Kriisiviestintä huomioitava vahvemmin kuntien varautumisharjoituksissa

Osallistuin syyskuussa Brysselissä järjestettyyn EU Knowledge Hubin Crisis Communications Exercise: Hybrid Threats and Strengthening Democratic Resilience -harjoitukseen. Kaksipäiväinen kokonaisuus kokosi yhteen asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa turvallisuusviranomaisista ministeriöiden edustajiin ja viestinnän ammattilaisiin.  

Harjoituksen tavoitteena oli syventää osallistujien ymmärrystä hybridiuhkien vaikutuksista demokraattisiin yhteiskuntiin sekä kehittää kriisiviestinnän, viranomaisyhteistyön ja yhteisen tilannekuvan muodostamisen käytäntöjä nopeasti muuttuvissa informaatioympäristöissä. Samalla harjoitus tarjosi mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia eri maiden asiantuntijoiden kanssa ja tunnistaa keinoja vahvistaa yhteiskunnallista resilienssiä. 

Tilaisuuden keskusteluissa nousi vahvasti esiin näkemys siitä, että turvallisuuden toimintaympäristö on hybridisoitunut: fyysistä ja digitaalista maailmaa ei voida enää tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tämä haastaa perinteiset tavat tunnistaa, arvioida ja hallita turvallisuusuhkia, laaja-alaista vaikuttamista sekä arjen häiriötilanteita. 

Sama pätee myös turvallisuudessa. Informaatiotilassa syntyvät ilmiöt, keskustelut ja narratiivit voivat saada hyvinkin konkreettisia seurauksia paikallisella tasolla. Verkossa leviävät väitteet, huhut, algoritmien vahvistamat mekanismit tai tarkoituksellisesti rakennetut vaikuttamiskampanjat voivat pahimmillaan näkyä esimerkiksi häiriökäyttäytymisenä, ilkivaltana, vastakkainasettelun lisääntymisenä tai jopa suorana radikalisoitumisena ja rikoskäyttäytymisenä.  

Informaatiotila on ympäristö, jossa tietoa tuotetaan, välitetään, vastaanotetaan, tulkitaan ja hyödynnetään. Se koostuu ihmisistä, mediasta, digitaalisista alustoista, viestintäverkostoista sekä niistä prosesseista, joiden kautta tieto muokkaa yksilöiden ja yhteisöjen käsityksiä, päätöksentekoa ja toimintaa. 

Informaatiovaikuttaminen on tiedon, viestien ja keskustelujen hyödyntämistä siten, että ihmisten ajatuksiin, asenteisiin ja toimintaan pyritään vaikuttamaan jonkin toimijan tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikuttaminen voi perustua sekä väärään että paikkansa pitävään tietoon, jos tietoa käytetään tarkoitushakuisesti tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi. 

Harjoitus vahvisti käsitystä siitä, että informaatiotilan häiriöt eivät ole poikkeuksia vaan arkipäivää. Ne ovat jatkuvia, mukautuvia ja jatkuvasti muotoaan muuttavia ilmiöitä, joita ei useinkaan voida palauttaa yhden yksittäisen toimijan toiminnaksi. Samalla niiden vaikutukset voivat ulottua hyvin laajalle yhteiskuntaan. 

Tämä haastaa myös perinteisiä käsityksiä kriisiviestinnästä. Informaatiovaikuttamiseen vastaaminen ei tarkoita pelkästään viestintää yksittäisen kriisin tai tapahtuman aikana. Kyse on ennen kaikkea jatkuvasta toimintaympäristön seuraamisesta, yhteiskunnallisen keskustelun ymmärtämisestä sekä kyvystä tunnistaa nousevia ilmiöitä riittävän varhaisessa vaiheessa. 

Myös kunnilla on tässä työssä tärkeä rooli. Kunnat ovat ihmisten arjen kannalta keskeisiä toimijoita, ja niihin kohdistuu usein odotuksia niin tiedon välittäjinä kuin luotettavien arkisten palveluiden tarjoajina. 

Monet nykypäivän turvallisuuteen liittyvät häiriötilanteet koskettavat paikallisia toimijoita. Esimerkiksi yksittäisen koulun tai muun toimipisteen johtaja saattaa häiriötilanteen sattuessa löytää itsensä viestimässä tilanteesta sekä vastaamassa median ja kansalaisten kiperiinkin kysymyksiin. 

Pohja häiriötilanteisiin vastaamiselle luodaan harjoittelulla. Tämän vuoksi viestinnän näkökulma olisi tärkeää huomioida entistä vahvemmin turvallisuus- ja varautumisharjoituksissa. Tarve koskee sekä konkreettista häiriötilanteisiin vastaamista että niistä toipumista ja normaaliin arkeen palaamista. 

Kokonaisuudessaan Brysselin-harjoitus oli erinomainen muistutus siitä, että turvallisuus ei rakennu pelkästään fyysisessä toimintaympäristössä. Yhä suurempi osa yhteiskunnan resilienssistä ja toimintakyvystä rakentuu myös informaatiotilassa. Siksi sen ymmärtäminen kuuluu nykyään jokaiselle turvallisuustoimijalle, myös kunnille.