Maankäyttö ja kaavoitus kunnan elinvoiman moottorina

Kuntapäättäjätutkimuksen mukaan kaavoitus, asuntopolitiikka ja yhteistyö paikallisten yritysten kanssa ovat tärkeimpiä kunnan elinvoiman edistämisen keinoja. Kysymys on toimivan ja vetovoimaisen yhdyskunnan suunnittelusta ja toteutuksesta asukkaita ja yrityksiä varten. Kysymys on myös prosessista, jossa asetetaan yhteisiä tavoitteita, kootaan resursseja ja varmistetaan maankäytön suunniteltu toteutuminen kuntatalouden kannalta kestävällä tavalla.

Elinvoimainen kunta on houkutteleva toimintaympäristö asukkaille ja yrityksille. Pitkäjänteisen, suunnitelmallisen ja kumppanuusorientoituneen maankäyttöpolitiikan avulla kunta pystyy huolehtimaan yhdyskuntarakentamisesta taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Keskeisiä elinvoiman ja kilpailukyvyn mittareita ovat tarpeita vastaavat lähipalvelut kohtuullisella veroasteella järjestettyinä.

Kunnan keskeiset elinympäristöä ja alueen elinvoimaa koskevat linjaukset päätetään valtuustokausittain laadittavassa tai tarkistettavassa kuntastrategiassa. Strategiseen työkalupakkiin kuuluvat myös strategiaa täydentävät poliittiset linjaukset, ohjelmat ja suunnitelmat, kuten maapolitiikan linjaukset, asunto-ohjelmat ja palveluverkkosuunnitelmat, joiden tekemiseen myös luottamushenkilöt usein osallistuvat. Linjaukset konkretisoituvat valtuutettujen ydintyössä, vuosittaisessa talousarviossa sekä sitä täydentävissä maanhankintaa, kaavoitusta, maankäytön toteutusta ja kuntatekniikan investointeja koskevissa ohjelmissa ja suunnitelmissa.

Strategisia tavoitteita toteutetaan maankäyttöpolitiikalla, jolla tarkoitetaan kunnan maanhankinnan, kaavoituksen ja kaavojen toteuttamista edistävien ja varmistavien toimenpiteiden muodostamaa kokonaisuutta. Sen tavoitteena on kysyntää vastaavien rakentamismahdollisuuksien ja muun maankäytön järjestäminen siten, että kunnan vastuulla olevat palvelut voidaan järjestää tarvetta vastaavasti ja kustannustehokkaasti kohtuullisella veroasteella.

Pitkäjänteistä, kunnan maanhankintaan perustuvaa maankäyttöpolitiikkaa täydentää hankekohtainen maankäytön kehittäminen, jossa kunta ja yksityinen toimija tekevät tiivistä yhteistyötä. Tämä koskee erityisesti täydennysrakentamisalueita ja jo kertaalleen rakennettuja alueita. Kumppanuushankkeissa kaupungin johto, suunnittelijat ja hanketoimijat etsivät yhdessä toimivia ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkia osapuolia. Win-win -tilanteessa yrityksille löytyy hyviä sijaintipaikkoja, kaupunkiympäristö kohenee ja kuntaan muuttaa uusia asukkaita.

Hankekohtaiseen kehittämiseen liittyy myös riskejä: jos toimintatavat ovat epäselvät tai avoimuudesta tingitään, voi syntyä epäilys yrittäjien tai kiinteistökehittäjien intressien painottumisesta kuntalaisten edun kustannuksella. Poliittisesti hyväksytyt linjaukset kumppanuuskaavoituksesta hälventävät näitä pelkoja. Maapolitiikan linjauksissa puolestaan otetaan kantaa siihen, miten tontit luovutetaan tai miten kaavan toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset jaetaan kaavasta hyötyvien kesken.

Vireillä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa kehitetään suunnittelu- ja lupajärjestelmäämme. Elinvoimatyön kannalta on tärkeää, että uudistuksessa luodaan toimivat välineet kaupunkiseutujen, kuntakokonaisuuksien ja yksittäisten hankkeiden suunnitteluun. Pelkkä lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä: elinvoimatekijöiden vahvistamiseksi tarvitaan kunnan eri hallinnonalojen saumatonta yhteistyötä ja kumppanuuksia muiden toimijoiden kanssa kunnan asukkaita unohtamatta. Tarvitaan pelisääntöjä kumppanuuksien hallintaan, mutta myös avoimuutta päätöksentekoon ja ennakoitavuutta lupaharkintaan. Millaisia palvelulupauksia kuntamme on valmis antamaan kuntaan hakeutuville ja kunnassa jo oleville asukkaille ja yrittäjille?