Kyösti Värri 22.2.2022

Keskinäistä kilpailua vai yhteistyötä yhteishaun käynnistyessä?

Perusopetuksen jälkeisten koulutusten yhteishaku käynnistyy 22.2.2022. Yhteishaussa haetaan pääasiassa lukiokoulutukseen ja ammatilliseen perustutkintokoulutukseen. Lisäksi voidaan hakea myös vaativan erityisen tuen perusteella järjestettävään ammatilliseen koulutukseen, tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen (TUVA), työhön ja itsenäiseen elämään valmistavaan koulutukseen (TELMA) sekä kansanopistojen oppivelvollisille tarkoitetuille vapaan sivistystyön linjoille (opistovuosi oppivelvollisille).

Viime kevään ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa 43 prosenttia perusopetuksen päättävistä hakijoista haki ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen ja 57 prosenttia lukioon. Tuolloin olivat oppivelvollisuuslain hakeutumisvelvollisuutta koskevat säännökset tulleet jo voimaan.

TUVA uutena hakukohteena

Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) on tänä keväänä uutena hakukohteena. TUVA-koulutus korvaa kolme aiempaa nivelvaiheen koulutuskokonaisuutta: perusopetuksen lisäopetuksen (ns. kymppiluokat), lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen (LUVA) ja ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen (VALMA).

Tulevat vuodet tulevat näyttämään, miten TUVA-koulutus toimii nivelvaiheen koulutusmuotona. Sen tarkoituksena on tarvittaessa toimia nivelvaiheena, joka auttaa siirtymään joko lukio- tai ammatilliseen koulutukseen. Vaikka syksyllä 2022 käynnistyvä TUVA-koulutus on tämän vuoden uutuus, se ei kuitenkaan ole merkittävin muutos. Paljon merkittävämpi tekijä on taustalla tapahtuva ja hiipivä demografinen muutos.

Ikäluokat pienentyneet useimmissa seutukunnissa

Suomalaisen koulutuspolitiikan sokea piste on ymmärtämättömyys paikallisille olosuhteille. Koulutusta ja sen järjestämistä tarkastellaan pelkistetysti vain valtakunnallisesta näkökulmasta. Tällöin koulutuksen todellisuus jää havaitsematta ja ymmärtämättä.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna tänä vuonna 16 vuotta täyttävien ikäluokka eli pääosin perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen hakeva ikäluokka on suurempi kuin vastaava ikäluokka vuosi sitten. Tilastokeskuksen 30.9.2021 julkaiseman väestöennusteen mukaan 16-vuotiaiden ikäluokka kasvaakin valtakunnallisesti aina vuoteen 2026 saakka.

Esimerkiksi toisen asteen koulutuksen järjestämisen näkökulmasta valtakunnallinen väestökehitys on kuitenkin vähemmän kiinnostavaa ja osin jopa epärelevanttia. Paikallinen ja lukiokoulutuksen kannalta etenkin seutukunnallinen väestökehitys on monin verroin tärkeämpi.

Tänä vuonna 16 vuotta täyttävien määrän ennakoidaan olevan 0,3 prosenttia suurempi kuin kymmenen vuotta aiemmin vuonna 2012. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti moniulotteisempi: 16-vuotiaiden määrä kasvoi Manner-Suomen 66 seutukunnasta vain 12 seutukunnassa ja jopa 54 seutukunnassa määrä pieneni.

Etenkin Oulun, Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen seutukuntien suuret kasvuluvut jättävät toisen todellisuuden piiloon. Kun sekä Kehys-Kainuussa että Torniolaaksossa 16-vuotiaiden ikäluokka on pienentynyt 43 prosenttia yhdessä vuosikymmenessä, tulevat koulutuksen järjestämisen haasteet ymmärrettäviksi.

Kestävät ratkaisut tavoitteena

Kun nuorten ikäluokat pienenevät seutukunnalla, lisääntyvät koulutuksen järjestämisen haasteet. Lukiokoulutuksen järjestäjän on vaikeampi ylläpitää monipuolista tarjontaa pieneneville ikäluokille kohtuullisin kustannuksin. Tällöin kasvaa houkutus myös lyhytjänteisiin ratkaisuihin.

Koulutuksen järjestäjät voivat reagoida pieneneviin ikäluokkiin lisäämällä keskinäistä kilpailua. Tällöin on kuitenkin yleensä kyse nollasummapelistä, jossa helposti kaikki häviävät. Tällaisesta ovat esimerkkeinä erilaiset opiskelijoille tarjottavat taloudelliset edut ja houkuttimet.

Viime ajoilta on alueellisia esimerkkejä, joissa yhden kunnan tarjoamat taloudelliset houkuttimet johtavat dominovaikutukseen: naapurin on tarjottava vastaavat edut estääkseen opiskelijoiden tarpeeton siirtyminen naapurikunnan lukioon pelkkien houkutinten perässä. Näin lopputuloksena on molempien osalta paluu lähtötilanteeseen kasvaneiden kustannusten ja tulehtuneiden suhteiden kanssa ilman kestävää ratkaisua.

Lyhytjänteinen keskinäinen kilpailu ei ole kestävä ratkaisu. Supistuvien ikäluokkien tilanteessa on huomattavasti kestävämpää etsiä seudullisia ratkaisuja yhteistyössä muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Fokuksen on lukiokoulutuksessa viisasta olla koulutuksen laadun ja saavutettavuuden turvaamisessa.   

Kirjoittaja

Kirjoittaja on lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä: @KyostiVarri