Blogisarja: Maankäyttö ja rakentaminen tulevaisuuden kunnassa

Maankäyttö- ja rakennuslaki halutaan jakaa kahtia, mitä siitä seuraa?

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus alkoi suurin toivein neljä vuotta sitten. Uudistusta haluttiin valmistella parlamentaarisesti, jotta työ etenisi yhteisymmärryksessä. Näin ei lopulta käynyt, kun ympäristöministeriö päätyi kriittisen lausuntopalautteen ja poliittisen väännön jälkeen viemään eteenpäin vain rakentamisen pykäliä ja alueidenkäytön digitaalisuutta.  

Hiilineutraalisuus rakentamisessa ja digitaalisuus etenevät - Muut tavoitteet eivät niinkään 

Uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita olivat tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen, suunnittelujärjestelmän yksinkertaistaminen ja erilaisten prosessien selkeyttäminen. Myös lain muutosten johdosta hapertunutta rakennetta haluttiin korjata. Nykyinen hallitus nosti kärkeen hiilineutraalin yhteiskunnan, luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen sekä rakentamisen laadun parantamisen ja digitalisaation edistämisen.  

Tavoitteista näyttävät toteutuvan lähinnä rakentamisen hiilineutraalisuus ja digitaalisten toimintatapojen kehittäminen. Digitalisaatiossa tulisi kuitenkin keskittyä tiedon yhteentoimivuuteen ja tietopalvelun kehittämiseen, ei päällekkäisrekisterien luomiseen. 

Laajemmat ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja prosessien sujuvoittamiseen liittyvät tavoitteet puolestaan jäävät toteutumatta, kun alueidenkäytön osuudet jäävät ennalleen.  

Ehdotuksessa rakentamislaiksi ilmastonmuutoksen torjunnan keinovalikoima on kaventunut joukoksi teknisiä rakentamislupiin ja rakennusprosessiin liittyviä ratkaisuja. Yksin rakentamiseen kohdistuvilla teknisillä vaatimuksilla tai selvitysvelvoitteilla ei ole mahdollista päästä ilmastonmuutoksen näkökulmasta yhtä hyvään lopputulokseen kuin kehittämällä alueidenkäytön ja rakentamisen kokonaisuutta ekologisesti kestävämpään suuntaan.  

Se, ettei rakentamislakiehdotuksessa ole riittävällä tavalla tunnistettu kaavoitusjärjestelmän ja rakentamisen rajapintoja, aiheuttaa paikoin riskin jopa tavoitteisiin verraten päinvastaiselle kehitykselle. Esimerkiksi ehdotettu säätely sijoittamisluvan edellytyksistä heikentää kasvavien kuntien ja kaupunkisen mahdollisuuksia ohjata yhdyskuntarakennetta asemakaavoitetun alueen ulkopuolella. Tämä vaikeuttaa mm. maankäytön ja liikenteen hiilijalanjälkeen, kestävään yhdyskuntarakenteeseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen liittyvien hallitusohjelmatavoitteiden saavuttamista.  

Maankäytön ja rakentamisen kokonaisvaltainen ohjaus vaikeutuu 

Lain jakaminen kahtia on iso muutos vailla kunnon perusteluja, eikä sen vaikutuksia ole pystytty nopeassa aikataulussa arvioimaan. Jatkossa esimerkiksi laajasti hyvänä pidetty nykylain ensimmäinen pykälä alueidenkäytön ja rakentamisen kestävästä kehityksestä koskisi tulevaisuudessa vain alueidenkäyttöä. Käykö muutoinkin niin, että tulevaisuudessa nämä kaksi lakia alkavat etääntyä toisistaan niin tavoitteiltaan kuin säätelyperiaatteiltaan?  

Ei ole lainkaan itsestään selvää, mikä osuus nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain säätelystä koskee alueidenkäyttöä, ja mikä rakentamista. Esimerkiksi rakentamisen viranomaisohjaus on kaavoituksen toteuttamista, joten voidaan perustellusti väittää, että sitä koskevan säätelyn pitäisi olla samassa laissa kaavoituksen kanssa. 

Yksi MRL-uudistuksen keskeisistä motiiveista on ollut se, että nykylain rakenne ja selkeys ovat kärsineet lukuisissa yksittäisiin näkökulmiin keskittyneissä uudistuksissa. Lain pilkkominen kahteen osaan pahentaisi tilannetta nykyisestä merkittävästi.  

Tulevaisuudessa kaavoittajat ja rakennustarkastajat joutuisivat työssään soveltamaan kumpaakin lakia. Alueidenkäyttölaissa on lähes 20 viittausta rakentamislakiin ja rakentamislaissa vastaavasti yli 30 viittausta alueidenkäyttölakiin tai sen mukaisiin kaavoituksen menettelyihin. Sekavuutta aiheuttaa myös se, että sinänsä tärkeästä ja kannatettavasta digitalisaatiosta säädettäisiin kolmessa eri laissa: alueidenkäyttölaissa, rakentamislaissa ja RYTJ-laissa (laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä).  

Korjausliike on mahdollinen 

Rakentamislaki ja laki rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (RYTJ) sekä niiden johdosta maankäyttö- ja rakennuslakiin tehtävät muutokset on tarkoitus saada eduskuntakäsittelyyn alkusyksystä. Nyt on aika miettiä, millaisella korjausliikkeellä kokonaisuudesta tulisi kuntien ja koko yhteiskunnan kannalta kelvollinen.  

Uudistuksen kokonaisuutta kannattaa vielä harkita. Rakentamislaissa esitetyt muutokset - joitakin kohtia korjaten - on mahdollista tehdä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Samalla voitaisiin toteuttaa nyt hyllytettyjen alueidenkäytön pykälien joukossa olleet laajasti kannatetut ilmastonmuutosta ja kaavoituksen sujuvoittamista koskevat ehdotukset. Kiistanalaisimpiin kohtiin voidaan palata seuraavalla hallituskaudella. 

Osauudistus on vielä mahdollinen, lain jakaminen kahtia ei ole tarpeen. 

Kirjoittaja

Kirjoittaja on maankäytön ja kaavoituksen kehittämispäällikkö Kuntaliitossa.

Twitterissä: @annekjarva

Maankäyttö ja rakentaminen tulevaisuuden kunnassa -blogisarjassa ilmestynyttä