Lisääkö TE-uudistus kuntatalouden suhdanneriskiä?

TE-uudistuksen tavoitteena on lisätä työllisyyttä 7000–10 000 hengellä. Tämä taklaisi noin kymmenyksen Orpon hallituksen 100 000 lisätyöllisen tavoitteesta.

Arvio uudistuksen työllisyysvaikutuksesta pohjaa siihen, että paikallistasolla palveluita voidaan räätälöidä paremmin työntekijöiden ja työnantajien tarpeisiin. Kun TE-palvelut jalkautetaan kuntatasolle, pystytään työllisyyspalvelut yhdistämään paremmin koulutus- sekä elinvoimapalveluihin. Paikallistason osaamisella tavoitellaan palveluiden vaikuttavuutta.

Uudistuksen työllisyysvaikutuksia perustellaan myös uudella rahoitusmallilla. Kannustava rahoitus on iso muutos TE-palveluiden kokonaisuudessa ja myös sen oletetaan lisäävän vaikuttavuutta.

Kannustava rahoitus lyö lyötyä?

Kannustavan rahoitusmallin vaarana on, että se lyö lyötyä. Jos työllisyysalueelta katoaa iso työllistäjä – vaikkapa tehdas ajetaan alas – ottaa kunnan talous ison kolauksen verotuloina sekä ylimääräisenä rasitteena rahoitusmallin tuomat sanktiot. Rahoitusmallin kannustavat elementit lisäävät iskun voimakkuutta. Kannustimia käsiteltiin syvällisemmin aiemmassa blogissani.

Äkillisen rakennemuutoksen negatiivista vaikutusta pehmentää onneksi se, että sakkomaksut alkavat juoksemaan vasta 100 päivän kohdalta. Tuotantolaitosten lakkautukset ovat välillä pitkiä prosesseja, joka lisää varautumisaikaa. Valtio tulee vastaan sen verran, että se tarjoaa tueksi äkillisen rakennemuutoksen avustusta ja harkinnanvaraista valtionosuutta, mikäli talouden tilanne vajoaa erityisen huonoksi ja hakukriteerit täyttyvät.

Miten varautua suhdanneriskiin?

Uudistuksen myötä, vuoden 2025 alusta alkaen kuntiin kohdistuu uusi suhdanneriski. Kun taloudessa menee huonosti, työllisyyspalvelujen kysyntä – ja kustannukset – kasvavat. Samaan aikaan myös verotulot vähenevät. Kuntatalous ei ole perinteisesti ollut kovin suhdanneherkkä. TE-uudistus kuitenkin uittaa kuntatalouteen uuden suhdanneriskin, jonka ennakointi asettaa haasteita kuntien talouden suunnittelulle.

Koronarajoitusten myötä työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi äkillisesti 200 000:lla.

Etuuskulut ja verotulot ovat keskeisimpiä ajureita suhdanneherkkyyden taustalla. On laskettu*, että etuuskulut voivat jopa kaksinkertaistua huippu- ja pohjavuoden välillä ja verovaikutuksen kanssa isku on vielä suurempi. Jatkossa kuntasektori ottaa vastaan isomman osan suhdannevaihteluista. Siten suhdannepolitiikalla on jatkossa enemmän vaikutusta myös kuntiin. Kunnilla on myös vastuunsa kannettavana.

Kansantalouksista paras resilienssi on niillä, jossa yrityssektori on jakautunut useille eri toimialoille. Voisiko kuntien elinkeinopolitiikassa pyrkiä samaan, eli tavoitella yritysten toimialojen hajautusta? Yhdelle toimialalla keskittyvä klusteri tuo varmasti skaalaetuja ja hyvät yhteisöverotuotot, mutta luo samalla toimialariskin. Kunnilla tuskin on kuitenkaan varaa valikoida yrityksiä. Riski on kuitenkin hyvä tiedostaa ja on positiivista, jos siihen pystytään jotenkin vaikuttamaan.

Kunnat saavat myös päättää miten työttömyyden taloudellinen riski jaetaan työllisyysalueella. Otetaanko iskut vastaan koko työllisyysalueen voimin vai kantaako yksittäinen kunta vastuun? Sopimusvapaus antaa mahdollisuuden rakentaa työllisyysalueen sisäisen ”vakuutuksen” joka jakaa riskiä työllisyysalueen sisällä.

E niin kuin enemmän

Riskit ja voitot kulkevat käsi kädessä. Näkökulma kannattaa kääntää ja miettiä, miten kannustava rahoitusmalli palkitsee hyvästä työllisyyskehityksestä.

Työllisyysalueet tulevat sopimaan riskien ja voittojen jaosta pääsääntöisesti tasapainotetulla mallilla, jossa taakka jaetaan vos-kriteerien mukaan. Silloin riskistä ja voitoista noin puolet tasoitetaan kuntien kesken yhteisvastuullisesti. Loput eli toinen puolikas kohdentuu aiheuttamisperiaatteella yksittäisille kunnille.

Uudistus korostaa elinkeinopolitiikan roolia. Miten saadaan houkuteltu investointeja kuntaan, lisättyä yritystoimintaa ja työpaikkoja. Työllisyysalueen sopimuksia on varmasti mietitty ensisijaisesti kulujen näkökulmasta, mutta käytännössä samalla on päätetty myös voittojen jaosta. Tosin, verotulot ja työttömyysetuuksien sakkomaksut kohdistuvat aina yksittäiseen kuntaan.

Helsingin sanomat uutisoi valtaisasta, jopa 200 miljardin euron, vihreän siirtymän investointipotentiaalista. Suunnitellut hankkeet liittyvät pääosin tuulivoimaan ja vetyyn. Potentiaali toteutuu vain, jos investointipäätökset saadaan houkuteltua Suomeen. Tämä luo uskoa tulevaan.

*TE-uudistuksen alkuperäiset vaikutusarviolaskelmat