Historian lehtien havinaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

Pitkään ja hartaasti valmisteltu sote-uudistus on tulossa maaliinsa ensi vuoden alussa. Sen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen tehtävät siirtyvät uusille hyvinvointialueille. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä kunnilla että hyvinvointialueilla on jatkossa keskeinen rooli, jota ne tekevät omilla vastuualueillaan, mutta myös tiiviissä yhteistyössä keskenään, unohtamatta muita toimijoita hyte-työn tukena.

Lisäksi viime aikoina keskusteluun on noussut vahvasti esiin turvallisuuden edistäminen hyte-työn rinnalla. Myös läheisesti näihin teemoihin liittyvät, kestävään kehitykseen nivoutuvat, sosiaalisen kestävyyden kysymykset ovat suhteellisen tuoreita nostoja aihepiirissä. Vai ovatko nämä painotukset sittenkään aivan niin tuoreita tehtäväkokonaisuuksia kuntien tehtäväkentällä?

Kun tarkastellaan aivan ensimmäisiä Venäjän vallan aikaisia kunnallisen lainsäädännön sisältöjä 1800-luvun loppupuoliskolta, nousevat terveyden edistäminen ja turvallisuus keskeiseen rooliin jo kuntien varhaisessa ¨lakisääteisessä” toiminnassa. Terminologia viallisina, mielenvikaan joutuneina tai raajarikkoisina, vähä-älyisistä tai pohjakerrosten lokaan vajonneista puhumattakaan, ei vastaa enää nykykielen ja -yhteiskunnallisen keskustelun vaatimuksia, mutta perusajatukset yhteiskunnan vastuusta heikompia kohtaan näiden termien takana ovat varsin yhteneväisiä kunnille nykyisten tavoitteiden ja tehtävien kanssa.

Kunnalle on kuulunut alusta lähtien rooli huolehtia heikompiosaisten elämästä ja kuntalaisten turvallisesta elinympäristöstä. Toki toimintaympäristö ja haasteet ovat muuttuneet, mutta samankaltaisia, nykypäivään päivittyneitä viinan kirosta ja yleisestä vallattomuudesta johtuvia ongelmia esiintyy edelleen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen perustuu pitkälti tiedolla johtamiseen. Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa tiedolla johtaminen on vahvasti esillä. Tämäkään ei ole aivan tuore kehityssuunta.  Jo autonomian aikaisessa lainsäädännössä ja kuntien ohjauksessa tiedolla johtaminen ja kuntalaisten terveydentilan seuraaminen on annettu kunnan tehtäväksi. Vai miten muutoin voidaan ymmärtää vuodelta 1880 löytyvä Lääkintöhallituksen malliohjeen 34 sisältö: Terveyslautakunnan tulee tarkoin pitää silmällä kunnan yleistä terveydentilaa ja niitä seikkoja, jotka siihen voivat vaikuttaa sekä asianomaisille viranomaisille ehdottaa tarpeelliseksi huomattuja toimenpiteitä yleisen terveydentilan parantamiseksi tai terveydellisten epäkohtien estämiseksi tai korjaamiseksi. Kuulostaa perusajatukseltaan aika samalta kuin tuoreen sote-järjestämislain 6 § ja 7 §:ien sisältö. 

Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee tulevissa hyte-rakenteissa lakisääteisesti tehdä yhteistyötä ja tukea toisiaan omalla asiantuntemuksellaan. Myös vastaavantyyppinen molemminpuolinen yhteistyövelvoite kuntien ja nykytermein ilmaistuna laajemmat hartiat omaavien kruununpalvelijoiden väliltä löytyy aivan ensimmäisistä kunnallisasetuksista 1800-luvun loppupuolelta ainakin turvallisuuden osalta. Tältäkin osin nykylainsäädännön toimintamallit ovat perusperiaatteiltaan siis jo 150 vuoden takaa.  

Vaikka asioita peilataan ja valmistellaan nykytilanteen ja tulevaisuuden skenaarioiden kautta, on hyvä aina välillä palata juurille. Hytetu-työn tai sosiaalisen kestävyyden ajatukset ovat sitä ihan perimmäistä ja alkuperäistä kuntien tehtäväkenttää. Tulevissa hallintorakenteissa ja uudistukselle asetetuissa tavoitteissa tämä kokonaisuus on keskeisesti huomioitu ja sitä tehdään jatkossa uusin rakentein. On hyvä muistaa, että julkisen vallan tehtäväkentässä ollaan hyvinvoinnin terveyden ja turvallisuuden edistämisessä aivan kuntahallinnon perimmäisten ja keskeisten tehtävien äärellä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä: @namisiemi