Timo Reina 31.8.2021

Kunnat tarvitsevat vakautta ja vapautta

Timo Reina

Ensi viikon budjettiriiheen kohdistuu myös kuntien ja kuntatalouden kannalta monia odotuksia. Niitä yhdistää vaatimus vakaudesta.

Kevään kehysriihen jäljiltä kuntien valtionosuusrahoitukseen on kohdistumassa jälleen tuntuvia leikkauksia suhteessa kustannuskehitykseen ja laajeneviin tehtäviin. Tämä on kestämätöntä. Yllättävä luopuminen kustannustenjaon tarkistuksesta lähivuosiksi tai ehdotus jo luovuttuun työajan pidennykseen perustuneen kiky-leikkauksen palauttamisesta pysyvästi kuntien valtionosuuksiin eivät edusta vakautta eivätkä myöskään hallitusohjelmaa. Lue lisää Kuntaliiton budjettiriihitavoitteista tästä.

Vaikka valtio on puskuroinut hyvin koronasta aiheutuvia kertaluontoisia - osin pitkävaikutteisia - kustannuksia, eivät kuntatalouden rakenteelliset ongelmat ole niillä korjaantuneet.

Silti on tärkeää, että lupausten mukaisesti koronan suorat kustannukset, jotka aiheutuvat muun muassa testauksesta, jäljittämisestä ja rokotuksista, korvataan täysimääräisesti niin tänä kuin ensi vuonnakin. Äskettäin lausunnolla olleen asetuksen mukaan näin ei tapahtuisi.

Vakautta tarvitaan myös kun arvioidaan budjettiriihen yhteydessä linjattavien ilmastotoimien vaikutuksia kuntasektoriin. Kansallisen ja EU-peräisen tavoitteiston ja sääntelyesitysten sekamelska ei tee asiaa yhtään helpommaksi. Eroon fossiilisista polttoaineista on kuitenkin vaikuttavien ilmastotoimien yksinkertainen ydin, kuten Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas meitä usein muistuttaa.

Kunnat voivat vaikuttaa tähän merkittävästi muun muassa energiantuotannon ja - käytön, liikkumisen, kaavoituksen ja asumisen sekä julkisten hankintojen saralla. Tämä työ on yleensä pitkäjänteistä. Enemmistö suomalaisista asuu jo kunnissa, joiden ilmastotavoitteet ovat kansallisia tavoitteita kunnianhimoisempia. Kunnat tarvitsevat nyt ennakoitavan näkymän sääntelyn, tukien ja kannusteiden kokonaisuudesta tavoitteiden toteuttamiseksi. Vihreä siirtymä tarkoittaa kunnille paitsi mahdollisuuksia, myös mittavia investointeja esimerkiksi rakennuskannan energiatehokkuuteen ja öljylämmityksestä luopumiseen.

Vakautta on sekin, että äskettäin aina vuoteen 2031 asti sovittuja MAL-sopimuksia noudatetaan ja molemmat osapuolet - valtio ja kunnat - pitävät sitoumuksistaan kiinni. MAL-sopimukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Osapuolet tuovat pöytään rahaa ja toimivaltaansa sekä sitoutuvat edistämään muun muassa kestävää yhdyskuntarakennetta ja liikkumista sekä riittävää sosiaalista asuntotuotantoa.

Arvonsa on silläkin, että samalla sopimukset ovat syventäneet seudun kuntien ja myös valtion toimijoiden keskinäistä yhteistyötä. Tämä käy hyvin ilmi myös Kuntaliiton lähiaikoina julkistettavasta selvityksestä. Tarvelähtöistä sopimisyhteistyötä voisi edelleen lisätä muun muassa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

***

Vakauden rinnalla kaivataan vapautta. Tämä koskee käynnissä olevia tehtävien muutoksia, mutta myös laajemmin kuntapolitiikan tulevaisuutta. Sitä koskevaa esiselvitystä tehdään parhaillaan valtiovarainministeriön vetovastuulla. Toivottavasti tällä työllä luodaan pohja aidolle parlamentaariselle jatkovalmistelulle, jota myös Kuntaliitto on pitkään toivonut.

Mitä enemmän kunnille jätetään yleisen toimialan lisäksi myös lakisääteisissä tehtävissä liikkumavaraa, sitä paremmin asukkaiden itsehallinnon idea voi toteutua ja erilaisten kuntien voimavarat saadaan käyttöön. Kuntien vahvuus on siinä, että paikalliset olosuhteet ja ihmiset tunnetaan, voidaan toimia ketterästi ja koota yhteen toimijoita muutosten aikaansaamiseksi. Koronan torjunta kuntien vastuulle kuuluvien asioiden osalta on tästä tuorein esimerkki, olipa sitten kysymys rokotusten toteuttamisesta tai koulujen digiloikasta.

Kun työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisvastuu siirtyy 2024 kunnille, on tärkeää, että se toteutetaan tavalla, jossa kunnille annetaan aidosti liikkumavaraa organisoida nämä tehtävät ja rakentaa työllistymistä edistävät sekä yritysten työvoimatarpeisiin parhaiten vastaavat palvelut. Liiallinen yksityiskohtainen normiohjaus ei ole tehokasta myöskään resurssien joustavan käytön kannalta. 

Sote-uudistuksen toimeenpanossa vapaus jäi keväällä hyväksytyssä lakipaketissa vielä vähäiseksi erityisesti siinä, miten kunnat ja hyvinvointialueet voivat keskenään sopia yhteistyöstä ja työnjaosta alueiden tarpeet ja olosuhteet huomioiden. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja.

Twitterissä: @TimoReina