Kyösti Värri 6.9.2022

Harkinnanvarainen korotus paikkaa lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmää

Lukiokoulutuksen valtakunnallinen rahoitusjärjestelmä perustuu kuntien ja valtion yhteiseen rahoitusvastuuseen. Kunnat ovat lukiokoulutuksen pääasiallinen rahoittaja. Esimerkiksi vuonna 2020 kunnat rahoittivat 75 prosenttia lukiokoulutuksesta ja valtion rahoitusosuus jäi 25 prosenttiin.

Valtaosa lukiokoulutuksen rahoituksesta tapahtuu yhteisen rahoitusjärjestelmän puitteissa. Tällöin kaikilta kunnilta ja valtiolta kerättävä rahoitus jaetaan lukiokoulutuksen järjestäjille yleiskatteellisena rahoituksena. Koulutuksen järjestäjän saaman rahoituksen suuruus määräytyy koulutuksen järjestäjän oman yksikköhinnan ja opiskelijamäärän tulona.

Koulutuksen järjestäjän omassa yksikköhinnassa otetaan tällä hetkellä osittain huomioon suuremmat opiskelijakohtaiset kustannukset. Järjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen harkinnanvaraista korotusta, en järjestelmää kokonaisuudessaan tai järjestelmään sisältyvää pienen lukiokoulutuksen järjestäjän yksikköhinnan korotusta ‒ ne vaatisivat oman kirjoituksensa.

Harkinnanvarainen korotus haettavana 21.9.2022 klo 16:15 mennessä

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi valtionapuviranomaisena rahoituslain (1705/2009) 24.2 §:n nojalla korottaa lukiokoulutuksen järjestäjän rahoituksen perusteena olevaa yksikköhintaa erityisestä syystä. Tällöin puhutaan yksikköhinnan harkinnanvaraisesta korotuksesta. Asia on ajankohtainen juuri nyt, kun yksikköhinnan harkinnanvarainen korotus vuodelle 2023 on haettavana 1.–21.9.2022.

Yksikköhinnan harkinnanvaraista korotusta saa vuonna 2022 hakemuksen perusteella kaikkiaan 17 lukiokoulutuksen järjestäjää. Järjestäjät ovat pääosin Pohjois- ja Itä-Suomen harvan lukioverkon alueella olevia asukasluvultaan pieniä kuntia, joissa lukion pienestä opiskelijamäärästä johtuen opiskelijakohtaiset kustannukset kohoavat poikkeuksellisen korkeiksi.

Mukana on lisäksi kolme yksityistä ruotsinkielisen koulutuksen järjestäjää, jotka ovat niin kutsuttuja kielisaarekelukioita. Ne ovat siis pieniä ruotsinkielisen koulutuksen järjestäjiä, joiden yksikköhinta muutoin olisi sijaintikaupunkinsa mukainen matala yksikköhinta. Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei pysty riittävästi ottamaan huomioon näitä erityistilanteita ja siksi harkinnanvaraisen korotuksen käyttäminen molempien ryhmien osalta on ollut perusteltua.

Harkinnanvaraisen korotuksen osuus alle 0,4 prosenttia

Yksikköhinnan harkinnanvaraiseen korotukseen käytetään vuonna 2022 noin 2,6 miljoonaa euroa. Summa on ennakollinen ja lopullinen summa riippuu luonnollisesti korotusta saavien järjestäjien opiskelijamääristä tammi- ja syyskuun tilastopäivinä 2022. Kokonaisuudessaan summa on alle 0,4 prosenttia lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmässä olevasta rahoituksesta.

Yksikköhinnan harkinnanvaraiseen korotukseen varattu rahoitus on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Tästä poikkeuksina olivat vuodet 2018 ja 2019, jolloin harkinnanvaraista rahoitusta käytettiin siirtymävaiheen rahoituksena yhdenmukaistettaessa aikuisille tarkoitetun lukion oppimäärän mukaan opiskelevien oppimäärä. Lisäksi vuonna 2019 harkinnanvaraista korotusta myönnettiin yksityisille koulutuksen järjestäjille tasoittamaan erityisen koulutustehtävän rahoitusmuutosten vaikutuksia. Näin ollen vuodet 2018‒2019 eivät ole täysin vertailukelpoisia väliaikaisten rahoitustekijöiden vuoksi.

Harkinnanvaraista korotusta käytettävä säästeliäästi

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä kaipaa uudistamista, jotta se pystyy etenkin demografisten muutosten paineessa parhaiten tukemaan laadukkaan lukiokoulutuksen järjestämistä ja saavutettavuutta myös toimintaympäristön muuttuessa voimakkaasti. Tämän hetken rahoitusjärjestelmässä yksikköhinnan harkinnanvarainen korotus näyttää olevan kohtuullisen toimiva väline: se paikkaa osaa nykyjärjestelmän epäkohdista.

Ihannetapauksessa rahoitusjärjestelmän tulisi soveltua kaikkiin olosuhteisiin, jolloin harkinnanvaraista korotusta tarvittaisiin vain väliaikaisesti. Missään tapauksessa harkinnanvarainen korotus ei saa johtaa epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin, joissa se toimisi muutoksia hidastavana tai estävänä tekijänä. Siksi harkinnanvaraista korotusta on käytettävä säästeliäästi.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei näytä pystyvän ottamaan riittävän hyvin huomioon poikkeuksellisia olosuhteita ja esimerkiksi selvästi laskennallisia yksikkökustannuksia korkeampia opiskelijakohtaisia kustannuksia harvan lukioverkon alueella. Opiskelijakohtaiset kustannukset voivat nykyisellään olla moninkertaiset, jolloin syntyy tarve lisärahoitukselle. Siksi myös harkinnanvaraiset korotusprosentit voivat olla suuria, vaikka opiskelijamäärän pienuuden vuoksi niistä kertyvät eurosummat jäävätkin pieniksi.     

On lisäksi syytä muistaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön tulee rahoituslain (1705/2009) 59 §:n mukaan neuvotella Suomen Kuntaliiton kanssa seuraavan varainhoitovuoden yksikköhinnoista ennen ehdotuksen tekemistä seuraavan vuoden talousarvioksi. Tällöin myös yksikköhintoihin vaikuttavan yksikköhinnan harkinnanvaraisen korotuksen tulee olla neuvottelujen piirissä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä: @KyostiVarri