Julkisten hankintojen kokonaisarkkitehtuurista

Valtiokonttori on pyytänyt lausuntoja luonnoksesta julkisten hankintojen kokonaisarkkitehtuurikuvaukseksi (VK/60005/04.00.01/2023).

Suomen Kuntaliitto esittää lausuntonaan lausuntopalvelussa 
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=91b…
seuraavaa:

Yleisiä huomioita

Lausuntokierroksella olevan luonnoksen mukaan kuvauksella tavoitellaan sitä, että se auttaa hahmottamaan julkisissa hankinnoissa käytettävien järjestelmien kokonaisuuden, komponentit, niiden keskinäiset suhteet ja tiedonkulun. Lisäksi sen on tarkoitus toimia pohjana julkishallinnon hankintatoimen tiedolla johtamisen nykytilan ymmärtämisessä, digitalisoinnin ja hankintojen tiedolla johtamisen kehittämisen ohjauksessa ja suunnittelussa.

Yleisesti arkkitehtuurikuvauksen osalta katsomme, että sen sisältö on nykyisessä muodossaan monin paikoin vaikeaselkoinen. Kannustammekin yksinkertaistamaan sisältöä ja sen esittämistapaa kielellisin keinoin, jotta kuvaus voi täyttää sen keskeisen tarkoituksen.

Kappaleessa 2.3.2.7 Hankintasanomat on selkeä virhe, joka tulisi korjata. Sen kolmannessa kappaleessa mainitaan, että JUHTA ei ole antanut suosituksia hankintasanomista. Tämä ei olisi kuitenkaan edes mahdollista lähes neljään vuoteen, sillä laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta, eli ”Tietohallintolaki”, jonka perusteella JUHTA asetettiin, on kumottu 1.1.2020 alkaen ja sen tilalle on tullut voimaan Tiedonhallintalaki (906/2019). Näin ollen myöskään JHS-suosituksia ei enää tehdä, vaan aiempien JHS-suositusten ylläpito on hajautettu aiheen mukaan vastuullisille virastoille tai uuden lain mukaiselle viranomaiselle Tiedonhallintalautakunnalle.

Katsomme myös, että arkkitehtuurikuvauksessa kokonaisuutena tulee ottaa huomioon, että kuntien työmäärää ei suunnitelluilla toimenpiteillä suhteettomasti lisätä ja tarpeettoman pakottavan lainsäädännön säätämistä vältetään viimeiseen asti.

Ehdotukset toimenpidekokonaisuuksiksi

Arkkitehtuurikuvauksessa esitetään, että hankintojen tiedolla johtamisen kehityskohteet jakaantuvat viiteen toimenpidekokonaisuuteen, jotka tukevat hankintatiedon hyödyntämistä. Kullekin toimenpidekokonaisuudelle on määritelty tavoitteet ja tarkemmat toimenpiteet. Esitämme jäljempänä huomioitamme lainsäädännön kehittämistä ja tulkintojen selkeyttämistä, tiedon laadun ja hallinnan kehittämistä, teknisten ratkaisujen ja järjestelmien kehittämistä sekä saatavilla olevien tietojen parempaa hyödyntämistä koskeviin toimenpidekokonaisuuksiin liittyen.

Toisena toimenpidekokonaisuutena esitetään lainsäädännön kehittäminen ja tulkintojen selkeyttäminen. Toimenpidekokonaisuuden eräänä tarkempana toimenpiteenä esitetään ostolaskujen tietojen keräämistä koskeva lainsäädäntö. Jotta toimenpiteistä johtuvaa tarpeetonta hallinnollista taakkaa voidaan ehkäistä, ostolaskutietojen kerääminen on suositeltavaa toteuttaa korkeintaan kerran vuodessa. Toisena tarkempana toimenpiteenä esitetään tuloksista ilmoittamisen muuttaminen pakolliseksi. Tuloksista ilmoittamisen laajentaminen EU-kynnysarvon alittaviin hankintoihin tulee perustua vapaaehtoisuuteen, sillä uudet pakottavat velvoitteet lisäävät kunnallisten organisaatioiden jo ennestään raskasta hallinnollista taakkaa.

Kolmantena toimenpidekokonaisuutena esitetään tiedon laadun ja hallinnon kehittäminen. Toimenpidekokonaisuuden tarkempina toimenpiteinä esitetään muun ohella kilpailutusjärjestelmien tietojen avaaminen, sopimusnumeron käyttöönotto sekä kynnysarvon alittavien hankintojen tietojen kerääminen. Näkemyksemme mukaan kilpailutusjärjestelmien tietojen avaamisesta syntyvät kokonaiskustannukset tulisi selvittää realistisesti, ennen etenemispäätöksiä. Sopimusnumeron käyttöönoton osalta kiinnitämme huomiota siihen, etteivät kaikki sopimukset ole hankintasopimuksia. Kannustamme selvittämään sopimusnumeron käyttöönotosta syntyvät kokonaiskustannukset ja harkitsemaan, onko käyttöönoton osalta aiheellista suorittaa pilotointi ennen päätöksiä. Katsomme, että kynnysarvon alittavien hankintojen tietojen keräämisen laajentaminen lisää hallinnollisia kustannuksia. Ostotiedot myös kynnysarvot alittavista hankinnoista ovat lähtökohtaisesti ostolaskudatassa. Kaiken kaikkiaan kolmannen toimenpidekokonaisuuden osalta valtiovarainministeriön ja Valtiokonttorin tulisi huolellisesti arvioida, mahdollistaako tiedonhallintalain yhteentoimivuutta koskeva 6 § (tietovarantojen yhteentoimivuuden yleinen ohjaus) sekä Avoimen datan direktiivi säädöspohjan, jonka perusteella tässä esitettyjä tavoitteita voidaan edistää hallinnollisesti kevyemmällä menettelyllä ensisijaisesti yhteentoimivuutta edistämällä, kuin mitä kokonaisarkkitehtuuridokumentissa on kuvattu.

Neljäntenä toimenpidekokonaisuutena esitetään teknisten ratkaisujen ja järjestelmien kehittäminen. Esitettyjen toimenpiteiden osalta katsotaan, että rajapintojen kustannusten jako on tarkoituksenmukaista arvioida. Niin ikään tulee arvioida, syntyykö toimenpiteistä kustannuksia hankintayksiköille ja jos syntyy, miten paljon. Katsomme, että valtion tulisi ensisijaisesti vastata niin tietovarannon rakentamisesta syntyvistä kustannuksista kuin hankintayksiköiden tietojärjestelmien muutoskustannuksistakin. Kustannusvastuun kohdistaminen valtiolle on mielestämme perusteltua, sillä hankintayksiköiden hyöty tietovarannosta jää ainakin toistaiseksi vielä epäselväksi. Lisäksi aiempaa laajempi velvoite tietojen toimittamiseen merkitsisi lainsäädäntöön vietynä hankintayksiköille täysin uudenlaista tehtävää.

Viidentenä toimenpidekokonaisuutena esitetään saatavilla olevien tietojen parempi hyödyntäminen. Esitettyjen toimenpiteiden osalta katsomme, että ennen niiden käyttöönottoa pitää tehdä arvio siitä, aiheuttavatko toimenpiteet kustannuksia hankintayksiköille ja jos aiheuttavat, miten paljon. Lisäksi katsomme, että hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa ei pidä suhteettomasti kasvattaa esimerkiksi lisäämällä pienhankintoihin ja kansallisiin hankintoihin sellaisia hallinnollisia vaatimuksia, joiden vaikutukset ovat tosiasiassa vähäisiä. Pakottava lainsäädäntö ei ole välttämättä paras ja ketterin tapa saavuttaa asetettuja tavoitteita. Niin edelleen katsomme, että kohdassa tulee tuoda esiin, mitkä tahot hyödyntävät tietoaineistoa sekä se, minkälaista konkreettista hyötyä hankintojen kehittämiseen suunnitelluilla toimenpiteillä yleensäkin on.

Lopuksi toteamme, että ensisijainen toimenpide tulisi olla hankintatiedon yhteentoimivuuden vahvistaminen ja vasta sen jälkeen tulisi harkita hallinnollisesti raskaampien ja pysyvästi hallinnon taakkaa lisäävien toimenpiteiden edistämistä. Lisäksi olisi selvitettävä tarkemmin tässä dokumentissa ehdotettujen toimenpiteiden kustannusten ja hyödyn suhde sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
 

SUOMEN KUNTALIITTO

Juha Myllymäki
lakiasianjohtaja

Marja-Liisa Ylitalo
kehittämispäällikkö

Elisa Kettunen
kehittämispäällikkö

Jari Vaine
erityisasiantuntija

Olli Jylhä
erityisasiantuntija

Matias Nikkari
juristi