Annika Korpela ja Aila Puustinen-Korhonen 25.5.2022

Sijoitetuilla lapsilla oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa

Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on turvattu Suomessa perustuslailla. Haluamme muistuttaa kirjastojen ja kunnan muiden kulttuuripalvelujen merkityksestä sijaishuollossa asuvien lasten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien vahvistajana.

Jos lapsen yhteys äidinkieleensä ja kulttuuriinsa katkeaa, voi sillä olla monenlaisia haitallisia vaikutuksia lapsen elämässä ja tulevaisuudessa.

Kansalliskielemme ovat suomi ja ruotsi. Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien henkilöiden oikeudet on turvattu lailla.

Myös hyvä hallinto velvoittaa käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tarve korostuu erityisesti lasten kanssa toimiessa.

Lapsen sijaishuoltopaikan valinnassa huomioitava kielellinen ja kulttuurinen tausta mahdollisuuksien mukaan

Lapsen kielellisen ja kulttuurisen taustan huomioiminen sijaishuoltopaikkaa valittaessa ei aina toteudu. Silloin kun huomioiminen ei ole mahdollista, tulisikin mielestämme pohtia, millä muilla keinoin lapsen yhteys omaan kieleen ja kulttuuriin voitaisiin varmistaa esimerkiksi lapsen koulunkäyntiä ja harrastuksia järjestettäessä.

Jos lapsen yhteys äidinkieleensä ja kulttuuriinsa katkeaa, voi sillä olla monenlaisia haitallisia vaikutuksia lapsen elämässä ja tulevaisuudessa.

Yhteisen äidinkielen katoaminen voi hankaloittaa yhteydenpitoa omaan perheeseen sekä perheen jälleenyhdistämistä

Emme tiedä tarkemmin, kuinka lasten kielelliset ja kulttuuriset taustat tulevat huomioiduksi sijaishuoltopaikan valinnassa. Asiaan on kuitenkin kiinnitetty huomiota oikeuskäytännössä:

Eduskunnan oikeusasiamiehelle (EOA) saapuneessa kantelussa kantelija arvosteli sitä, että hänen lapsensa oli sijoitettu ruotsinkieliseen perheeseen, vaikka hänen ja lapsen äidinkieli on suomi. Yhteydenpidon rajoittamisen jälkeen lapsen suomen kielen taito heikentyi, koska hän lisäksi kävi ruotsinkielistä koulua. Ratkaisussaan EOA totesi, että perheen yhteydenpidon vaikeutuminen kieliongelmien vuoksi saattaa osaltaan vaikeuttaa myös perheen jälleenyhdistämistä. Perhe-elämän suoja tarkoittaa myös sitä, että huostaanotto on aina väliaikainen ratkaisu, ja viranomaisten on kaikin tavoin pyrittävä kohti jälleenyhdistämistä. Perhe-elämään olennaisesti kuuluvaa oikeutta pitää yhteyttä lähiomaisiin vaikeuttaa, jos vanhemmalla ja lapsella ei ole yhteistä kieltä.

EOA on nostanut ratkaisussaan myös esille, että lapsen läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisestä sekä lapsen kiinnittymisestä kielelliseen taustaansa tulee huolehtia jo sijoituksen alkaessa. EOA katsoo, että tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi järjestämällä lapselle hänen äidinkielensä opetusta ostopalveluna tai muulla tavoin.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on puolestaan katsonut, että lapsen läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisen ja hänen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustansa tukemiseen olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Lapselle olisi voitu esimerkiksi tarjota ikätasoisesti hänen vanhempiensa puhuman ranskan kielen opetusta. Näin turvattaisiin lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa.

Oppivelvollisuusikäistä sijoitettaessa tulee olla tietoinen lapsen perusopetuksen opetuskielestä

Kunnan on tunnistettava velvoitteensa esi- ja perusopetuksen järjestämisessä ennen sijoituspäätöstä myös lapsen kielellisten oikeuksien näkökulmasta. Perusopetuslaki velvoittaa kuntia, joissa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, järjestämään esi- ja perusopetuksen erikseen kumpaakin kieliryhmää varten. Velvollisuus koskee myös ei-kaksikielisiä kuntia sekä tilannetta, jossa kunnassa on vain yksi suomen- tai ruotsinkielinen oppivelvollisuusikäinen. Perusopetuslaki edellyttää lisäksi, että saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Kuulovammaisille oppilaille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä.

Yksistään perusopetuslain turvaama opetuskieli ei ratkaise sijoitettujen lasten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin liittyviä pulmia. Mielestämme sijoitettujen lasten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien eteen on ponnisteltava laajasti.

Sijaishuoltoa toteutetaan Suomessa monikulttuurisessa ympäristössä

Sijaishuollossa asuvien lasten äidinkielten kirjo on nykyisin laaja. Siksi ei ikävä kyllä ole mahdollista löytää sijaishuoltopaikkoja kaikkia äidinkieliä huomioiden.

Täten on etsittävä keinoja lapsen äidinkielen ja kulttuurisen taustan huomioimiseen ja tukemiseen myös muulla tavalla, esimerkiksi miettien:

  • Voidaanko sijoituksen valmistelun yhteydessä selvittää, onko lapsen mahdollista osallistua oman äidinkielen opetukseen?
  • Voidaanko harrastuksia järjestettäessä huomioida paikkakunnalla olevat monikulttuuriset toiminnat?

Lapsen asiakassuunnitelmaan tulisi kirjata, millä tavoin kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia edistetään ja niiden toteutumista seurataan sijaishuollon aikana.

Kirjastojen ja kuntien muiden maksuttomien kulttuuripalvelujen hyödyntäminen

Kirjastot ovat iso voimavara sijoitettujen lasten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien vahvistajana.

Kirjastoilla ja kuntien kulttuuripalveluilla on kunnissa yleensä tiiviit yhteydet eri kieli- ja kulttuurijärjestöihin ja -yhdistyksiin. Kirjastoissa on esimerkiksi erikielisiä kielikahviloita. Lisäksi kirjastoista löytyy kirjoja, äänikirjoja ja sähköisiä aineistoja eri kielillä.

Kunnallisten kirjastojen ohella toimii kansallinen Monikielinen kirjasto Helsingin kaupunginkirjaston yhteydessä. Palvelua rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Monikielinen kirjasto ylläpitää kymmenillä kielillä kokoelmaa, josta asiakas itse tai kirjastot voivat lainata aineistoa.

Toivomme myös, että lapsen oman perheen ja sukulaisten yhteydenpitoa tiivistämällä vahvistettaisiin lapsen yhteyttä omaan äidinkieleen ja kulttuuriin.

Perimiltään kysymys mielestämme on siitä, miten sijoitetun lapsen oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin voidaan toteuttaa nopeasti erilaistuvassa yhteiskunnassamme. Julkisella vallalla järjestäessään sijoitetun lapsen sijaishuoltoa, koulunkäyntiä ja lapsen yhteydenpitoa omiin läheisiin, on erityinen vastuu, että nämä oikeudet toteutuvat.

 

Tämä blogi on neljäs osa lastensuojelu ja lasten perusoikeudet -blogisarjasta, jota Kuntaliitto julkaisi kevään 2022 aikana.

Osallistu keskusteluun esimerkiksi somessa. Tai lähetä kysymyksiä, kommentteja ja kentän työarjen näkemyksiä Lastensuojelutunti-ohjelmaamme.

 

Kirjoittaja
Kuvassa Annika Korpela

Kirjoittaja on lakimies Kuntaliitossa.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Twitterissä: @KorhonenAila