Hanna Tainio 4.5.2021:

Sote-jännitys alkaa huipentua

On jälleen se aika vuodesta, kun lasketaan viikkoja, päiviä ja jopa minuutteja sekä tuijotetaan TV-ruuduissa perustuslakivaliokunnan suljettua ovea. Kyse on tietysti sote-uudistuksesta ja siitä, ehtiikö eduskunta hyväksyä massiiviset sote-lakipaketit ennen kesän istuntotaukoa.

Aikataulu ei ole merkityksetön, sillä lakien hyväksymisen siirtyminen syksylle aiheuttaisi todennäköisesti koko uudistuksen voimaantulon siirtymisen vuodella eteenpäin, eli vuoden 2024 alkuun.

Kuntien kannalta vuoden lisäaika on vähintäänkin tarpeen ottaen huomioon sen, että osa alueista on vielä lähtötelineissä uudistuksen suhteen. Myös vallitseva koronapandemia sitoo monen sote-valmistelijan kädet käytännön työhön. Uudistuksen viivästyminen aiheuttaakin erityisesti poliittisia haasteita, eikä vähiten sen vuoksi, että vuonna 2023 käydään eduskuntavaalit.

Kuntaliitto kysyi huhtikuussa kuntien ja kuntayhtymien näkemyksiä sote-uudistuksesta. Kuten aikaisemmissakin kyselyissä kunnat näkivät uudistuksen olevan tarpeellinen. Sen sijaan uudistukselle asetettujen tavoitteiden, kuten laadukkaiden ja yhdenvertaisten palveluiden, ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaamisen, terveyserojen kaventumisen ja kustannusten kasvun hillinnän, toteutumisen ei uskottu olevan tällä mallilla mahdollista.

Ainoa asia, johon uskottiin, oli digitalisaation laaja hyödyntäminen. Todennäköistä kuitenkin on, että tämä toteutuisi myös ilman sote-uudistusta - kiitos koronan aikaansaaman digiloikan.

Erityistä huolta kunnat kantoivat siitä, että alueellisia erityispiirteitä ei tulla uudistuksessa huomioimaan. Lisäksi pelättiin, että kuntien kyky vastata niille jäävistä palveluista vaarantuu uudistuksen jälkeen. Muita huolestuttavia asioita kuntien näkökulmasta olivat sote-kiinteistöjen kohtalo ja palveluketjuihin muodostuvat yhdyspinnat hyvinvointialueiden ja kuntien välille. Miten pystytään turvaamaan, että ne kehittyvät yhdyspinnoiksi, eivätkä rajapinnoiksi tai jopa pahimmillaan riitapinnoiksi?

Sote-uudistuksen valiokuntakäsittelyn aikana on noussut esiin monia lakiesityksessä olevia puutteita tai epätäsmällisyyksiä. Muutama valiokunta on saanut jo lausuntonsa valmiiksi, ja suurella mielenkiinnolla odotetaan perustuslakivaliokunnan painavaa sanaa. 

Onko Uudenmaan erillisratkaisu mahdollinen, vaikka se poikkeaa oleellisin osin muun maan sote-ratkaisusta? Entä kunnille jäävä rahoitus, miten turvataan kasvavien kaupunkien mahdollisuus vastata kasvun mukanaan tuomiin haasteisiin? Epätietoisuutta on aiheuttanut myös yksityisten palvelutuottajien asema ja mahdollinen sopimusten mitättömyys sekä erityisesti Pirkanmaalla julkisten yhtiöiden asema, johon linkittyy vaade hyvinvointialueen oman tuotannon riittävyydestä ja virkalääkäreistä. Onko kaikki lääkäreiden tekemät diagnoosit ja toteuttamat hoidot julkisen vallan käyttöä? Missä menee raja? Kysymyksiä on paljon ja niihin toivotaan nyt perustuslakivaliokunnalta vastauksia.

Olisi kovin epätodennäköistä, että perustuslakivaliokunta hyväksyisi lakiesitykset ihan ilman muutosvaateita. Kevään jännittävin hetki lieneekin se, kun perustusvaliokunnan lausunto julkaistaan. Jos lakiesityksissä on paljon korjattavaa, niin tiedossa on vielä iso urakka sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ja mahdollisesti uusi kierros perustusvaliokunnan kautta.

Jos näin käy, niin tuskin eduskunta ehtii hyväksyä lakiesityksiä ennen kesää. Voikin olla, että pian aletaan vääntää peistä siitä, koska eduskunta jää kesälomalle. Istuntoja heinä- ja elokuulle on ennenkin ehdotettu vastaavissa tilanteissa. Jännittävä kevät ja alkukesä on tiedossa.

Kirjoittaja

Hanna Tainio on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja.

Hanna Tainio Twitterissä: @HannaTainio