Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Periaate ja siihen liittyvät strategiset kirjaukset on linjattu yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, joka on valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2017: https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2018/02/YTS_2017_suomi.pdf

Kokonaisturvallisuuden periaate merkitsee, että toimijat jakavat ja analysoivat turvallisuutta koskevaa tietoa sekä suunnittelevat, harjoittelevat ja toimivat yhdessä. Yhteistoimintamalli kattaa kaikki relevantit toimijat kansalaisesta viranomaiseen. Yhteistyön perustana ovat lakisääteiset tehtävät, yhteistyösopimukset ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategia.

Kokonaisturvallisuuden näkökulma ulottaa tarkastelun myös kunnan normaalia valmiussuunnittelua laajemmaksi kokonaisuudeksi. Väestön toimintakyky, kriisinkestävyys, luottamus viranomaisten toimintaan sekä kriisien ennaltaehkäisy ovat asioita, joihin kunta voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, mutta jotka eivät suoraan liity sen toimintaan yhteiskunnan palveluiden järjestäjänä.

Kokonaisturvallisuus tarkoittaa, että kunnan tulee ottaa huomioon varautumisessaan elintärkeisiin toimintoihin liittyvän yhteistyön muiden viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kuntalaisten kanssa. Hyvin varautunut kuntakonserni huomioi riippuvuussuhteet eri toimialojen ja toimintojen välillä, huolehtii ennakolta tarpeellisista tiedonvaihdon edellytyksistä eri toimijoiden kesken, hallitsee viestinnän osana varautumista erilaisissa olosuhteissa ja eri välineillä, pystyy ylläpitämään yhteiskunnan toiminnan kannalta elintärkeitä palveluja alueellaan myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa ja kehittää varautumistaan kokonaisvaltaisesti ja jatkuvasti osana arjen normaalia toimintaa.

Tärkeitä viranomaistahoja varautumisen näkökulmasta ovat mm. hyvinvointialueet (sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi), alueelliset varautumisen yhteistyöryhmät, aluehallintovirastot, ELY-keskukset, poliisi, puolustusvoimat, maahanmuuttovirasto/vastaanottokeskus, rajavartiolaitos sekä ylikunnalliset viranomaistoimijat kuten ympäristöterveydenhuolto ja maaseutuhallinto. Paikallisista olosuhteista ja järjestelyistä riippuen eri viranomaisten roolit voivat painottua eri tavoin.

Muita kuntien kannalta keskeisiä tahoja ovat kriittiseen infrastruktuurin julkiset ja yksityiset toimijat (vesi, sähkö, energia, tietoliikenneverkot, ict), keskeiset tukipalvelutoimittajat (ruoka, aineet, tarvikkeet ja materiaalit, kiinteistöhuolto, liikenne ja logistiikka) sekä muut erityisesti huoltovarmuuteen liittyvät elinkeinoelämän toimijat (ruoka, rehu, lääkkeet, polttoaineet, muut hyödykkeet), joiden toiminta on myös osaltaan keskinäisriippuvaista.

Järjestökentän ja kolmannen sektorin toimijoista yhteistyötä kuntien kanssa varautumisen, häiriötilanteiden ja turvallisuuden kysymyksissä tekevät esimerkiksi SPR, Vapepa, MPK, SSPL, seurakunnat sekä muut paikalliset yhdistykset ja aktiiviset ryhmät. Esimerkiksi AVAK- eli alueellinen valmiuskeskus -toimintamalli kokoaa yhteen järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita kuntien avuksi häiriötilanteissa.

Kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti on tärkeä huomioida myös erilaiset kansalaisryhmät. On esimerkiksi tärkeää, että häiriötilanteen aikana viestintä tavoittaa myös muunkieliset yhteisöt.

YTS:n mukaan elintärkeitä toimintoja ovat johtaminen, kansainvälinen ja EU-toiminta, puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus, väestön toimintakyky ja palvelut sekä henkinen kriisinkestävyys.

1. Johtaminen

Johtaminen on elintärkeä toiminto, joka luo pohjan muiden toimintojen turvaamiselle. Johtamiskyky on kyettävä turvaamaan kaikissa tilanteissa ja kaikilla toimintatasoilla. Tehokas häiriötilanteiden hallinta edellyttää tiivistä yhteistyötä johtamisen, tilannekuvan ja viestinnän välillä.

Hyvä johtaminen edellyttää:
• selkeää johtovastuuta, toimijoiden roolitusta ja toimivaltaisen viranomaisen päätöksentekokykyä 
• tilannekuvan muodostamista (tilanneymmärrys, arvio tilanteen kehittymisestä),
• kriisiviestintää,
• tiedon jakamista ja sitä tukevia teknisiä ratkaisuja,
• toiminnan jatkuvuudenhallintaa ja
• yhteistoimintaa.

2. Kansainvälinen ja EU-toiminta

Kansainvälinen toiminta ulottuu kaikille suomalaisen yhteiskunnan tasoille ja aloille. Kansainvälisen yhteistyön mahdollistaminen ja osallistuminen kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinteä osa yhteiskunnan muiden elintärkeiden toimintojen turvaamista. EU-turvallisuusyhteistyö on kiinteä osa hallinnonalojen turvallisuussuunnittelua.

3. Puolustuskyky

Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus turvataan ylläpitämällä ja kehittämällä turvallisuusympäristöön suhteutettua puolustuskykyä. Suomen puolustuskyvyn kehittämisen ja ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle Suomea vastaan ja sotilaallisella voimankäytöllä uhkaamiselle. Tarvittaessa Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat torjutaan sotilaallisia voimakeinoja käyttäen.

4. Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus

Talouden, infrastruktuurin ja huoltovarmuuden turvaamisella järjestetään elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi tarvittava rahoitus ja muut resurssit. Elintärkeille toiminnoille välttämättömät kotimainen ja kansainvälinen infrastruktuuri, organisaatiot, rakenteet ja prosessit turvataan.

5. Väestön toimintakyky ja palvelut

Väestön toimintakyky ja hyvinvointi turvataan ylläpitämällä keskeiset peruspalvelut. Niillä edistetään väestön itsenäistä selviytymistä kaikissa tilanteissa.

Yhteiskunnan toimivuus edellyttää sekä riittävää sosiaaliturvaa että sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka turvataan yhteiskunnan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Häiriötilanteissa kiireellisten palvelujen tarve korostuu, koska kriisit aiheuttavat lähes aina potilaita ja avun tarvetta. Myös keskeisten koulutuspalvelujen häiriötön jatkuminen turvataan varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle. Kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut ylläpitävät kansalaisten henkistä kestävyyttä ja edesauttavat kriiseistä selviytymistä.

Kansalaisten luottamus keskeisiin palveluihin ja niiden jatkuvuuteen on olennainen asia niin kriisitilanteissa kuin niihin varautumisessa. 

6. Henkinen kriisinkestävyys

Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä kansakunnan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. Hyvä henkinen kriisinkestävyys edistää kriiseistä toipumista.

Varautumista koskeva lainsäädäntö, periaatepäätökset sekä turvallisuuden ajankohtaiskatsaukset

Suomessa on pyritty varautumaan mahdollisiin kriisitilanteisiin myös lainsäädännöllisesti. Keskeiset poikkeusolojen vaatimat toimivaltuudet on koottu valmiuslakiin (1552/2011) ja puolustustilalakiin (1083/1991).

Kuntien yleisestä varautumisvelvollisuudesta säädetään valmiuslain 12 §:ssä, jonka mukaan valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien, kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.

Varautumisvelvollisuuden sisältö on yleisluoteinen ja antaa kunnille laajan mahdollisuuden järjestää varautuminen haluamallaan tavalla.

Valmiuslain säännökset eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä kattamaan kaikkia yhteiskunnallisen varautumisen tarpeita, minkä vuoksi sektorikohtaiseen lainsäädäntöön on sisällytetty useita valmiuslain säännöstä täydentäviä varautumisvelvollisuuksia. Erityislakeihin sisältyvillä varautumisvelvoitteilla tyypillisesti joko täydennetään tai tarkennetaan valmiuslaissa säädetyn varautumisvelvollisuuden sisältöä. NIS 2.0 direktiivi (laki kyberturvallisuuden riskienhallinnasta) sekä CER-direktiivi (laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta) tulevat voimaan v. 2024 ja niissä määrätään valmiuslain varautumisvelvollisuutta tarkemmin yleisistä varautumisvelvollisuuksista toimialoille ja toimijoille, joista osa on kuntaomisteisia (esim. vesihuolto ja energia -toimiala). NIS- ja CER-direktiivien soveltamisala ei kuitenkaan koske suoraan kuntia.

Kuntalain mukaan kunnanvaltuusto päättää sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista, kunnanhallitus huolehtii kunnan sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnan järjestämisestä ja lisäksi kunnan hallintosäännössä on oltava määräykset sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä. Varautuminen on osa kunnan riskienhallintaa.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan kunnan on hallintosäännössään annettava tarpeelliset määräykset hallinnon ja toiminnan järjestämisestä, päätöksenteko- ja hallintomenettelystä sekä valtuuston toiminnasta poikkeusoloissa ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Kuntaliiton hallintosääntömalliin on päivitetty yleiset säännökset toimivallan siirtämisestä (luku 7): https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2023/2239-kunnan-hallintosaantomalli

Muita kunnan toimintaan liittyviä varautumisvelvoitteita on kirjattu toimialakohtaiseen lainsäädäntöön. Merkittävimmät määräykset kuntien kannalta on kirjattu pelastuslakiin, joka yhdessä valmiuslain kanssa muodostaa lainsäädännöllisen viitekehyksen väestönsuojeluun varautumiselle. Vesihuoltolaki määrittää vesihuoltolaitoksen palvelujen turvaamisesta normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Terveyden- ja ympäristösuojelulait märittävät elinympäristöön vaikuttavien häiriötilanteiden varautumisvelvollisuuksista. Julkisuuslaki sekä tiedonhallintalaki määräävät mm. tiedon turvallisesta käsittelystä ja asiakirjojen salassapidosta. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä edellyttää hyvinvointialueita varautumaan yhteistyössä alueensa kuntien kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin. Vaaratiedotelaki määrittelee, millä viranomaisella on oikeus vaaratiedotteiden antamiseen. Tartuntatautilaki määrää vastuista vaarallisen tartuntataudin osalta.

Varautumisvelvollisuuden lisäksi monet lait ja asetukset voivat vaikuttaa kuntien varautumiseen, vaikka niissä ei olisikaan osoitettu suoraa varautumisvelvollisuutta kunnalle. Kunnan toimiala on laaja, joten lainsäädäntöä ja siihen liittyviä vastuita on tarpeen selvittää yksityiskohtaisemmin tehtäessä häiriötilannesuunnitelmia tiettyä toimintaa tai toimialaa varten.

Kuntien varautumiseen liittyviä lakeja ja lakikoosteita

Valmiuslain kuntia koskevat osuudet

Väestön siirtäminen ja majoittaminen - varautuminen pelastustoimintaan, väestönsuojeluun ja evakuointiin - kooste eri toimijoiden lakisääteisitä vastuista 

Määräykset hyvinvointialueen varautumisesta ja yhteistyövelvoitteesta kuntien kanssa

Valmiuslaki (1552/2011): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111552

Pelastuslaki (379/2011): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379

Vesihuoltolaki (119/2001) 15 a §: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010119#L3P15a

Terveydensuojelulaki (763/1994): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763

Laki vaaratiedotteesta (466/2012): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120466

Julkisuuslaki (621/1999): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990621

Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190906 

Asetus kriittisistä sähkönkäyttöpaikoista (921/2022): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220981

Asetus hyvinvointialueiden varautumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin (308/2023): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230308

Asetus hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen sisällöstä ja valmistelusta (309/2023): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230309

Periaatepäätökset ja selonteot

Myös valtioneuvoston periaatepäätökset ja selonteot sekä erilaiset turvallisuusviranomaisten katsaukset määrittävät yhteiskunnan ja samalla kuntien varautumista, vaikka niillä ei ole oikeudellista velvoittavuutta. Näistä merkittävimmät ovat yhteiskunnan turvallisuusstrategia, kansallinen riskiarvio, alueelliset riskiarviot, valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista, selonteko turvallisuusympäristön muutoksesta 2022 sekä suojelupoliisin ja muiden viranomaisten vuosittaiset katsaukset turvallisuusympäristön muutoksiin. Säännöllistä tilannekuvaa jaetaan myös kyberturvallisuuskeskuksen katsauksissa kuten viikoittainen kybersää. 

Strategiat, turvallisuusselonteot ja muut periaatepäätökset

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia

Kansallinen riskiarvio 2023: https://intermin.fi/pelastustoimi/varautuminen/kansallinen-riskiarvio

Alueelliset riskiarviot (Tuovi-portaalissa): https://sisainenturvallisuus.fi/alueelliset-riskiarviot 

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2018: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181048

Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163999

Suojelupoliisi - Kansallisen turvallisuuden katsaus (vuosittain): https://supo.fi/kansallisen-turvallisuuden-katsaus

Suojelupoliisin uutiset ja tiedotteet: https://supo.fi/uutiset-ja-tiedotteet

Valmiuslaki ja kunnat

Valmiuslain 12 §:n mukaisesti kunnan tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Velvoite tarkoittaa, että kunnalla tulee olla valmius poikkeusoloissa kunnalle mahdollisesti määrättävien tehtävien hoitamiseen kuten esimerkiksi vähittäiskaupan, rakentamisen tai asuntokannan säännöstely ja väestönsuojelu. Ohessa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin valmiuslain käyttöönottoa ja kuntia koskevia säännöksiä.

Valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön valmiuslain 3 §:n mukaisissa poikkeusoloissa.

3 § (8.7.2022/706)

Poikkeusolojen määritelmä

Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;
2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;
3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;
4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila;
5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti; sekä
6) sellainen
a) julkisen vallan päätöksentekokykyyn;
b) rajaturvallisuuden tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen;
c) välttämättömien sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen palvelujen saatavuuteen;
d) energian, veden, elintarvikkeiden, lääkkeiden tai muiden välttämättömien hyödykkeiden saatavuuteen;
e) välttämättömien maksu- ja arvopaperipalvelujen saatavuuteen;
f) yhteiskunnallisesti kriittisten liikennejärjestelmien toimivuuteen; tai
g) edellä a–f alakohdassa lueteltuja toimintoja ylläpitävien tieto- ja viestintäteknisten palvelujen tai tietojärjestelmien toimivuuteen kohdistuva uhka, toiminta, tapahtuma tai näiden yhteisvaikutus, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti ja laajamittaisesti estyvät tai lamaantuvat tai joka muulla näihin vakavuudeltaan rinnastuvalla tavalla erityisen vakavasti ja olennaisesti vaarantaa yhteiskunnan toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia.

Valmiuslain käyttöönotosta päätetään 6 §:n mukaisella käyttöönottoasetuksella, jossa valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot. Käyttöönottoasetus on saatettava välittömästi saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta päättää, saako asetus jäädä voimaan vai onko se kumottava osittain tai kokonaan ja onko se voimassa säädetyn vai sitä lyhyemmän ajan.

Valmiuslain 12 §:n mukainen varautumisvelvollisuus edellyttää, että kunta on varautunut tehtäviensä mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Kunnan on siis huomioitava varautumisessaan myös valmiuslain mukaiset tehtävät, jotka voivat tulla kunnan vastuulle poikkeusoloissa.

Valmiuslain 13 §:n mukaan varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Yhteiskunnan häiriötilanne on pyrittävä hallitsemaan aina ensisijaisesti viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Normaaliolojen lainsäädännön soveltaminen ei lakkaa valmiuslainsäädännön lisätoimivaltuuksien käyttöönoton myötä.

Kuntia koskevat valmiuslain toimivaltasäännökset

31 § Maatilatalouden alkutuotannon ohjaaminen ja säännöstely (Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen myöntää ostoluvan)

32 § Vähittäiskaupan säännöstely (ostoluvat, hallinnointi ja säännöstely)

36-39 §:ssä on säännöksiä, jotka koskevat niitä kuntia, joilla on sähköyhtiöitä tai -liikelaitoksia

40 § Kaukolämmön käytön rajoittaminen (julkisten tilojen lämmittäminen ja käyttörajoitusten valvonta)

44 § Vedenhankinnan turvaaminen (toimitusvelvoite verkon ulkopuolisille alueille)

46-50 § Rakentamisen ja rakennustuotteiden säännöstely (rakennustarkastajalle laajempi tehtävänkuva, rakennustarvikkeiden ostolupien myöntäminen)

51-55 § Asuntokannan säännöstely (kunnat toimivat säännöstelyviranomaisena, esim. jos kuntaan evakuoiduille tarvitaan asuntoja tai tiloja käyttöön viranomaispäätöksellä)

70 § Polttonesteen käyttölupa (kunnalle myönnetään polttonesteen käyttölupa, lupaa varten tarvittavat moottoriajoneuvot on merkittävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään ajoneuvojen varaamista poikkeusolojen käyttöön koskevaan luetteloon)

88 § Kunta voi luopua varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisen varhaiskasvatuksen järjestämisvastuusta, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat järjestää lapsen hoidon muutoin.

91 § Työnvälityspakko (työnvälitys tulee kuntien tehtäväksi, kun työvoimapalvelut siirtyvät kunnille.)

93 § Palvelussuhteen ehdoista voidaan poiketa työaika- ja vuosilomalain osalta.

95 ja 96 § Työvelvolliset (voi vaikuttaa kunnan omiin järjestelyihin) 

106 § Hallintoviranomaisen viestintä poikkeusoloissa (velvoite julkaista valtion viestintäkeskuksen viestit)

108 § Kunnan hallinto (valtuusto voidaan kutsua koolle välittömästi tai toimivaltaa voidaan siirtää kunnan hallitukselle)

109 § Opetus ja koulutus (opetus voidaan keskeyttää tai siirtää toiselle paikkakunnalle enintään kolmeksi kuukaudeksi, opetus- tai muun toiminnan järjestämisvelvollisuutta sekä velvollisuutta ateria-, kuljetus- ja majoitusetuuksien järjestämiseen voidaan rajoittaa)

16 luku Sotilaallinen puolustusvalmius (kunta voi joutua luovuttamaan PV:lle omaisuutta tai tavaroita tai se voidaan määrätä suorittamaan puolustusvoimille muonitus-, majoitus-, korjaamo-, huolto-, rakentamis- ja muita vastaavia palveluja)

118 § Liikkumis- ja oleskelurajoitukset (kunnan alueelle voi tulla liikkumis- ja oleskelurajoituksia)

119 § Väestönsuojeluun tarvittavien alueiden ja tilojen luovutusvelvollisuus (kunta voi joutua luovuttamaan tilojaan väestönsuojelutarkoituksiin)

120 § Pelastustoimen ja väestönsuojelun erityisjärjestelyt (kunnat ja hyvinvointialueet perustavat johtokeskuksia sekä sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä tai muita näihin rinnastettavia, väestön suojaamiseksi välttämättömiä tehtäviä varten väestönsuojelumuodostelmia)

122 § Siirretyn väestön huollon järjestäminen (kunta voi päätöksillään velvoittaa järjestämään muonitusta, majoitusta ja muuta huoltoa siirretylle väestölle) 

Väestön siirtäminen ja majoittaminen - varautuminen pelastustoimintaan, väestönsuojeluun ja evakuointiin 

1.Pelastustoimi johtaa pelastustoimintaa ja siihen varautumista

Pelastustoimella on vastuu pelastustoiminnan johtamisesta (Pelastuslaki 34 §), pelastustoiminnan suunnittelusta (Pelastuslaki 46 §) sekä väestösuojelusuunnitelmien laatimisen johtamisesta sekä niiden yhteensovittamisesta (Pelastuslaki 65 §). Hyvinvointialueen pelastusviranomainen tai sisäministeriön pelastusviranomainen voi toimeenpanna suojaväistön (Pelastuslaki 36 §). 

Suojaväistöllä tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden kiireellistä evakuointia, joka tapahtuu pelastusviranomaisen määräyksestä tulipalon tai muun onnettomuuden tai niiden välittömän uhan vuoksi. Suojaväistö toteutetaan normaalioloissa pelastuslain mukaisin toimivaltuuksin.

2.Kunnan, hyvinvointialueen ja valtion viranomaiset osallistuvat pelastustoiminnan suunnitteluun ja tukemiseen tehtäväalueensa ja keskinäisen työnjakonsa mukaisesti

Kunnan viranomaiset ovat muiden viranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastuslaitoksen johdolla pelastustoiminnan suunnitteluun sekä toimimaan onnettomuustilanteissa niin, että pelastustoiminta voidaan toteuttaa tehokkaasti (Pelastuslaki 46 §). Valtion eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset, hyvinvointialueen sekä kunnan ja kuntayhtymien eri toimialoista vastaavat virastot, laitokset ja liikelaitokset varautuvat ja osallistuvat pelastustoimintaan tehtäväalueensa, keskinäisen työnjakonsa ja niitä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Pelastuslaki määrää kunnille vastuita myös sammutusveden osalta (Pelastuslaki 30 §) sekä öljyvahinkojen jälkitorjunnan osalta (Pelastuslaki 111 a §). Varautumistehtäviin liittyvän rekisterin pitämisestä määrätään pelastuslain 92 §:ssä.
 

3.Yhteistoiminta väestönsuojeluun varautumisessa

Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin. Edellä sanottu koskee myös näiden tehtävien suorittamista varten tarpeelliseen koulutukseen osallistumista. Kukin viranomainen huolehtii väestönsuojelutehtäviin tarvitsemansa henkilöstön varaamisesta ja kouluttamisesta.

Pelastustoimen viranomaiset huolehtivat niiden vastuulla olevien väestönsuojelutehtävien edellyttämän toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta.

Viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia varautumaan väestönsuojeluun, ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta väestönsuojelussa. Pelastuslaitokselle on annettava selvitykset väestönsuojeluun käytettävissä olevista voimavaroista.

Valtioneuvosto voi antaa tarkempia määräyksiä yhteistyöstä ja suunnitelmista väestönsuojeluun varautumisessa.

Valmiuslain 120 §:n mukaisesti poikkeusoloissa väestön suojaamiseksi ja väestönsuojelun johtamisen tehostamiseksi pelastustoimen viranomaiset, hyvinvointialueet ja kunnat perustavat johtokeskuksia sekä sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdistustehtäviä tai muita näihin rinnastettavia, väestön suojaamiseksi välttämättömiä tehtäviä varten väestönsuojelumuodostelmia. 

4.Väestönsuojeluun osoitettava henkilökunta

Pelastuslain 65 §:n mukaisesti valtion, hyvinvointialueen ja kunnan viranomaisen, laitoksen ja liikelaitoksen sekä muun julkisyhteisön vastuulla olevat väestönsuojelutehtävät ja niihin varautuminen kuuluvat niissä palvelevan viran- tai toimenhaltijan virkavelvollisuuksiin ja työsopimussuhteessa olevan henkilön tehtäviin.

Valmiuslain 116 §:n mukaisesti voidaan määrätä henkilöitä väestönsuojelutehtäviin.

Myös valmiuslain 14. luvun (Työvelvollisuus) toimivaltuuksien perusteella voidaan määrätä henkilöitä maanpuolustuksen, väestön suojaamisen, välttämättömän terveydenhuollon tai vähimmäistoimeentulon taikka huoltovarmuuden kannalta erityisen merkityksellisen tuotannon turvaamiseksi tarkoitettuihin tehtäviin.

Kunkin vastuullisen tahon tulee varata ja kouluttaa henkilökunta väestönsuojelua koskeviin tehtäviin.
 

5.Kuljetuksissa avustaminen

Liikenne- ja viestintäasioista vastaavat viranomaiset ja hallinnonalan laitokset huolehtivat liikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä ja kuljetusten järjestämisestä valmiuslain 121 §:ssä tarkoitetussa väestön siirtämisessä; Pelastuslaki 65 §)

6.Valmiuslaissa määrätään omaisuuden luovuttamisvelvollisuudesta mm. majoitustarpeisiin sekä toimivaltuuksista

 

Puolustusvoimat
 

Valmiuslain 113 §: n mukaisesti sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottamiseksi tai ylläpitämiseksi 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa maa- tai vesialueen, rakennuksen taikka huone- tai varastotilan omistajan tai haltijan on luovutettava omistamansa tai hallinnassaan oleva maa- tai vesialue, rakennus tai huone- tai varastotila puolustusvoimien tai liikenne- ja viestintäministeriön hallintaan. Päätöksen hallinnan luovuttamisesta puolustusvoimille tekee puolustusvoimat ja hallinnan luovuttamisesta liikenne- ja viestintäministeriölle liikenne- ja viestintäministeriö. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää.
 

Pelastusviranomainen

Pelastusviranomainen voi valmiuslain 119 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan luovuttamaan kiinteistönsä rakennuksineen ja muine huone- ja varastotiloineen pelastusviranomaisen hallintaan.

Kunta

Kunta voi valmiuslain 121 §:n mukaisesti päätöksellään velvoittaa yksityisen henkilön, yrityksen, yhteisön tai laitoksen luovuttamaan siirretyn väestön majoituksen, muonituksen ja muun huollon kannalta välttämätöntä omaisuutta sekä huonetiloja siirretyn väestön tilapäistä majoittamista varten.

Maahanmuuttovirasto

Maahanmuuttovirasto voi vastaanottopalvelujen järjestämistä varten tarvittavien tilojen riittävyyden varmistamiseksi poikkeusoloissa päätöksellään velvoittaa rakennuksen tai huoneiston omistajan tai haltijan luovuttamaan vähintään 30 henkilön yhteismajoittamiseen soveltuvan rakennuksen tai huoneiston Maahanmuuttoviraston käyttöön. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, missä kunnissa toimivaltuutta voidaan käyttää. (Valmiuslaki 122 b §).

Asuntokannan säännöstely

Asuntotilanteen helpottamiseksi valmiuslain 3 §:n 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa asunnon omistaja on velvollinen ilmoittamaan vuokrattavaksi tarjoamansa asunnon asuntokannan säännöstelyviranomaiselle vuokralaisen osoittamista varten.

Asuntokannan säännöstelystä on todettu valmiuslain 51 §:ssä, että kunta, jonka alueella asuntokannan käyttöä säännöstellään 52-53 §:n mukaisesti, antaa mainitut toimenpiteet jonkin toimielimensä tehtäväksi tai asettaa erityisen toimielimen huolehtimaan niistä (asuntokannan säännöstelyviranomainen).
 

7.Kiireellisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja tilapäisestä majoittamisesta huolehtivat sosiaali- ja terveysviranomaiset

Kiireellinen sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä kaikille hyvinvointialueilla oleskeleville (Terveydenhuoltolaki 50 §, Sosiaalihuoltolaki 12 §). 

Jokaisella hyvinvointialueella oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen oikeutensa välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa henkilöllä on oikeus saada riittävät sosiaalihuollon palvelut siltä hyvinvointialueelta, jonka alueella henkilöllä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä (Sosiaalihuoltolaki 12 §).

Tilapäistä asumista järjestetään henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee asumisensa järjestämisessä hyvinvointialueen lyhytaikaista, kiireellistä apua (Sosiaalihuoltolaki 21 §).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista ja onnettomuuden johdosta hätään joutuneiden huollosta ja majoituksesta (Pelastuslaki 46 § 1. mom. 5 kohta).

Sosiaali- ja terveysviranomaiset ja hallinnonalan laitokset vastaavat niitä koskevissa säädöksissä määrätyn työnjaon mukaisesti ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä psykososiaalisen tuen palveluista sekä poikkeusoloissa valmiuslain 121 §:n nojalla siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta (Pelastuslaki 65 §, 4. mom. 2 kohta).

8.Vastaanotosta ja varautumisesta laajamittaiseen maahantuloon vastaa Maahanmuuttovirasto

Vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle (Vastaanottolaki 8 §).

Maahanmuuttovirasto vastaa valtion vastaanotto- ja järjestelykeskusten ylläpidosta ja päättää niiden perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikoista (Vastaanottolaki 9 §).

Maahanmuuttovirasto sopii kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön kanssa vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikasta (Vastaanottolaki 10 §).

Jos Suomeen tulee niin suuri määrä ulkomaalaislain 109 tai 133 §:ssä tarkoitettuja ulkomaalaisia, että heitä ei voida sijoittaa vastaanottokeskuksiin tai että maahantulon edellytysten selvittäminen ja maahantulijoiden rekisteröinti tavallisessa menettelyssä ei ole mahdollista, vastaanottopalvelut järjestää järjestelykeskus. Majoitus järjestelykeskuksessa on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Majoittuvalle annetaan hyödykkeitä välttämätöntä toimeentuloa varten (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto vastaa varautumisesta kansainvälistä suojelua hakevien tai tilapäistä suojelua saavien vastaanoton järjestämiseen laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirasto laatii valtakunnallisen valmiussuunnitelman laajamittaisen maahantulon varalta sekä ohjaa muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumista vastaanoton järjestämiseen. (Vastaanottolaki 12 §)

Maahanmuuttovirasto toteuttaa 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviään sekä muita tarvittavia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viranomaisten ja 10 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tahojen kanssa (Vastaanottolaki 12 §).

9.Korvaukset

Pelastuslaitos suorittaa käyttöön otetusta omaisuudesta täyden korvauksen sekä korvaa käyttöön otetulle omaisuudelle aiheutuneen vahingon (Pelastuslaki 36 §).

Omistus- tai käyttöoikeuden siirrosta aiheutuneista vahingonkorvauksista on säädetty valmiuslain 128 §:ssä. Korvaus perustuu aiheutuneeseen vahinkoon.

Varautumisen aiheuttamista kustannuksista ei ole määrätty erikseen lakisääteisiä korvauksia. Kukin toimija vastaa kustannuksista omien toimintojensa ohella. 

10.Hyvinvointialue ja kunta sopivat yhteistyöstä

Hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Neuvottelussa voidaan sopia ainakin yhteistyön edellyttämistä yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä yhteistyön edellyttämästä tiedonkulusta. (Hyvinvointialuelaki 14 §). 

Neuvotteluissa on tarpeellista sopia myös pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun liittyvien lakisääteisteisten varautumisvelvollisuuksien käytännön toteuttamisesta.

11.Suosituksia pelastustoimintaan ja väestösuojeluun varautumiseksi ja vastuiden jakamiseksi

Hyvinvointialueen pelastuslaitos johtaa pelastustoimintaan ja väestösuojeluun liittyvien suunnitelmien tekemistä ja niiden yhteensovittamista. Laki edellyttää, että suunnitelmat laaditaan yhteistyössä siihen velvoitettujen kesken, joten suunnitelmien laatimista olisi tarpeellista koordinoida alueellisessa yhteistyöryhmässä, jossa paikalla olisi kaikkien yhteistahojen edustus.

Vastuu evakuoitujen majoituksesta, muonituksesta ja muusta huollosta ja siirretyn väestön tilapäisestä majoittamisesta sekä muista mahdollisista kiireellisistä sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteistä kuuluu hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisille. 

Kuntien vastuulle luontevimmin tulisivat majoitustoimintaa tukevat tilajärjestelyt sekä tiloihin liittyvät tukipalvelut kuten vesi-, sähkö-, lämpö- ja jätehuolto sekä ulkoalueiden kunnossapito. On myös huomioitava, että kunnilla on vastuu palveluiden järjestämisestä (esim. perusopetus) riippuen oleskeluajan pituudesta ja tilanteesta.

Evakuointiharjoituksissa on noussut paikoitellen esiin perusmajoitustarpeiden puute. Vastuu tarpeistosta kuuluu lähtökohtaisesti majoituksesta vastuussa olevalle viranomaiselle eli hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollolle. Alueellisesti hankittavat varusteet ovat käytettävissä ilman paikkasidonnaisuutta, jolloin ei ole tarkoituksenmukaista, että kunnat hankkisivat niitä yksinomaan evakuointitarpeen mukaista tarkoitusta varten. Joissakin paikoissa tiettyyn tilaan sidotut fasiliteetit ovat valmiiksi jo kunnan käytössä (esim. leirikeskukset), jolloin niitä toki on tarkoituksenmukaista käyttää myös evakuointitarvetta varten. On lisäksi huomioitava, että evakuoituja henkilöistä voidaan sijoittaa myös muihin kuin kunnan omistamiin tiloihin ja sijoituspaikan valinnasta vastaa viime kädessä majoituksesta vastaava taho. On tarpeellista, että siirrettyjen henkilöiden majoittamiseen liittyvät vastuurajapinnat käydään riittävän yksityiskohtaisesti läpi kuntien ja hyvinvointialueiden välillä osana yhteistä varautumista.

Väestönsuojelumuodostelmien osalta vastuu on laajemmalla toimijajoukolla. Väestönsuojelusuunnitelmat tulee kuitenkin laatia pelastustoimen johdolla ja yhdessä eri toimijoiden kesken. Väestönsuojelusuunnitelmien päivittäminen ja harjoittelujen järjestäminen edistää kuntien ja hyvinvointialueiden sekä muiden toimijoiden luontevan varautumisyhdyspinnan syntymistä muutostilanteessa ja vahvistaa toimijoiden välistä verkostoa kullakin hyvinvointialueella. Samalla esiin nousisivat myös puutteet ja muut alueelliset kehittämiskohteet, joita mahdollisesti olemassa oleviin suunnitelmiin liittyy.

HVA varautuminen lainsäädännössä

Varautuminen, valmiussuunnittelu, kokonaisturvallisuus, jatkuvuudenhallinta… Varautumiseen liittyy paljon termejä, joilla kullakin on oma määritelmänsä. Osaa termeistä käytetään myös varautumista koskevassa lainsäädännössä. Koska varautumista harjoitetaan kaikilla toimialoilla, sanastokokonaisuus on laaja. Keskeisimmät varautumisen sanat määritelmineen ja sekä ruotsi- ja englanninkielisine käännöksineen löytyvät seuraavista linkeistä:

Kokonaisturvallisuuden sanasto, Sanastokeskus, TSK 50, 2017https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2018/02/Kokonaisturvallisuuden_sanasto.pdf

TEPA termipankki:https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/v%C3%A4est%C3%B6nsuojelu

Valmiussuunnitelma vai varautumissuunnitelma?

Valmiussuunnitelmaa ja varautumissuunnitelmaa käytetään joskus toistensa synonyyminä kuvaamaan varautumiseen liittyviä suunnitelmia ja asiakirjoja. Lain näkökulmasta termeillä on ero. Varautumissuunnitelma termiä käytetään sähkömarkkinalaissa ja sillä kuvataan sähköverkonhaltijan suunnitelmaa, joka sisältää voimassaolevat toimintamallit ja -ohjeet sekä normaalioloihin että vakavien, toimituskeskeytyksen aiheuttavien tapahtumien ja poikkeusolojen varalle. Valmiussuunnitelma termi esiintyy taas valmiuslain 12 §:n mukaisessa yleisessä varautumisvelvoitteessa. 

Kokonaisturvallisuuden sanasto määrittelee valmiuden varautumisen tuloksena saavutetuksi tilaksi, jossa kyetään vastaamaan erilaisiin uhkiin. Varautuminen määritellään toiminnaksi, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Ehdotonta kantaa termien väliselle erolle ei ole, mutta valmiuslain mukaisen varautumisvelvoitteen näkökulmasta kunnan tulee varautua valmiussuunnitelmin. Tästä näkökulmasta kunnissa on tavanomaisempaa käyttää valmiussuunnitelma -termiä kuvaamaan jatkuvuudenhallintaan liittyviä suunnitelmia.

Varautumista koskeva lainsäädäntö ei määrittele, millä tavoin kunta päättää varautumisestaan tai millaisia yleisiä varautumisen asiakirjoja kunnalla tulisi olla. Varautumiseen keskeisesti liittyvästä riskienhallinnasta on kuitenkin päätettävä kuntalain 13 §:n mukaan valtuustossa.

Lähtökohtana valtuustotason päätöksille on, että ne ovat strategisia tai periaatteellisia päätöksiä, joilla ohjataan muun organisaation käytännön työtä. Tällöin luontevaa on, että osana riskienhallintaa kunta päättäisi myös varautumisen perusteista ja tällä päätöksellä valtuusto varmistaa, että kunnassa noudetaan tarpeellisia varautumisen käytänteitä. Myös kuntademokratian kannalta tämä päätös on tärkeä, kuntalaisten tietävät ja voivat luottaa siihen, että kunnassa varaudutaan riittävällä tavalla.

Ohessa on esimerkki periaatteista, joista kunta voi päättää valtuustossa osana riskienhallintaa.

( tähän tulee myöhemmin LINKKI)

Valmiuslain 12 §:n mukaisesti tulee olla valmiussuunnitelma, etukäteisvalmisteluja ja muita mahdollisia toimenpiteitä, joilla se varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvän hoitamisen myös poikkeusoloissa. On katsottu, että käsite myös poikkeusoloissa tarkoittaa, että tehtävien mahdollisimman hyvä hoitamisen vastuu alkaa jo normaaliloista ulottuen myös poikkeusoloihin.

Kunnilla on käytössään yleinen valmiussuunnitelma sekä mahdollisesti toimialakohtaisia valmiussuunnitelmia, toimintakortteja, harjoitussuunnitelmia ja riskiarvioita.

Kunnan yleinen valmiussuunnitelma sisältää varautumiseen liittyviä perusteita mutta myös yksityiskohtaisempia tietoja häiriötilanteiden johtamisjärjestelmästä, johtokeskuksesta ja niiden toiminnasta, tilannekuvasta, kriisiviestinnästä ja varautumisen vastuista. Osa valmiussuunnitelman tiedoista on julkisuuslain 24 §:n perustella salassapidettäviä.

Ohessa on suosituksena kunnan yleisen valmiussuunnitelman mallisisältö: (LINKKI - valmistumassa)

Malliesimerkki valtuustotason päätökseksi varautumisen yleisistä periaatteista

Osana talousarviopäätöstä (/kaupunkikonsernin riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan päätöstä) valtuusto päättää seuraavista kunnan varautumisen periaatteista. Valtuusto seuraa varautumispäätösten toteutumista vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä.

Kunnan varautumisen päämääränä on, että varautumisen avulla luodaan edellytykset toiminnan johtamiselle, palveluiden jatkuvuudenhallinnalle ja häiriötilanteista palautumiselle niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin.

Kunnan varautumisen asiakirjat koostuvat valtuuston päättämistä periaatteista, kunnanhallituksen päättämästä kunnan yleisestä valmiussuunnitelmasta, toimialakohtaisista suunnitelmista sekä muista yksityiskohtaisemmista suunnitelmista, sopimuksista ja yhteistyöasiakirjoista.

1. Kunta varautuu normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin valmiuslain 12 §:n edellyttämällä tavalla varmistamalla valmiussuunnitelmin, etukäteisvalmisteluin sekä muilla suunnitelmilla tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
    
2. Varautumista koskevat vastuut
   1. Valtuusto päättää varautumisen yleisistä periaatteista.
   2. Kunnanhallitus päättää yleisestä valmiussuunnitelmasta
   3. Kunnanjohtaja johtaa varautumista ja vastaa siitä, että varautumisen periaatteet ja kunnan yleinen valmiussuunnitelma jalkautetaan kuntakonsernissa
   4. Toimialajohtajat vastaavat oman toimialansa varautumisesta
   5. Palveluyksiköiden johtajat vastaavat palveluyksiköiden varautumisesta
   6. Turvallisuuspäällikkö koordinoi kunnan varautumista, vastaa varautumista ja turvallisuutta koskevien yleisten asiakirjojen valmistelusta, tukee toimialoja niiden varautumisessa, koordinoi harjoittelun järjestämistä sekä vastaa muista erikseen määrätyistä varautumisen tehtävistä
3. Kunnan valmiussuunnitelmissa on varmistettu kunnan päätöksenteon ja johtamisen edellytykset häiriötilanteen tai poikkeustilan aikana:
   1. häiriötilanteiden tai poikkeusolojen aikana tapahtuvan johtamisen ja päätöksenteon edellytykset on suunniteltu yksityiskohtaisesti ja varmistettu harjoittelemalla
   2. hallintosäännössä on kuntalain 90 § 3 mom. mukaiset kirjaukset toimivaltasäännöksistä
   3. häiriötilanteen johtamisjärjestelmä ja varahenkilöjärjestelyt ovat ajan tasalla
   4. johtokeskuksen toimintaedellytykset on varmistettu
   5. tilannekuvan kokoaminen, ylläpitäminen sekä yhteydet tarvittaviin viranomaisiin on varmistettu normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle
   6. kriisiviestintäohje / suunnitelma on olemassa
       
4. Kunnanhallitus tarkistaa päätöksellään tarpeen päivittää kunnan yleinen valmiussuunnitelma joka kolmas vuosi. Mikäli turvallisuustilanteen muutos tai jokin muu syy edellyttää, kunnanhallituksen on päivitettävä valmiussuunnitelma tarpeellisin osin heti.
5. Kunnanhallitus huomioi varautumisen tarpeet vuosittain talousarvioehdotuksessa siten, että valtuusto osaltaan varmistaa määrärahojen riittävyyden. Jos varautumiseen ei ole tarvetta esittää talousarviossa erillisiä määrärahoja, kunnanhallituksen tulee saattaa tämä valtuuston tietoon.
6. Häiriötilanteiden hallintaa harjoitellaan vuosittain.
7. Uudis- ja peruskorjausrakennushankkeissa arvioidaan kiinteistön varavoiman tarve sekä muut kiinteistöön liittyvät varautumisen edellytykset. 
8. Kuntakonserniin kuuluvien yhteisöjen varautuminen on ajan tasalla ja konserniyhteisöt raportoivat varautumisesta konsernijohdolle (asia kirjataan valtuuston päättämään konserniohjeeseen)
9. Kunnan hankintasopimuksissa varmistetaan palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja tuotetaan ulkopuolisten toimesta (menettelyt kirjataan hankintaohjeeseen)
10. Kunta laatii riskiarvion, joka perustuu kansalliseen riskiarvioon sekä alueelliseen 
11. riskiarvioon ja että riskiarvio tarkastetaan vuosittain.Konsernin varautumisessa huomioidaan kokonaisturvallisuuden periaatteet sen edellyttämä yhteistyö viranomaisten, yritysten, yhdistysten, yhteisöjen sekä kuntalaisten kanssa.
12. Hyvinvointialueen kanssa käytävissä neuvotteluissa (laki hyvinvointialueista 14 §) läpikäydään myös varautumista ja siihen liittyvää yhteistyötä koskevat asiat.
13. Häiriötilanteiden yhteistoiminta, tilanteiden johtaminen, viestintä ja muut tarpeelliset asiat on sovittu vesihuollon, jätehuollon ja ympäristöterveydenhuollon kanssa niitä koskevien häiriötilanteiden osalta.
14. Salassa pidettävien varautumisen asiakirjojen osalta salassapitomerkinnät ovat ajantasaisia ja muiltakin osin huolehditaan viranomaisen julkisuudesta annetun lain (Julkisuuslaki) mukaisista velvoitteista.
15. Digitaalisessa muodossa olevien paikkatietojen julkaisemissa huomioidaan turvallisuuden edellyttämät asiat

Kunnan varautumisen johtaminen ja vastuut

Kunnan varautumisen on osa kunnan johtamista. Kunnan johto - valtuusto, hallitus ja viranhaltijajohto ovat vastuussa, että palvelut pystytään tuottamaan lain edellyttämällä tavalla ja että varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin on riittävää. Kunnan hallintosääntöön ja toimialan virkavastuuseen perustuvat johto- ja vastuusuhteet ovat voimassa myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, ellei hallintosäännössä ole muuta määrätty. 

Koko kuntakonsernin varautumisen johtaminen edellyttää varautumisen ulottamista ohjausasiakirjoihin kuten konserniohje, hankintaohje ja uuden työntekijän perehdyttämisohje.

Kuntaliitto julkaisu vuonna 2020 oppaan ”Kunnan varautumisen johtaminen”. Oppaan tavoitteena on tarjota kunnan johdon käyttöön kootusti ja käytännönläheisesti malli kunnan varautumisen johtamiseen:
https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2071-kunnan-varautumisen-johtaminen

 
Esimerkki kunnan varautumisen vastuista

Varautumisen perusteet

Vastuu: valtuusto, kunnanhallitus

Kunnanhallitus esittää kunnanjohtajan ehdotuksesta, valmisteluvastuu esim. turvallisuuspäälliköllä

Kunnan yleinen valmiussuunnitelma

Vastuu: kunnanhallitus, kunnanjohtaja

Kunnanhallitus hyväksyy kunnanjohtajan ehdotuksesta, valmisteluvastuu esim. turvallisuuspäälliköllä ja johtoryhmällä

Toimialakohtainen valmiussuunnittelu ja varautuminen

Vastuu: toimialojen johtajat ja johtoryhmät

Kunnanjohtaja valvoo toimialakohtaisten suunnitelmien tekemistä ja hyväksyy suunnitelmat, turvallisuuspäällikkö tukee ja koordinoi valmistelua.

Huom! Varautumisen suunnitelmia ei suositella tarpeettomasti vietävän päätöksentekoon, etenkään salassapidettäviä operatiivisia suunnitelmia. Varautumisen ohjaus myös toimialojen osalta on tarkoituksenmukaista useimmissa tapauksissa keskittää kunnanhallituksen ja kunnanjohdon alaisuuteen.

Toimintakortit

Vastuu: kunnanjohtaja, toimialajohtajat ja johtoryhmät 

Kukin johtaja vastaa toimintasuunnitelmien ja toimintakorttien tekemisestä omalla toimialallaan.

Häiriötilanteen johtoryhmän kokoonpano

Vastuu: kunnanjohtaja
Häiriötilanteen johtoryhmä koostuu kunnanjohtajasta, turvallisuuspäälliköstä, toimialajohtajista ja muista tarpeellisista asiantuntijoista (esim. viestintä). Johtoryhmää voidaan täydentää tilanteesta riippuen esim. hyvinvointialueen, pelastustoimen tai puolustusvoimien edustajalla. Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen operatiivinen johtaminen kuuluu virkavastuulla olevien tehtäviin. Johtoryhmän kokoonpanoon ei suositella valittavan esim. luottamushenkilöitä (ei koske pormestarijärjestelmää), ettei operatiivinen toiminnan johtaminen ja siihen liittyvä vastuu sekoitu toimielinten kollegiona tapahtuvan päätöksentekoon. Häiriötilanteen johtoryhmän kokoonpanoa ei ole myöskään tarpeen vahvistaa hallintosäännössä, koska se ei muodosta erillistä päätöksentekoelintä, vaan siinä kukin toimii virkavastuulleen kuuluvan toimivallan puitteissa.

Kiinteistökohtaiset pelastautumissuunnitelmat 

Vastuu: Tilapalvelujohtaja, kiinteistöä käyttävän yksikön esihenkilö, turvallisuuspäällikkö

Arkistointi

Keskushallinto arkistoi kaupungin varautumis- ja valmiussuunnitelmat, huolehtii salassapitomerkinnöistä sekä asiakirjojen asianmukaisesta käsittelystä. Salassapidettävien turvallisuusasiakirjojen säilyttäminen on järjestettävä siten, että 

Esihenkilöt ja henkilökunta

Esihenkilöt vastaavat siitä, että myös henkilökunta on varautunut tarpeellisin tavoin häiriötilanteisiin ja on riittävällä tavalla selvillä työyksikköä koskevista varautumissuunnitelmista. Kaikkien velvollisuuteen kuuluu toimia häiriötilanteessa siten, että häiriön vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset ja häiriöstä voidaan toipua mahdollisimman nopeasti.

Kuntalain mukaan valtuusto päättää kunnan riskienhallinnasta ja sisäisestä valvonnasta. Sisäisellä valvonnalla tarkoitetaan kunnan ja kuntakonsernin sisäisiä menettely- ja toimintatapoja, joiden avulla pyritään varmistumaan organisaation tavoitteiden saavuttamisesta ja toiminnan laillisuudesta. Riskienhallinnalla tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan tavoitteiden saavuttamista uhkaavia tekijöitä. 

Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestäminen on siten osa kunnan ja kuntakonsernin johtamista. Valtuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista. Lisäksi hallintosääntöön tulee ottaa tarpeelliset määräykset lähinnä asiaa koskevasta toimivallasta ja tehtävien jaosta.

Osa kunnan tehtävistä hoidetaan usein muualla kuin peruskunnassa, kuten sopimussuhteisesti toisen kunnan kanssa, osakeyhtiöissä, yhdistyksissä, kuntayhtymissä ja liikelaitoskuntayhtymissä. Sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan on siksi kohdistuttava koko kuntakonserniin ja kaikkiin toimijoihin.

Osa riskeistä on kunnan omasta toiminnasta aiheutuvia ja osa ulkoisesta toimintaympäristöstä aiheutuvia. On tärkeää tunnistaa erityyppiset riskit, jotka toteutuessaan vaikuttavat kunnan talouteen, palvelukykyyn, maineeseen, työvoiman saatavuuteen ja yleiseen kilpailukykyyn asukkaista ja yrityksistä. Kunnan on myös syytä vaihtaa säännöllisesti tietoa keskeisten sidosryhmien kanssa riittävän ja oikean tilanneymmärryksen varmistamiseksi.

Riskienhallintaprosessi perustuu

• riskin tunnistamiseen ja kuvaamiseen
• riskin toteutumisen vaikutusarviointiin (merkittävyyteen) ja riskin toteutumisen todennäköisyyteen
• mahdollisuuteen hallita riskiä eri menetelmillä (valvonta)
• riskeistä raportoimiseen ja riskien seurantaan.

Kunnan ja kuntakonsernin riskit voidaan jakaa esimerkiksi strategisiin riskeihin, toiminnallisiin riskeihin, taloudellisiin riskeihin ja omaisuusriskeihin. Osa riskeistä on kunnan ja kuntakonsernin sisäisiä ja osa ulkoapäin tulevia. Riskit voivat toteutuessaan vaikuttaa kunnan asemaan, talouteen, palvelukykyyn, työvoiman saatavuuteen ja yleiseen kilpailukykyyn asukkaista ja yrityksistä.

Riskit kohdistuvat kunnan eri toimialoihin eri tavoin ja siksi on tärkeää, että kaikki toimialat ovat mukana arviointityössä. Toimialoilla on sekä yhteisiä että toisistaan poikkeavia riskejä. Myös ulkoistettujen toimintojen riskit ja haavoittuvuudet tulee arvioida.

Varautuminen ja riskien arviointi

Varautumiseen liittyvän riskienarvioinnin perustana käytetään kansallista riskiarviota ja siinä kuvattuja yleistasoisia uhkamalleja sekä alueellista riskiarviota, joka kansallisen riskiarvion pohjalta huomioi alueellisia erityispiirteitä. 

Kansallinen ja alueellinen riskiarvio: https://intermin.fi/pelastustoimi/varautuminen/kansallinen-riskiarvio

Kansallisessa riskiarviossa käsitellyt uhkamallit

1. Informaatiovaikuttaminen
2. Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus 
3. Sotilaallisen voiman käyttö
4. Laajamittainen maahantulo ja painostaminen maahantulijoita ohjaamalla 
5. Yhteiskunnan rakenteisiin tai laajoihin ihmisjoukkoihin tehty terroristinen tai muu väkivaltainen isku 
6. Isojen väkijoukkojen, ryhmien tai yhteisöjen väkivaltainen liikehdintä tai yhteiskuntajärjestystä vaarantava toiminta 
7. Julkisen talouden häiriö 
8. Rahoitusjärjestelmän häiriö 
9. Energiahuollon häiriöt   
10. Sähkön saannin suurhäiriö 
11. Polttoaineiden saannin vakavat häiriöt
12. Tieto- ja viestintäverkkojen ja palveluiden häiriöt 
13. Kuljetusten jatkuvuuden häiriöt 
14. Terveysturvallisuuden häiriöt
    1. Mikrobilääkeresistenssi
    2. Pandemia tai muu vastaava laajalle levinnyt epidemia
    3. Eläintautiepidemiat  
15. Vesihuollon häiriöt
16. Elintarvikehuollon häiriöt ja ruoka- ja ravintoturvan heikkeneminen
17. Laajat tai pitkäkestoiset onnettomuustilanteet
    1. Merellinen monialaonnettomuus 
    2. Vakava ydinvoimalaitosonnettomuus Suomessa tai Suomen lähialueilla
    3. Useampi yhtäaikainen laaja maastopalo 
    4. Äärimmäisen voimakas avaruusmyrsky

Muita keskeisiä kansallisia asiakirjoja riski- ja uhka-arvioiden osalta ovat esim.

• Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko
• Sisäisen turvallisuuden selonteko
• SUPO:n terrorismin uhka-arvio
• Erilliset ajankohtaisselonteot (esim. ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta keväällä VNS 1/2022)

Suojattavat kohteet osana riskienarviointia

Riskienarvioinnissa on myös syytä tunnistaa, mitä toimintoja, palveluita, henkilöstöä, omaisuutta, henkistä pääomaa tai muita kunnalle ja kuntalaisille tärkeitä kohteita suojataan.

Jatkuvuudenhallinnan osalta keskeisiä ovat koko yhteiskunnan kannalta elintärkeät toiminnot. Näihin toimintoihin liittyvät riskit voivat aiheuttaa henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhan, vaarantaa päivittäisen toimeen tulemisen, aiheuttaa ketjuutumisvaikutuksia ja laajentaa kriisiä, kohdistua talouteen, kiinteistöihin, muuhun omaisuuteen tai ympäristöön, aiheuttaa välittömän vaaran tai muun vakavan toiminnallisen tai taloudellisen riskin. Myös kuntien lakisääteiset velvoitteet on huomioitava riskienarvioinnissa. Riskiarvioinnissa on myös otettava huomioon, missä määrin muut toimialat ovat riippuvaisia kriittisen toimijan tarjoamasta keskeisestä palvelusta

Elintärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi:

1) Kiireellinen ensihoito 2) Vaativa erikoissairaanhoito 3) Lääkkeiden ja lääkintätarvikkeiden jakelu: 4) Ruokapalvelut (päiväkodit, hoitolaitokset ym.), 5) Perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi (ml. sosiaali- ja kriisipäivystys) 6) Varhaiskasvatus 7) Perusopetus 8) Julkinen liikenne 9) Liikenneinfran ylläpito 10) Energiahuolto 11) Tieto- ja viestijärjestelmät 12) Vesihuolto 13) Rahti- ja matkustajasatamat 14) Lentokenttätoiminta HKI-Vantaa 15) Jätehuolto 16) Päivittäistavarahuolto 17) Polttoainejakelu 

Riskienarviointimenetelmät

Riskienarvioimiseksi on erilaisia menetelmiä. Riskejä voi arvioida ilmiöpohjaisesti, eli pyrkiä tunnistamaan uhan, sen syntymisen ja laajenemisen juurisyyt sekä vaikutukset eri toimialoihin mukaan lukien ketjuuntumisvaikutukset (esim. kansallisen riskiarvion uhkamallit).

Toinen tapa arvioida riskejä on arvioida toiminnallisesta näkökulmasta, millaisia vaikutuksia palvelun keskeytymisestä aiheutuu riippumatta siitä mikä on keskeytyksen syy.

Riskitaulukko (todennäköisyys x vaikutus)

Vaikutusten arviointi elintärkeisiin toimintoihin

Ohessa on taulukko, jonka avulla voidaan arvioida hankittavan palvelun vaikutuksia elintärkeisiin toimintoihin. Jos vaikutukset arvioidaan merkittävälle tasolle, on sopimuksellinen varautumistarve ilmeinen. Vaikutukset on pisteytetty seuraavasti: 1 = ei vaikutusta, 2 = lievä vaikutus, 3 = merkittävä vaikutus, 4 = erittäin merkittävä vaikutus

Todennäköisyys

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) määrittelee yleisen varautumisprosessin oheisen kuvan mukaisesti:

Varautumisella tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, asiakirjoja ja muita etukäteisvalmisteluja, joilla kunta varautuu kokonaisturvallisuuden ylläpitoon. Varautumisessa tunnistetaan, arvioidaan ja analysoidaan kuntaan kohdistuvia uhkia sekä oman toiminnan haavoittuvuuksia. Lisäksi kartoitetaan ja arvioidaan olemassa olevia ja tarvittavia resursseja erilaisten häiriötilanteiden hallinnassa, suunnitellaan toimintamalleja, neuvotellaan eri yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa esimerkiksi häiriötilanteiden aikaisesta tietojen välittämisestä ja yhteistoiminnasta. Varautuminen voidaan jakaa kolmeen pääosa-alueeseen, ennakointiin, operatiiviseen toimintaan ja toipumiseen.

1) Ennakointi ja suunnittelu

• Riskiarvio
• Elintärkeät toiminnot
• Ennaltaehkäisy
• Resurssiarvio
• Vastuut
• VAP-varaukset puolustusvoimilta (Asevelvollisuuslaki 89 §)

2) Operatiivinen toiminta

• Koulutus ja harjoittelu
• Jatkuvuudenhallinta
• Kriisijohtaminen
• Tilannekuva
• Viestintä
• Varautumisen resursointi
• Dokumentointi

3) Toipuminen

• Kriisinkestävyys
• Henkinen apu
• Analyysit ja opit

Riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan myötä päätetyt varautumisen periaatteet muodostavat ylätason viitekehyksen kunnan varautumiselle.

Kunnanhallituksen päättämä yleinen valmiussuunnitelma ohjaa varautumista, riskienarviointia, tilannekuvan syntymistä, harjoittelua sekä määrää perusteet häiriötilanteen operatiiviselle toiminnalle.

Toimialakohtaisissa suunnitelmissa käydään tarkemmin läpi toimialan vastuut ja toiminta valituissa uhkatilanteissa. Toimintakortit ovat yksityiskohtaisia toimintamalleja (toiminta-algoritmeja) työyksikköön esim. sähkökatkon varalle.

Harjoittelun avulla jalkautetaan ja testataan varautumissuunnitelmien toimivuutta. Harjoittelun avulla myös yhteensovitetaan eri organisaatioiden suunnitelmia ja tehdään yhteistyötä varautumisen kehittämisessä (esim. paikallispuolustusharjoitukset).

Talouden suunnittelussa on tarpeen tunnistaa varautumisen vaatimat resurssit ja investoinnit (esim. varavoimakoneet).

Valmiuksien ja kykyjen rakentaminen varautumisessa edellyttää huolellista suunnittelua, riskien arviointia, toimintaympäristön tuntemista, harjoittelua ja resurssien kohdentamista. Kunnalla tulisi olla kykyä vastata häiriötilanteen vaikutuksiin nopeasti ja palautua häiriötilanteesta mahdollisimman nopeasti ja minimoida häiriötilanteen vaikutukset. 

Kunnan valmiuksia ja kykyjä sekä niiden kehittymistä voi arvioida KUJA-arviointimallin avulla (linkki) 

Kohdassa varautumisen periaatteet (linkki) on listattu perusasiat, jotka kunnan tulee hallita varautumisessa onnistumiseksi.

Käytännön toiminnan kannalta avainasemassa häiriötilanteen hallintaan saamiseksi ovat:

• Johtoryhmän toiminta häiriötilanteissa on suunniteltu (kokoontuminen, yhteydenpito) 
• Riskiarvio on tehty ja sen mukaisia uhkamalleja ja toimintaa niissä on suunniteltu etukäteen.
• Myös toimialat ovat pohtineet omaa varautumistaan oman substanssiosaamisensa näkökulmasta ja varautuminen ei jää ainoastaan johtoryhmätasolle.
• Häiriötilanteita on harjoiteltu ja harjoituksiin on osallistunut vähintään kunnan ja eri toimialojen johtoryhmät sekä palveluyksiköiden esimiehiä.
• Tilannekuvan syntyminen ja yhteydet hyvinvointialueeseen sekä muihin tarpeellisiin viranomaisiin ovat kunnossa ja suunnitellusti harkittuja.
• Yhteydet kunnan keskeiseen yritys- ja järjestökenttään ovat ajan tasalla.
• Viestintää on suunniteltu ja harjoiteltu ennakkoon.

Yksittäisten yksiköiden ja palvelujen häiriötilannesuunnitelmien tarkentamiseksi suunnitelmassa olisi esimerkiksi hyvä läpikäydä CER-direktiivin kansallisessa soveltamisessa edellytettävät häiriötilannesuunnitelman minimivaatimukset.

Kriittisen toimijan on toteutettava häiriönsietokykynsä varmistamiseksi asianmukaisia ja oikeasuhteisia teknisiä, turvallisuuteen liittyviä ja organisatorisia toimenpiteitä, jotka perustuvat 15 §:ssä säädettyyn riskiarviontiin ja muihin asiaan kuuluviin tietoihin. Tässä tarkoituksessa kriittisen toimijan on laadittava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia teknisiä, turvallisuuteen liittyviä ja organisatorisia toimenpiteitä sisältävä suunnitelma häiriönsietokyvyn varmistamiseksi. 

Suunnitelmassa on oltava selostus: 

1) tilojen ja niissä sijaitsevan infrastruktuurin fyysisestä suojaamisesta kuten aidan asentaminen, esteiden pystyttäminen, ilmaisulaiteet ja kulunvalvonta; 

2) toimenpiteistä poikkeamien seurauksiin ja häiriötilanteisiin vastaamiseksi, torjumiseksi ja lieventämiseksi; 

3) toimenpiteistä poikkeamisista palautumiseksi ja ottaen huomioon liiketoiminnan jatkuvuuteen liittyvät toimenpiteet ja vaihtoehtoiset toimitusketjut; 

4) henkilöstöturvallisuuden varmistamisesta kuten kriittisiä tehtäviä hoitavien henkilöstöryhmien määrittämisestä, pääsyoikeuksien vahvistamisesta tiloihin, kriittiseen infrastruktuuriin ja 

arkaluonteisiin tietoihin sekä turvallisuusselvitysten pyytämisestä ja koulutus- ja pätevyysvaatimuksista; 

5) tiedottamisesta asianomaiselle henkilöstölle; sekä 

6) suunnitelma toteuttamisaikataulusta. 

Viestintä on yksi häiriötilanteen hallinnan tärkeimmistä työkaluista. Viestinnällä kasvatetaan organisaatioiden ja kuntalaisten häiriönsietokykyä, luodaan luottamusta viranomaisiin, ennaltaehkäistään, varoitetaan, annetaan määräyksiä hätätilanteissa ja muodostetaan tilannekuvaa.

Viranomaisviestinnän merkitys korostuu häiriötilanteissa, joissa virheelliset tiedot leviävät helposti. Samalla kun viestinnän on oltava ehdottoman luotettavaa ja totuudenmukaista, sen on oltava tavallista nopeampaa ja tehokkaampaa. Tehostetun viestinnän tulee olla jatkuvaa, monikanavaista ja perustietoja toistavaa. Erityistilanteen johtamisen ja tehostetun viestinnän tavoitteena on tilanteen hallittu hoitaminen, lisävahinkojen torjuminen, tarpeettoman huolen hälventäminen, korvaavista palveluista viestiminen ja väärän tiedon leviämisen ehkäiseminen. Avoin ja nopea viestintä vahvistaa kuntalaisten luottamusta kunnan ja muiden viranomaisten toimintakykyyn poikkeuksellisessakin tilanteessa.

Kuntaliiton ohjeen kriisiviestintään löydät julkaisupankistamme:https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2048-opas-kunnan-viestintaan-kriisi-ja-erityistilanteissa

Suosituksenne someviestintään löydät puolestaan sivuiltamme: Suositus kunnan someviestintään kansallisissa tai alueellisissa kriiseissä  | Kuntaliitto.fi

Oheen on koottu esimerkin omaisesti joitakin keskeisiä asioita, joita varautumisen näkökulmasta on syytä hallinta osana häiriötilanteita.

Viestinnän vastuut, tilannekuva ja tiedottaminen

Häiriötilanteista tulee aina tiedottaa asiaan liittyviä tahoja ja vastuullisia. Sisäisen tiedotuksen on toimittava kaikissa häiriötilanteissa.

Sellaisesta häiriötilanteesta, joka oleellisesti vaikuttaa kaupungin palveluiden saatavuuteen tai toimintaan, aiheuttaa vaaratilanteen tai kasvattaa vaaratilanteen syntymisen riskiä, sulkee merkittävästi liikenneyhteyksiä, johtaa evakuointiin, on julkiselta huomioarvoltaan suuri tai on omiaan aiheuttamaan järkytystä tai pelkoa kaupunkilaisissa, on välittömästi saatettava toimialajohtajan ja kaupunginjohtajan tietoon. Kaupungin johdon on viipymättä informoitava asiasta johtavia luottamushenkilöitä huomioiden kuitenkin häiriötilanne ja sen edellyttämät velvoitteet. Sisäisellä tiedotuksella on myös varmistettava tarpeellinen kaupungin työntekijöiden informointi.

Useimmissa tapauksissa on myös tiedotettava mahdollisimman nopeasti kuntalaisia. Sairaaloihin ja muihin sosiaali- ja terveydenhuollon asumisyksiköihin ulottuvissa häiriöissä asumisyksiköihin tiedotetaan mahdollisimman nopeasti hyvinvointialuetta ja asumisyksikköä. Tiedottamista voi tapahtua myös viranomaisilta (hyvinvointialue, aluepelastuslaitos, poliisi, aluehallintovirasto, ELY-keskus, puolustusvoimat) kunnalle tai kunnalta viranomaisille. Lisäksi tiedottaminen voi olla tarpeellista myös eri toiminnoista vastaaville konserninyhtiöille, naapurikunnille, alueen keskeisille yrityksille, yhteisöille ja yhdistyksille. Tiedottamisessa tulee huomioida myös muunkieliset asukasyhteisöt ja tapauskohtaisesti myös alueella liikkuvat matkustajat.

Toimialakohtaisissa suunnitelmissa on varmistettava tarpeellisten yhteystietojen olemassaolo ja niiden päivittäminen. Myös ulkoisen tiedottamisen osalta toimialakohtaisissa suunnitelmissa on huomioitava tarpeellisten tahojen yhteystiedot.

Kaupungin asukkaiden ja palvelunkäyttäjien tiedottamisesta päätetään tapauskohtaisesti erillisen kriisiviestintäohjeen mukaisesti. Pääsääntö on, että yleinen tiedotus hoidetaan normaaliolojen mukaisesti kaupungin verkkosivujen, virallisten some-kanavien, palvelupisteiden, käytössä olevien muiden sähköisten tiedotuskanavien sekä tiedotusvälineiden kautta.

Myös vaaratiedote on mahdollinen tapa varoittaa alueen asukkaita. Kunnalla ei ole oikeutta antaa varatiedotetta, vaan vaaratiedote on muiden viranomaisten vastuulla (Vaaratiedotelaki: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120466 . Kunta voi kuitenkin olla aloitteellinen viranomaisten suuntaan, mikäli vaaratiedotteen antamiselle on ilmeiset syyt. 

Jos normaalit tiedotuskanavat eivät esim. sähkökatkoksen vuoksi toimi, pyritään tarvittavaa tietoa jakamaan väliaikaisilla ilmoitustauluilla esimerkiksi kunnantalon, kirjaston sekä muiden palvelupisteiden yhteydessä. Kunnan olisi tarpeen varautua sähkökatkon osalta myös pieniin varavoimakoneisiin, joilla saataisiin käytettyä esim. tulostimia ja kopiokoneita viestinnän tarpeita varten.

Sähkökatkojen yhteydessä on huomioitava myös tietoverkkojen toiminnan keskeytyminen. Ohessa on ohjeelliset ajat, kuinka kauan verkot toimivat sähkökatkotilanteessa

• 4G ja 5G n. 15 min (mobiiliverkko)
• 2G-verkko (puhelut ja tekstiviesti) paikasta riippuen 2h, 3h, 4h tai 6h
• Valokuitu- ja kaapeliverkkojen reitittimet, kytkimet, keskittimet ja vahvistimiet  toimivat 3 h, mutta onko toimistojen ja kotien päätelaitteissa virtaa?

Varautumisen ja resilienssin näkökulmasta kunnan tulisi infota ja ohjeistaa ennakkoon kuntalaisia miten toimitaan sähkökatkostilanteissa. Paras olisi koteihin jaettava kuntalaisjulkaisu – minimissään www-sivut. 

Kunnanjohtajalla tulee olla toimivalta jakaa ja keskittää viestintävastuita häiriötilanteissa. Toimivalta on syytä varmistaa hallintosäännössä. 

Esimerkki vastuista

Kaupunginjohtaja

• Johtaa häiriötilanteen viestintää hallinnon johtamisesta päätettyjen periaatteiden mukaisesti

Johtoryhmä

• Tukee ja koordinoi häiriötilanteen viestintää

Viestintä / viestintäjohtaja, -päällikkö, -asiantuntija

• Koordinoi kuntayhtymän viestintää häiriötilanteessa kunnanjohtajan ja johtoryhmän ohjeistuksen mukaisesti 
• Yhteensovittaa viestintää eri toimijoiden kesken (toimintaa johtava viranomainen, muut tilanteeseen liittyvät toimijat)
• Osallistuu johtoryhmän kokouksiin viestinnän edustajana
• Tukee yksiköiden tiedottamista häiriötilanteessa, jossa viestintää ei keskitetä keskusjohtoon, vaan siitä vastaa joku muu
• Laatii ja julkaisee tiedotteet
• Koordinoi sähköisessä mediassa käytävään keskusteluun osallistumista ja seurantaa
• Tekee tai koordinoi mediaseurantaa

Toimialajohtaja/yksikönjohtaja tai muu erikseen määritettävä taho

• Vastaa toimialansa varautumisesta myös häiriötilanneviestintään
• Ylläpitää tai huolehtii toimialan kannalta tärkeiden yhteystietolistojen ylläpitämisestä

Tukee kuntayhtymän häiriötilanneviestintää toimialaa koskevin osin

Varautuminen ja häiriötilanteet edellyttävät monipuolista ja kattavaa tilannekuvan muodostamista. Tilannekuva tarkoittaa kokonaisvaltaista näkemystä vallitsevasta tilanteesta, sen kehittymisestä ja mahdollisista seurauksista. Tilannekuvan muodostamiseen voidaan käyttää useita erilaisia menetelmiä ja lähteitä.

Kunnissa tilannekuva muodostuu tavanomaisimmin eri toimijoiden välisellä tiedonvaihdolla. Myös tilannekuvajärjestelmät ovat alkaneet kehittymään kunta-alalla. Niissä tietoa kootaan vakioidusti mitattavista kvantitatiivisista suureista kuten varastokirjapidosta, seurantalaitteiden datasta, asiakasmääristä jne. Todennäköisesti seuraava kehitysaskel tilannekuvadatan käsittelyssä on tekoäly, joka voi havaita nopeasti poikkeamia laajoissakin data-aineistoissa. Tilannekuvan ylläpitoon voidaan hyödyntää myös kameravalvontaa, avoimia datalähteitä ja sosiaalista mediaa.

Jokaisesta kunnasta tulee löytyä käyttökelpoinen Virve-puhelin, jolla kunta voi hätätilanteessa vaihtaa tietoja viranomaisverkoissa. Myös hyvinvointialueiden ja kuntien välillä on mahdollista sopia esim. hyvinvointialueiden yhteyshenkilöiden kautta pääsystä hätätilanteessa viranomaisverkkoon tai Krivat-tilannekuvajärjestelmään.

Tilannekuvan syntyminen kunnan sisällä edellyttää myös järjestelyjä, jotka tulee ennakolta suunnitella ja kuvata tarpeellisin osin valmiussuunnitelmissa. Myös kaikkien tarvittavien yhteystietojen tulee olla päivitettyinä.

Tilannekuvan muodostumisen kannalta on tärkeää, että valmiussuunnitelmassa tai kunnan kriisiviestintäohjeessa on huomioitu sisäisen tiedottamisen velvollisuudet esim. seuraavasti.

Sellaisesta häiriötilanteesta, joka oleellisesti vaikuttaa kunnan palveluiden saatavuuteen tai toimintaan, aiheuttaa vaaratilanteen tai kasvattaa vaaratilanteen syntymisen riskiä, sulkee merkittävästi liikenneyhteyksiä, johtaa palvelupisteen tai työyksikön sulkemiseen, on julkiselta huomioarvoltaan suuri tai on omiaan aiheuttamaan järkytystä tai pelkoa kuntalaisissa, on välittömästi saatettava toimialajohtajan ja kunnanjohtajan tietoon. Kunnan johdon on viipymättä informoitava asiasta johtavia luottamushenkilöitä huomioiden kuitenkin häiriötilanne ja sen edellyttämät velvoitteet. Sisäisellä tiedotuksella on myös varmistettava tarpeellinen kunnan työntekijöiden informointi.

Tähän tulossa linkkejä toimintakortteihin

tähän tulossa sisältöä

Julkisuuslain 24 § määrittää, mitkä ovat viranomaisen salassa pidettäviä asiakirjoja. Julkisuuslain 24.1 § 7 ja 8 kohta mukaan salassa pidettäviä tietoja ovat muun muassa:

7) henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista;

8) asiakirjat, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua taikka turvallisuustutkintalain (525/2011) mukaista tutkintaa, jos tiedon antaminen niistä vahingoittaisi tai vaarantaisi turvallisuutta tai sen kehittämistä, väestön- suojelun toteuttamista tai poikkeusoloihin varautumista, vaarantaisi turvallisuustutkinnan tai sen tarkoituksen toteutumisen, vaarantaisi  tiedon saantia tutkintaa varten taikka loukkaisi onnettomuuden, vaaratilanteen tai poikkeuksellisen tapahtuman uhrien oikeuksia tai heidän muistoaan tai läheisiään; (20.5.2011/528) 

Mikäli tiedon julkaiseminen vaarantaa turvallisuusjärjestelyt, niitä ei tule julkaista. Yksityiskohtaiset johtokeskusten sijaintitiedot tai valmiuden ylläpitoon ja sisäisiin järjestelyihin poikkeusoloissa käytettävissä olevien resurssien tiedot täyttävät useimmissa tapauksissa salassa pidettävien tietojen kriteerit, eikä niitä tällöin tulisi julkaista.

Lainsäädäntö ei yksityiskohtaisesti määrää, millä tavoin ja missä toimielimissä valmiusasiakirjoja käsitellään. Lähtökohtana on, että valtuusto päättää varautumisen perusteista ja yksityiskohtaisemmista suunnitelmista päätetään muissa toimielimissä. Yleinen valmiussuunnitelma on julkinen viranomaisen asiakirja, jos se sisältää vain yleisiä perusteita kunnan varautumiseen liittyen. Yksityiskohtaisempien varautumistietojen kohdalla on aina harkittava, täyttyvätkö salassapidon perusteet ja tällöin salassa pidettävät osat asiakirjasta tulee salata. 

Tavanomaista on, että esimerkiksi valmiussuunnitelmia täydentävät liitteet ovat salassa pidettäviä julkisuuslain nojalla. 

Myös sinänsä julkisten viranomaisen asiakirjojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa on syytä harkita. On myös huomattava, että tietoverkossa asiakirjan julkaisematta jättäminen on eri kysymys kuin asiakirjan salaaminen. Julkisuuslaki ei vaadi julkistenkaan viranomaisen asiakirjojen julkaisemista verkossa.

Valmiussuunnitelmien julkisuus on syytä tarkastaa ja arvioida, onko niissä mahdollisesti turvallisuusjärjestelyjä vaarantavia salassa pidettäviä osuuksia. Yleisen valmiussuunnitelman voi poistaa tietoverkosta arvioinnin ajaksi.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valmiussuunnitelman julkisuutta koskevan asian seuraavassa päätöksessä: https://www.finlex.fi/fi/oi- keus/kho/muut/2017/201703819?search%5Btype%5D=pika&search%5B pika%5D=valmiussuunnitelman%20julkisuus%2A 

Valtionhallinnossa salassapidettäviin turvallisuusasiakirjoihin sovelletaan tiedonhallintalain 18 §:ään perustuvaa turvaluokitusjärjestelmää, joka ei ole käytössä kunnissa tai hyvinvointialueilla. Laissa ei kuitenkaan ole estettä soveltaa turvallisuusasiakirjojen käsittelyyn esimerkiksi valtionhallinnossa käytössä olevia käsittelyvaatimuksia.

Ohessa on suositus salassapidettävien asiakirjojen käsittelyyn: Suositus salassa pidettävien asiakirjojen käsittelystä (valtioneuvosto.fi)

Tietoja, joihin on liitetty myös kohteiden sijaintitiedot, kutsutaan yleisesti paikkatiedoiksi. Paikkatieto on sijaintitiedon ja kohteen tai ilmiön ominaisuuksia kuvaavan ominaisuustiedon muodostama tietokokonaisuus.

Erilaisia paikkatietoja käyttäviä tietojärjestelmiä rakennetaan yhä laajemmin sekä julkishallinnon organisaatioissa että yksityisissä yrityksissä. Kunnat ja maakunnat ovat merkittäviä paikkatietojen tuottajia ja käyttäjiä. Paikkatiedosta löydät lisätietoja esim. Kuntaliiton sivustolta: Rakennetun ympäristön digitalisaatio | Kuntaliitto.fi

Paikkatietoja löytyy julkisina mm. kuntien ja valtion julkaisemista tietopalveluista, digitaalisista karttatuotteista, tilastoaineistoista sekä monesta muusta julkisesta lähteestä.

Avoimet paikkatietoaineistot voivat sisältää myös tietoja, joita voitaisiin käyttää hyväksi suunniteltaessa sabotaasia, vahingontekoja tai hybridivaikuttamista. Paikkatietoaineistoihin on havaittu kohdistuvan hakuja, jotka antavat aiheen olettaa, että niistä haetaan tietoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin.

Kuntien ja muiden paikkatietoja julkaisevien organisaatioiden on tarpeellista kiinnittää huomiota paikkatietojen julkaisemiseen hallitusti erityisesti turvallisuusnäkökulmasta. Paikkatietoja löytyy runsaasti myös päätöksenteon liiteasiakirjoista, joten osana hallintaa myös liitteiden julkaisemista yleisissä tietoverkoissa voi olla tarpeen joissakin tapauksissa rajoittaa.

Aineistojen hallittuun käsittelyyn on laadittu kunnille erillinen opas, jota voi tiedustella Kuntaliitosta (paivi.tiihonen@kuntaliitto.fi). Opasta jaetaan vain kuntien paikkatiedon julkaisemisesta vastaaville.

sisältöä tulossa pian

Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, ja varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus terveelliseen ja turvalliseen varhaiskasvatusympäristöön. Kouluilla ja päiväkodeilla on yksikkökohtaiset turvallisuussuunnitelmat, joihin on koottu mm. pelastussuunnitelmat, sisälle suojautumisen suunnitelma ja suunnitelmat väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän estämiseksi. Opiskeluhuoltosuunnitelmat tukevat osaltaan oppilaitosten turvallisuuskulttuuria. Edellä mainittuja suunnitelmia päivitetään säännöllisesti ja tarvittavia käytännön toimenpiteitä harjoitellaan. Osa näistä suunnitelmista on opetussuunnitelmaan tai varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyviä, ja niitä päivitetään opetus- tai varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitettäessä.

Opetushallituksen varautumisen ja turvallisuuden sivustot tarjoavat konkreettisia malleja kokonaisturvallisuuden suunnitteluun, riskien tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä suunnitelmien yhteensovittamiseen ja käyttöönottamiseen. https://www.oph.fi/fi/teemat-ja-kehittaminen/kasvatuksen-ja-koulutuksen-turvallisuus

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen valmiussuunnitelman mallia sekä toimintakorttipohjia voit tiedustella Kuntaliitosta (ari.korhonen@kuntaliitto.fi)

tähän tulossa sisältöä pian

tähän tulossa sisältöä pian

Mitä ovat varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnat?

Varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnoilla tarkoitetaan palveluiden jatkuvuudenhallinnan sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä ja valmiutta, jotka samanaikaisesti koskevat sekä kuntia että hyvinvointialueita. Jos normaaliolojen häiriötilanne tai poikkeusoloihin johtava tapahtuma vaikuttaa sekä kuntaan että hyvinvointialueeseen ja edellyttää yhteistoimintaa on kysymys varautumisen ja turvallisuuden yhdyspinnasta. Myös rikosten, onnettomuuksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy sekä ihmisten turvallisuuden tunteen parantaminen ovat sekä kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää työtä, johon liittyy useita yhdyspintoja.

Tärkein varautumisen yhdyspinta kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on väestönsuojelu, evakuointijärjestelyt ja väestön tilapäinen majoittaminen.

Väestönsiirtoihin ja tilapäiseen majoittamiseen liittyvät vastuut lain näkökulmasta: linkki

Evakuointi: linkki

Varautumisen yhdyspintasopimuksen malli: linkki

Sopimusmalli majoittamiseen varattujen tilojen varaamisesta: linkki

Esimerkkejä jatkuvuudenhallinnan yhdyspinnoista erilaisissa uhkatilanteissa

1. Sähkönjakelun tai muun voimahuollon häiriöt (voi vaikeuttaa toimintaa yksiköissä, edellyttää välitöntä varavoiman käyttöä, voi johtaa evakuointiin - edellyttää yhteisiä uhka-arvioita, tilannekuvan jakamista, häiriönaikaisesta toiminnasta ja vastuurajapinnoista sopimista erityisesti kiinteistöhuollossa, pidemmissä häiriöissä väestön toimeentulon ja huolenpidon varmistaminen sekä evakuointi)
2. Vesihuollon häiriöt (saastunut vesi voi aiheuttaa epidemian, veden saastuminen voidaan myös havaita ensimmäisenä terveydenhuollossa, edellyttää vähintään yhteistä tiedonvaihtoa häiriötilanteessa)
3. Tietoliikenteen ja tietojärjestelmien häiriöt, kyberuhkat, tietosuoja (voi aiheuttaa monen tyyppisiä häiriöitä, jotka heijastuvat samanaikaisesti eri organisaatioiden toimintaan, voivat vaikuttaa myös keskeisiin tukipalveluiden ja huoltovarmuuteen kuten veden-, sähkön- ja lämmönjakeluun, yhteisen tilannekuvan merkitys keskeinen)
4. Terveysturvallisuuden häiriöt (voi vaikuttaa laajasti yhteiskunnan palveluiden saatavuuteen, tilannekuva ja lääketieteellinen asiantuntemus keskeistä tilanteen vaikutuksia arvioitaessa, varhaiskasvatuksen ja opetuksen toiminta vaikuttaa myös terveydenhuollossa ja pelastuspalveluissa)
5. Suuronnettomuudet (terveydenhuollon, ensihoidon ja pelastustoiminnan kuormittuminen, liikennejärjestelyt, jälkihoito)
6. Säteilyturvaonnettomuus (voi johtaa yhteiskunnan laajaan häiriötilanne, joka vaikuttaa kaikkiin toimijoihin ja edellyttää laaja-alaista yhteistoimintaa)
7. Luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat (liikenneväylien tukkeutuminen ja logistiikan häiriöt, tulvat, kuivuus, metsäpalot jne. voivat edellyttää eri viranomaistahojen tiivistä yhteistoimintaa, tilannekuvan ylläpitoa ja tiedonvaihtoa)
8. Logistiikan häiriöt, esim. talvimyrskyn vuoksi (voi aiheuttaa huoltovarmuuden ongelmia kuten pulaa tarvikkeissa, ruoassa jne. - yhdyspintoja voi olla moneen toimijaan tilanteesta riippuen)
9. Elintarvikehuollon häiriöt (voi aiheuttaa epidemian ja edellyttää terveydenhuollon asiantuntemusta ja yhteistoimintaa)
10. Lakko (vaikutuksia mihin tahansa toimialaan, voi seurannaisvaikutusten kautta laajentua samanaikaisesti usean toimijan ongelmiksi etenkin, jos vaikutukset kohdistuvat huoltovarmuuteen kuten veden, sähkön ja lämmönjakelu tai muuhun yhteisessä rajapinnassa tapahtuvaan välttämättömään toimintaa kuten ruokahuolto, siivous, kiinteistönhuolto)
11. Laajamittainen maahantulo (vaikuttaa oletettavimmin laajasti viranomaistoimijoihin ja tilanteen hallitseminen edellyttää laajaa yhteistoimintaa - Kuntaliitto julkaissut laajamittaisen maahantulon valmiussuunnitelman mallin v. 2022)
12. Uhkailu ja vihapuhe luottamushenkilöitä, johtoa tai keskeisiä viranhaltijoita kohtaan (voi tapahtua monessa organisaatiossa samanaikaisesti ja olla myös osa hybridivaikuttamista, yhteistoiminta ja tiedonkulku varmistettava)
13. Uhka- ja väkivaltatilanteet palveluissa (lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa sekä ensihoidossa, yhteistoiminta ja parhaat käytännöt erityisesti tilanteisiin varautumisessa suositeltavua, viimeisimpiä tutkimuksialinkki toiseen palveluunlinkki toiseen palveluun
14. Terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus (sisäisen turvallisuuden heikentyminen, hybridivaikuttaminen, yhteistyörajapinnat viranomaisiin)
15. Sotilaallisen voiman käyttö (VAP:t, väestösuojelusuunnitelmat, palveluiden toiminta sotilaallisen valmiustason kohotessa)

Turvallisuussuunnittelun (hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden) yhdyspintoja

Rikosten ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy

• Yhteistyö poliisin kanssa
• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa (esim. kauppakeskukset) tilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä turvallisuuden tunteesta
• Häiriökäyttäytymiseen puuttuminen
• Monialainen viranomaisyhteistyö, nuorten syrjäytymisen estäminen
• Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemistä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava toimenpideohjelma
• Ankkuri-toiminta
• Marak-toimintamalli lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Sosiaali- ja terveystoimen korjaavat palvelut

Kaupunkisuunnittelu ja viestintä

• Alueellisen segregoitumisen estäminen asumisen ja kaupunkisuunnittelun keinoin
• Maakäytön suunnittelu (valaistus, avoimet tilat, kasvillisuus)
• Kuntalaisia ja asukkaita osallistava toiminta, osallistava budjetointi lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
• Kaupunginosa- ja kyläyhdistysten turvallisuustyö
• Viestintä kuntalaisille turvallisuusasioista
• Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaminen 

Työkaluja ja esimerkkejä käytännön toimista

• Turvallisuussuunnitteluoppaat
• Kuntien turvallisuussuunnitelmat
• Turvallisuuskyselyt
• Osallistava budjetointi
• Kunnan hyvinvointikertomus
• Alueellinen (hyvinvointialueen) hyvinvointikertomus
• Marak-toimintamalli
• Ankkuri-toimintamalli
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivallan estäminen
• Hyvinvointilähete
• Lapin Arjen turva -malli

Sopimusmalli HVA-kunta yhteistyö väestönsuojelussa 

Aiesopimusmalli evakuointiin varattavista tiloista ja vastuista

Kunta voi esittää puolustusvoimille asevelvollisuuslain 89 §:n mukaisesti palvelussuhteessa olevan varaamista poikkeusolojen kriittisiin tehtäviin kuten väestönsuojelu.

Henkilövaraamisesta käytetään myös lyhennettä VAP.

Siviilipalveluskeskus ratkaisee siviilipalvelusvelvollisia koskevat varaushakemukset. 

Lisätiedot esitysten tekemisestä löytyvät puolustusvoimien sivuilta: https://puolustusvoimat.fi/asiointi/henkilovaraukset

Turvallisuussuunnittelu on paikallista tai alueellista toimintaa, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja torjua onnettomuuksia, tapaturmia, rikoksia, häiriöitä sekä parantaa turvallisuuden tunnetta. Turvallisuussuunnittelu tähtää arjen turvallisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Turvallisuussuunnittelu kytkeytyy vahvasti hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen. Sähköiseen hyvinvointikertomukseen on laadittu turvallisuusmoduuli, jonka avulla turvallisuuden tilan kehittymistä voi seurata. Vastaava moduuli on kehitetty myös hyvinvointialueiden turvallisuussuunnittelun tueksi. https://www.hyvinvointikertomus.fi/

Sisäministeriö on julkaissut 2023 turvallisuussuunnittelutyökalun, jonka avulla kunnan on helppo luonnostella itselleen pohjarakenne kunnan turvallisuussuunnitelmaksi. (https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2023/uusi-turvallisuussuunnittelutyokalu-kunnille-julkaistu)

Linkkejä kaupunkien turvallisuussuunnitelmiin löytyy TUOVI-portaalista: https://sisainenturvallisuus.fi/turvallisuussuunnitelmat

Turvallisuussuunnittelun menetelmiä ja osa-alueita

Rikosten ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy

• Kuntalaiskyselyt ja tutkimukset alueiden turvallisuudesta
• Yhteistyö poliisin kanssa
• Yhteistyö paikallisten yritysten kanssa (esim. kauppakeskukset) tilojen ja ympäristön turvallisuudesta sekä turvallisuuden tunteesta
• Häiriökäyttäytymiseen puuttuminen
• Monialainen viranomaisyhteistyö, nuorten syrjäytymisen estäminen
• Kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemistä kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava toimenpideohjelma
• Ankkuri-toiminta
• Marak-toimintamalli lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Sosiaali- ja terveystoimen korjaavat palvelut

Kaupunkisuunnittelu ja viestintä

• Alueellisen segregoitumisen estäminen asumisen ja kaupunkisuunnittelun keinoin
• Maakäytön suunnittelu (valaistus, avoimet tilat, kasvillisuus)
• Liikennesuunnittelu ja turvallisuus 
• Kuntalaisia ja asukkaita osallistava toiminta, osallistava budjetointi lähiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
• Kaupunginosa- ja kyläyhdistysten turvallisuustyö
• Viestintä kuntalaisille turvallisuusasioista
• Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaminen

Työkaluja ja esimerkkejä käytännön toimista

• Turvallisuussuunnitteluoppaat
• Kuntien turvallisuussuunnitelmat
• Turvallisuuskyselyt
• Osallistava budjetointi
• Kunnan hyvinvointikertomus
• Alueellinen (hyvinvointialueen) hyvinvointikertomus
• Marak-toimintamalli
• Ankkuri-toimintamalli
• Hoito syytteen sijaan -toimintamalli
• Koulukiusaaminen ja kouluväkivallan estäminen
• Hyvinvointilähete
• Lapin Arjen turva -malli

Turvallisuus on käsitteenä laaja, ja se ulottuu lähes kaikille elämän osa-alueille. Lähiympäristön siisteys ja viihtyvyys vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Piha-alueiden ja kulkuväylien kunnossapito ja siisteys vähentävät tapaturmien riskiä. Haasteena on vähentää kaatumisten ja liukastumisten määrää ja niistä aiheutuvia vammoja ja kustannuksia.

Asumisen turvallisuuden tavoitteena on varmistaa iäkkäiden turvallinen asuminen. Kotiympäristössä tulee kiinnittää huomiota esteettömän ja turvallisen asumisen vaatimuksiin samalla kun on huomioitava ikäihmisen toimintakyvyn heikkenemisen haasteet.

Suomessa tapahtuu paljon tapaturmia kotona ja kodin lähiympäristössä verrattuna muihin läntisiin Euroopan unionin maihin. Haasteena on vähentää kodin ja vapaa-ajan tapaturmien määrää ja niistä johtuvia terveyden ja hyvinvoinnin menetyksiä sekä yhteiskunnalle aiheutuvia suuria kustannuksia.

Kuntalaisten tietoisuuden ja osaamisen parantaminen turvallisuuteen vaikuttavista ja sitä parantavista tekijöistä on tärkeää turvallisuuden tunteen sekä turvallisuuteen liittyvien asenteiden muovaamisessa.

Kuntalaiset voivat osallistua turvallisuuden parantamiseen esimerkiksi ilmoittamalla huomaamistaan epäkohdista sekä osallistumalla turvallisuus-suunnitteluun ja turvallisuuskävelyihin.

Syrjäytyminen on keskeinen tekijä turvallisuusongelmien taustalla, ja se vaikuttaa yksilön, hänen lähipiirinsä ja laajemmin koko yhteiskunnan turvallisuuteen.

Ihmiset kuluttavat yhä enemmän aikaa julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa, kuten kauppa-keskuksissa, puistoissa, toreilla ja kuntien keskustoissa. Monitoimitilojen turvallisuushaasteet ovat lisääntyneet. Kauppakeskuksen tai huoltoaseman ympäristössä tapahtuva häiriö-käyttäytyminen tai päihteiden käyttö voi heijastua myös monitoimitilan sisällä toiminnan häiriöinä ja uhkaavina tilanteina.

Katuväkivallan määrä on tutkimuksen mukaan lähes puolittunut 30 vuodessa. Yhdyskunta-suunnittelussa otetaan entistä paremmin huomioon turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja.

Viihtyisän ja toimivan kaupunkitilan lisäksi turvallisuutta edistävät hyvin toteutetut perus-palvelut, sillä peruspalveluissa ilmenevät poikkeamat ja puutteet heijastuvat arjen turvallisuuteen.

Oppilaitokset ovat lasten ja nuorten turvallisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Opetustoimen lainsäädännön mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön niin, että hän ei joudu väkivallan, kiusaamisen tai häirinnän kohteeksi.

Liikkumisen turvallisuuden kannalta haasteena on alkoholin ja muiden päihteiden vaikutuksen alaisten kuljettajien määrän vähentäminen. Liikennerikosten ja rattijuopumusten vuosittaisiin määriin vaikuttavat merkittävästi poliisin liikennevalvonnan laajuus ja erilaiset tehostetut liikennevalvontakampanjat sekä ylinopeuksien kameravalvonnan lisääntyminen.

Haasteena on myös mopo-onnettomuuksien ja mopojen virittelyn vähentäminen, mopoilun turvallisuuden parantaminen sekä ikääntyneiden pyöräilyn ja jalankulun turvallisuuden lisääminen. Olennaista on myös riittävän valaistuksen määrä kävely- ja pyöräteillä sekä kaduilla.

Lue lisää:

Kotitapaturma.fi

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014 - 2020

THL: turvallisuuden edistäminen

Kotona asumisen turvallisuus

Asumisturvallisuustesti

Turvallisia sote-palveluja: opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille

VTKL: Kotiturva-hanke

SPEK: Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) -hanke

Paloturvallisuus

SM: Turvallinen elämä ikääntyneille

Tietoa ikäihmisille kotona asumisen turvaksi

Kuntalaisten omatoiminen varautuminen parantaa koko kunnan häiriönsieto- ja toipumiskykyä eli resilienssiä. Varautumisesta kannattaa viestiä kuntalaisille, koska turvallisuuden tunne vaikuttaa häiriötilanteiden sietokykyyn. Yhteisöllisessä varautumisessa yhteisön jäsenet tekevät myös yhteistyötä ja tukevat toisiaan valmiustautuessaan ja reagoidessaan erilaisiin uhkiin ja kriisitilanteisiin. Viestintä lisää myös ihmisten luottamusta kuntien toimintaan. 

Kunta voi edistää kuntalaisten omatoimista varautumista antamalla kuntalaisille yleisiä ohjeita varautumisesta, tiedottamalla, miten kunta itse varautuu (kuitenkin muistaen, että osa tiedosta voi olla salassa pidettävää), kertomalla millaisiin riskeihin kuntalaiset voivat varautua, edistämällä järjestöjen kautta tapahtuvaa varautumista sekä järjestämällä asukas- ja esittelytilaisuuksia. Varautumistiedottamista on hyvä tehdä monikanavaisesti kunnan eri viestintäkanavissa.

Miten viestiä varautumisesta kuntalaisille kunnan verkkosivuilla? | Kuntaliitto.fi

Turvallisuusselvitysten tekemisestä määrätään turvallisuusselvityslaissa. Turvallisuusselvitystä voidaan hakea joko henkilölle tai yritykselle.

Henkilöturvallisuusselvityksellä tarkoitetaan henkilön nuhteettomuuden tai luotettavuuden varmistamiseksi laadittavaa selvitystä henkilön taustasta.

Yritysturvallisuusselvityksellä tarkoitetaan yrityksen ja sen vastuuhenkilöiden luotettavuuden, yrityksen tietoturvallisuuden tason sekä sitoumustenhoitokyvyn arvioimiseksi laadittavaa selvitystä.

Turvallisuusselvitysten tarkoituksena on turvallisuusselvityslain 1 §:n mukaan parantaa mahdollisuuksia ennakolta ehkäistä toimintaa, joka voi vahingoittaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta tai muuta niihin verrattavaa yleistä etua taikka erittäin merkittävää yksityistä taloudellista etua taikka edellä tarkoitettujen etujen suojaamiseksi toteutettavia turvallisuusjärjestelyjä. 

Turvallisuusselvityksen tekee suojelupoliisi. Ennen turvallisuusselvityksen tekemistä kunnan täytyy hakeutua turvallisuusselvitysasiakkaaksi. Suojelupoliisi arvioit tapauskohtaisesti asiakkuuden tarpeellisuuden. Tarpeellisuus riippuu myös siitä, mikä on turvattava kohde ja täyttääkö se turvallisuusselvityslain edellytykset turvallisuusselvityksen tarkoituksesta. Lisätietoja saa suojelupoliisin sivuilta: https://supo.fi/hakeutuminen-turvallisuusselvitysasiakkaaksi

Kuntien turvallisuusselvitykseen liittyviä yleisiä asioita voi tiedustella myös Kuntaliitosta kehittämispäällikkö Ari Korhoselta.

Varautuminen hankinnoissa

Hankintasopimuksissa varautuminen varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden palveluiden ja tarvikkeiden saatavuuden

Palveluiden järjestäminen tapahtuu yhä useammin monituottajamallilla, olipa kysymys yksityisestä tai julkisesta palvelusta. Palveluiden järjestämistä koskevat samat periaatteet ja velvoitteet riippumatta tuotetaanko palvelu itse vai hankitaanko se ulkoa. Järjestämis- ja tuottamisvastuun jakautuminen usean toimijan kesken edellyttää järjestämisvastuussa olevalta taholta entistä kokonaisvaltaisempaa hankintojen riskienhallintaa, markkinoiden tuntemusta ja tuotantotapa-analyysiä.

Hankinnoissa varautuminen edellyttää, että organisaatio tunnistaa riskienhallinnan toimenpiteitä edellyttävät hankinnat. Varautumalla varmistetaan, että yhteiskunnan elintärkeät palvelut toimivat kaikissa tilanteissa tuottajasta riippumatta. Toiminnan jatkuvuudenhallinta, huoltovarmuus, varautumissuunnitelmien yhteensovittaminen järjestäjän ja tuottajan välillä sekä mahdollinen yhteinen etukäteisvalmistelu häiriötilanteen varalle on huomioitava jo palvelujen kilpailuttamisvaiheessa.

Hankinnoissa varautuminen edellyttää esimerkiksi seuraavien kysymysten selvittämistä:

• Onko hankittava palvelu kriittinen?
• Mitä tuotannontekijöitä tarvitaan, että palvelu toimii?
• Hankitaanko koko palvelu ulkoa?
• Hankitaanko jokin osa palvelua ulkoa?
• Mihin osaan palveluketjua tai palvelun jatkuvuuden edellytyksiä liittyy hankintaa?

Kuntaliitto on julkaissut kaksi opasta hankinnoissa varautumisesta:

• Kuntaliiton varautuminen hankinnoissa –opas: https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2022/2178-varautuminen-hankinnoissa
• HANKITTAVIEN PALVELUJEN SOPIMUSEHDOT JA VARAUTUMINEN SOPIMUKSEN PÄÄTTYMISEEN - Opas sote-järjestämislain 15 §:n tulkinnasta hyvinvointialueille - Kuntaliitto 2022 https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2022/2200-hankittavien-palvelujen-sopimusehdot-ja-varautuminen-sopimuksen-paattymiseen

Varautuminen konserniohjeissa

Kuntalain 14 §:n mukaisesti valtuusto päättää kunnan konserniohjeesta, joka on pysyväluonteinen periaatteellinen ohje kunnan tytäryhteisöille.

Konserniohjeessa on suositeltavaa varmistaa tytäryhteisöille velvollisuus varautua palveluiden mahdollisimman hyvään hoitamiseen normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Myös varautumisen sisältöön liittyvistä täsmällisemmistä periaatteista voidaan määrätä konserniohjeessa. Periaatetasolla voidaan määrittää esimerkiksi velvollisuus varautua kriittisissä hankintasopimuksissa, määrätä varautumissuunnitelmien tarkistamisesta, riskienarvioinnista tai velvollisuudesta osallistua kuntakonsernin etukäteisvalmisteluihin ja harjoitteluun. Lisäksi velvollisuudesta raportoida emokaupungille varautumisesta voidaan määrätä konserniohjeessa. Konserniin kuuluvien yhteisöjen on syytä olla mukana varautumisen suunnittelussa etenkin silloin, kun niiden palvelut ovat konsernin toimintojen kannalta kriittisiä.

Esimerkki konserniohjeen määräyksestä varautumisen osalta:

Tytäryhteisöllä on velvollisuus varautua palveluiden mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Osana varautumista tytäryhteisön tulee laatia arvio uhista ja riskeistä, jotka voivat keskeyttää toiminnan. Varautuminen on huomioitava toiminnan keskeyttävien uhkien osalta myös hankintasopimuksissa. Tytäryhteisö on velvollinen osallistumaan kuntakonsernin yhteiseen varautumissuunnitteluun ja valmiusharjoituksiin. Varautumissuunnitelma tulee tarkistaa neljän vuoden välein tai silloin kuin turvallisuustilanteen muutos tai muu painava syy sitä edellyttää. 

Kuntien jatkuvuudenhallintahanke (KUJA) toteutettiin Kuntaliiton ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteistyönä vuosina 2014–2016. Hankkeen tavoitteena oli tukea ja kehittää kuntasektorin varautumista ja jatkuvuudenhallintaa luomalla ja jalkauttamalla yhtenäiset perusteet, toimintamallit sekä työvälineet kuntien ja kuntakonsernien toimijoiden tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan toteuttamiseksi.

Hankkeen tavoitteena oli kehittää kuntakentän toimijoiden kykyä ja valmiuksia varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Hankkeen tuottamat työkalut tukevat laajasti uhkien ja häiriöiden hallinnan kehittämistä ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista kaikissa tilanteissa, ja ne kytkevät osaltaan kriittiset toimijat yhteistoimintaan paikallishallintotasolla.

KUJA2-hanke (2017–2019) oli jatkoa hankkeen ensimmäiselle vaiheelle. Sen tavoitteena oli

• jatkaa kuntien jatkuvuudenhallinnan tukemista ja laajentaa työ myös tuleviin maakuntaorganisaatioihin
• tukea tulevia maakuntia varautumisessa sekä varautumiseen liittyvässä yhteistyössä niiden keskeisten sidosryhmien kanssa
• edistää sote- ja maakuntauudistuksen onnistumista varautumisen osalta sekä yhteistä ymmärrystä varautumiseen liittyen

Hanke tuki valtakunnallisia varautumiselle asetettuja tavoitteita sekä sisäministeriön ja aluehallintovirastojen varautumiseen liittyviä tehtäviä. Hankkeen tuotoksia olivat muun muassa päivitetty jatkuvuudenhallinnan kokonaiskonsepti sekä kuntien kansallisen varautumisverkoston perustaminen.

Hankkeessa myös tuotettiin ja koottiin yhteen toimintamalleja, työkaluja ja hyviä käytänteitä kuntien ja maakuntien hyödynnettäväksi. Lisäksi laadittiin esiselvitys alueelliseen ennakoivaan tilannekuvaan liittyvistä tietotarpeista ja tietojärjestelmistä sekä suositus satamien varautumisesta. Yksi tavoitteista oli tukea yhdessä ELVAR-toimikuntien kanssa julkisen sektorin ja elinkeinoelämän varautumisen yhteensovittamista.

Lue lisää:

• Yleinen toimintakorttimalli
• Kunnanjohtajan toimintakortti
• Varautuminen tilannejohtamiseen
• KUJA-hankekertomus
• KUJA2-hankkeen yleisesittely
• KUJA-hanke pähkinänkuoressa
• KUJA-arviointimallin ohje
• Uusi KUJA-pikatesti
• KUJA-arviointimalli
• Varautumisen johtaminen -opas
• Varautuminen hankinnoissa -opas
• Hallintosääntömallin toimivaltasäännökset häiriötilanteisiin

sisältöä tulossa pian

Kunnan varautumisen johtaminen -oppaan tavoitteena on tarjota kunnan johdon käyttöön kootusti ja käytännönläheisesti ne työvaiheet, jotka
sisältyvät kunnan varautumisen johtamiseen. Oppaassa esitettävät tiedot perustuvat mm. kuntalakiin,
valmiuslakiin, kunnan toimintoja koskevaan toimialakohtaiseen erityislainsäädäntöön, Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan sekä huoltovarmuuden tavoitteisiin.

Opas kunnan viestintään kriisi- ja erityistilanteissa (ladattava versio, 2020)

Miten viestiä varautumisesta kuntalaisille kunnan verkkosivuilla? (verkkosivu)

Suositus kunnan someviestintään kansallisissa tai alueellisissa kriiseissä  | Kuntaliitto.fi (verkkosivu)