Yleiskirje 21/80/2000, Heli Sahala, 29.8.2000

Lastensuojelun tasausjärjestelmäntoteutukseen liittyviä kysymyksiä

1.3.1999 voimaan tullut lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä on voimassaoloaikanaan aiheuttanut paljon käytännön rajauksiin ja tulkintoihin liittyviä kysymyksiä. Kuntaliitto antoi tasausjärjestelmästä suosituksia yleiskirjeessä 8/80/1999 (23.2.1999) ja tällä yleiskirjeellä täydennetään aikaisempaa yleiskirjettä.

Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmällä on yhtymäkohtia erikoissairaanhoidon poikkeuksellisen suurten kustannusten tasausjärjestelmään sekä valtion varoista maksettaviin korvauksiin pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanotosta. Näiden järjestelmien yhteensovittamisesta annetaan nyt toimintasuosituksia, joiden pitäisi estää kaksinkertaisia korvauksia ja selkeyttää toimintatapoja. Myös työministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö tulevat tiedottamaan yhteensovituksesta kunnille ja TE-keskuksille.

Yleiskirjeessä käsitellään myös lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän toteuttamiseen liittyviä rajanveto- ja tulkintakysymyksiä, joita Kuntaliitolle on esitetty ja joilla on merkitystä koko järjestelmän mahdollisimman yhdenmukaiselle toteuttamiselle.

Lisätiedot:
Heli Sahala, puh. (09) 771 2303
Sisko Myöhänen, puh. (09) 771 2246 (taloushallinto)
Antero Jaakkola, puh. (09) 771 2671 (maahanmuuttaja-asiat)

 

Yleistä

Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä tuli voimaan 1.3.1999 koskien kaikkia kuntia. Tasauksen perusteena ovat perhekohtaiset lastensuojelukustannukset siltä osin kuin ne ylittävät 150 000 markkaa vuodessa (12 kuukauden jaksossa). Tämän määrän ylittävistä kustannuksista kunnan vastuulle jää 30 % ja loput 70 % se saa tasausjärjestelmästä. Vuosittaiset perhekohtaiset kustannukset lasketaan ensimmäisen huoltosuunnitelman laatimispäivästä alkaen ja lain voimaantullessa käynnissä olleissa toimenpiteissä voimaantulopäivästä (1.3.1999) alkaen.

Kustannusten tasaukseen oikeuttavat kaikki lastensuojelulain 11 §:ssä tarkoitettuun huoltosuunnitelmaan kirjatut lastensuojelutoimenpiteet. Tämä merkitsee sitä, että tasaukseen oikeuttavat sekä avo- että sijaishuollon kustannukset.

Järjestelmä rahoitetaan niin, että valtio osoittaa siihen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisesta valtionosuudesta erotetun osuuden, jonka suuruus on puolet arvioiduista tasauskustannuksista. Loppuosan rahoittavat kunnat. Vuonna 2000 valtion rahoitusosuus on 165 milj. markkaa eli 32 markkaa/asukas. Vuonna 1999 tasausjärjestelmän kustannuksiksi arvioitiin 120 milj. markkaa, mutta niitä kertyi kaikkiaan 208 milj. markkaa.

Valtion korvaus pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanoton kustannuksiin ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä

Pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta 21.4.1999 annetun valtioneuvoston päätöksen (512/99) 5 §:ssä säädetään kunnille korvattavista pakolaisten vastaanoton erityiskustannuksista. Kunnat laskuttavat kustannukset TE-keskuksilta kalenterivuosittain neljässä erässä.

Erityiskustannuksina voidaan korvata tulkkipalveluja, ilman huoltajaa Suomeen tulleiden alaikäisten sijoittamisesta ja hoidosta aiheutuvat kustannukset 18 ikävuoteen saakka sekä pakolaisen vamman ja sairauden edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä kunnalle aiheutuneita huomattavia kustannuksia.

Valtio korvaa käännös- ja tulkkauspalvelun kustannukset ainoastaan pakolaisten vastaanoton piiriin kuuluvista sekä heidän perheenjäsenistään, kun perheside on ollut olemassa ennen pakolaisen Suomeen tuloa (käytännössä siis status A.3 ja perheenjäsenten osalta status A.5). Lastensuojeluasiakkaina voi olla myös turvapaikanhakijoita, mutta heidän osaltaan kunta ei joudu kustannusvastuuseen eivätkä menot kuulu lastensuojelun tasausjärjestelmän piiriin.

Inkeriläiset paluumuuttajat voivat myös tarvita käännös- ja tulkkauspalveluja, mutta niitä ei korvata erikseen kunnalle. Käännös- ja tulkkauspalvelujen kustannukset kunta voi myöntää asianomaisille toimeentulotukena harkintansa mukaan. Kunta saa valtiolta paluumuuttajien toimeentulotuen korvausta puolelta vuodelta paluumuuttajan maahantulosta lukien, eläkettä kompensoivan toimeentulotuen osalta viideltä vuodelta. Jos kunta on sisällyttänyt paluumuuttajien tulkkauskustannuksia toimeentulotukeen ja saanut siitä valtion korvausta, ei ko. kustannuksia voida sisällyttää menoina lastensuojelun tasausjärjestelmään.

Lisäksi kunnalle voidaan korvata erityisistä syistä muut kunnalle aiheutuneet kustannukset enintään 10 vuodelta (5 § 4 kohta). Päätöksen 5 § 1 momentin 2?4 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia voidaan korvata vain siltä osin kuin niitä ei makseta laskennallisena korvauksena ja korvaamisesta on erikseen sovittu työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskuksen) ja kunnan kesken.

Kunnille on korvattu 5 § 1 momentin 4 kohdan nojalla lastensuojelun kustannuksina huostaan otettujen pakolaislasten laitokseen tai perhehoitoon sijoittamisesta aiheutuneita menoja. Lisäksi on voitu korvata huostaan otettujen lasten jälkihuoltona asumisen menoja. Edellytyksenä kustannusten korvaamiselle on, että kustannukset ovat huomattavia ja kunnan talouden kannalta kohtuuttomia.

Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä ei vaikuta VnP:n mukaisiin korvauksiin, joita kunnat voivat saada TE-keskuksen kautta. Koska pakolaisten ja maahanmuuttajien korvaukset maksetaan valtion varoista ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä rahoitetaan kuntien varoin sekä kuntien laskennallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta erotetulla valtion rahoituksella, ei lakimuutoksella ole vaikutusta kuntien ja valtion väliseen kustannusten jakoon.

Kunta siis laskuttaa ensisijaisesti pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen nojalla TE-keskusta pakolais- ja maahanmuuttajaperheiden lastensuojelun kustannuksista. Näitä kustannuksia ei samanaikaisesti voi esittää menoina lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmään.

Koska TE-keskuksen korvaus pääsääntöisesti kattaa vain huostaan otettujen lasten sijoitusten kustannuksia, voi samasta perheestä aiheutua muita lastensuojelun kustannuksia, jotka tulevat puolestaan lastensuojelun suurten kustannusten tasauksen piiriin.

Erikoissairaanhoidon poikkeuksellisen suurten kustannusten ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmien yhteensovittaminen (lasten- ja nuortenpsykiatriset yksiköt)

Lastensuojelulain nojalla lapsia ja nuoria on sijoitettuina myös lasten- ja nuortenpsykiatrisiin yksiköihin. Erikoissairaanhoidossa on oma suurten kustannusten tasausjärjestelmänsä, jonka sisältö ja laajuus vaihtelee sairaanhoitopiireittäin. Kunnan potilaskohtainen "omavastuu" on 100 000? 500 000 mk kalenterivuodessa. Sairaanhoitopiirien välillä on myös eroja siinä, mitkä potilaskohtaiset kustannukset tasausjärjestelmään kuuluvat, välttämättä eivät esim. psykiatrisen hoidon kulut. Nämä rajaukset jokaisen kunnan on selvitettävä oman sairaanhoitopiirinsä osalta.

Siltä osin kuin erikoissairaanhoidon kustannusten tasausjärjestelmä korvaa myös lasten- ja nuortenpsykiatrian kustannukset, ei kunnalle aiheudu kustannuksia, jotka se voisi esittää lastensuojelun tasauskorvauksiin oikeuttaviksi menoiksi. Erikoissairaanhoidon tasausjärjestelmän omavastuuosuuden osalta kunnalle aiheutuu tosiasiallisia menoja, jotka lasketaan lastensuojelun kustannuksiksi.

Osassa sairaanhoitopiirejä erikoissairaanhoidon potilaskohtaisten kustannusten tasaus toimii rahastoperiaatteella eli jäsenkuntien maksuosuuksista karttuu rahastoa ja siitä peritään suoraan kunnan omavastuun ylittävät hoitomaksut. Tällöin kunta ei enää saa laskuja omavastuun ylittävistä kustannuksista ja siten lastensuojelun tasaukseen oikeuttavien kustannusten määrä on helposti selvillä. Joissakin sairaanhoitopiireissä potilaskohtaisten kustannusten tasauksessa selvitetään vuoden lopussa, paljonko tasausraja piirissä on ylittynyt sekä kuntakohtaisesti tasaukseen tarvittava jäsenosuus ja kunnalle maksettava tasauskorvaus (vaikka tasausjärjestelmän maksuosuus peritäänkin kuukausittaisen maksun yhteydessä). Lopputuloksena on, että kunnilta laskutetaan vain netto-osuus. Tässä tapauksessa kunta siis saa laskuja myös erikoissairaanhoidon potilaskohtaisen tasausrajan ylittymisen jälkeen, mutta lastensuojelun kustannuksina otetaan huomioon vain kunnalle lopullisesti jäävät menot. Tilanne vaatii tarkkuutta vuosittaisessa kustannusten kokoamisessa.

Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että erikoissairaanhoidossa suuria kustannuksia tarkastellaan potilas- ja kalenterivuosikohtaisesti, kun taas lastensuojelussa seurantakausi on vuosi ensimmäisen huoltosuunnitelman laatimispäivästä. Näin ollen huoltosuunnitelman laatimispäivästä riippuen psykiatrisen hoidon kustannuksia voi jäädä kunnan maksettavaksi (ja lastensuojelun tasausjärjestelmään kuuluviksi kustannuksiksi) kahden omavastuun verran, jos esim. pitkä hoitojakso alkaa vuoden lopulla ja jatkuu seuraavan kalenterivuoden aikana. Tällöin molempien vuosien omavastuukustannukset erikoissairaanhoidosta voivat sisältyä samaan lastensuojelun suurten kustannusten tasauslaskuun.

Kustannusten laskuttaminen erityishuoltopiiriltä

Tarkoitus on, että viimeistään perhekohtaisen 12 kuukauden laskutusjakson päättyessä kunta tekee laskun mahdollisimman pian ja toimittaa sen erityishuoltopiirille. Laskuun tulee kuitenkin saada kaikki jakson kustannukset, koska muutoin seuranta on vaikeaa.

Erityishuoltopiiri on myös voinut antaa kunnille ohjeita määräajoista, jolloin laskut tulisi toimittaa ja ne maksetaan.

Kuntayhtymän tulee sopia jäsenkuntien kanssa, mihin mennessä tilikauteen kohdistuvat laskutukset on toimitettava kuntayhtymälle, jotta vastaavat tapahtumat ehtivät paitsi jäsenkunnan myös kuntayhtymän tilinpäätökseen. Menot ja tulot tulee kohdistaa sille tilikaudelle, josta ne ovat aiheutuneet. Kirjanpidon kannalta yksinkertaisin menettely lienee, että lastensuojelun menot laskutetaan vuosittain 31.12. mennessä kuntayhtymältä ts. että laskutusjakso katkaistaan vuodenvaihteessa. Oikealle tilikaudelle kohdistaminen voidaan tehdä myös muulla tavoin, esimerkiksi muistiotositteella, mikäli laskutusta ei jostain syystä haluta katkaista vuodenvaihteessa (esimerkiksi 12 kuukauden jakso täyttyy heti kalenterivuoden alussa tai omavastuu ylittyy vuoden lopulla, jolloin laskutettava summa on vähäinen). Kulut ja tuotot tulee kuitenkin kohdistaa suoriteperiaatteen mukaisesti mahdollisimman oikein asianomaiselle tilikaudelle.

Kotikuntaan ja kustannusvastuuseen liittyviä kysymyksiä

Kuntien välisiä korvauksia joudutaan selvittämään mm. tilanteissa, joissa hallintoriitana on ratkaistu, mikä kunta on velvollinen vastaamaan lastensuojelun kustannuksista. Asian käsittely hallintoriitana voi kestää niin kauan, että kustannukset ainakin aluksi maksanut kunta on ehtinyt laskuttaa niitä myös tasausjärjestelmästä. Lisäksi tilanne voi jatkua pitkään sellaisena, että asuinkunta huolehtii kokonaan lastensuojelun toteutuksesta ja aikaisempi kotikunta korvaa sille syntyneet kustannukset, jotka se puolestaan on oikeutettu saamaan tasausjärjestelmän piiriin.

Esimerkki 1:

Lastensuojelun tarve on vuosia sitten alkanut perheen asuessa kunnassa A. Perhe muutti kuitenkin kuntaan B, jossa vasta tehtiin huostaanotto. Kunta A on KHO:n päätöksellä velvollinen vastaamaan lastensuojelun kustannuksista. Perheen huoltosuunnitelmat on tehty kunnassa B, josta vuosittain laskutetaan syntyneet kustannukset kunnalta A. Kunta A maksaa lastensuojelun kustannuksia kunnan B laskun mukaan, joten sillä on oikeus saada myös tiedot huoltosuunnitelmasta, jonka perusteella laskut on tehty. Niinpä kunnasta B on pyydettävä kopio kunakin vuonna voimassa olleista huoltosuunnitelmista. Laskuista tulee käydä ilmi ne tiedot, joita myös tasausjärjestelmään tarvitaan eli palvelu, sen määrä, yksikköhinta ja yhteissumma. Näillä perustein kunta A voi laatia laskun erityishuoltopiirille. Samalla voisi tarkistaa, ettei myös kunta B ole epähuomiossa laskuttamassa samoja kustannuksia, jotka eivät kuitenkaan jää sen omiksi menoiksi.

Esimerkki 2:

Kunta X on huolehtinut perheen 4 lapsen huostaanotosta ja sijaishuollon järjestämisestä, mutta hakenut hallinto-oikeudelta (ja KHO:lta) päätöstä, jolla kunta Y velvoitetaan vastaamaan lastensuojelun kustannuksista lastensuojelulain 45 § mukaisesti, koska huostaanoton perusteet olivat olemassa jo perheen asuessa kunnassa Y. Hallintoriidan käsittely kestää kaikkineen lähes 2 vuotta, mutta kunta Y todetaan velvolliseksi vastaamaan lastensuojelun kustannuksista. Käsittelyn aikana kunta X on tehnyt erityishuoltopiirilleen laskut lastensuojelun suurten kustannusten tasauksesta ja saanut korvauksia yhdeltä vuodelta yhteensä 49 000 markkaa. Kunnalle kustannuksia on edelleen jäänyt 171 000 markkaa (150 000 markkaa + 21 000 markkaa). Lisäksi kuluvan vuoden kustannuksia on kunnalle X kertynyt 130 000 markkaa.

Kunta Y on velvollinen korvaamaan kunnan X kulut, joten kuluvana vuonna kertyneet menot 130 000 kunta X voi laskuttaa suoraan kunnalta Y, joka puolestaan sisällyttää kustannukset tasauslaskuunsa, jos omavastuu ylittyy. Jatkossa kunnat toimivat kuten esimerkissä 1. Tasausjärjestelmästä on jo korvattu edellisen vuoden kulut, joten kunnalle X on jäänyt laskutettavaksi ainoastaan sille jäänyt kustannusosuus 171 000 markkaa. Tämä kunnan Y on korvattava. Erityishuoltopiirin osalta tilanne ei enää aiheuta muutoksia, koska tilinpäätös ja seurantatiedot edelliseltä vuodelta on jo viety eteenpäin eikä muutos ole oleellinen alueellisen kokonaisuuden kannalta.

Kuntien X ja Y sijainti eri erityishuoltopiirien alueilla ei muuta tilannetta, koska yhden vuoden kustannuksilla ei ole oleellista vaikutusta alueiden väliseen kustannustilanteeseen ja siksi jälkikäteen tapahtuva kirjausten ja rahojen siirto ei ole tarkoituksenmukaista.

Tiedonsaantiin ja tietojen kokoamiseen liittyviä kysymyksiä

Kun suunnitellaan lastensuojelun huoltosuunnitelmaan kuuluvia päihdehuollon toimenpiteitä, olisi hyvä, jos myös päihdehuollon edustaja olisi huoltosuunnitelman laadinnassa tältä osin mukana samaan aikaan asiakkaan/asiakkaiden kanssa. Tällöin voidaan selkeästi sopia, mitä tietoja palvelun tuottaja kunnalle toimittaa ja asiakas on myös siitä tietoinen. Mikäli näin ei voida toimia eikä tietoja muutoin saada, voi kunta esittää palvelun tuottajalle sosiaalihuoltolain 56 §:n (ja myöhemmin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain) nojalla yksilöidyn pyynnön tarvittavista tiedoista antamalla henkilön nimi, henkilötunnus, ajanjakso ja pyytämällä laskutustiedot eli käyntien määrä, kustannus ja kustannukset yhteensä.

Tietojen pyytäminen keskussairaalalta lasten ja nuorten hoidon kustannuksista, jotta ne saadaan mukaan kustannusten laskentaan: Tietopyynnön perusteena oleva lakipykälä on syytä merkitä myös tietopyyntöön. Lastensuojelun tasauksessa huomioon otettavaa lastensuojelun perusteella tapahtunutta sairaalahoitoa voi olla psykiatrinen hoito. Tämä tulee myös selkeästi merkitä tietopyyntöön, koska jos vastausta antaa esim. potilasmaksutoimisto, siellä ei voida tietää, ettei kaikki hoito kuulu pyydettyihin tietoihin. Tietopyynnössä kerrotaan, mihin tietoja tarvitaan, miltä ajalta sekä kyseessä olevien asiakkaiden (lapsi/nuori) nimi ja henkilötunnus. Tietoja voi pyytää vain siltä ajalta, kun lastensuojelun huoltosuunnitelmaan on toimenpiteenä kirjattu toteutettavaksi ko. hoito.

Tilastointi toiminta- ja taloustilastoon

Kuntien ja kuntayhtymien toiminta- ja taloustilastossa lastensuojelun suurten kustannusten tasaukseen liittyvät menot ja tulot tilastoidaan tehtäväluokkaan 290 Muu sosiaali- ja terveystoimi seuraavasti:

Kuntayhtymä: 
Tasausjärjestelmän valtion korvaus 
Jäsenkunnalle suoritettava tasauskorvaus

Jäsenkunta: 
Kuntayhtymälle suoritettava tasausjärjestelmän rahoitusosuus 
Kuntayhtymältä saatu/saatava tasauskorvaus

Kunnan omien toimintojen kustannusten laskentaan liittyviä kysymyksiä

Millä perusteella kunta laskee ja laskuttaa oman toimintansa suoritekustannukset: Edellisen vuoden tilinpäätös, kuluvan vuoden talousarvio?

Ohjeena on toimia viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen mukaisilla kustannuksilla ellei palveluja ole selkeästi tuotteistettu ja hinnoiteltu ja ellei toiminnan kustannuksissa tilinpäätöksen jälkeen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Korjauksia ja oikaisuja ei tehdä jälkikäteen ellei kyse ole todella olennaisesta ja loppusummien kannalta merkittävästä muutoksesta. Koska alkuperäisten laskujen tiedot ovat kalenterivuosittainen tilastointipohja, ei itse laskuun enää pitäisi tulla muutoksia, koska silloin oikeiden seurantatietojen kokoaminen muuttuu monimutkaiseksi. Jos aikaisempaa laskua on pakko oikaista, se tulisi tehdä erillisellä selvityksellä, jonka perusteella kuntayhtymä oikaisee vain seuraavaa kunnalle tulevaa maksuerää.

Menettelytavoista olisi syytä sopia kuntien ja erityishuoltopiirin välillä ja samalla pohtia myös sitä, millaisia ja minkä suuruisia virheitä oikaistaan. Jos kunta on laskuttanut virheellisen määrän suoritteita oikeilla yksikkökustannuksilla, pitää virhe oikaista seuraavassa laskussa tai erillisellä oikaisulaskulla riippuen siitä, mitä alueella on sovittu.

Millaisin perustein kunta tekee laskun esim. omien sosiaalityöntekijöiden tai kotipalvelun työn kustannuksista?

Kustannusten laskuttaminen edellyttää, että kunnassa selvitetään ko. toiminnan kustannukset. Kustannusten laskentatapaa on käsitelty Kuntaliiton yleiskirjeessä 8/80/99. Sosiaalityön ja kotipalvelun osalta kustannuksia tunnutaan kunnissa laskettavan sekä käynnille että tunnille. Laskutuksen perusteena käytetään sitä suorite- tai tuotekustannusta, joka kunnassa on laskettu.

Arvonlisäveron käsittely

Kunnan ja kuntayhtymän verottoman toiminnan hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron kunnat ja kuntayhtymät saavat valtiolta palautuksena. Palautettavan veron kunnat joutuvat maksamaan valtiolle takaisinperinnän kautta asukasluvun mukaisessa suhteessa. Kunnilta takaisin perittävät arvonlisäveron palautukset jäävät täten kuntien lopullisiksi kustannuksiksi, joten ne tulisi huomioida kunnan kustannuslaskennassa ja tuotteiden hinnoittelussa.

Ostoihin sisältyvä palautusjärjestelmän arvonlisävero (myös vyörytysten ja sisäisten ostojen osalta) sisältyy esimerkiksi perusopetuksen ja lukiokoulutuksen valtionosuuspohjaan, joten vastaavalla tavalla se sisällytetään myös lastensuojelun kustannukseksi.

Lastensuojelun asiakasmaksutulot

Kunta voi joskus saada lastensuojelun laitoshoidon kustannuksista huomattaviakin korvauksia esim. sijoitetun lapsen perhe-eläkkeistä. Useimmiten lastensuojelun tuloina ovat kuitenkin lapsilisät ja vastaavat, jotka ovat melko vähäisiä kustannuksiin nähden. Säännöksissä puhutaan ainoastaan lastensuojelun kustannuksista. Valtionosuuksissa ja erilaisessa seurannassa käytetään yleensä bruttoperiaatetta. Samaa periaatetta on syytä noudattaa myös tasauskorvauksissa. Tapauksia, joissa asiakasmaksut ovat merkittäviä, lienee kaiken kaikkiaan hyvin vähän eikä niillä ole järjestelmän kokonaisuuden kannalta merkitystä.

Erilliskysymyksiä lastensuojelukustannusten rajauksista

Lautakunnan osalta lastensuojelun kuluiksi voidaan menoja kohdistaa vain poikkeustapauksessa. Sellaisena voitaisiin ehkä pitää tilannetta, jossa joudutaan pitämään ylimääräinen kokous vain yhden lastensuojeluasian vuoksi, esim. kiireellisen huostaanoton käsittely. Yleensä toimielimen kulut kuuluvat hallinnon kuluihin, jotka jäävät verorahoitteisiksi menoiksi.

Vieraskielisen perheen lastensuojeluasian hoidossa syntyneet tulkkaus- ja käännöskustannukset kuuluvat lastensuojelun kustannuksiksi silloin, kun tulkkauksen ja käännösten tekeminen on ollut välttämätöntä asian hoitamiselle eli esimerkiksi toinen vanhemmista tai koko perhe tarvitsee palvelun ja tiedot äidinkielellään. Ohjeistoa on mm. hallintomenettelylain 22 §:ssä.

Mikäli kyse on sellaisista maahanmuuttajista, joiden osalta valtio korvaa tulkkipalvelun kustannukset kokonaisuudessaan "pakolaisista ja eräistä muista maahanmuuttajista sekä turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta" annetun valtioneuvoston päätöksen perusteella, käytetään ensisijaisesti tätä korvausmenettelyä.

Jos sosiaalitoimi käyttää ulkopuolista lakimiestä ko. perheen lastensuojeluasiassa, voidaan kustannukset sisällyttää perheen lastensuojelumenoihin ns. asiantuntijapalveluina. Ulkopuolisen avun hankkiminen tullee lähinnä kyseeseen huostaanottotilanteissa ja muutoksenhakuprosesseissa. Kustannus voidaan katsoa lastensuojelun menoiksi, vaikka se ei voikaan olla huoltosuunnitelmaan kirjattu toimenpide vaan kyse on huoltosuunnitelman toteuttamiseksi tai muuttamiseksi tarvittavasta asiantuntijapalvelusta. Vrt. tilanne, jossa asiaa hoidetaan kunnan omien sosiaalityöntekijöiden voimin ja näiden työpanos lasketaan tasaukseen kuuluviksi kustannuksiksi.

Jos edunvalvoja on määrätty lapsen edustamiseen lastensuojeluasiassa ja edunvalvontaan lastensuojeluprosessissa (vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi edustaa lastaan) tai kyse muutoin on henkilöön liittyvästä edunvalvonnasta, niin kustannukset ovat lastensuojelun kustannuksia. Jos taas edunvalvoja on määrätty huolehtimaan lapsen taloudellisista asioista ei kyse ole lastensuojeluun kuuluvasta toiminnasta eikä kustannuksista.

Huostaan otetun ja sijaishuollossa olevan lapsen adoptio. Kunta maksaa adoption vahvistamisen kustannukset. Kun kyseessä on tilanne, jossa lastensuojelun tarve on adoptioon johtava lähtötilanne, voidaan myös adoption toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset katsoa lastensuojelun menoiksi. Tällöin huoltosuunnitelmaan on jossain vaiheessa kirjattu, että tavoitteena on lapsen adoptio.

Samalla tavoin voidaan tulkita tilanne silloin, kun kyse on huostassa olevan lapsen huollon siirrosta aiheutuvista kustannuksista.

Vammaispalvelun ja lastensuojelun kustannusten yhteensovitus: perheen yksinhuoltajaäiti on vaikeavammainen ja hänellä on henkilökohtainen avustaja, joka osallistuu myös lasten asioiden hoitamiseen. Perheessä on säännöllisesti myös kotipalvelutyöntekijöitä, mutta henkilökohtainen avustaja on pysyvämpi ja hän toimii esim. äidin avustajana ja tulkkina lapsia koskevissa asioissa sekä auttaa näitä läksyissä yms. Hänen osallistumisensa tällaisiin tehtäviin on kirjattu lasten huoltosuunnitelmiin.

Tilanne voidaan ratkaista niin, että kunnassa tehdään selkeä suunnitelma yhdessä asiakkaiden kanssa siitä, miltä osin avustajan työpanos on äidille vammaispalvelulain nojalla kuuluvaa palvelua ja mikä osa työajasta on tarkoitettu nimenomaan lasten asioiden hoitamiseen ja lasten auttamiseen erilaisissa tehtävissä (tavallaan siis perhetyöntekijöiden sijaan). Tällä jakoperusteella voidaan sitten erotella vammaispalvelun ja lastensuojelun kustannukset toisistaan.

SUOMEN KUNTALIITTO

Pekka Alanen
varatoimitusjohtaja

Tuula Taskula
sosiaali- ja terveystoimen päällikkö

tags