Kuntavaalien ja aluevaalien niputtaminen – optimaalinen ratkaisu?

On aivan kiistaton tosiasia, että meillä Suomessa on paljon vaaleja ja tähän asti kaikki vaalit vieläpä eri aikaan. Pariin viime vuoteen on osunut lähes poikkeuksellinen vaalisuma, joka alkoi kesäkuun 2021 kuntavaaleista ja jatkui siitä vain puolen vuoden päästä, tammikuussa 2022 aluevaalien merkeissä. Huhtikuussa 2023 käydyistä eduskuntavaaleista on vain kaksi vuotta aikaa, presidentinvaalien kaksi vaalikierroksesta runsas vuosi ja europarlamenttivaaleista vain 10 kuukautta.  

Onko siis ihme, jos näihin vaaleihin on sytytty puolueissa ja mediassa vasta aika myöhäisessä vaiheessa?  Ja onko ihme, jos vaalikansan herättelyyn ja innostumiseen tarvitaan yhä enemmän paukkuja? 

Välillä käy kateeksi muita Pohjoismaita, ja erityisesti Ruotsia, joissa äänestäjien vaalitaakkaa on helpotettu niputtamalla eduskuntavaalit, aluevaalit ja kuntavaalit. Kuningaskuntana ei tarvitse järjestää presidentinvaaleja, ja EU-vaalitkin pidetään vain kerran viidessä vuodessa. Norjassakin selvitään kaksilla vaaleilla; parlamenttivaaleilla sekä yhdistetyillä kunta- ja aluevaaleilla. Tanskassa toimitaan kolmen erillisten vaalien järjestelmällä. 

Muiden Pohjoismaiden kunta- ja aluevaaleista meille osviitaksi? 

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa kuntavaalit ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti. Kyse on kussakin maassa hyvin vakiintuneesta järjestelmästä. Ruotsissa kaikki kolme vaalia on järjestetty samanaikaisesti jo vuodesta 1970 alkaen, kunta- ja aluevaalit tiettävästi vähintäänkin 1940-luvulta alkaen. Norjassa aluevaalit (fylkestingsvalg) on sen historian ensimmäisistä vuoden 1975 vaaleista lukien järjestetty samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.  

Äänestysaktiivisuus Ruotsin ja Tanskan kuntavaaleissa ja aluevaaleissa ovat hyvin lähellä toisiaan, Norjassa eroa on viimeisimmissä vaaleissa ollut 4-5 prosenttiyksikön verran kuntavaalien hyväksi. Koska Norja on mielestäni maantieteeltään ja kuntarakenteeltaan Pohjoismaista meille parhain vertailukohde, arvelisin Norjan sopivan myös vaalien näkökulmasta parhaiten meidän tuplavaalien verrokiksi.  

Kumpi hyötyy, ja miten paljon? 

Tuoreista ennakkoäänestystiedoista nähdään, että kuntavaalien ennakkoäänestysprosentti 28,4 on matalampi kuin poikkeusoloissa järjestetyt 2021 vaalit, mutta korkeampi kuin edellisissä, keväällä 2017 normaaliolosuhteissa järjestetyissä kuntavaaleissa. Siihen suhteutettuna kuntavaaleissa voidaan olettaa päästävän kohtuulliseen äänestysprosenttiin. Aluevaalien ennakkoäänestysprosentti on 1,2 prosenttiyksikköä matalampi kuin kuntavaaleissa, mikä mielestäni kertoo selkeästi aluevaalien saamasta yhdistettyjen vaalien peesihyödystä. Arvioin, että lopullisen äänestysprosentin ero kunta- ja aluevaalien välillä asettunee kolmen prosenttiyksikön tienoille. Toisin sanoen suuremmaksi kuin Ruotsin ja Tanskan vastaavissa vaaleissa, mutta ehkä vähän pienemmäksi kuin Norjan kunta- ja aluevaaleissa.  

Mutta jäitä hattuun - itsellenikin. Yhtään vaalipäivän ääntä ei ole vielä annettu. Kuntaliittolaisena ja suurena kuntafanina haluan tietty uskoa kuntavaalien äänestysaktiivisuuden nousevan - ja mieluusti selvästi - viime vaaleja korkeammaksi.  

PS. Tiesitkös muuten, että ensimmäiset kuntavaalit (kunnallisvaalit) järjestettiin Suomessa jo joulu-tammikuussa 1918-1919! Alkuvuosina kunnallisvaalit järjestettiin vuosittain, vuodesta 1925 alkaen joka kolmas vuosi ja vuodesta 1955 lähtien joka neljäs vuosi.  

Kuntien keskeistä roolia arkipäiväisessä elämässämme ei voi alleviivata riittävästi. Kunnissa ratkaistaan, millä tavoin lähivuosina kehitetään esimerkiksi peruskoulutusta, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, kulttuuria, elinvoimaa kuin liikunta- ja kulttuuripalveluita tai ratkotaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Ilman kuntia ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Onneksi on kunnat!