Kunta huolehtii asemakaavoitetun alueen liikenne- ja katusuunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta sekä katualueen johtojen ja rakenteiden yhteensovittamisesta.
Liikenneturvallisuus on kuntien liikenneympäristön suunnittelussa avainasemassa. Hyvät kävely- ja pyöräilyolosuhteet luovat viihtyisää elinympäristöä.
Kunnan velvollisuus kadunpitoon alkaa, kun asemakaavan mukaisen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää. Tontinomistajan velvollisuutena on jalkakäytävän lumen poistaminen ja liukkauden torjunta sekä kadun puhtaana pitäminen.
Muu yleinen alue, esimerkiksi puisto, on kunnan rakennettava tai kunnostettava, kun asemakaavan mukainen maankäyttö sitä edellyttää.
Katu rakennetaan kunnan hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset.
Katusuunnitelmassa tulee esittää katualueen käyttäminen eri tarkoituksiin sekä kadun sopeutuminen ympäristöön ja vaikutukset ympäristökuvaan, jos se alueen tai rakentamistoimenpiteen luonteen vuoksi on tarpeen.
Katusuunnitelmasta tulee käydä ilmi kadun liikennejärjestelyperiaatteet, kuivatus ja sadevesien johtaminen, kadun korkeusasema ja päällystemateriaali sekä tarvittaessa istutukset ja pysyväisluonteiset rakennelmat ja laitteet.
Katusuunnitelmaa valmisteltaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:ssä säädetään. Mahdollisuus osallistua katusuunnitelman valmisteluun voidaan kuitenkin järjestää myös asemakaavoituksen tai laajemman aluekokonaisuuden muun suunnittelun yhteydessä.
Katusuunnitelmaehdotus on pidettävä kunnassa julkisesti nähtävänä vähintään 14 päivän ajan. Osallisilla on oikeus tehdä muistutus ehdotuksesta. Muistutus on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä.
Nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on ilmoitettava suunniteltuun alueeseen rajoittuvien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille. Ilmoitus saadaan lähettää tavallisena kirjeenä. Ilmoituksen lähettäminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos asianomainen on hyväksynyt katusuunnitelmaehdotuksen.
Ilmoituksen katsotaan tulleen asianomaisen tietoon, jos se on annettu postin kuljetettavaksi viimeistään viikkoa ennen nähtäville asettamista. Jos osallisia on muitakin, nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on tiedotettava siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan.
Asfaltointitöiden urakka-asiakirjat 2018 -julkaisun on laatinut Päällystealan neuvottelukunta PANK ry:n asiakirjatoimikunta. Nämä urakka-asiakirjat korvaavat asfaltointitöiden osalta aiemmassa julkaisussa Asfaltointi- ja tiemerkintätöiden urakka-asiakirjat 2016 olevat asiakirjat.
Julkaisun sisältörakennetta on muutettu. Julkaisu sisältää asfaltointiurakan ”kaksiosaiset” malliasiakirjat siten, että ”Asiakirjat, osa A” käsittää hankkeittain muuttuvat erilliset malliasiakirjat ja ”Asiakirjat, osa B” käsittää harvemmin muuttuvat erilliset vakioasiakirjat.
Asiakirjat sisältävät ainoastaan perinteisen määräperusteisen yksikköhintaisen vuosiurakan asiakirjamallit.
Asiakirjat on tarkoitettu kuntien lisäksi yksityisten rakennuttajien ja asfalttiurakoitsijoiden käyttöön. Asiakirjoissa on huomioitu Asfalttinormit 2017 ja Rakennusurakan yleiset sopimusehdot 1998 sekä rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus (VNa) 205/2009.
Asiakirjat ovat yhteensopivat muiden alalla yleisesti käytössä olevien asiakirjamallien kanssa. Työselostuksen rakenne ja nimikkeiden numerointi noudattaa Rakennustieto Oy:n julkaisua Infra-RYL 2017 Päällys- ja pintarakenteet.
Koneluokituksen tarkoitus on helpottaa maarakennus- ja työkonepalveluiden kilpailutusta ja koneiden vertailua. Konevalmistajista ja -myyjistä riippumaton työryhmä laatii aina voimassa olevat luokitusperusteet ja luokittelee työkoneet eri koneluokkiin.
Maarakennus- ja työkoneiden luokitusryhmän edustajat ovat 11.1.2022 alkaen:
Ari Kinnunen, Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Stara
Juha Ala-Hiiro, Teknisen Kaupan Liitto ry
Jukka Hietavirta, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue
Pekka Lyytikäinen, Infra ry
Teemu Suvanto, Koneyrittäjät ry
Ville Järvinen, Koneyrittäjät ry
Ville Sainio, Infra ry
Luokitustiedot löytyvät oheiselta verkkosivulta http://www.koneluokitus.fi/
Verkkosivu sisältää tietokantapohjaisen palvelun, jolla voi hakea koneluokkiin luokiteltuja koneita mm. koneen nimen, mallin tai merkin avulla. Verkkosivulla voidaan myös hakea työkoneelle luokitusta. Sähköisessä palvelussa on kahdeksan eri konetyyppiä, joiden sisällä kone luokitellaan.
Kone- ja kuljetuspalvelujen hankinta -opas (2008)
Ohje rakentuu useampivuotisen puitesopimuksen kilpailuttamiseen konelajeittain.
Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin.
Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista.
Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n säädöksiä sovelletaan muihin johtoihin, paitsi tietoliikennekaapeleihin, joiden sijoittamista säädellään lain sähköisen viestinnän palveluista 28 luvun mukaisesti.
Johtojen asianmukainen sijoittaminen on toimivan yhdyskuntatekniikan keskeinen edellytys. Eri tilanteissa joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa, mutta sijoittamiseen liittyy runsaasti myös eri kohteissa toistuvasti ratkaistavia asioita.
Olemme laatineet eri järjestöjen kanssa opasaineistoa ja sopimusmalleja kuntien ja johdonomistajien käyttöön johtojen sijoittamiseen liittyvien menettelyjen yhtenäistämiseksi.
Langattomien uuden sukupolven viestintäyhteyksien, kuten 5G-verkkojen, rakentuminen erityisesti kaupunkiympäristöön lisääntynee nopeasti lähivuosina. Nämä toimivat nykyisiin verkkoihin verrattuna eri taajuusalueella ja edellyttävät aiempaa tiheämpää tukiasemaverkkoa (liityntäpisteitä). Tämän vuoksi 5G-verkoilla on monenlaisia vaikutuksia kaupunkiympäristöön, rakennuksiin ja yhdyskuntateknisiin rakenteisiin.
Langattomien verkkojen rakentamisessa käytettävä tekniikka kehittyy nopeasti. On ilmeistä, että alalle tulee myös uusia verkkotoimijoita. EU:n viestintäverkkoja koskeva sääntely kehittyy ja tukee vahvasti nopeiden verkkoyhteyksien toteuttamisen helpottamista. Tasapainoinen kokonaistarkastelu ja yhteensovitus rakennusten ja kunnan vastuulla olevan yhdyskuntatekniikan kanssa on tärkeää. Käytännössä se tehdään aina kuntatasolla.
Oheisessa julkaisussa kuvatut periaatteet muodostavat rungon, johon kunnat voivat halutessaan tukeutua kuntakohtaisia sähköisen viestinnän palvelulain edellyttämiä ehtoja laatiessaan. Ehdot koskevat liityntäpisteiden sijoittamista kuntien omistamille ja hallinnassa oleville kiinteistöille, rakennuksiin tai rakennelmiin. Raportissa tuodaan esille lisäksi soveltuvin osin tukiasemakaapelointien toteutukseen liittyviä periaatteita.
Kuntaliiton ja Energiateollisuus ry:n yhteistyönä on maaliskuussa 2018 valmistunut yhdyskuntateknisten johtojen sijoittamista koskeva diasarja. Aineistossa kuvataan maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaisen johtojen sijoittamisen menettelyjä.
Ensisijaisena tavoitteena on sijoittamisesta sopiminen osapuolten kesken. Osapuolten vastuita ja velvollisuuksia selostetaan ja aiempien oikeustapausten valossa esitetään tulkintoja muun muassa johtoon liittyvistä rakenteista ja laitteista sekä siitä, millaiset johdot kuuluvat lain soveltamisalaan.
Diasarjassa kuvataan myös menettely tilanteessa, jossa osapuolten kesken ei päästä sopimuksen sijoittamisesta ja asian ratkaisee johdonomistajan hakemuksesta kunnan rakennusvalvontaviranomainen.
Yhdyskuntaa palvelevien johtojen sijoittaminen
Kunnan ja teleyrityksen yhteistoimintasopimusta varten on valmisteltu malli 2009. Sopimusmallin laatineet Kuntaliitto ja FiCom suosittelevat mallia käytettävän tehtäessä kuntakohtaisia sopimuksia teleyritysten kanssa. Valmistelun aikana kuultiin useassa vaiheessa kuntien ja teleyritysten edustajia.
Yhteistoimintasopimuksessa sovitaan kunnan ja teleyrityksen kesken menettelytavoista, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät yrityksen johtojen, laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon kunnan omistamilla tai hallitsemilla yleisillä alueilla sekä laitteiden siirtämiseen ja siirroista aiheutuvien kustannusten jakamiseen kunnan ja yrityksen välillä.
Yhteisesti sovituilla menettelytavoilla edistetään ja selkeytetään yhteistoimintaa. Samalla voidaan kehittää televerkkojen sijoittamisen yhteensovittamista muiden verkostojen kanssa, vähentää ympäristölle ja asukkaille aiheutuvia haittoja sekä saavuttaa taloudellisia säästöjä.
Hankekohtaiset johtojen ja laitteiden sijoittamissopimukset voidaan saada yksinkertaisemmiksi ja yhtenäisemmiksi viittaamalla yhteistoimintasopimukseen.
Yhteistoimintasopimus 21.9.2011
Kuntaliiton, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:n ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC rf:n kesken voimassa ollut suositussopimus maahan kaivettavista johdoista on toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi uudistettu syksyllä 2018.
Sopimus koskee maahan kaivettavien johtojen rakentamista ja kunnossapitoa sekä siihen liittyvää maa-alueen käyttöä. Suositussopimuksen valmistelu on tehty järjestöjen toimihenkilöiden yhteistyönä. Suositussopimuksen liitteenä on johtoalueen käyttöoikeussopimusmalli.
Keskeisenä sisällöllisenä muutoksena suositussopimuksessa ja liitteessä on se, että maanomistajalle johdon rakentamisesta ja sijoittamisesta aiheutuvista maksettavat korvaukset perustuvat täyden korvauksen periaatteelle ja ne määritellään tapauskohtaisesti osapuolten kesken. Euromääräisiä suosituksia korvaustasoista ei tässä yhteydessä esitetä.
Suositussopimuksessa tuodaan myös aiempaa selkeämmin esille varhaisen ja riittävän tiedottamisen tarve johtolinjoja suunniteltaessa ja rakennettaessa.
Suositussopimus maahan kaivettavista johdoista
Suositussopimuksen sopimusliite
Kaduilla ja muilla yleisillä alueilla tehtävien töiden ohjaaminen -oppaassamme on laajemmin ohjeita muun muassa yleisellä alueella tehtävien töiden ilmoitusmenettelystä ja maksuista. Julkaisuun sisältyy myös malli yleisillä alueilla tehtäviä töitä koskevista kunnan määräyksistä.
Vaikka eräiltä osin lainsäädännössä on tapahtunut julkaisuajankohdan jälkeen muutoksia, julkaisun sisältö on siinä esitettyjen menettelytapojen osalta edelleen käyttökelpoinen.
Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain muuttamisesta (547/2005) tuli voimaan 1.11.2005.
Kadun kunnossapidossa kuuluu kunnalle kaikki, mitä ei erikseen ole tontinomistajan tehtäväksi säädetty.
Pyörätien sekä rakenteellisesti toisistaan erottamattoman jalankulku- ja pyörätien kunnossapito kuuluu kunnalle. Kunta voi päättää kävelykadun, pihakadun ja muun erityistä liikennetarvetta palvelevan kadun kunnossapitovelvollisuuden jakautumisesta.
Tontinomistajalle näin määrättävä kunnossapitovelvollisuus ei kuitenkaan saa olla olennaisesti raskaampi kuin tontinomistajalle muutoin lain mukaan kuuluva kunnossapitovelvollisuus.
Tontinomistajan velvollisuutena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjumisesta ja liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisesta jalkakäytävältä.
Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru lumettomana ja jäättömänä.
Kunta voi päätöksellään ottaa vastuulleen nämä tontinomistajalle kuuluvat kunnossapitotehtävät. Tällöin tontinomistaja vastaa kuitenkin tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta. Tontille johtavan kulkutien kunnossapitovastuuseen kuuluvat myös rummun auki pitäminen ja aurausvallien poistaminen.
Jos liikenteelle ei aiheudu huomattavaa haittaa, kunta voi päättää, että määrätty katu tai kadun osa pidetään talvella kunnossa vain osittain, taikka että määrätyllä kadulla tai kadun osalla ei torjuta liukkautta, jotta sitä voidaan käyttää kelkalla kulkemiseen. Liukkauden torjumatta jättämisestä on ilmoitettava.
Tontinomistajan on viipymättä ilmoitettava kunnalle tai poliisille havaitsemistaan liikennettä vaarantavista päällysteen rikkoutumisista, kuopista ja muista vastaavista puutteista kadun sillä osalla, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana, sekä ryhdyttävä tarvittaviin väliaikaisiin toimiin liikenteen varoittamiseksi.
Tontinomistajan velvollisuutena on pitää katu puhtaana tontin rajasta kadun keskiviivaan saakka, kuitenkin enintään 15 metrin leveydeltä.
Kadun kulmauksessa tontinomistajan puhtaanapitovelvollisuus ulottuu puhtaana pidettävän alueen ulkorajojen leikkaukseen saakka.
Tontinomistaja ei ole velvollinen pitämään puhtaana ajoradan vastakkaisella puolella olevaa pyörätietä tai jalkakäytävää. Jos sama kadunosa olisi kahden tai useamman tontinomistajan pidettävä puhtaana, kukin pitää puhtaana alan, joka on lähempänä hänen kuin toisen tonttia.
Istutusaluetta ei lueta kuuluvaksi siihen alueeseen, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana. Tällaisessa tapauksessa ulottuu tontinomistajan velvollisuus pitää katu puhtaana enintään 24 metrin etäisyydelle tontin rajasta. Istutuksen kautta tontille johtavat kulkutiet on tontinomistajan kuitenkin pidettävä puhtaina.
Edellä sanotusta poiketen tontinomistajalle kuuluu enintään 3 metrin etäisyydelle tontin rajasta ulottuvan, tonttiin välittömästi rajoittuvan viherkaistan ja ojan alueella roskien poistaminen, muu puhtaanapito ja kasvillisuuden siistinä pitäminen.
Jos tontti rajoittuu puistoon tai muuhun yleiseen alueeseen ja tontille johtaa kulkutie alueen kautta, tontinomistaja on velvollinen pitämään pääsytien puhtaana enintään 24 metrin etäisyyteen saakka tontin rajasta.
Muilta osin kadun puhtaanapito kuuluu kunnalle. Kunnan velvollisuutena on pitää puhtaina myös kadulla olevat istutukset, kadun kalusteet, korokkeet, suojakaiteet, liikennemerkit ja muut vastaavat laitteet.
Mikäli alueella, jonka puhtaanapito kuuluu tontinomistajalle, harjoitetaan kunnan erityisellä luvalla kauppaa, on myyntialue kunnan toimesta puhdistettava kaupanteon aiheuttamista roskista, jollei toisin ole sovittu.
Kunta voi päätöksellään ottaa huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvat puhtaanapitotehtävät määrättyjen katujen tai tehtävien osalta. Kunnan ottaessa huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvat puhtaanapitotehtävät vastuu niistä siirtyy kunnalle.
Katujen korjausvelan laskennan kehittäminen -opas (2017)
Katujen korjausvelkalaskin
Kadut kuntoon, esite
Yhteinen kunnallistekninen työmaa -opas (2017)
Maankäyttö- ja rakennuslain 86 §:n mukaan kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää eikä kunnalle aiheutuvia kustannuksia ole pidettävä kohtuuttomina kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen verrattuna.
Kadunpidon järjestäminen kuuluu pääosin kunnalle. Kiinteistölle kuuluvista kadunpitoon liittyvistä velvollisuuksista säädetään kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa 669/1978 (kunnossapitolaki).
Tontinomistajan velvollisuutena on:
Pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä.
Tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru vapaana lumesta ja jäästä.
Pitää kunnossa tontille johtava kulkutie.
Pitää katu puhtaana tontin rajasta kadun keskiviivaan saakka.
Katualueeseen kuuluvan enintään 3 metrin etäisyydelle tontin rajasta ulottuvan, tonttiin välittömästi rajoittuvan viherkaistan ja ojan alueella roskien poistaminen, muu puhtaanapito ja kasvillisuuden siistinä pitäminen.
Ilmoittaa kunnalle tai poliisille havaitsemistaan liikennettä vaarantavista kuopista ja muista vastaavista puutteista sekä ryhtyä väliaikaisiin toimiin liikenteen varoittamiseksi sillä alueella, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana.
Kunnossapitolaissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös (kadunpitopäätös) on tehty.
Seuraavien katujen ja katuosuuksien osalta on katsottava kadunpitovelvollisuuden syntyneen ja niiden tyydyttävän asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen, joten niiden osalta tulee tehdä kadunpitopäätös.
N.N esittää, että
a) tekninen lautakunta päättää tehdä kadunpitopäätöksen edellä mainituista kaduista ja katuosuuksista ja
b) ilmoittaa päätöksestä ja siihen perustuvasta kunnossa- ja puhtaanapitovelvollisuuden alkamisesta kirjeellä katujen ja katuosuuksien varrella sijaitsevien kiinteistöjen omistajille tai haltijoille siten kuin kuntalain 95§:ssä säädetään.
Tekninen lautakunta
Valitusosoitus:
hallintovalitus
Suositukset käsittelevät kuntien ja valtion välistä yhteistyötä ja kustannusvastuuta.
Liikenneväylät jaotellaan hallinnollisesti maanteihin, katuihin ja yksityisiin teihin. Maantielain mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista (MTL 10 §).
Kunnalla voi olla tarvetta tiehankkeen yhteydessä rakentaa tai parantaa katuja, jolloin kunta vastaa näistä kustannuksista täysimääräisesti. Kunnan halutessa laatua voidaan nostaa korkeampiluokkaiseksi, jolloin kustannuksista sovitaan erikseen.
Laadun nostamista voivat olla muun muassa tavanomaista korkeatasoisemmat ja laadukkaammat istutukset, materiaalit, meluesteiden pintaverhoilut tai ympäristötaide.
Kunnat osallistuvat maantienpidon kustannuksiin muutoinkin kuin maantielain perusteella. Jos tällaisia toimenpiteitä kunnan aloitteesta toteutetaan, on rakentamisesta, kunnossapidosta ja kustannuksiin osallistumisesta sovittava erikseen. Näin toteutettavat toimenpiteet eivät saa olla esteenä tienpitoviranomaisen tärkeiden hankkeiden etenemiselle.
Edellä mainittujen toimenpiteiden tuloksena syntyvät maanteiden rakenteet kuuluvat yleensä valtion omistukseen ja valtio vastaa niiden kunnossapidosta. Maantielain mukaisena erityisenä syynä kunnan osallistumiselle tiehankkeisiin ei siis voida pitää valtion rahapulaa.
Maantielain mukaan maantiehen kuuluvat myös liikenteen käyttöön tarvittavat jalkakäytävät ja pyörätiet (MTL 5 §). Maantiehen kuuluvan kevyen väylän toteuttaa ja kunnossapitää pääsääntöisesti valtio.
Olemassa olevan liittymän parantamisen ja uuden liittymän rakentamisen kustannuksista vastaa valtio maantien osalta ja kunta kadun osalta.
Valtio vastaa maanteiden valaistuksen rakentamisesta, jos valaistus katsotaan tarpeelliseksi liikenneturvallisuuden, alueen muun valaistuksen tai varustelun puolesta.
Jos valaistus kunnan esityksestä sovitaan rakennettavaksi huomattavasti korkealuokkaisemmaksi kuin Liikenneviraston ohjeiden mukaan tai ympäristön huomioon ottaen on tarpeen, kunta vastaa lisäkustannuksista. Rakentamisesta sovittaessa on myös sovittava valaistuksen omistuksesta.
Valtio vastaa maantien tekemisestä aiheutuvista johtojen ja laitteiden siirto- ja suojauskustannuksista, mikäli johdot ja laitteet on aikanaan sijoitettu tiealueen ulkopuolelle.
Tiealueelle sijoitettujen omistamiensa johtojen ja laitteiden siirtokustannuksista vastaa kunta, ellei sijoitussopimuksessa ole toisin sovittu. Siirtokustannuksia määritettäessä otetaan huomioon johtojen ja laitteiden nykykäyttöarvo.
Valtio vastaa maantien kuivatuksesta ja maantien tekemisestä aiheutuvien nykyisille kaduille toteutettavien kuivatusrakenteiden kustannuksista mukaan lukien hulevesipumppaamot. Kumpikin osapuoli vastaa oman väylänsä kuivatusjärjestelmän kunnossapidon kustannuksista.
Jos maantien kuivatusvedet johdetaan kunnan kuivatusjärjestelmään, valtio vastaa johtamiensa vesien aiheuttamista kustannuksista kunnan kuivatusjärjestelmän rakentamiseen ja osallistuu myös kunnossapitoon tapauskohtaisesti sovittavalla tavalla esim. mitoituslaskelmia apuna käyttäen. Vastaavasti kunta osallistuu johtamiensa vesien osalta maantien kuivatusjärjestelmän kustannuksiin ja kunnossapitoon.
Asemakaava-alueen ulkopuolella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen ja niihin kuuluvien varusteiden toteuttamisesta ja kunnossapidosta vastaa valtio. Asemakaava-alueella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen tilatarpeet ja sijoittaminen ratkaistaan kaavassa.
Niiden järjestämisessä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan yhteiskäyttöä, jolloin pysäköintialueen rakentamisen ja kunnossapidon kustannukset jaetaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon eri osapuolten käyttöosuudet.
Kadun ja maantien risteämiskohtaan yhteishankkeena toteutettavien liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamiskustannukset jaetaan pääsääntöisesti puoliksi tienpitäjien kesken. Pelkästään maantien joukkoliikenteenpalveluja varten liikennealueelle rakennettavan liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamisesta vastaa valtio.
Liityntä- ja saattopysäköintialueen kunnossapitokustannusvastuu jaetaan rakentamiskustannusten suhteessa, jollei ole tarpeen toisin sopia.
Uuden maantien rakentamisen tai nykyisen maantien parantamisen yhteydessä lisääntyvän meluhaitan poistamiseksi tai lievittämiseksi tehtävien meluesteiden rakennuskustannuksista vastaa valtio. Kunta osallistuu olemassa olevan meluhaitan torjumiseksi tehtävien meluesteiden rakennuskustannuksiin 25 prosentin osuudella.
Mikäli meluesteet toteutetaan kunnan toivomuksesta lisämaankäytön mahdollistamiseksi olemassa olevan meluhaitan poistamiseksi korkeampitasoisena, kunta vastaa tästä aiheutuvista lisäkustannuksista edellä mainitun kustannusosuuden lisäksi.
Jos kunta kaavoittaa olemassa olevan tien läheisyyteen sellaista toimintaa, joka tarvitsee melusuojausta, vastaa kunta meluntorjunnan kustannuksista. Maantien meluesterakenteiden omistaja on valtio, ellei toisin sovita. Meluesteiden kunnossapito on omistajan vastuulla.
Pilaantuneiden maa-alueiden puhdistuskustannukset voidaan periä maantietoimituksessa kiinteistön arvoa alentavana kuluna. Mikäli näitä kaikkia kustannuksia ei saada perityksi, jäävät ne maantien rakentamisen kustannuksiksi.
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maantielain ja ratalain muuttamisesta tuli voimaan 15.8.2016. Muutoksella mahdollistettiin erityiseen hyötyyn perustava osallistuminen tienpidon kustannuksiin.
Lakimuutoksen perusteluihin on kirjattu maantielain 10 §:n ja ratalain 7 § :n osalta muun muassa:
Painotamme, että mikäli rahoitusneuvotteluissa vedotaan lakimuutokseen ja kunnan saamaan erityiseen hyötyyn, toista osapuolta kannattaa pyytää perustelemaan, mistä erityinen hyöty muodostuu, miten se jakautuu ja miten sitä käytetään rahoitusosuuden laskennan perusteena.
Jos näitä erityisiä hyötyjä ei pystytä osoittamaan, ei ole myöskään perusteita sopia tai lisätä kunnan kustannuksia erityisten hyötyjen pohjalta.
Kunnan omassa hankintavallassa on, osallistuuko se kustannusten jakamiseen. Kunnan voi olla toisinaan hyödyllistä tarkastella myös yksityisen tahon hyötyä ja mahdollista osallistumista hankkeen toteutukseen.
Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantien pidossa
Kunnan ja valtion yhteistyön ja kustannusvastuun periaatteet radanpidossa
Kuntien katu- ja viheralueiden sekä muiden yleisten alueiden rakennettu infrastruktuuri muodostaa merkittävän osan kuntien kiinteästä omaisuudesta. Se on välttämätön osa kuntalaisten sujuvan arjen mahdollistavaa liikenneväyläverkostoa sekä liikunta- ja virkistysalueita.
Kuntalaisten palvelujen laadulle asettamien odotusten kasvaessa ja kuntatalouden kiristyessä on erittäin tärkeää, että niin päättäjillä kuin asukkailla ja elinkeinoelämän toimijoilla on käytettävissään ajantasainen ja luotettava tieto katu- ja viherrakenteista. Se on kunnan uskottavan omaisuudenhallinnan keskeinen osa.
Toistaiseksi tiedot kuntien katu- ja viherinfrasta niin sijainnin, ominaisuuksien kuin kunnonkin osalta on ollut hajanaista ja epäyhtenäistä ja monilta osin kuntakohtaisesti toisistaan eroavin määrittelyin tallennettu. Tietoa ei myöskään ole ollut esimerkiksi sitä tarvitsevien palvelutuottajien saatavilla ajantasaisena julkisesti.
Erilaisten sähköisten palvelujen nopea kehitys ja laajeneminen yhä uusille alueille edellyttävät kuntien katu- ja viherrakenteiden ajantasaisten ja yhteismitallisten ominaisuustietojen saattamista niitä tarvitsevien saataville.
Toteutimme 2017–2018 yhdessä 11 kaupungin (Espoo, Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa) Infraomaisuuden avoin innovaatioalusta -projektin, jossa yhdessä järjestelmätoimittajien kanssa määriteltiin kuntien katu- ja viherrakenteiden tietomalli. Vuoropuhelua käytiin myös rakennus- ja kunnossapitourakoitsijatahojen kanssa.
Mallin tarkoitus on toimia osana kuntien prosesseja ja kaupunkimalleja. Kuntien kannattaa ottaa määrittely mahdollisimman pian käyttöön ja sitouttaa yksityisen sektorin palvelutarjoajat tietomallin tarjoamaan uuteen toimintatapaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Määrittelyn avulla luotu kaupunkimallin osa, sen mahdollistama tietojen harmonisointi sekä tietojen avaaminen tehostavat kuntien prosesseja ja kiihdyttävät kehitystoimintaa koko arvoverkossa.
Määrittelyprojektin aineistoon voi tutustua verkkosivulla Infraomaisuuden tietovirrat -verkkosivulla. varsinainen tietomallimäärittely löytyy tältä alasivulta. Sivulta löytyy myös opas tietomallimäärittelyn käyttöönottoon.
Vuonna 2021 käynnistyi edellä kuvatun tietomallimäärittelyhankeen tuloksia hyödyntävä hanke Kuntien rakennetun ympäristön infraomaisuuden hallinnan tietomallin toteutus ja tietovirrat. Hankkeen koordinaattorina toimii Espoon kaupunki, ja mukana on yhteensä yhdeksän kuntaa. Hankkeelle myönnettiin valtiovarainministeriön digikannustinrahoitusta 571 000 €. Lisätietoja: petri.vainio(at)espoo.fi.
Millaisia ovat tulevaisuuden kuntien roolit ja niiden erityispiirteet. Esittelemme kuusi erilaista roolia.