Blogisarja: Maankäyttö ja rakentaminen tulevaisuuden kunnassa

RYTJ-lakia ei tule viedä eteenpäin

Digitalisaation ja yhteentoimivuuden edistäminen ja tiedonhallinnan kehittäminen ovat kannatettavia tavoitteita. Kuitenkin - jos digitalisaatiototeutuksissa ja tiedonhallinnan ratkaisuissa ei huomioida itse toimintaa ja toimijoiden roolia tiedonhallinnan kokonaisuudessa - voi käydä niin, että lopputulos on tavoitteisiinsa nähden päinvastainen. Näin kävi valitettavasti RYTJ-lain valmistelussa.

RYTJ-lakia valmisteltiin valtavalla kiireellä. Kuntaedustajien esittämiä näkökulmia kunnan tehtävistä, palveluprosesseista ja kunnan tiedonhallinnan kokonaisuudesta kuultiin, mutta ei huomioitu. RYTJ-lakiluonnos on YM:n oma luonnos, ei työryhmän yhteinen ehdotus.

Luonnosteltu järjestelmä aiheuttaisi ylimääräistä työtä kunnille

Jos lakiluonnos toteutuisi esitetyn mukaisena, se toisi kunnille niiden oman toiminnan kannalta turhan ja ylimääräisen velvoitteen ylläpitää omiin lakisääteisiin tehtäviinsä kuuluvien tietojen lisäksi RYTJ:ssä olevia tietoja. Toimimaton tiedonhallintaratkaisu sekä turha ja ylimääräinen työ vaatisi kunnilta jatkossa lisäresursseja, hidastaisi kunnan ydinpalveluja ja johtaisi tiedon laatuongelmiin. Lisäksi ratkaisu aiheuttaisi jatkossa selvittelyä siitä, missä järjestelmässä tieto on oikeellisin, kun samat kunnan tekemät päätöstiedot olisivat kahdessa paikassa.

Lakiluonnos on periaatteiltaan epäreilu

Kaavat ja rakennuslupapäätökset syntyvät kuntien tehtävissä kuntien käyttämillä järjestelmillä ja tallennetaan näiden tehtävien yhteydessä aina kunnan tietovarantoon. Alueidenkäytön osalta lakiluonnoksessa esitetty tiedonhallintaratkaisu ei noudata voimassa olevan tiedonhallintalain periaatteita, jonka mukaan säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä tulee toteuttaa teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus.

Lakimieheltä saamani arvion mukaan lakiluonnoksessa esitetty säännös koskien yhteisrekisterin pitoa ei vastaa tietosuoja-asetuksen tulkintaa yhteisrekisterin pidosta - SYKE ja kunnat eivät yhteisesti ja tasapuolisesti päätä henkilötietojen käsittelyn tarkoituksista ja keinoista Syken hallinnoimassa järjestelmässä. Kunnilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa Syken kehittämän tietojärjestelmän toimintaan ja käyttöön.

Lakiluonnos on paitsi useisiin lakeihin nähden kyseenalainen, ’maallikonkin silmin katsottuna’ epäoikeudenmukainen: kunnat vastaisivat kaikista tiedontuotannon kustannuksista ja tiedon ylläpidon velvoitteista turhine lisävelvoitteineen, ja menettäisivät samalla tiedonhallintaoikeudet Sykelle, joka vastaisi kunnan kustannuksella tuotetun tiedon luovuttamisesta. Samalla kuntien mahdollisuudet päättää omista digitaalisista tietopalveluistaan kapenisivat, mikä loukkaa myös kunnille kuntalaissa annettuja itsehallinnollisia oikeuksia.

Yhteentoimivuus toteutetaan kunnissa

Ympäristöministeriön koordinoima yhteentoimivuustyö on ollut huolellista ja laaja-alaista. Hyvin määritelty yhteentoimivuus toteutuu kuitenkin vasta, kun yhteiset tietorakenteet on otettu käyttöön siellä, missä tieto syntyy. Kun tiedot syntyvät alunperinkin yhteentoimivina, voidaan niitä hyödyntää eri järjestelmillä alkuperäisestä syntylähteestään, eikä tietoja tarvitse kopioida päällekkäisiin rekistereihin.

Laadun varmistamiseksi rakennetun ympäristön suunnittelussa, rakentamisessa ja muussa toiminnassa tietoja kannattaa aina käyttää suoraan alkuperäisestä syntylähteestään.

Yhteinen julkaisujärjestelmä toisi hyötyjä

Turvallisuustilanne huomioiden tulisi vielä kyseenalaistaa, miten tarkkoja ja kattavia tietoaineistoja keskitetysti voidaan tallentaa. Keskitettyyn palveluun tulisikin tuoda vain sellaisia tietoja, jotka voidaan julkaista kaikkien nähtäville.

Päällekkäisten rekisterien perustamisen sijaan tulisi tutkia mahdollisuus aidosti yhteisen julkaisupalvelun kehittämiselle. Yhteisen julkaisupalvelun käyttöönotto toisi yhteiskunnalle huomattavasti enemmän hyötyjä kuin saman tiedon kaksinkertaiset rekisterit ja moninkertaiset tiedon ylläpitovelvoitteet. ’Aidosti yhteisellä’ tarkoitan sitä, että kukin viranomainen hallinnoisi ja julkaisisi omia tietojaan ja antaisi käyttöoikeuksia muille toimijoille yhteisen tietopalvelun kautta.

Oikeuksia ei siirrettäisi yhdelle toimijalle, vaan jokainen lataisi yhdenmukaiset julkiset tietonsa julkaisupalveluun itse. Esimerkiksi kukin kunta voisi julkaista kaikki voimassa olevat kaavat (ei pelkästään uudet) pohjakarttoineen suoraan omasta tietovarannostaan. Syke ja muut viranomaisen saisivat palvelun kautta oikeudet hyödyntää kaikkia voimassa olevia kaavoja valtakunnalliseen analysointiin, mikä hyödyntäisi myös ympäristönsuojelun tavoitteita paremmin kuin pelkkiin uusiin kaavoihin rajautuva tietosisältö. Julkisia tietoja voisi katsella karttakäyttöliittymän kautta valtakunnallisesti ja ylikunnallisesti.

Rahoitusta sinne, missä tiedot syntyvät

Rahoitusta yhteentoimivuuden toteutukseen tulee osoittaa sinne, missä tiedot syntyvät. Rakennusten perustiedot sekä asema- ja yleiskaavat samoin kuin osoitetiedot ja taajama-alueen kiinteistö- sekä infratiedot mukaan lukien tarkat pohjakartat syntyvät kuntien tehtävissä. Yhteentoimivuuden toteutus vaatii kunnan prosessien muokkaamista sellaisiksi, että niissä syntyvä tieto on yhtenevä riippumatta kunnan käyttämästä tuotantojärjestelmästä.

Yhteentoimivat rakennetun ympäristön ydintiedot hyödyntävät koko yhteiskuntaa. Yhteentoimivaa tietoa voidaan hyödyntää standardirajapintojen kautta useilla eri järjestelmillä suoraan alkuperäisestä lähteestään. Yhteentoimivuuden toteutuksen tulisi olla valtakunnallisen tiedonhallinnan kehityksen ensimmäinen askel. Tämän jälkeen tietoja voidaan julkaista turvallisesti, laadukkaasti ja jatkuvasti päivittyvinä alkuperäisistä tietovarannoistaan ilman päällekkäisten rekisterien perustamista.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on kuntien teknisen ja ympäristötoimialan digitalisaation kehittämisen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.