Yleiskirje 21/80/2006, T. Hartikainen, T. Taskula/eg, 21.12.2006

Ympäristöterveydenhuollon maksullisuus laajenee

Uusi elintarvikelaki on tullut voimaan 1.3.2006. Valvontaviranomaisen tehtävät eivät olennaisesti muutu aikaisemmasta.

Uutta on valvonnan lakiin perustuva suunnitelmallisuus ja maksullisuuden laajeneminen. Myös laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta sisältää velvollisuuden suunnitelmallisuudesta ja maksullisuudesta.

Terveydensuojelulakia, toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annettua lakia ja kemikaalilakia on muutettu vastaavasti.

Ympäristöterveydenhuollon alalla toimivat keskusviranomaiset ohjaavat keskitetysti toimialansa valvontaa ja antavat valvontaohjelmat, jotka osin sitovat kuntia.

Kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta maksu hyväksymänsä valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimisesta. Myös kohteen hyväksyminen ja määräysten noudattamatta jättämiseen perustuva valvonta on maksullista.

Kunnan päätökset valvonnan maksutaksasta ovat mahdollisia kunnan hyväksyttyä valvontaohjelmaan perustuvan valvontasuunnitelman. 

Lisätiedot:
Tarja Hartikainen, puh. (09) 771 2478, 050 373 8499
Tuula Taskula, puh. (09) 771 2467
Erityisesti päätöksentekomenettely ja muutoksenhaku:
Riitta Myllymäki, puh. (09) 771 2463
Heikki Harjula, puh. (09) 771 2070
sähköposti etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi
Lait:
EL = Elintarvikelaki (23/2006)
KemL = Laki kemikaalilain muuttamisesta (287/2006)
KuTuL =Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004)
TsL = Laki terveydensuojelulain muuttamisesta (285/2006)
TupL = Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetuin lain muuttamisesta (286/2006)

Liitteet
Liite 1. Malli elintarvikevalvonnan maksutaksaksi
Liite 2. Malli tuoteturvallisuusvalvonnan maksutaksaksi
Liite 3. Muutoksenhaku kuntalain mukaan

Yleistä

Uusi elintarvikelaki korvaa elintarvikelain, eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain sekä terveydensuojelulain elintarvikehygieniaa koskevan luvun. Lain valvontaviranomaisen tehtävät ja tavoitteet vastaavat pääosin kumoutuneita säännöksiä. Elintarvikevalvonnan tehostamiseksi Elintarviketurvallisuusvirasto antaa valtakunnallisen valvontaohjelman, jonka perusteella kunnat laativat valvontasuunnitelman. Valvonnan maksullisuus laajenee ja kunta perii maksun myös hyväksymänsä valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista.

Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta sisältää samat velvoitteet suunnitelmallisuudesta ja maksullisuudesta. Kuluttajavirasto laatii oman toimialansa valvontaohjelman. Terveydensuojelulakia, toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annettua lakia ja kemikaalilakia on muutettu vastaavasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus laatii vastaavat valtakunnalliset valvontaohjelmat.

Kunnan valvontasuunnitelma on pakollinen. Valvontaa koskevissa eri laeissa on säädetty kunnan valvontasuunnitelman valmistelusta ja hyväksymisestä. Siinä tulee ottaa huomioon muun muassa eri laeissa säädetty valtakunnallinen valvontaohjelma. Elintarvikelain siirtymäsäännöksen mukaan kunnalla tulee olla elintarvikelain mukainen valvontasuunnitelma 1.1.2007. Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) valmisteleman valtakunnallisen valvontaohjelman antaminen on viivästynyt, minkä johdosta myös kuntien päätökset valvontasuunnitelmista viivästyvät laissa säädetystä.

Kunta voi aloittaa maksujen perimisen vasta hyväksyttyään valvontasuunnitelman ja maksutaksan. Kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta maksu hyväksymänsä valvontasuunnitelman mukaisista, valvontaviranomaisen suorittamista säännöllisistä tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksesta. 

Terveydensuojelulain, tupakkalain ja kemikaalilain mukaan valtion valvontaohjelma tulee olla valmiina 1.1.2007 ja siihen perustuvan kunnan valvontasuunnitelman 1.1.2008. Kunta voi aloittaa maksujen perimisen hyväksyttyään valvontasuunnitelman ja tähän perustuvan maksutaksan kuitenkin aikaisintaan 1.1.2007. Vastaavat tuoteturvallisuuslainsäädännön säännökset ovat tulleet voimaan 1.1.2006.

Tämä yleiskirje käsittelee valvonnan suunnitelmallisuutta ja erityisesti elintarvikevalvonnan sekä tuoteturvallisuusvalvonnan maksullisuuden laajentamiseksi vaadittavia toimenpiteitä. Kuntaliitto antaa tarvittaessa täydentävät suositukset muun ympäristöterveydenhuollon maksullisuuden laajenemisesta.  

Ympäristöterveydenhuollossa on edelleen viranomaistehtäviä, joita ei voida suunnitella ennakkoon ja joista ei peritä maksua. Näitä ovat esim. epidemiaselvitykset, asukkaiden valitukset sekä näihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet.

Valvonnan suunnitelmallisuus ja sen vaikutukset maksuperusteisiin

Valtakunnallinen valvontaohjelma

Ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämisen keskeinen tavoite on valvonnan yhdenmukaisuuden varmistaminen koko maassa.  Tätä tarkoitusta varten keskusviranomaiset laativat valtakunnallisen valvontaohjelman mukaisesti toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista on säädetty toimialakohtaisissa säännöksissä (EL 47 §, KemL 5 §, KuTuL 14 §, TsL 4a § ja TupL 14 § ja VnA 664/2006). Kunnat ottavat valvontasuunnitelmissaan huomioon toimialakohtaiset valvontaohjelmat.

Toimialakohtainen valvontaohjelma sisältää kuntia sitovana vähintään tarkastusten sisällön määrittelyä; perusteet, joiden mukaan erityyppisten valvontakohteiden riskit arvioidaan ja kohteiden tarkastustiheys määrätään; näytteenoton tarpeen arvioinnin; kuntien valvontasuunnitelmien toteutumisen arviointia koskevat menetelmät; sekä valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa käytettävät menetelmät.

Kunnan valvontasuunnitelma

Kunnilta edellytetään aikaisempaa suunnitelmallisempaa ja laadukkaampaa valvontaa. Valtioneuvoston asetuksella (VnA 665/2006) on annettu säännökset valvontasuunnitelmasta ja valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnista. Valvontasuunnitelmasta on säädetty myös toimialakohtaisissa säännöksissä (EL 47 §, KemL 5 §, KuTuL 14 §, TsL 4a § ja TupL 14 §).

Valvontasuunnitelman tulee vähintään sisältää (VnA 665/2006):

  1. tarkastusten sisältö;

  2. valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys;

  3. tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika;

  4. kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen; sekä

  5. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi.

Edellytyksenä maksujen perimiselle on, että kunta on hyväksynyt valvontasuunnitelman ja maksutaksan. Valvontasuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, vähintään kuitenkin kolmen vuoden välein.

Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen valvontasuunnitelmaa valmisteltaessa

Valvontasuunnitelmaa koskeviin säännöksiin ei ole sisällytetty yrittäjien tai muiden tahojen kuulemista. Valvontasuunnitelmaa valmisteltaessa on syytä noudattaa hallintolain 41 §:ää vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta. Em. säännöksen mukaan, jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.

Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittamistapa on viranomaisen harkinnassa. Esimerkiksi ilmoitukset ja artikkelit lehdissä tai tiedotteet toiminnanharjoittajalle voivat olla hyviä tapoja. Ilmoituksessa on mainittava, mistä asiasta on kysymys, minkälaisia vaikutuksia asialla saattaa olla asianomaisten oloihin, mistä voi saada asiaa koskevia lisätietoja ja miten asiasta voi esittää mielipiteitä. Ilmoituksen ajankohta on sovitettava niin, että asianomaisilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Valvontasuunnitelmaa koskeva päätöksenteko ja muutoksenhaku

Osa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännöstä (KemL, TsL ja TupL) rajoittaa kunnan määräämän lautakunnan tai toimielimen oikeutta siirtää toimivaltaansa valvontasuunnitelman hyväksymisessä alaiselleen viranhaltijalle. Valvonnan yhdenmukaisuuden kannalta on perusteltua, että eri lakien mukaiset valvontasuunnitelmat käsitellään mahdollisuuksien mukaan kokonaisuutena, jolloin myös suunnitelman elintarvikelakiin ja tuoteturvallisuuslainsäädäntöön perustuvat osat tulisi hyväksyä toimielimessä.

Kunnallisesta valvontasuunnitelmaa koskevaan päätökseen haetaan muutosta (EL 74 §, KemL55 §, KuTuL 34 §, TsL 56 § ja TupL 35 §) noudattaen, mitä muutoksenhausta kuntalaissa säädetään (Liite 3).

Valvontasuunnitelmaa koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen sen lainvoimaisuutta.

Suoritteen tuotantokustannusten määrittely

Maksujen määrittelyssä tulee noudattaa kustannusvastaavuuden periaatetta.  Maksut voivat olla enintään suoritteiden tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten suuruisia. Täydellinen kustannusvastaavuus vastaa omakustannusperusteista hinnoittelua. Kustannusvastaavuus lasketaan tavallisesti budjetoitujen menojen perusteella.  Kokonaiskustannuksiin luetaan palvelun tuotantokustannukset poistot mukaan lukien, osuus hallinnon kustannuksista ja korko tuotantovälineisiin sidotulle pääomalle.

Maksulliset tehtävät ovat pääosin viranhaltijatyötä, jolloin maksun perusteena voidaan käyttää valvontahenkilöstön (terveysvalvonnan johtaja, valvontaan osallistuvat eläinlääkärit, terveystarkastajat) työtunnin hintaa.  Tuntipalkkaan lisätään kerrointa käyttäen muut henkilöstömenot ja tehtävään kohdistuvat muut toimintamenot, korot ja poistot ja hallinnon osuus. Kertoimen suuruus riippuu kunnan asianomaisen toiminnon kustannusrakenteesta. Kerroin mitoitetaan siten, että sillä määritellyt kustannukset vastaavat aiheuttamisperiaatetta.

Vaihtoehtoisesti suoritteen tuotantokustannus voidaan määrittää yksikön budjetoitujen (tilinpäätöksen osoittamien) vuotuisten toimintamenojen perusteella jaettuna yksikön valvontahenkilöstön henkilötuntimäärällä, jolloin saadaan työtunnin hinta. 

Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saadun ohjeen perusteella vuotuista henkilötuntimäärää laskettaessa vähennetään vuoden päivien kokonaismäärästä lauantait, sunnuntait, arkipyhät ja vuosiloma-ajat. Näin saadut työpäivät kerrotaan päivittäisellä työajalla. Keskimääräisellä loma-ajalla (30 vrk) vuotuiseksi työajaksi saadaan 1640 h.

EY-asetuksen N:o 882/2004 27 artikla edellyttää, että maksuja vahvistettaessa otetaan huomioon alueella sijaitsevien sellaisten yritysten tarpeet, joilla on erityisiä maantieteellisiä rajoituksia. Tämä vaatimus voidaan ottaa huomioon esimerkiksi siten, että valvontahenkilöstön matkoista aiheutuvat kustannukset sisällytetään jaettaviin kokonaiskustannuksiin.

Kunnan viranomaisen on huolehdittava myös, ettei suoritteen tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia, kuin mitä suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää.

Hyväksymiseen ja tarkastukseen kuluvan ajan arviointi

Maksu määräytyy kertomalla suoritteeseen käytetty aika edellä mainitulla työtunnin hinnalla. Myös aika-arvioissa tulee ottaa huomioon, että maksut voivat vastata enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tarkastukseen kuluvan ajan arvioinnissa otetaan huomioon fyysisen tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautumiseen ja tarkastuskertomuksen laatimiseen kulunut aika. Tarkempia ohjeita tarkastuksen sisällöstä on annettu valtakunnallisissa valvontaohjelmissa, jossa on määritelty myös riskinarvioinnin perusteet. Keskusviranomainen määrittelee valvontaohjelmassa periaatteet ja ohjeelliset aika-arviot tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan arvioimiseksi. Kuitenkin valvontayksikkö ja kohdetyypin riskinarviointi määrää tilanteen mukaisen valvonnan tarpeen. Tarkastustiheyteen ja tarkastukseen tarvittavaan aikaan vaikuttaa muun muassa kohteen toiminnan laatu, laajuus, omavalvonnan taso ja riskialttius. Tarkoituksenmukaista on yhdistää samalle käynnille useita ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvia tarkastuksia. Hyväksymismaksun perusteena on käsittelytunnin hinta kerrottuna päätöksen valmisteluun ja antamiseen käytetyllä ajalla.

Elintarvikevalvonnan maksuperusteissa huomioitavaa

Elintarvikelain 71 §:ssä on säädetty kunnan viranomaisten suoritteista perittävät maksut.  Sen mukaan kunnan on perittävä elintarvikealan toimijalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu

  • elintarvikehuoneistojen ja niiden omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä; 

  • kunnalliseen valvontasuunnitelmaan sisältyvästä tarkastuksesta, näytteenotosta ja näytteen tutkimisesta;

  • Euroopan unionin ulkopuolelle eläimistä saatavien elintarvikkeita vievien elintarvikehuoneistojen valvonnasta siltä osin kuin vienti ostajamaan vaatimuksesta edellyttää tavallista kattavampaa valvontaa,

  • sekä Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen perustuvien elintarvikelain 7 luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden valvomiseksi tapahtuvasta tarkastuksesta.

Lisäksi kunnan on perittävä maksu muustakin valvonnasta sekä siihen liittyvistä tarkastuksista ja tutkimuksista sellaisena kuin valvonta-asetuksen 27 ja 28 artiklassa säädetään (EY) N:o 882/2004. 

Maksut määrätään siten, että niiden suuruus vastaa enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia, jollei valvonta-asetuksen 27 ja 28 artiklasta muuta johdu.  Tarkemmat säännökset valvonta-asetuksen 27 ja 28 edellyttämistä kansallisista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Jos elintarvikehuoneistossa harjoitettavan toiminnan aloittamiseen riittää pelkkä elintarvikelain 13 §:n 3 momentin tarkoittama ilmoitus valvontaviranomaiselle, ei ilmoituksen käsittelystä voida periä toiminnanharjoittajalta maksua.

Kunnan hyväksymään valvontasuunnitelmaan sisältyvät tarkastukset ovat maksullisia. Yksittäisen valvontakohteen osalta maksu pohjautuu pääsääntöisesti kohteen riskiarviointiin, jossa otetaan huomioon kohteessa harjoitettavan toiminnan laatu ja laajuus.  Lisäksi riskinarvioinnissa otetaan huomioon kohteen omavalvonta, kunto, siisteys, ja henkilökunnan asiantuntemus. Riskinarvioinnin perusteella kohteet jaetaan riskiluokkiin, joiden perusteella tarkastustiheys määräytyy. Elintarvikevirasto antaa ohjeet riskinarvioinnin perustaksi valtakunnallisessa valvontaohjelmassa.

Siltä osin kuin tarkastuskäyntejä ei voida perustaa riskinarviointiin, kunnan taksassa tulisi määrittää näistä perittävät maksut erikseen. Siten esimerkiksi lihantarkastuksen maksut tulisi määrittää erikseen esimerkiksi tarkastettavien ruhojen lukumäärään perustuen.

Yksittäiselle toiminnanharjoittajalle tarkastuksista määrättävät maksut voivat vaihdella toiminnasta ja omavalvonnan tasosta riippuen.  Mikäli valvontakohde ja harjoitettava toiminta täyttävät asetetut vaatimukset, valvontaviranomainen voi vähentää valvontaa, mikä alentaa toiminnanharjoittajan kustannuksia.

Maksuja voidaan periä vain ennalta suunniteltavissa olevista tarkastuksista.  Maksua ei voida periä ruokamyrkytysepidemioiden tai valitustapausten selvittelyyn vaadittavista tarkastuksista ja näytteenotosta.

Maksu peritään, jos kyseessä on elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen perustuvien viranomaisten määräämien toimenpiteiden valvomiseksi tapahtuva tarkastus.

Maksullinen valvonta kohdistuu sekä ilmoituksen- ja luvanvaraisiin kohteisiin että sellaisiin, jotka eivät vaadi ympäristöterveydenhuollon ilmoitus- ja lupakäsittelyä. Keskusvirastojen antamissa sektorikohtaisissa valvontaohjelmissa ohjeistetaan tarkemmin suunnitelmallisen ja maksullisen valvonnan toteuttamista.

Muut maksut

Kunnan valvontasuunnitelman mukaiseen kohdetyyppikohtaiseen tai kohdekohtaiseen riskinarviointiin perustuvien maksujen lisäksi voi olla muita maksuja, kuten lihantarkastusmaksut, joissa maksu voisi perustua esimerkiksi tarkastettavien ruhojen määrään.

Laboratoriotutkimusten, samoin kuin mahdollisten muiden ulkopuolisten palvelujen, maksut määräytyvät aiheutuneiden kustannusten mukaan.

Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain maksuperusteissa huomioitavaa

Kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain maksuperusteet määräytyvät suoritteesta aiheutuneiden kustannusten perusteella kuten muussakin ympäristöterveydenhuollossa.

Kuluttajavirasto on määrittänyt ohjeet painopistealueiden valvontakohteiden tarkastustiheydelle ja tarkastusten kestolle. Muiden kuin painopistealueiden osalta kuluttajavirasto on antanut ohjeet riskinarviointiin, jonka perusteella kunnassa määritellään kohteen tarvitsema valvonta. Määrittelyt on tehty ensisijaisesti resurssitarpeen määrittämiseksi ja valvonnan tarkoituksenmukaiseksi suuntaamiseksi, mutta niitä voidaan käyttää apuna maksuja määriteltäessä.

Kunta laatii valtakunnallisen tuoteturvallisuusvalvontaohjelman perusteella valvontasuunnitelman, josta käy ilmi seuraavana vuonna valvottavat kuluttajapalvelut ja mahdolliset kulutustavaroiden valmistajat. Kunta perii maksut valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista.

Valtion korvattavat

Keskusviranomaisten toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa voi olla näytteenottoprojekteja, joihin kunta voi päätöksensä mukaan osallistua. Keskusvirastojen kunnille toimeenpantaviksi esitetyistä näytteenottoprojekteista aiheutuvat kustannukset maksaa valtio, mikäli projektit eivät kuulu kunnan valvontasuunnitelmaan. Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla valmistellaan parhaillaan lakimuutoksia, joissa säädetään tarkemmin valtion korvauksista.

Ensisaapumisvalvonta siirtyy Eviran tehtäväksi 1.1.2008 (VNA 321/2006).

Muuta maksuissa huomioitavaa

Kyseessä on viranomaistoiminta, jolloin maksusta ei tule suoritettavaksi arvonlisäveroa. Maksut saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (VeroUL) (367/1961) säädetään. Ympäristöterveydenhuollon erityislakeihin ei sisälly säännöstä maksun suorituksen viivästymisestä perittävästä viivästyskorosta, joten viivästyskorkoa ei voida periä.  Viivästyskorkoa koskeva lainmuutos on valmisteilla Kuntaliiton esityksestä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Maksut on syytä tarkistaa määräajoin, vähintään joka toinen vuosi, talousarvion laatimisen yhteydessä.

Taksasta päättäminen ja muutoksenhaku

Valvontamaksuista päätettäessä sovellettaviksi tulevat kuntalain (365/95) säännökset.

Maksujen yleisistä perusteista päättää kunnassa valtuusto. Valtuusto voi halutessaan delegoida itse taksaa tai maksujen euromääriä koskevaa päätösvaltaansa johtosäännöllä muillekin toimielimille tai viranhaltijalle. 

Taksan hyväksymistä koskevassa päätöksessä on perusteltua määrätä taksan voimaantulosta. Ajankohta tulee määrätä siten, että taksan hyväksymispäätöstä koskeva pöytäkirja on tarkastettu ja asetettu nähtäville ennen taksan voimaantuloa.

Kunnan taksapäätökseen voidaan hakea muutosta kuntalain muutoksenhakusäännösten mukaan (Liite 3). Taksan hyväksymistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen sen lainvoimaisuutta.

Tiedoksianto

Taksapäätös annetaan tiedoksi asettamalla päätöstä koskeva pöytäkirja yleisesti nähtäväksi siten kuin kuntalain 63 §:ssä säädetään. Taksapäätöksen luonteeseen kuuluu, että siitä pöytäkirjan nähtävänä pitämisen lisäksi tiedotetaan tehokkaasti.

Perustevalitus

Jos toiminnanharjoittaja on tyytymätön maksuunpanoa koskevaan määräykseen eli saamaansa taksaan perustuvaan maksuun, hän voi tehdä perustevalituksen hallinto-oikeudelle siten kuin VeroUL 8 §:ssä säädetään. Perustevalituksen voi tehdä jos saaminen on määrätty tai maksuunpantu lakia virheellisesti soveltaen taikka jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut erehdys tai menettelyvirhe, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen asian ratkaisuun. Perustevalituksen voi tehdä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu (VeroUL 11.1 ja 12.1§).

Toiminnanharjoittajalle lähetettävään maksuun on syytä liittää perustevalituksen tekemistä koskeva ohjaus.

Mallitaksa

Tämän yleiskirjeen liitteenä olevia mallitaksoja voidaan käyttää paikallisen valmistelutyön apuna. Mallitaksoihin ei sisälly maksutaulukoita euromääräisine maksuineen, koska näihin vaikuttavat yksikön kokonaiskustannukset sekä toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja kunnan valvontasuunnitelma.

Taksoihin voidaan liittää maksutaulukot ja euromääräiset maksut, jos kunnan johtosäännössä on näin määrätty. Vaihtoehtoisesti kunnan johtosäännössä on voitu määrätä erikseen maksutaulukoiden ja euromääräisten maksujen päättäminen toimielimelle tai viranhaltijalle.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma  
varatoimitusjohtaja

Rolf Eriksson
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

tags