Terhi Päivärinnan blogi 27.5.2020

Oppivelvollisuuden laajentaminen - koulutuspoliittinen uudistus

Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi niistä hallituksen uudistuksista, joka on herättänyt vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Keskustelun kärki on kohdistunut siihen, että saadaanko tällä ”pakolla” ja siihen käytettävillä resursseilla aikaan niitä vaikutuksia, joita tavoitellaan. Toisin sanoen, onko oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen oikea lääke koulutus- ja osaamistason nostoon, oppimiserojen kaventamiseen, koulutuksellisen tasa-arvon lisäämiseen ja antaako se kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua kykyjensä mukaisesti?

Tiedämme, että työllistymisen ja yhteiskuntaan osallistumisen vähimmäisvaatimukseksi on tunnistettu toisen asteen tutkinto. Tämän uudistuksen yhtenä tavoitteena onkin varmistaa se, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen.

Keskeinen elementti oppivelvollisuuden laajentamista on nivelvaiheen vahvistaminen perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen välissä. Tällä hetkellä ei ole pulaa toisen asteen koulutuspaikoista eli niitä on riittävästi. Ongelmana on se, että kaikki eivät hae tai aloita toisen asteen koulutuksessa ja tiedossa on myös se, että erityisesti ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen, erityisesti opintojen alkuvaiheessa, on liian yleistä. Tähän ongelmaan halutaan osittain vastata ns. tutkintoon valmentavalla koulutuksella (tuva), joka on keskeinen osa oppivelvollisuuden laajentamista. Tuva-koulutuksen ideana on koota nykyinen perusopetuksen lisäopetuksen (10. luokka), ammatillisen ja lukiokoulutuksen valmentavien koulutusten sisällöt yhdeksi, korkeintaan vuoden mittaiseksi kokonaisuudeksi, jonka avulla nuori voi saada valmiuksia hakeutua lukiokoulutukseen tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen. Tämän koulutuksen aikana ja avulla nuorella olisi mahdollisuus selkeyttää omia tulevaisuuden jatko-opintosuunnitelmia ja suuntaa työelämään. Tuva-koulutus on mahdollisuus niille oppivelvollisille, jotka eivät löydä omaa paikkaansa tai suuntaansa heti perusopetuksen jälkeen.

Tutkintoon valmentavan koulutuksen yhtenäistäminen ei yksin ole riittävä toimenpide tukemaan siirtymää perusopetuksesta toiselle asteelle. Päinvastoin, tarvitsemme myös perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen vahvistamista ja uudistamista. Perusopetusta on vahvistettava niin, että se tukee paremmin oppilaiden motivaatiota, lisää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä antaa kaikille riittävät tiedot ja taidot toisen asteen koulutuksen suorittamiseksi. Perusopetus ei uudistu tuntijakomuutoksilla tai henkilöstömitoituksilla eikä muuten hankerahoillakaan. Tarvitaan rakenteellista muutosta.  

On todennäköistä, että myös ammatillisen koulutuksen osalta vaaditaan vähintäänkin toimintatapojen muutosta, että saadaan jokainen nuori suorittamaan toisen asteen tutkinto ja vielä niin, että niillä tiedoilla ja taidoilla voi siirtyä työelämään tai jatko-opintoihin. Osa nuorista tarvitsee erityistä huolenpitoa sekä vahvaa tukea ja ohjausta, jotta siirtyminen työelämään onnistuu. Tämä vaatii koulutuksen järjestäjiltä resurssien oikein kohdentamista ja myös henkilöstön osaamisen vahvistamista.

Oppivelvollisuuden laajentaminen on koulutuspolitiikkaa ja siten koulutuspoliittinen uudistus, jolla on myös hintansa. Oppivelvollisuuden laajentamisesta seuraa myös se, että koulutuksen tulee kaikilta osin olla maksutonta. Oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset tulevat pääosin maksuttomuudesta. Toisen asteen maksuttomuus on nähty koulutuksellista tasa-arvoa lisäävänä elementtinä. Kenenkään taloudellinen tilanne ei olisi näin ollen este toisen asteen koulutuksen suorittamiselle. Osa alan toimijoista haluaisi toteuttaa maksuttoman toisen asteen, mutta ei oppivelvollisuuden laajentamista. Kustannusten näkökulmasta sama vaikutus, mutta ei lisävelvoitteita opiskelijoille, mutta kylläkin opetuksen ja koulutuksen järjestäjille.

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä on tarkoituksena lisätä taloudellisia resursseja myös perusopetuksen sekä toisen asteen opinto-ohjaukseen. Myös kuntien vastuulle tuleva valvontavastuu on huomioitu kustannusvaikutuksia arvioitaessa.

Kuntaliitto on aiemmissa kannanotoissaan todennut, että se ei kannata mekaanista oppivelvollisuuden pidentämistä. Nyt valmistelussa olevassa uudistuksessa on myös elementtejä, jotka vahvistavat nykyistä koulutusjärjestelmäämme sekä tunnistavat tarpeen panostaa niihin nuoriin, jotka nyt helposti putoavat koulutuspolulta. Uusi nivelvaiheen koulutus on nimenomaan tarkoitettu niille nuorille, jotka eivät syystä tai toisesta ole löytäneet omaa tietään toisen asteen koulutukseen. Tiedämme, että miljoonia ehkä jopa kymmeniä miljoonia, on käytetty erilaisten toisen asteen koulutuksen keskeyttämistä estävien hankkeiden rahoittamiseen. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi, koska keskeyttäneiden määrä ei ole pysyvästi vähentynyt. Nivelvaiheen uudistus voidaan toteuttaa ilman oppivelvollisuusiän laajentamista.

Oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttomuuden hintalapuksi on arvioitu n. 130 milj. euroa. Kuntaliitto pitää esitettyä rahoitusta riittämättömänä. Kunnat suhtautuvat hyvin varauksellisesti ja jopa kielteisesti uudistuksen toteuttamiseen nyt. Mikäli uudistus kuitenkin toteutetaan, on sen toimeenpanoon saatava ainakin vuoden lykkäys ja uudistukseen on varattava riittävä rahoitus. Kuntaliiton arvio kustannuksista on n. 150 milj. euroa.

Kuntaliiton hallitus antaa lopullisen lausuntonsa esitysluonnoksesta seuraavassa kokouksessaan 28.5.2020.

Kirjoittaja

Terhi Päivärinta on Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja.

Terhi Päivärinta Twitterissä: @TerhiPaivarinta