Ympäristöterveydenhuolto

Kunnan ympäristöterveydenhuollolla tulee olla toimielimen hyväksymä valvontasuunnitelma, joka ohjaa säännöllistä valvontaa. Suunnitelman tulee sisältää koko ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö. Kunnassa tulee myös hyväksyä taksa, jossa määrätään valvonta-, hyväksymis- ja käsittelymaksujen suuruus.

Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontaviranomaisten on perittävä toiminnanharjoittajilta kunnassa hyväksytyn taksan mukainen maksu suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista ja näytteiden tutkimuksista. Myös ilmoitusten käsittely, kohteen hyväksyminen ja määräysten noudattamatta jättämiseen perustuva valvonta on maksullista. Lisäksi kunta perii elintarvikelaissa (297/2021) ja terveydensuojelulaissa (763/1994) säädettyä valvonnan vuosittaista perusmaksua suunnitelmallisen valvonnan kohteilta. Pienimuotoinen ja yleishyödyllinen toiminta on rajattu maksun ulkopuolelle. Sen sijaan epidemioiden ja terveyshaittaepäilyjen selvittäminen tehdään kunnan kustannuksella.

Ohjeistamme maksujen perimistä ympäristöterveydenhuollon mallitaksalla, jota ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt voivat halutessaan hyödyntää. 

Maksullisuuden tavoitteena on ollut kattaa valvonnasta aiheutuneita kustannuksia. Valvontamaksut on otettu käyttöön varsin varovaisesti, eikä maksullisuudella ole saavutettu oletettua tasoa. Valvontamaksuilla katetaan vajaa 15 prosenttia ympäristöterveysvalvonnan kustannuksista. Valvonnan perusmaksun tavoitteena on parantaa valvonnan kustannusvastaavuutta sekä edistää kuntien toimintavapautta valvonnan suuntaamisessa, niin että voimavaroja voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin terveyshaittojen ennaltaehkäisyyn.

Lisätietoja:

Muutoksenhaku kunnan perimiin ympäristöterveydenhuollon maksuihin (korjattu 3.3.2023)

Ympäristöterveydenhuollon mallitaksa (päivitetty 6.6.2025)

Ympäristöterveydenhuollon kustannukset ja maksullisuus -julkaisu (2012)

Elintarvikelain (297/2021) 27 §:n mukaan kunta huolehtii toimialueellaan elintarvikevalvonnasta. Kunnan valvontaviranomaiset laativat vastuullaan olevaa elintarvikevalvontaa koskevat valvontasuunnitelmat ja huolehtivat niiden yhteensovittamisesta siten, että valvonnassa otetaan huomioon elintarvike- ja kontaktimateriaalitoiminnan riskit ja että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee vaaroja ihmisen terveydelle ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Valvontasuunnitelmat on päivitettävä tarvittaessa.

Elintarvikelain mukaan kunnan valvontavastuulle kuuluu:

• alkutuotantopaikkojen, elintarvikehuoneistojen ja muiden elintarvikealan toimijoiden valvonta
• kotimaassa tuotettujen elintarvikkeiden ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksen valvonta
• elintarvikkeiden markkinoinnin valvonta
• tehdä aluehallintovirastolle ja Ruokavirastolle elintarvikemääräysten mukaiset ilmoitukset ja raportit
• elintarvikealan toimijoiden ja kuluttajien neuvonta sekä lain soveltamisalaan kuuluvista asioista tiedottaminen
• avustaa valtion viranomaisia korvausta vastaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvontaohjelman toteuttamisessa
• ruokamyrkytysten selvittäminen

Valvonnan maksullisuus

Kunta perii vuosittain 150 euron suuruisen valvonnan perusmaksun suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piirissä olevalta valvontakohteelta (elintarvikelain72 §), joka harjoittaa:

• itujen alkutuotantoa 9 §:ssä tarkoitetussa hyväksytyssä itujen alkutuotantopaikassa
• 10 §:ssä tarkoitettua rekisteröityä elintarviketoimintaa
• elintarviketoimintaa 11 §:ssä tarkoitetussa hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa
• 13 §:ssä tarkoitettua rekisteröityä elintarvikekontaktimateriaalitoimintaa

Jos toimijan yhdessä toimipaikassa harjoittama toiminta sisältää useita 1 momentissa tarkoitettuja toimintoja, valvonnan perusmaksu peritään vain yhden kerran. Valvonnan perusmaksua ei peritä yleishyödylliseltä yhteisöltä eikä kyläkaupalta.

Valvonnan perusmaksua ei peritä myöskään toimijalta, joka harjoittaa eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 1 artiklan 3 kohdan e alakohdassa  ja 10 artiklassa sekä lihantuotantoa koskevan virallisen valvonnan suorittamista sekä elävien simpukoiden tuotanto- ja uudelleensijoitusalueita koskevista erityissäännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/624 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

Edellä 72 §:ssä säädetyn vuosittaisen perusmaksun lisäksi kunta perii valvontakohteelta hyväksymänsä taksan mukaisen maksun muun muassa:

• hakemusten ja ilmoitusten käsittelystä
• kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista ja näytteiden tutkimisesta
• elintarvikesäännösten noudattamatta jättämiseen perustuvien 9 luvussa tarkoitettujen hallinnollisten pakkokeinojen ja sanktioiden noudattamisen valvomiseksi tehdyistä tarkastuksista
• Euroopan unionin ulkopuolelle elintarvikkeita vievän toimijan 51 §:n 1 momentissa tarkoitetusta valvonnasta sekä mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetusta vientitodistuksesta.

Kunta perii elintarvikealan toimijalta hyväksymänsä taksan mukaisen maksun 27 §:n 4 momentin 5 kohdan tarkoittamasta alkuperätilalla tai muualla teurastamon ulkopuolella tehtävästä ante mortem -tarkastuksesta.

Kunta määrää maksut siten, että niiden suuruus vastaa enintään toimenpiteestä aiheutuneita kustannuksia.

Lisätietoa:

Ruokavirasto

Elintarvikelaki

Eläinlääkintähuoltolain tarkoituksena on turvata eläinten terveys ja hyvinvointi sekä kansanterveyden kannalta keskeisten perustasoisten eläinlääkäripalvelujen saatavuus koko maassa. Kunnilla on näiden palveluiden viimekätinen järjestämisvastuu. 

Kuntien järjestämisvastuun enimmäislaajuutta määrittää 1.1.2026 voimaan tulevaan lakiin sisältyvä luettelo yleisen edun kannalta välttämättömistä eläinlääkäripalveluista. Palvelujen tarkentaminen on tarpeen kunta- ja kilpailulakien vuoksi, jotta kunnan lakisääteinen toiminta sekä kilpailutilanteessa tapahtuva, markkinaperusteisesti hinnoiteltava (julkaisemme pian ohjeen aiheesta) kunnan toiminta erottuisivat toisistaan. 

Kunkin kunnan järjestämisvastuun laajuus määräytyy lain kriteereiden sekä alueellisten tarpeiden perusteella. Tutustu Eläinlääkintähuollon palveluvalikoiman määrittelyohjeeseemme täällä. Palvelujen laajuutta koskeva palvelutarpeen arviointi koskee etenkin lemmikkieläimiä varten tarjottavia palveluja. Kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvat tuotantoeläinten peruspalvelut sekä kiireellinen eläinlääkärinapu kaikille eläimille. 

Kunnalla on mahdollisuus tarjota myös muita palveluita, mikäli niiden tarjoaminen on välttämätöntä lakisääteisten tehtävien (tuotantoeläimet ja kiireellinen eläinlääkäriapu) järjestämiseksi.  

Kunnat järjestävät eläinlääkäripalveluja yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Eläinlääkintähuoltolaki mahdollistaa tämän järjestelmän jatkuvuuden ilman, että kuntien tarvitsee yhtiöittää eläinlääkintähuollon kokonaisuutta. Kunnat voivat myös sopia yksityisen eläinlääkäripalvelujen tuottajan kanssa palveluiden tuottamisesta. 

Kunnat voivat sisällyttää lemmikkieläinten hoidosta perittäviin asiakasmaksuihin aiempaa laajemmin niitä kustannuksia, joita kunnille aiheutuu eläinlääkäripalvelujen tuottamisesta. Asiakasmaksujen tulee kuitenkin olla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullisia. 

Uudessa laissa säädetään Helsingin yliopiston yliopistollisen eläinsairaalan palveluista ja tehtävistä tarkemmin. Tavoitteena on turvata eläinsairaalan nykyinen rooli eläinlääkäripalvelujen tuottajana sen toiminta-alueella sekä varmistaa opetus- ja tutkimustoiminnan jatkuminen.  

Lue lisää: 

Eläinlääkintähuollon palveluvalikoiman määrittely, ohje järjestäjille (luonnos 2.4.2025)

Laskutusohje eläinlääkintähuoltolain perusteella suoritettavisa valvontatehtävistä (Maa- ja metsätalousministeriö)

Korjaus laskutusohjeeseen

Mitä uusi eläinlääkintähuoltolaki tarkoittaa kuntien kannalta? -webinaarin 9.5.2025 esitysaineisto

 

Terveydensuojelulain mukaan kunnan tulee edistää ja valvoa terveydensuojelua alueellaan siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan tulee myös tiedottaa terveydensuojelusta ja järjestää terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma (kunnan valvontasuunnitelma) siten, että valvonta on laadukasta, riskiperusteista ja terveyshaittoja ehkäisevää.

Lisäksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen on:

• valvottava yleisten uimarantojen, uimaloiden ja uimahallien uimaveden laatua
• yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa laadittava suunnitelma elinympäristöön vaikuttaviin häiriötilanteisiin varautumiseksi. Toiminta on suunniteltava ennakolta ja sitä on harjoiteltava siten, että häiriötilanteessa pystytään ehkäisemään, selvittämään ja poistamaan häiriön aiheuttamat terveyshaitat, häiriön vaikutukset saadaan rajoitettua mahdollisimman vähäisiksi ja häiriöstä toipuminen saadaan käyntiin mahdollisimman nopeasti.
• tarkastettava TsL 13 §:n mukainen toiminnanharjoittajan ennen tilojen käyttöönottoa tekemä ilmoitus majoitushuoneistosta, päiväkodista, koulusta, liikuntatilasta sekä jatkuvaa hoitoa antavasta sosiaalihuollon toimintayksiköstä
• valvottava säännöllisesti talousvettä toimittavan laitoksen jakaman veden laatua ja tankeissa, pulloissa tai säiliössä myytäväksi tarkoitetun talousveden laatua sekä vesilaitosten veden käsittelyn riittävyyttä. Jos talousveden laatu ei täytä annettuja laatu-vaatimuksia, on kunnan terveydensuojeluviranomaisen ryhdyttävä lain vaatimiin toimenpiteisiin.
• käsiteltävä vettä jakavien laitosten hyväksymishakemukset ennen laitosten tai niissä tehtyjen muutosten käyttöönottoa
• annettava tarvittaessa määräyksiä talousveden laadun turvaamiseksi
• velvoitettava tarvittaessa terveyshaitan aiheuttajaa tai korjauksista vastaavaa tahoa poistamaan todettu terveyshaitta tai rajoitettava huoneiston käyttöä asuntona tai oleskelutilana (27 §)
• velvoitettava kiinteistön tai yleisen alueen omistaja tai haltija ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin terveyshaittaa aiheuttavien mikrobien ja vahinkoeläinten hävittämiseksi kiinteistöltä tai yleiseltä alueelta sekä määrättävä tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttavan terveyshaittaa
• huolehdittava alueellaan terveydensuojelulain soveltamisalaan liittyvien Euroopan yhteisön asetusten noudattamisen valvonnasta (ns. laivatarkastukset) sekä Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön mukaisten todistusten myöntämisestä 

Lisätietoa:

Asumisterveysasetus

Ympäristöterveys (Valvira)

Uimavesi (Valvira)