Jarkko Huovinen 25.11.2021.

Työllisyyspalvelut osana kuntien elinvoimatyötä

Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy hallituksen linjausten mukaisesti valtion TE-hallinnolta kunnille vuonna 2024. Uudistuksen myötä kuntien rooli paikallisen elinvoiman edistäjänä vahvistuu entisestään. Mutta mitkä ovat paikallistason mahdollisuudet vahvistaa työllisyyttä ja missä määrin menestymisen avaimet ovat kansallisesta päätöksenteosta kiinni?  

Työllistyminen edellyttää työpaikkoja ja avoinna oleviin tehtäviin oikeanlaisia osaajia. Yksityisen sektorin työpaikat syntyvät kilpailukykyisiin yrityksiin. Tuotantoteknologiassa, lainsäädännössä ja kulutustottumuksissa tapahtuvat muutokset edellyttävät yrityksiltä jatkuvaa uudistumista kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Tällöin työmarkkinoilta poistuu jatkuvasti työpaikkoja, mutta toisaalta niitä syntyy lisää. Menneinä vuosikymmeninä muutos on ollut niin hidasta, että valtaosa ihmisistä on voinut toimia samassa ammatissa koko työikänsä. Jatkossa entistä useampi joutuu vaihtamaan ammattia työuransa aikana. 

Kansallisella tasolla kyse on työmarkkinoiden dynamiikasta, tki-panostusten määrästä ja verotuksen tasosta suhteessa kilpailijamaihin sekä työn vastaanottamisen kannusteista. Paikallistasolla työllisyyttä voidaan tukea luomalla tuotekehitystä tukevia rakenteita – niin sanottuja innovaatioekosysteemeitä –, mahdollistamalla ja suuntaamalla koulutusta ja tutkimusta sekä rakentamalla vetovoimaisia asumis- ja toimintaympäristöjä.  

Onnistuneita esimerkkejä paikallistason innovaatiotoiminnan aktivoinnista ovat esimerkiksi kuntien yritysneuvonnan palvelut, teknologiakeskukset, tiedepuistot, ja teollisuuskylät - siis rakenteet, joissa kunnat, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset luovat innovaatiotoimintaa tukevia yhteistyöalustoja. Tällaisia rakenteita synnyttämällä kunnat vahvistavat yritysten kykyä hyödyntää tässä työssä myös kansallisia rahoitusinstrumentteja. Kansallisen innovaatiorahoituksen tehokas ohjautuminen yrityskentälle edellyttää paikallistason toimintaa, jonka kautta eri tahoilla tehtävä kehittämistyö konkretisoituu uusia tuotteita ja palveluja synnyttäväksi tuotekehitysyhteistyöksi. Paikallistason roolina onkin aktivoida kansallisen tason innovaatiorahoituksen käyttöä monin tavoin ja mahdollistaa sen tehokas kohdentuminen. 

Toisen asteen ammatillista koulutusta järjestetään pääasiassa kuntien omistamissa organisaatioissa. Työmarkkinoiden muutos on kasvattanut merkittävästi aikuisopiskelijoiden määrää oppilaitoksissa. Siksi tarvitaan yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä turvaamaan oikeanlainen osaaminen ja työn ohessa tapahtuva oppiminen. Myös tässä tilanteessa kuntien ja koulutusten järjestäjien rooli on lainsäädännön ja taloudellisten resurssien rajoissa toteuttaa mahdollisimman hyvin paikallista elinvoimaisuutta tukevia koulutuspalveluja. 

Kunnat voivat vahvistaa paikallista elinvoimaa myös yhteensovittamalla erilaisia maankäyttöön liittyviä intressejä kaavoituksen avulla. Kyse on viime kädessä viihtyisistä asuinympäristöistä sekä logistisesti vetovoimaisista kaupan ja teollisuuden sijoittumispaikoista. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää niin julkisten kuin markkinalähtöistenkin vapaa-ajanpalveluiden saavutettavuuden parantamista kaavoituksen kautta.  

Mikä sitten on työllisyyspalveluiden rooli?  

Työllisyyspalvelut eivät sinällään luo uusia työpaikkoja. Niiden tehtävänä on tukea yhtäältä ihmisiä työpaikan vaihdoksissa ja toisaalta yrityksiä oikeanlaisen työvoiman rekrytoinnissa. Työurien sirpaloituminen lisää siirtymiä työstä toiseen ja samalla niihin liittyvien pitkittyvien työttömyysjaksojen todennäköisyyttä, vaikka valtaosa vaihdoksista toteutuukin onnistuneesti. Vaikuttavat työllisyyspalvelut kykenevät yhdistämään työnantajien osaamistarpeet ja työnhakijoiden kyvyt parhaalla mahdollisella tavalla koulutuksen, valmennuksen ja elämänhallinnan työkaluja hyödyntäen. 

Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuun siirto kuntiin tuo ne osaksi laajempaa kuntien paikallista elinvoimaa tukevaa palvelukokonaisuutta, jonka ytimessä ovat yritysten kehittämispalvelut, ammatillinen koulutus ja yhdyskuntasuunnittelu. Kuntien yritysneuvojat tuntevat paikallisten yritysten kehittämissuunnitelmia ja siten myös tulevia rekrytointitarpeita. Tämä edistää työllisyyspalveluiden toteuttamista sekä ammatillisen koulutuksen suuntaamista. Kaavoituksen ratkaisuilla tuetaan yritysten sijoittumista tai laajentamista paikkakunnalla sekä mahdollistetaan työpaikkojen näkökulmasta helposti saavutettavien asuntojen tuotanto. Näillä tehtävillään kunnat tukevat myös Suomen ja suomalaisten yritysten vetovoimaa ja työperäistä maahanmuuttoa, jonka merkitys tullee entisestään korostumaan jatkossa.  

Se kuinka hyvin kunnat onnistuvat uudessa tehtävässään riippuu erityisesti siitä, miten ne kykenevät hyödyntämään laajaa tehtäväkenttäänsä työllisyyden edistämisessä. Siksi työllisyyspalveluiden järjestämistä ei tulisi sitoa liian tiukalla lainsäädännöllä, vaan kunnille tulisi antaa riittävästi liikkumatilaa organisoida toiminta kustannustehokkaaksi paikallisista lähtökohdista.   

Kirjoittaja

Kirjoittaja on elinvoima- ja talousyksikön johtaja Kuntaliitossa.