Sivistykselliset oikeudet kuuluvat kaikille lapsille 

Sijaishuollossa olevien lasten koulunkäynnin toteuttaminen voi olla poikkeavaa ja jopa haasteellista. Haluamme kirjoituksellamme nostaa aiheen keskusteluun. 

Lähes 6 000 peruskoulussa olevaa oppivelvollisuusikäistä lasta käy vuosittain koulua sijaishuoltopaikastaan käsin. Sijaishuoltopaikka voi olla sijaisperhe, ammatillinen perhekoti tai lastensuojelulaitos. Vaikka puhumme pienestä määrästä, alle prosentista peruskoulun oppilaista, on asia merkityksellinen näille lapsille ja kunnille. Lastensuojelulain perusteella sijoitettujen oppilaiden esi- ja perusopetuksen järjestäminen on yksi kunnan järjestämisvastuulla olevista tehtävistä. 

Sijaishuolto tarkoittaa sitä, että kunta on ottanut vastuun lapsen kasvatuksesta ottamalla hänet huostaan tai sijoittamalla hänet kiireellisesti. Sijaishuoltoa on myös se, kun lapsi on sijoitettu hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksellä pois omasta kodistaan huostaanottokäsittelyn ollessa kesken hallinto-oikeudessa. 

16 § Sivistykselliset oikeudet 

Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. 

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. 

Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. 
 

(Perustuslaki 731/1999) 

Suomessa vakinaisesti asuvien lasten perusopetuksen maksuttomuus on sivistyksellisenä oikeuksina turvattu perustuslaissa. Perustuslaissa turvattujen sivistyksellisten oikeuksien lisäksi perusopetuksen järjestämisestä ja oppilaan oikeuksista on säädetty perusopetuslaissa. Oppivelvollisuudesta säädetään oppivelvollisuuslaissa. Lisäksi lastensuojelulaissa todetaan sijaishuollossa olevien lasten sivistyksellisistä oikeuksista. 

Sijaishuollossa olevien lasten koulunkäyntiin ja hyvinvointiin panostettava 

 Kuntaliiton asiantuntijoina pidämme tärkeänä, että sijoitettujen lasten kokemuksista on kerätty tietoa. Tutkimusten ja valtakunnallisen terveyskyselyn perusteella sijaishuollossa olevien lasten koulumenestys on keskimääräistä heikompaa ja hyvinvoinnissa havaitaan monia kuormittavia tekijöitä. Myös peruskoulun päättövaihe, siirtyminen jatko-opintoihin sekä kiinnittyminen toiselle asteelle voivat olla haastavia. Sijaishuollossa olleet lapset saavat heikommin suoritettua joko ylioppilastutkinnon tai ammatillisen koulutuksen. 

Vielä emme tiedä, missä määrin 1.8.2021 voimaantullut oppivelvollisuuden laajentaminen onnistuu parantamaan tilannetta. Sosiaalitoimen ja sivistystoimen integraatiotarve ei kiinnity vain sosiaalitoimen lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ja koulunkäynnin ja opiskelun turvaamiseen siinä yhteydessä.  

Mielestämme myös koulutuksen järjestäjät tarvitsevat rinnalleen toimivat yhdyspinnat vähintäänkin opiskeluhuollon toteuttamiseksi.  Yhdyspinnoilla tarkoitamme tässä kahta asiaa:  

• hyvinvointialueen, kunnan ja koulutuksen järjestäjien yhteistyörakennetta  

• opiskelijoiden opiskeluhuollon palveluiden – eli terveydenhoidon, kuraattorin ja psykologipalveluiden – saavutettavuutta oppilaitoksissa. 

 Lastensuojelun rajoitustoimenpiteet vaikuttavat väistämättä koulunkäyntiin 

Sijaishuollossa olevien lasten koulunkäynnin toteuttaminen voi olla poikkeavaa ja jopa haasteellista. Lapsen koulupolusta voi tulla rikkinäinen sijaishuoltopaikan vaihtumisten vuoksi. Sijaishuollon aikana on saatettu päättää rajoitustoimenpiteestä kuten liikkumisvapauden rajoittamisesta. Kun kyseessä on peruskoulun oppilas, syntyy tilanne, jossa oppilaan oikeus osallistua hänelle kunnan osoittamassa koulussa annettavaan opetukseen saattaa estyä. 

Perusopetuslaissahan ei ole selkeästi määritelty, miten asuinkunta opetuksen järjestäjänä voi huolehtia perusopetuslain mukaisista velvollisuuksistaan näissä tilanteissa. Tärkeät lainsäädännölliset kiinnekohdat voivat tilanteessa hämärtyä. 

• Mikä muu keino on käytössä kuin oppilaan opetuksen järjestäminen ”osittain toisin” erityisin opetusjärjestelyin? 

• Onko oppilaalle myös tehtävä erityisen tuen päätös? 

• Pitääkö vai voiko edes opetuksen järjestäjä muodostaa irrallisen opetusryhmän vain sijoitetuille lapsille? 

Lähtökohtaisesti kunnan velvollisuus on järjestää opetus lähikouluperiaatteen mukaisesti ja inkluusiota edistäen yhdenvertaisin periaattein kaikille oppilaille. Sijoitettu lapsi tulisi kohdata oppilaana muiden joukossa. Olisikin tarpeen, että asiasta keskusteltaisiin kansallisesti. Näkökulmien laajentaminen edistäisi sitä, että tunnistaisimme, kuinka monipuolista ja turhankin vaativaa punnintaa kunnat opetuksen järjestäjinä joutuvat tekemään hallinnollisesti jäykissä nykyrakenteissaan.  

Miten toteutuu lasten perusopetus erityisen huolenpidon aikana  ja perhekuntoutustilanteissa? 

Erityistä huolenpitoa on saatettu järjestää lapselle kolme kuukautta sellaisessa yksikössä, jossa ei ole perusopetuksen järjestämislupaa. Tilanteet voivat tulla joskus yllättäen ja edellyttää nopeita ratkaisuja. Miten kunta tällaisessa määräaikaisessa tilanteessa toteuttaa perusopetuslain edellyttämää opetusta yksittäiselle oppilaalle? Epäselvät tilanteet, vaikkakin määräaikaiset, voivat johtaa tahattomasti opetuksen saannin häiriintymiseen.  

Perhekuntoutus voi siirtää perheen kunnasta toiseen esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi. Tällöin tavoitteena on perheen toimintakyvyn ja vanhemmuuden vahvistaminen, lasten koulunkäyntiä unohtamatta. 

 – Mutta miten järjestetään lasten perusopetus?  Miten määräytyy oikeus koulukuljetukseen? Ajatus lienee se, että oppilas ei joutuisi vaihtamaan näissä tilanteissa koulua määräajaksi. Sosiaalitoimessa tarvitaan päätöksen osalta ymmärrystä. 

Koulukäynnin katkoksiin tai sen estymiseen voi olla muitakin syitä, esimerkiksi lapsen heikentynyt hyvinvointi. Meitä Kuntaliiton asiantuntijoitakin huolestuttaa fakta, että sijaishuollon lapsilla on keskimääräistä enemmän päihteiden käyttöä sekä mielenterveyden häiriöitä. On ilmeistä, että nämä vaikeuttavat mahdollisuuksia kiinnittyä ja vielä sitoutua kouluyhteisön edellyttämiin normeihin. Koulunkäynnistä tulee herkästi katkonaista ja peruskoulun päättötodistuksen saanti voi viivästyä tai jopa jäädä saavuttamatta edellytetyssä ajassa. Tämä haittaa oppivelvollisuuden suorittamisen jatkamista peruskoulun jälkeen. 

Tarvitaan yhteistyötä, joustoa ja monipuolisuutta koulupolun jatkuvuuden varmistamiseksi 

Lastensuojelutoimenpitein omasta kodistaan pois sijoitettujen lasten koulunkäynnin toteutumiseen syntyy liian herkästi tulkinnanvaraisuudesta johtuvia mutkia ja kivikkoisia kohtia. Miten sosiaalitoimen ja opetustoimen viranomaiset voivat yhteistyössä varmistaa, että sijoitetun lapsen tarvitsemista palveluista muodostuu lapsen kannalta hyvä kokonaisuus ja koulunkäynti toteutuu laadukkaasti perusopetuslain mukaisine oikeuksineen ja etuuksineen? Tätä käsittelimme aiemmassa blogikirjoituksessamme vuonna 2020.  

Koulupäivän yhteydessä tapahtuvaan vapaa-ajantoimintaan ja harrastuksiin osallistuminen olisi mahdollistettava. Moniammatillista viranomaisten välistä kehittämistyötä, kouluttamista ja ohjausta tarvitaan. Asiaa voidaan edistää myös hyvällä kunta-valtio-dialogilla esimerkiksi vaativan erityisen tuen verkostojen kautta tai opetus- ja kulttuuriministeriön Oikeus oppia -ohjelman puitteissa. Hyvien toimintamallien vakinaistaminen tarvitsee lainsäädännöstä selkärangan.  

Haussa opetuksen uudenlainen joustavuus

Kuntien tilannetta opetuksen järjestäjinä edistäisi myös se, että vaihtoehtoiset joustavat tavat järjestää opetusta saisivat tunnustusta. Kuntaliitto tekikin syyskuussa 2020 aloitteen etäopetuksen selvittämiseksi oppivelvollisuusikäisten perusopetuksessa. Esimerkiksi sijoitettujen lasten koulunkäynnin jatkuvuuden kannalta olisi syytä arvioida etäopetuksen mahdollistaminen edes määräajaksi tilanteissa, jossa lastensuojelutoimenpiteet muodostavat riskin oppilaan koulunkäynnin katkeamiselle. Näin voitaisiin monipuolistaa opetuspalveluiden saavutettavuutta sellaisissakin tilanteissa, jossa opetuksen järjestäjä ei omilla toimillaan ole evännyt ja aiheuttanut estettä oppilaan koulunkäynnille.  

Vaihtoehtoisten joustavien tapojen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ns. perinteisen lähiopetuksen lähtökohtaa murennetaan. Myös oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden tarjoaminen ko. oppilaille tarvittaessa etäpalveluna mahdollistaisi palveluiden saavutettavuuden nykyistä monipuolisemmin. 

Sen lisäksi, että lapsen koulu voi vaihtua useita kertoja, sijaishuollon prosessi voi katkoa tai heikentää lapsen suhteita esimerkiksi omiin vanhempiin ja sisaruksiin, kavereihin ja harrastuksiin. Kouluyhteisö onnistuessaan tarjoaa lapselle kaivattua jatkuvuutta monien muiden tekijöiden vaihtuessa lapsen kasvuympäristössä. 

Sijaishuollossa olevan lapsen perusopetukseen osallistumista eivät siis saisi rajoittaa lastensuojelulain mukaiset rajoitustoimenpiteet eivätkä muut lastensuojelun toimenpiteet. Myös niiden aikana lapsen oikeus perusopetukseen on turvattava.