2020-luku ottaa vastaan perinteitä kunnioittavan, mutta uudistuvan vapaan sivistystyön

Päivi Väisänen-Haapanen

Jatkuva oppiminen osana hallitusohjelmaa tuo vapaalle sivistystyölle yhteensä 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2020. Se on tervetullut lisärahoitus.

Vapaa sivistystyö on toiminut merkittävänä jatkuvan oppimisen edistäjänä jo 1800-luvun lopulta alkaen, kun kansalaisopistot ja kansanopistot ovat virinneet ja kansalaisten sivistystarpeen tunnistamisen myötä hyviä toimintamalleja on viety eteenpäin eri puolille Suomea. Vapaan sivistystyön oppilaitokset jatkavat edelleen tätä tehtävää.  Sivistystarve on vahva vielä 2020-luvullakin. Huomiota on kiinnitetty paitsi lasten ja nuorten, niin myös aikuisväestön perustaitojen vahvistamiseen.

Elämme yhä digitalisoituvammassa yhteiskunnassa. Jotta osaisimme työssä ja myös työelämän ulkopuolella toimia jatkuvasti muuttuvien digitaalisten palvelujen, laitteiden, appien ja robotisaation kanssa, tarvitsemme läpi elämän soljuvaa uuden oppimista. Varmasti haasteena vielä pitkään on koko väestön digiosaamisen riittävä taso, mutta eteenpäin siinäkin mennään. Myös perinteisemmät perustaidot, kuten luku- ja kirjoitustaito ovat jatkossakin keskeisiä osaamisalueitamme, joiden avulla opimme ja viestimme monin verroin. Numeeriset taidot ja taloustaidot ovat myös tarpeellisia joka päiväisiä osaamistarpeita.

Perustaitojen osaaminen ja kehittäminen ovat avaintekijöitä työelämässä ja yhteiskunnassa toimimisessa. Vapaa sivistystyö vahvistaa perustaitoja ja voi tavoittaa matalan kynnyksen koulutuksena erityisesti niitä ryhmiä, jotka koulutuksesta eniten hyötyvät. Vapaa sivistystyö huolehtii osaltaan myös maahanmuuttajille suunnatusta koulutuspalveluista. Vuonna 2018 uutena tehtävänä tuli kotoutumissuunnitelmaa edellyttävä koulutus. Valitettavasti tätä täysimääräisesti valtion rahoituksella toteutettavaa koulutusta on kuitenkin leimannut rahoituksen riittämättömyys.

Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys ovat nyt kaikkien huulilla. Eivätkä nämä ole lainkaan vieraita teemoja vapaassa sivistystyössäkään. Ekosysteeminen ajattelu on viime vuosina vahvistunut ja siinä vapaan sivistystyön toimijoilla on tärkeä sivistystehtävä. Vaikka vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on nykyisin erilaisia ja monenlaisia tehtäviä, on muistettava, että juuri se perinteinen vapaan sivistystyön koulutus on äärimmäisen tärkeä säilyttää. Vieläpä, kun sen tarve nyky-yhteiskunnassa on suuri ja aikuisväestön osuus kasvaa, mikä lisää aikuisväestön koulutustarvetta. On myös tunnistettava aikuisiän monia vuosikymmeniä kestävä ajanjakso, johon ehtii ilmaantumaan monia erilaisia koulutustarpeita.

Koulutus kasautuu, niin varmasti myös erilaiset kulttuuripalvelut ja niiden käyttäjäryhmät. Myös vapaassa sivistystyössä on havahduttu siihen, että valtaosa osallistujista on koulutettuja naisia. Nyt myös miehet halutaankin mukaan kansalaisopistojen kursseille. Asiaan pyritään vaikuttamaan kurssien teemaan ja toteutustapaan liittyvillä valinnoilla, markkinoinnilla ja asiakkaita kuuntelemalla. Osallistamismahdollisuuksia ja -tapoja kannattaa edelleen etsiä ja kokeilla. Opistot ovatkin tässä varsin ketteriä, hyviä esimerkkejä on paljon.

2020-luvulla lähdetään vapaan sivistystyön koulutuksen tunnistamisen ja tunnustamisen tiellä uusi vaihde päällä, kun opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä sai valmistelutyönsä valmiiksi ja nyt suunnataan kohti ylläpitäjien ja oppilaitosten toimenpiteitä. Tukea oppilaitoksille tullaan antamaan, jotta toimintamallin, osaamisperustaisten kuvausten ja arvioinnin sekä Koski-tietovarantoon tiedonsiirrot pääsevät etenemään. Osaamisen näkyväksi saaminen on hyvä syy osallistua koulutukseen.