä on tällaista julkista toimintaa.

Elinkeinotoiminnan jätehuoltopalveluiden hankkiminen on muutoksen jälkeen toiminnanharjoittajan vastuulla ja tapahtuu sopimusperusteisesti. Jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopimuksella kunta voi järjestää myös tällaisen jätteen jätehuollon.

Muutoksen johdosta on kunnassa syytä harkita jätehuoltomääräysten tarkistamistarve sekä selvittää elinkeinotoiminnan mahdollisesti edelleen tarvitsemat jätehuoltopalvelut ja näihin liittyvä maksupolitiikka.

Tässä yleiskirjeessä käsitellään lyhyesti jätelain osittaisuudistusta sekä lisäksi eräitä hyötyjätteisiin ja tuottajavastuuseen sekä jätehuoltomääräyksiin liittyviä kysymyksiä.

Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Ympäristöyritysten Liiton yhteistyönä on valmisteltu Yhdyskuntajätehuollon pelisäännöt -ohje, johon on koottu Yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä selvittäneen Pesä-työryhmän suositukset. Ohjeessa esitellään tätä yleiskirjettä yksityiskohtaisemmin jätelain muutos ja sen vaikutukset. Ohje tulee internetiin ympäristöministeriön sivuille http://www.ymparisto.fi. Säädösmuutokset löytyvät mm. Finlex:stä osoitteesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070411 ja http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070565.

Pyydämme toimittamaan tämän kirjeen tiedoksi kunnan ympäristöviranomaisille sekä kunnallisille jätelaitoksille ja -yhtiöille.

Lisätietoja:
Leena Eränkö, p. (09) 771 2554 (lomalla 21.6.–25.7.2007)
Seija Paajanen, p. (09) 771 2555 (lomalla 18.6.–27.7.2007) 

Jätelain osittaisuudistus voimaan 1.6.2007

Jätelain 10 ja 13 §:ää on muutettu 1.6.2007 voimaan tulevalla lailla (411/2007) siten, että kunnan vastuu yhdyskuntajätehuollosta vähenee. Elinkeinotoiminnan jätteet rajautuvat pääsääntöisesti pois kunnan vastuun piiristä.

Kunnan vastuulle jää asumisessa syntyneen ja ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavan valtion, kunnan ja seurakunnan sekä julkisoikeudellisen yhteisön ja yhdistyksen julkisessa hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyneen muun jätteen kuin ongelmajätteen jätehuolto (kuljetus, hyödyntäminen, käsittely). Kunnan on edelleenkin järjestettävä myös asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa syntyneen ongelmajätteen hyödyntäminen ja käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä.

Asumisessa syntyvän jätteen määritelmää on muutoksessa tarkennettu toteamalla nimenomaisesti, että sellaisena pidetään kaikkea asumisessa syntyvää jätettä, kuten vakinaisessa ja vapaa-ajan asunnossa sekä maatilan asuinrakennuksessa syntyvää jätettä jätteen lajista, laadusta ja määrästä riippumatta, sako- ja umpikaivoliete mukaan luettuna.

Jäteasetukseen lisätyllä uudella 4 a §:llä (565/2007) on säädetty tarkemmin, mikä toiminta katsotaan edellä tarkoitetuksi julkiseksi toiminnaksi, jossa syntynyt jäte voidaan rinnastaa asumisessa syntyvään jätteeseen. Pykälän mukaan seuraavia valtion, kuntien ja seurakuntien sekä julkisoikeudellisten yhteisöjen ja yhdistysten hallinto- ja palvelutoimintoja pidetään jätelain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuina julkisina toimintoina:

a) terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut;
b) hallinto ja maanpuolustus;
c) koulutus;
d) ympäristönhuolto;
e) virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminta;
f) muu vastaava julkinen toiminta.

Elinkeinotoiminnan jäte

Kaupan ja muun yksityisen palvelutoiminnan jätehuoltopalveluiden hankkiminen on muutoksen jälkeen toiminnanharjoittajan vastuulla ja tapahtuu sopimusperusteisesti. Jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopimuksella kunta voi järjestää tällaisen jätteen kuljetuksen, hyödyntämisen ja käsittelyn.

Kunnan vastuulla on muutoksen jälkeenkin sellainen elinkeinotoiminnan muu kuin ongelmajäte, joka on syntynyt asuinkiinteistössä sijaitsevassa liikehuoneistossa ja joka ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään vastaa asumisessa syntynyttä jätettä ja joka toimitetaan kiinteistön haltijan luvalla kiinteistöllä olevaan jätteen keräyspaikkaan.

Kuntien on syytä käynnistää neuvottelut elinkeinotoiminnan kanssa sen mahdollisesti tarvitsemista jätehuoltopalveluista. Erityisesti huomioitavaa on, että myös ns. eläinperäisen jätteen tiukasti säädelty jätehuollon järjestäminen on elinkeinotoiminnan, esimerkiksi kaupan vastuulla. Esimerkiksi kauppojen ja teurastamoiden ja muiden entisiä elintarvikkeita tuottavien yritysten kanssa on tarpeen sopia yhteistyöstä ajoissa laitoskapasiteetin varaamiseksi ja tarvittavien hyväksymispäätösten hankkimiseksi. Kuntien on syytä myös käydä läpi periaatteet, joilla elinkeinoelämälle tarjottavat palvelut hinnoitellaan. Ne voidaan hinnoitella taksasta poiketen.

Elinkeinotoiminnan jätteeseen liittyy siirtymäkausi. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa muutoksen voimaantullessa oleva elinkeinotoiminnan jäte jää kunnalliseen jätehuoltoon kuljetussopimuksen voimassaoloajaksi, kuitenkin enintään viideksi vuodeksi eli korkeintaan 31.5.2012 asti.

Hyödynnettävästä jätteestä

Jätelain 13 §:n 1 momentin tarkistetussa sanamuodossa nimenomaan todetaan, että kunnan vastuulle kuuluvat jätteet on toimitettava kunnan järjestämään hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Tämä tarkoittaa, että myös kaikki säännöksessä tarkoitettu hyötyjäte on laitettava kunnan järjestelmään hyödyntämistä varten. Sanamuodon tarkistuksella on käsityksemme mukaan vahvistettu jo aikaisemmin voimassa ollut oikeustila.

Kunnan järjestelmällä tarkoitetaan tässä sitä toiminnallista jätehuoltojärjestelmää, joka on kunnallisiin päätöksiin ja niiden täytäntöönpanotoimiin perustuen olemassa tai joka luodaan esim. jätehuoltomääräyksillä erilliskeräyksestä, jätteenkuljetuksella, jätteen esikäsittelyllä hyödyntämistä varten sekä hyödyntämiseen toimittamisella. Useat näistä toiminnoista hankitaan nykyään yksityisiltä jätealan yrityksiltä, joten ne yleensä kilpailutetaan julkisista hankinnoista annetun lainsäädännön mukaisesti. Kiinteistökohtaisen järjestetyn jätteenkuljetuksen alueella kunnan jätehuoltojärjestelmä alkaa kiinteistön jätteenkeräyspisteen jäteastiasta.

Todettakoon, että voimassa olevan jätelain 11 §:n mukaan asumisessa syntyvän ja siihen jätelaissa säädetyllä tavalla rinnastettavan (kunnan vastuulla olevan) jätteen haltijan on toimitettava jätteet järjestetyn jätteenkuljetuksen piirissä olevaan jäteastiaan tai keräyspaikkaan. Tästä poikkeuksena ovat ne jätteet, jotka haltija itse hyödyntää tai käsittelee. Jätelaissa tarkoitettua ja sen nojalla sallittua omatoimista jätteen hyödyntämistä on lähinnä kompostointi ja vähäinen puhtaan paperin tai pahvin polttaminen muun polttoaineen ohessa tulisijassa käytännössä lähinnä sytykkeenä. Omatoiminen jätteen hyödyntäminen edellyttää yleensä tämän sallivia määräyksiä jätehuoltomääräyksissä tai ympäristönsuojelumääräyksissä. Toinen poikkeus ovat tuottajavastuun alaiset jätteet, joiden jätehuollosta on säädetty erikseen, mitä tarkastellaan tässä kirjeessä jäljempänä.

Voimassa olevan jätelain 7 §:n 2 momentin mukaan järjestettyyn jätteenkuljetukseen kuuluvan (kunnan vastuulla olevan) jätteen keräyksen järjestämisestä kiinteistöllä on kiinteistönhaltijan huolehdittava. Kiinteistönhaltijan on siis hankittava jäteastiat ja huolehdittava kiinteistön keräyspisteen kunnosta mm. jätehuoltomääräysten edellyttämällä tavalla sekä sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa sovittava kuljetuksesta kuljetusyrittäjän kanssa. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kiinteistönhaltija ei voi tehdä kuljetussopimusta, vaan kiinteistö kuuluu kunnallisesti kilpailutettuun ja sovittuun kuljetukseen.

Kaikki asumisessa syntyvä ja siihen jätelaissa tarkoitetulla tavalla rinnastettava jäte on siis pääsääntöisesti toimitettava kunnan järjestelmään. Tämä koskee siis myös kaikkea hyödynnettävää jätettä. Kiinteistönhaltija ei voi laillisesti antaa syntypaikkalajiteltua ja erilliskerättyä hyötyjätettä sopimusperusteisesti jätealan yrittäjille kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen piirissä olevilla alueilla. Asumisessa syntynyt hyödynnettävä jäte on myös sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa toimitettava kunnan järjestelmään. Tällaisen jätteen alueellinen keräys sekä keräyskampanjat tulee järjestää kunnallisen jätehuollon myötävaikutuksella.

Käytännössä on noussut esiin kysymys siitä, että tulisiko epäkohtien poistamiseksi kunnan antaa jätelain 7 §:n 4 momentin nojalla määräys, mihin keräyspaikkaan jäte on toimitettava järjestettyä jätteenkuljetusta varten. Käsityksemme mukaan tällaisen erityisen viranomaispäätöksen tekeminen ei ole yleensä tarpeen. Jätelain tarkistuksen jälkeen on entistäkin selkeämpää, että kunnan vastuulla oleva jäte on toimitettava kunnan järjestelmään suoraan 13 §:n 1 momentissa olevan säännöksen nojalla. Ainoita poikkeuksia tästä ovat edellä todettu omatoiminen hyödyntäminen ja jäljempänä käsiteltävä tuottajavastuun alainen jäte.

Todettakoon, että jätelain noudattamisen valvonta ja mahdollisiin määräystoimiin ryhtyminen jätelain vastaisen toiminnan johdosta kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle jätelain 37 ja 38 §:n nojalla. Tällöin tulevat sovellettavaksi jätelain 57 ja 58 §:n säännökset kielloista ja määräyksistä sekä hallinnollisesta pakosta, jätelain 7 § ei ole tarkoitettu tällaisia tilanteita varten.

Tuottajavastuusta

Tuottajavastuuta koskevat jätelain 3a luvun säännökset syrjäyttävät erityissäännöksinä 3 luvun säännökset kunnan vastuusta yhdyskuntajätehuollossa. Siten tuottajavastuun alainen jäte ei pääsääntöisesti kuulu kunnan vastuulle eikä kunnan järjestelmän piiriin vaikka se olisikin yhdyskuntajätettä. Esimerkiksi keräyspaperi on kokonaan kunnan jätehuollon ulkopuolella. Tuottaja vastaa maksuttomasta keräyksestä ja hyödyntämisestä mm. jätelain ja asianomaisen asetuksen mukaisesti.

Pakkausjätteen osalta on tuottajavastuusta kuitenkin säädetty poikkeus 3a luvun 18j §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan pakkauksia koskeva tuottajavastuu on osittainen niin, että tuottaja vastaa keskimäärin 61 prosentin pakkausjätteestä hyödyntämisestä. Loppuosa pakkausjätteestä, 39 prosenttia, on normaalia tuotanto- ja elinkeinotoiminnan jätettä tai asumisessa syntyvää ja siihen rinnastettavaa jätettä, joiden jätehuollosta vastaa jätteen haltija, kiinteistön haltija ja kunta. Pakkaajalla on harkintansa mukaan mahdollisuus kerätä pakkausjätettä enemmän kuin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen.

Kunta vastaa asumisessa syntyvän sekä siihen rinnastettavan julkisen toiminnan pakkausjätteen jätehuollon (kuljetus, hyödyntäminen, käsittely) järjestämisestä siltä osin kuin jätettä ei ole tuottajavastuun perusteella otettu maksuttomaan järjestelmään tuottajan vastuulle. Tällöin jätehuoltoon sovelletaan jätelain 7 §:n 2 ja 4 momenttia sekä 10, 11 ja 13 §:ää.

Jätehuoltomääräysten tarkistamistarpeesta

Jätelain osittaisuudistuksen johdosta saattaa olla tarpeen tarkistaa jätehuoltomääräyksiä mm. niissä käytettyjen käsitteiden osalta. Jätehuoltomääräyksissä ei ole tarpeen määritellä erikseen sellaisia käsitteitä, jotka on määritelty jätelaissa. Jos selvyyden vuoksi halutaan ottaa määritelmiä myös jätehuoltomääräyksiin, tulee käyttää samoja määritelmiä ja vastaavia käsitteitä kuin laissa epäselvyyksien ja tulkintahankaluuksien välttämiseksi. Nyt tehdyn lainmuutoksen johdosta saattaa olla tarpeen tarkistaa jätehuoltomääräyksien yhdyskuntajätteen tms. määritelmää sekä käsitteitä kunnan vastuulla olevasta ja järjestetyssä jätteenkuljetuksessa olevasta jätteestä.

Jätehuoltomääräyksillä voidaan edelleenkin antaa myös muuta kun kunnan vastuulla olevaa jätettä koskevia määräyksiä. Siten edelleenkin voi olla voimassa mm. syntypaikkalajittelua ja erilliskeräystä koskevia määräyksiä koskien elinkeinotoiminnan jätteitä. Jätelain muutos ja elinkeinotoiminnan jätteen siirtyminen pois järjestetyn jätteenkuljetuksen piiristä kuitenkin yleensä edellyttää tällaisten määräysten tarkistamista ja mahdollisesti niiden eriyttämistä. Jätehuoltomääräysten tarkistamisen yhteydessä on muutenkin syytä entistä paremmin eritellä, mitkä määräykset kohdistuvat kunnan vastuulla olevaan jätteeseen ja mitkä myös muuhun jätteeseen tai vain muuhun jätteeseen.

Jätelain 7 §:n 2 momentin mukainen kiinteistönhaltijan velvollisuus huolehtia jäteastioiden hankkimisesta ei enää suoraan koske kiinteistöllä harjoitetun elinkeinotoiminnan jätettä. Saattaakin olla tarpeen antaa uudenlaisia määräyksiä siitä, miten jätteen tuottajien ja kiinteistönhaltijoiden tulee keräyksessä kiinteistöllä menetellä, jos asuinrakennuksessa sijaitsevien liikehuoneistojen jätteitä ei laiteta samoihin keräysvälineisiin asumisessa syntyvän jätteen kanssa. Kiinteistöllä sijaitsevien useiden liikehuoneistojen yhteisistä jäteastioista ei voitane antaa varsinaisesti velvoittavia määräyksiä, kun jätelain 3 luvussa ei ole tämän perusteeksi 7 §:n 2 momentin tapaista säännöstä. Tästä syystä on myös tulkinnanvaraista voidaanko elinkeinotoiminnan jätteen osalta enää antaa sellaisia erilliskeräystä koskevia määräyksiä, joissa velvollisuus perustuu eri toiminnanharjoittajien toiminnassa kiinteistöllä yhteensä syntyvän tietynlaisen jätteen määrään. Velvoite voidaan perustaa kunkin toiminnanharjoittajan omassa toiminnassa syntyvään jätteen määrään.

On ilmennyt epäselvyyttä kunnan vastuulla olevien hyödynnettävien jätteiden jätevirtojen ohjaamisesta. Jätehuoltomääräyksillä saattaa olla syytä entistä tarkemmin määritellä, mitä ja millä edellytyksillä kunnan vastuulla olevia jätteitä koskee syntypaikkalajittelu- ja erilliskeräysvelvollisuus, mihin järjestelmään jätteet tulee toimittaa ja miten muissa tapauksissa menetellään. Saattaa olla tarpeen jätelain 13 §:n nimenomaisesta säännöksestä huolimatta määrätä erityisesti joidenkin jätejakeiden osalta, miten ne tulee toimittaa kunnan järjestelmään ja mitä kunnan järjestelmällä tarkoitetaan. Todettakoon, että juridisesti tulkiten jätelain 13 §:n säännös ei anna mahdollisuutta jättää kunnan vastuulla olevan jätteen hyödyntämistä sopimusperusteisesti jätteen haltijan ja yksityisen yrittäjän kesken hoidettavaksi kuin jätteenkuljetus voidaan. Lähtökohtana jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn taikka sen osan antamisessa markkinoiden hoidettavaksi 13 §:n 2 momentin nojalla on se, että noudatetaan lakia julkisista hankinnoista, mikä yleensä merkitsee kilpailuttamista.

Varsinaista palveluvarustusta osoite- ja yhteystietoineen ei ole tarpeen eikä syytäkään ottaa osaksi jätehuoltomääräyksiä, kun käytännössä tiedot ja paikat saattavat muuttua useammin kuin määräysten muu tarkistamistarve. Määräyksissä voidaan viitata yleisemmällä tasolla jätelaitoksen tai -yhtiön jätehuoltojärjestelmään. Jätehuoltojärjestelmästä tulee sopivalla tavalla tiedottaa jätehuoltomääräyksistä tiedottamisen yhteydessä.

Käytännössä on ilmennyt epäselvyyttä myös asumisessa syntyneeseen jätteeseen kohdistuvista hyötyjätteen keräyskampanjoista. Jätehuoltomääräyksissä saattaa olla tarpeen antaa yleisluonteisia määräyksiä keräyskampanjoista. Juridismuodollisesti jätelain nojalla asiaa tulkiten kunnan vastuulla olevaan asumisessa syntyvään hyötyjätteeseen kohdistuva keräyskampanjointi voisi tapahtua laillisesti vain kunnallisen jätehuollon myötävaikutuksella. Käytännössä ns. kolmannen sektorin keräystoimintaa on usein kuitenkin pidetty suotavana ja yhteiskunnallisesti ottaen hyödyllisenä. Tästä syystä tulisi ennen keräyskampanjoihin kohdistuvien jätehuoltomääräysten valmistelua käydä yleisempää jätepoliittista keskustelua siitä, miten kampanjoihin suhtaudutaan ja mitkä ovat niiden reunaehdot.

Jätehuoltomääräyksen tarkistamisesta pyritään valmistelemaan Kuntaliiton toimistossa käytännön esimerkkejä ja ohjeita yhteistyössä kuntien ja jätelaitosten asiantuntijoiden kanssa.

Yhdyskuntajätehuollon pelisäännöt -ohje

Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Ympäristöyritysten Liiton yhteistyönä on valmisteltu Yhdyskuntajätehuollon pelisäännöt -ohje, joka perustuu ympäristöministeriön 19.8.2003 asettaman yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä selvittäneen työryhmän (ns. Pesä-työryhmä) tekemiin ehdotuksiin, jotka työryhmä luovutti ympäristöministerille 2.5.2005.

Ohjeeseen on koottu Pesä-työryhmän antamat keskeiset yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiin liittyvät suositukset jätehuoltoalan eri toimijoille. Ohjeessa esitellään myös jätelain muutos ja sen keskeiset vaikutukset yhdyskuntajätehuoltoon. Jätelain muutos perustuu nimenomaan Pesä-työryhmän ehdotukseen. Ohjeella ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto ja Ympäristöyritysten liitto ry haluavat tähdentää, että kaikki alan yritykset, kunnat, kuntien jäteyhtiöt ja muut toimijat sekä vastuutahot ottaisivat esitetyt suositukset huomioon pelisääntöinä omissa toiminnoissaan. Pelisääntöjen tarkoituksena on selkeyttää yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä, vähentää eri toimijoiden välisiä ristiriitoja sekä varmistaa yhdyskuntajätehuollon toteutus alan eri toimijoiden tasapuoliset toimintaedellytykset huomioon ottaen.

Ohjeessa on esitelty jätelain muutos sekä työryhmän esittämät pelisäännöt jaoteltuna viiteen aihealueeseen: jätelain muutoksen vaikutukset jätehuoltovastuisiin, eri toimijoiden rooli yhdyskuntajätehuollossa, jätehuoltopalveluiden hankinta kunnissa, kilpailulainsäädäntö yhdyskuntajätehuollossa ja jätemaksut. Ohje tulee internetiin ympäristöministeriön sivuille.

Yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymyksiä selvittäneen työryhmän esittämiä suosituksia koskeva yksityiskohtaisempi tausta-aineisto on julkaistu työryhmän mietinnössä 'Yhdyskuntajätehuollon vastuu- ja kilpailukysymykset', ympäristöministeriön moniste 153/ 2005. Julkaisu on saatavana myös Internetistä: http://www.ymparisto.fi/julkaisut.

SUOMEN KUNTALIITTO 

Timo Kietäväinen
varatoimitusjohtaja

Leena Karessuo
johtaja, yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

tags