Monien kehysriihen kuntasäästöjen kohtalo on vielä auki

Kuntien talousnäkymät heikkenivät rajusti kevään kuntatalousohjelman tuoreessa kehitysarviossa. Jos kunnat eivät toteuttaisi kehyskaudella sopeutustoimia lainkaan, kuntien ja kuntayhtymien vuosikatteet eivät valtiovarainministeriön arvion mukaan riittäisi kehysvuosina edes poistoihin, saati nettoinvestointeihin. Ensi vuonna vuosikate olisi negatiivinen jopa yhdessä isossa, yli 100 000 asukkaan kunnassa. 

Kuva 1. Kuntasektorin vuosikate, poistot sekä investoinnit

Mitä todennäköisemmin kehitysarvion taustaoletukset ovat hieman liian varovaisia, mutta siitäkin huolimatta ei ole liioittelua sanoa, että kunnat ovat sote- ja TE-palvelu-uudistusten keskellä nyt äärimmäisen vaikean talousnäkymän edessä. Talouden vakauttaminen pakottaa kunnat sopeutustoimiin jo tämän vuoden aikana. 

Keskeisin syy heikentyneen talousnäkymän taustalla on kuntien odotettua voimakkaammin nousseet menot viime vuosina. Rumaa jälkeä kuntien talouteen tekevät myös tarkentuneet sote-siirtolaskelmat ja niiden vaikutukset kuntien tuloihin. Tässä kirjoituksessa katse käännetään kuitenkin kehysriihen päätösten kuntavaikutuksiin, sillä aihe on puhututtanut paljon eduskunnan valiokuntakäsittelyssä kuluvana keväänä.

Virallisten arvioiden mukaan hallitus vahvistaa kuntataloutta 

Kuntatalousohjelma tarkensi Petteri Orpon hallituksen kuntapolitiikan linjaa. Kun kehysriihessä Petteri Orpon hallituksen kuntapäätösten yhteisvaikutukseksi arvioitiin ensi vuonna noin 130 miljoonaa euroa niin nyt kuntien menojen arvioidaan pienentyvän noin 200 miljoonalla eurolla ja kuntien tulojen lisääntyvän noin 200 miljoonalla eurolla. Vaikutuslaskelmissa on mukana muun muassa kehysriihessä päätetty peruspalvelujen valtionosuuden 277 miljoonan euron korotus sekä kunnallisverotuksen efektiivisyyden parannus. Kuntataloutta vahvistaa myös jo kuluvan vuoden alussa voimaantullut kiinteistöveron kiristys. Päätösten yhteisvaikutus olisi noin 400–500 miljoonaa euroa plussalla.

Kunnat ovat siis isossa kuvassa säästyneet perinteeltä, jossa valtion säästöjä etsitään kuntien kukkarosta leikkaamalla kuntien peruspalvelujen valtionosuutta. Tämä on erinomainen asia, jota on tavoiteltu julkisen talouden suunnitelman käyttöönotolla jo pitkään. 

Kuntakentän taloushaasteita lisää kehyskaudella kuitenkin se, että monien päätösten talousvaikutukset tulevat aikanaan poikkeamaan julkisen talouden suunnitelmasta. Osa säästöjen kohdentumisista päätetään vasta loppuvuoden aikana. Lisäksi positiivisen yleiskuvan taustalla väijyy yhä myös se uhka, että uusia sopeutustoimia, mahdollisesti myös kuntien kukkarosta, voidaan tarvita, jos nyt linjatut säästöt eivät realisoidukaan tällä hallituskaudella.

Hallituksen todelliset säästöt voivat realisoitua odotettua pienempinä   

Isoimmat poikkeamat julkisen talouden suunnitelman arvioista tulevat mitä todennäköisemmin aiheutumaan TE-palvelu-uudistuksesta ja normien purun todellisista vaikutuksista. Vuosina 2025–2027 valtion toimien yhteisvaikutusta pienentävät myös sote-uudistukseen liittyvät määräaikaiset täsmäytykset ja takaisinperinnät. Nämä leikkaavat kuntien rahoitusta kyseisinä vuosina noin 230 miljoonalla eurolla.

Toisin kuin sote-uudistuksen kohdalla, ensi vuoden alussa käynnistyvä TE-palvelu-uudistus on jo alkuvaiheessa aliresurssoitu. Kun sote-uudistuksessa kuntien siirtyvien kustannusten määrä tarkistettiin ja oikaistiin hyvinkin pikkutarkalla otteella niin TE-uudistuksessa kunnille myönnettävä rahoitus perustuu valtion talousarviossa siirtyvien tehtävien budjetoituun määrärahaan. Tämä määräraha on erilaisissa säästöpaineissa laskenut jo pitkään ja kehysriihessä määrärahoihin kohdennetaan lisäleikkauksia. 

Alikompensointia tapahtuu myös työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajenemisen puolella, sillä työttömyys on lisääntymässä vuoden 2024 aikana. Kuntakompensaatio perustuu vuoden 2023 työttömyystilanteeseen.

Kuntien normien purun mittaluokka lienee kohdallaan, mutta normien kevennysohjelman täysimääräinen toteutus ja toimeenpano jo vuoden 2025 alusta lähtien on epärealistista. Riskinä on, että kuntien menot pysyvät kasvu-uralla, mutta normien keventämisohjelmasta jäävät käteen vain laskennallisten säästöjen rinnalle kohdistetut ennakolliset valtionosuuksien vähennykset. 

Petteri Orpon hallituksen useat säästöt perustuvat siihen, että valtionavustusten, kehittämishankkeiden tai muiden budjetoitujen toimintojen määrärahoja leikataan. Lisätuloja voidaan hakea myös korottamalla palvelujen arvonlisäverokantaa. Näin tapahtuu esimerkiksi sivistystoimen valtionavustusten tai liikennehankkeiden leikkauksissa, maksuttoman oppimateriaalin rajaamisessa 18 ikävuoteen tai henkilökuljetusten ja kulttuuripalvelujen alennetun arvonlisäverokannan korotuksessa. Tavoitellut säästöt eivät realisoidu julkisessa taloudessa oletetun suuruisina, jos kunnat kasvattavat omarahoitusosuuttaan ylläpitääkseen palvelutasoa kunnassa. 

Julkisen talouden suunnitelman vaikutusarviot ovat joiltakin osin myös huomattavan teoreettisia. Esimerkiksi työttömyysturvaan, asumistukeen tai kotoutumisen määrärahoihin on tällä hallituskaudella esitetty lukuisia muutoksia. Julkisen talouden suunnitelmassa toimien yhteisvaikutus arvioitiin lähelle nollaa. Lakiuudistusten pidemmän aikavälin ristikkäisvaikutukset ja yhteisvaikutus kuntien perustoimeentulotuen menoihin on kuitenkin mahdotonta arvioida luotettavasti. Arvioiden mukaan perustoimeentulotuen tarve lisääntyy vuoteen 2027 mennessä 914 miljoonalla eurolla (kasvu 25–30 %). Tämä on valtava summa, joka voi realisoitua erisuuruisena monen eri syyn takia. Lisäksi arviota ehkäisevästä ja täydentävästä toimeentulotuen tarpeesta ei ole pystytty tekemään. Epävarmuus on valtavaa.

Säästöjen etsiminen on aina vaikeampaa kuin uusien palvelujen säätäminen. Kuntaliitto tukee kuntia ja hallitusta säästöjen etsimisessä. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että hallituksen toimien yhteisvaikutus kuntiin tulee kutistumaan julkisen talouden suunnitelman arvioista. Tilanne on kuitenkin ihan kohtuullinen, jos toimien yhteisvaikutus olisi lopulta neutraali.